Suomen Lastenhoitoalan ammattilaiset ry 2/2026 Tutkiminen on hauskaa Mikä lasta kuormittaa
2 Slalli 2 / 2026 iistai Keskiviikko Torstai Perjantai Lauantai Sunnuntai 1 2 3 4 6 7 8 9 10 11 13 14 15 16 17 18 20 21 22 23 24 25 27 28 29 30 31 Tammikuu 2026 LASTENHOITAJAN KALENTERI 2026–2027 – sinun arkeesi, sinun ammattiisi ♥ LASTENHOITAJAN KALENTERI 2026–2027 ennakkotilaukset alkavat tammikuussa nettipuodissa. Kalenterin ennakkotilaajan jäsenhinta on 20 € kpl + postikulut. Hinta ilmestymisen jälkeen 25 € + postikulut. Kalenteri on suunniteltu nimenomaan sinun työtäsi tukemaan ja arkea helpottamaan! Kalenteri sisältää selkeät viikkosivut heinäkuusta seuraavan vuoden elokuuhun, vuosisuunnitelmasivuja sekä ajankohtaisia ammatillisia artikkeleja, joissa käsitellään varhaiskasvatuksen ja lastenhoidon arkeen liittyviä ajatuksia, vinkkejä ja käytännön näkökulmia. Miksi tämä on juuri sinulle? Kalenteri on tehty lastenhoitajien arki mielessä, ei vain päivämäärien vuoksi. Asiantuntija-artikkelit inspiroivat kehittämään omaa ammatillista osaamistasi – ne voivat toimia peileinä, sparraajina ja ajatuksen virikkeinä työpäivän keskellä. Kalenteri on toteutettu yhteistyössä Suomen Lastenhoitoalan ammattilaiset SLaL ry:n kanssa – jäsenistön kokemukset ja toiveet huomioiden. Jäsenetu, josta on oikeasti hyötyä: SLaL:n jäsenenä saat tämän kalenterin selvästi edullisempaan hintaan kuin ilman jäsenyyttä – konkreettinen etu, joka tukee arkeasi koko vuodeksi. Kalenteri tulee painosta huhtikuussa viikolla 14/15.
Slalli 2 / 2026 3 JULKAISIJA Suomen Lastenhoitoalan ammattilaiset ry 58. vuosikerta ISSN 2342-8325 PÄÄTOIMITTAJA Eila Seppälä-Vessari toimisto@slal.fi LEHDEN ULKOASU PunaMusta, Sisältö- ja suunnittelupalvelut PAINOPAIKKA PunaMusta Oy ILMOITUSMYYNTI Anna-Mari Becker Puh. 050 5947896 E-mail: ilmoitusmyynti@slal.fi Slalli -lehdessä julkaistut jutut eivät ole aina järjestön virallinen linja. Lehdessä voidaan esitellä myös erilaisia ajatuksia ja mielipiteitä. Aikakausmedia ry:n jäsen. PUHEENJOHTAJA Minna Leppäkorpi P. 050-502 3010 minna.leppakorpi@slal.fi SLAL:N TOIMISTO Postiosoite: PL 120, 00060 Tehy P. (09) 5422 7501 toimisto@slal.fi www.slal.fi SUOMEN LASTENHOITOALAN AMMATTILAISET RY on koulutettujen lastenhoitoalan ammattilaisten yhteinen järjestö. Teemme parempaa arkea lastenhoidon ammattilaisille. Tarjoamme koulutusta, ratkomme arjen haasteita, vaikutamme alan tulevaisuuteen ja tuomme innostuneet osaajat yhteen paikallisesti ja valtakunnallisesti. Kannen kuva: Freepik Nro Aineisto- ja postituspäivät 1 16.12.2025 27.1.2026 2 2.3.2026 30.3.2026 3-4 11.5.2026 8.6.2026 5 18.8.2026 15.9.2026 6 26.10.2026 2.12.2026 AINEISTOAIKATAULU 4 Tutkiminen on hauskaa | Päivi Tolonen 8 Tunnista lapsen käytöksen takana olevat tarpeet | Päivi Tolonen 10 Mikä lasta kuormittaa? Päivi Tolonen 12 Helpot kirjallisuus- ja draamahetket osaksi päiväkodin arkipäivää | Päivi Tolonen 18 Neuvokas perhe: Rotta Ronkeli harjoittelee ruokarohkeutta 20 Lastenhoitajan arki | Päivi Tolonen 22 Se barnet bakom beteendet | Päivi Tolonen 24 Pois ruudun äärestä | Päivi Tolonen 28 Pinnalla | Riitta Vionola 30 Ympäristökoulu Polku | Elsa Rintala 31 Askartelunurkka SISÄLLYS 2/26 Slalli 1 / 2024 Suomen Lastenhoitoalan ammattilaiset ry 56. vuosikerta ISSN 2342-8325 Eila Seppälä-Vessari toimisto@slal.fi Mediasepät Studio Lehtisepät Oy Anna-Mari Becker Puh. 050 5947896 E-mail: ilmoitusmyynti@slal.fi Slalli -lehdessä julkaistut jutut eivät ole aina järjestön virallinen linja. Lehdessä voidaan esitellä myös erilaisia ajatuksia ja mielipiteitä. Aikakausmedia ry:n jäsen. Slalli -lehti Minna Leppäkorpi P. 050-502 3010 minna.leppakorpi@slal.fi Postiosoite: PL 120, 00060 Tehy P. (09) 5422 7501 toimisto@slal.fi www.slal.fi on koulutettujen lastenhoitoalan ammattilaisten yhteinen järjestö. Teemme parempaa arkea lastenhoidon ammattilaisille. Tarjoamme koulutusta, ratkomme arjen haasteita, vaikutamme alan tulevaisuuteen ja tuomme innostuneet osaajat yhteen paikallisesti ja valtakunnallisesti. Kannen kuva 123rf. Aineisto- ja postituspäivät 13.12 . 30.1.2024 6.3. 1.4. 15.5. 13.6. 19.8. 16.9. 31.10. 5.12. Painosmäärä 6000 kpl. Läsnäoloa, iloa ja oppimista jokaiseen päivään Tervetuloa uuden vuoden ensimmäisen jäsenlehden seuraan. Uusi vuosi tuo mukanaan uusia mahdollisuuksia, uusia haasteita ja toivottavasti myös paljon ilon hetkiä – niitä elementtejä jotka tekevät työstänne ainutlaatuista. Toivotan tervetulleeksi lehtemme uudet vakiopalstat tälle vuodelle: Monimuotoiset perheet -verkoston esittelyt sekä Väestöliiton Kehotunnekasvatus. Myös vanhat tutut, Sydänliiton Neuvokas perhe, Lastenhoitajan arki jatkavat, sekä satunnaisesti mukana ovat myös Matildan matkassa ja Voimaa arkeen -palstat. Tämäkin Slalli -lehti on hyvä läpileikkaus siitä, mitä jäsenmaksusi vastineeksi (noin 3 €/kk) tarjoamme. Konkreettista ja rahallista hyötyä saat monin verroin jäsenmaksuusi verrattuna nettipuodin tuotteista, koulutuksista ja webinaareista, messulipusta, apurahoista, loma- ym. arvonnoista. Paljon siis riippuu Sinusta itsestäsi, kuinka näitä rahanarvoisia etuja käytät hyväksesi. Huolehdi myös, että voimassa oleva sähköpostiosoitteesi on jäsenrekisteritiedoissa, jotta saat tiedon kaikesta toiminnastamme ja pystyt parhaiten hyödyntämään etuja. Tärkein syy olemassaoloomme kuitenkin on lastenhoitajan ammatin ja työn tekemisen tukeminen ja kaikki siihen liittyvää taustalla tehtävä, jäsenelle melko näkymätön työ. Leikkisät hetket, yllättävät tilanteet ja lapsen vilpitön ilo ovat arjen pieniä aarteita, jotka tekevät päivistä erityisiä. Nauti näistä hetkistä ja muista, että ilo tarttuu – oma ilosi ja energiasi välittyy lapsiin joka päivä. Toivotan teille inspiroivaa, nauruntäyteistä ja antoisaa vuotta. Jatketaan yhdessä lasten maailman rikastuttamista, kasvua tukien ja uusia seikkailuja luoden. Eila Seppälä-Vessari, toiminnanjohtaja, päätoimittaja 4041 0089 PEFC/02-31-183 www.pefc.fi 4 Kielitaidon puute aiheuttaa ongelmia päiväkodeissa | Päivi Tolonen 7 Koulutukset ja webinaarit jäsenille keväällä 2024 8 Lastenhoitaja vaatimusten ristitulessa | Päivi Tolonen 10 Tunnetietoisuus auttaa stressin hallinnassa | Anne Tarsalainen 12 Monimuotoiset perheet: Helminauha-hanke tarjoaa tietoa ja tukea lahjasoluperheille | Jenni Huhtala, Kumppanuusperheet yleistyvät – oletko valmis? | Hanna Ruohonen ja Kaisa Niittynen 14 Neuvokas perhe: Miten tukea lasten rauhoittumistaitoja? -vinkki lepohetkille ja vilperttien ryhmiin 16 Vanhemmat – päiväkodin tärkein kumppani! | Merja Korhonen 18 Vanhempien ero vaikuttaa vahvasti lapsen elämään | Päivi Tolonen 22 Lastenhoitajan arki | Päivi Tolonen 24 Tanssia, kuvataidetta, musiikkia | Päivi Tolonen 28 Kehotunnekasvatus: Materiaalit kehotunnekasvatukseen | Henriikka Kangaskoski 30 Känslomässig medvetenhet hjälper till att hantera stress | Anne Tarsalainen SISÄLLYS 1/24 Lapsen kasvun tukena – arjen pienissä hetkissä Lapsen arki rakentuu hetkistä, jotka ulkopuolisen silmissä voivat näyttää pieniltä. Mutta juuri niissä hetkissä tapahtuu paljon. Kun lapsi suuttuu pelissä tai vetäytyy ryhmästä. Kun toinen innostuu tutkimaan kevään ensimmäisiä hyönteisiä tai kylvämään siemeniä multaan. Ammattilainen pysähtyy näissä tilanteissa ja kysyy: mitä tämän käytöksen taustalla on? Tässä Slalli-lehden numerossa toistuu tärkeä viesti: lapsen käytös ei ole sattumaa eikä tahallista hankaluutta. Se on viesti tarpeesta, tunteesta tai kuormituksesta. Kun aikuinen ymmärtää lapsen hermoston toimintaa ja tukee lasta kanssasäätelyn kautta, syntyy turvaa – ja turva on kaiken oppimisen perusta. Turvaa rakentavat myös monet arjen pedagogiset tilanteet. Yhteinen lukeminen, tarinat ja draamahetket auttavat lasta käsittelemään tunteita ja kokemuksia. Sadut, leikki ja luovat menetelmät voivat antaa sanoja myös sellaisille asioille, joita lapsen on muuten vaikea ilmaista. Toinen tämän lehden vahva teema on tekemällä oppiminen. Lapsi oppii tutkimalla – ei vain kuuntelemalla. Kun varjo muuttuu pihalla, siemenestä kasvaa verso tai luonnon ilmiöitä ihmetellään yhdessä aikuisen kanssa, syntyy oivalluksia, jotka rakentavat ajattelua ja itsesäätelyä. Samalla muistutetaan, että kehittyvät aivot tarvitsevat kasvurauhaa. Siksi lapselle on tärkeää tarjota vastapainoksi liikettä, luontoa, tekemistä käsillä ja aitoja kohtaamisia. Varhaiskasvatuksessa nämä mahdollisuudet syntyvät joka päivä – pihalla, leikeissä, tarinoissa ja yhdessä oppimisessa, joskus myös veden äärellä. Kun tarkastelee näitä teemoja yhdessä, yksi asia nousee esiin: varhaiskasvatuksessa rakennetaan paljon enemmän kuin päivän ohjelmaa. Siellä rakennetaan lapsen suhdetta itseensä, toisiin ihmisiin ja ympäröivään maailmaan. Ja tätä työtä tekevät lastenhoitoalan ammattilaiset – joka päivä, usein hiljaisissa arjen hetkissä. Niissä, joissa rakennetaan lapsen tulevaisuus. Eila Seppälä-Vessari toiminnanjohtaja, päätoimittaja PEFC/02-31-151 PEFC-sertifioitu Tähän tuotteeseen käytetty puu on kestävästi hoidetuista metsistä www.pefc.fi
4 Slalli 2 / 2026 TEKSTI: Päivi Tolonen Kun varhaiskasvatuksen yliopistolehtorit Jenni Vartiainen ja Kati Sormunen löivät viisaat päänsä yhteen, saivat varhaiskasvatuksen ammattilaiset oman kirjan. Syntyi teos Tutkimisen riemua (Santalahtikustannus, 2025). Kirjan tarkoituksena on tuoda tutkiva oppiminen osaksi päiväkodin arkea. Vaikka käsite löytyy vasustakin, ei sen käytännön merkitystä ole määritelty kirjoittajien mukaan riittävän hyvin. Lapsi oppii tutkimisen kautta myös kognitiivisia sekä itsesäätelytaitoja
Slalli 2 / 2026 5 – Vasuun on kirjattu, että lapsi oppii tutkien, mutta se on pikemminkin kuin tyhjä mantra, jota toistetaan. Käytännön toteutusta ei siis neuvota missään. Olemmekin kirjassamme pilkkoneet tutkimisen helposti ymmärrettäviin osiin, he kertovat. Tutkiminen on strukturoitua toimintaa, joka kumpuaa päiväkodissa erityisesti arjen tilanteissa. Hetki voi olla vaikkapa aurinkoinen iltapäivä pihalla, jolloin lasten varjot pitenevät. Tuolloin voidaan yhdessä pohtia, mitä varjolle tapahtuu, kun lapsi liikkuu. – Mitä jos nostan ylös yhden tai kaksi kättä? Miltä varjo näyttää, kun kävelen eteenpäin tai taaksepäin? Entä jos menen kyykkyyn tai hyppään ilmaan? Kun aikuinen ja lapsi ovat vierekkäin, miksi varjot ovat eri pituiset? Entä syntyykö minusta varjo, jos menen puun taakse? No ei synny, koska puu blokkaa varjoni: näkyy vain puun varjo. Kun lasta taas pyydetään tekemään mahdollisimman pieni ja mahdollisimman suuri varjo, se on myös kehollista toimintaa, Vartiainen luettelee. Kysymysten avulla kannustetaan lasta käyttämään tutkimisen taitojaan eli kokeilemaan ja havainnoimaan varjon muuttumista. Samalla hän oppii luokittelemaan erilaisia varjoja ja selittämään, miten ne syntyvät. Kati Sormunen muistuttaa, että lastenhoitajan on tärkeää tukea työssään lapsen minäkäsityksen rakentumista, tiedonjanoa ja uteliaisuutta. Niitä voidaan toteuttaa vaikkapa silloin, kun lapsi havainnoi muurahaisen kulkua maassa tai kun kävelyllä ohitetaan kaivinkone, josta lapset kiinnostuvat. – Tuolloin pitäisi jäädä tarkastelemaan, tutkimaan ja havainnoimaan, miten kaivinkone kulkee; millaiset renkaat sillä on, miten ne liikkuvat, miten ne eroavat vaikkapa polkupyörän tai rattaiden renkaista. Lapsilta voi kysyä, mitä kaikkea he jo tietävät kaivinkoneista, ovatko he nähneet niitä aiemmin, mitä ne siellä tekivät, Sormunen listaa. Siten rakennetaan kaivinkoneeseen liittyvää tietoa yhdessä, eikä aikuinen ole auktoriteetti, joka määrittelee asiat. Lapsilla on myös paljon jo omaksuttua tietoa, sillä he havaitsevat arjesta asioita, joita aikuiset eivät huomaa. Tutkiminen lisää myös oppimisen janoa lapsissa. – Yhteiset oppimisen ja tutkimisen kokemukset arjessa ovat merkityksellisiä. Kun lisäämme lasten osallisuutta, ehkäisemme ennalta heidän turhautumistaan ja epätoivottua käytöstä kesken arjen ja kasvatamme positiivista asennetta, naiset vahvistavat. VAIN MIELIKUVITUS RAJANA Kirjassa on paljon simppeleitä tutkimuskohteita, joita lapset ovat jo kohdanneet omassa elämässään päiväkodissa, leikkipuistossa tai kotikeittiössä. Lapsen kanssa voi esimerkiksi miettiä, mitä kananmunalle tapahtuu, kun sen rikkoo kuumalle paistinpannulle: aluksi se on läpinäkyvä, sitten siitä tulee valkoinen. – Tällaisia pieniä koeasetelmia voi luoda kaikkialle. Keskellä piirustustuokiota pöydän ääressä voidaan miettiä tasapainoa: kun laittaa kynän vaikka sormen päälle, pysyykö se siinä, entä jos laittaa kynän toisen kynän päälle. Lapsi voi myös laittaa kirjan tai jonkun muun esineen pään päälle ja kulkea pöydän ympäri. Miten esine pysyy paikallaan? Voidaan myös kulkea silmät kiinni sama reitti ja pyytää kaveria ottamaan kädestä kiinni ja kulkemaan vierellä, Vartiainen neuvoo. Sormunen kehottaa tutkimaan ääniä eri tiloissa ja tilanteissa. Millainen ääni kuuluu, kun kopauttaa lusikalla pöytää, lasia tai lautasta? Entä saako kaveri aikaan saman äänen? Jo yksivuotias rakastaa tuottaa
6 Slalli 2 / 2026 ääniä hakkaamalla vaikkapa lelua maahan. – Vaikka annamme valmiita harjoituksia, ovat ne ainoastaan tutkimisen lähtökohta. Vain mielikuvitus on rajana; sekä lastenhoitaja että lapset voivat soveltaa niitä mitä erilaisemmin tavoin. Ja kun tutkimustilanne on ohi, voidaan kysyä lapsilta, mitä muuta voisimme tutkia, hän sanoo. Tutkimustilanteet voidaan hyvin ujuttaa keskelle arkea, eli niille ei tarvitse varata omaa aikaa. Vaikka toki voi suunnitella tutkimustuokion etukäteen ja ottaa esille sopivia välineitä. – Kirjamme tutkimusmateriaalit ovat sellaisia, joita löytyy joka päiväkodista. Esimerkiksi magnetismia voi tutkia junaradalla: miten junan vauhti kiihtyy tai hidastuu, jos korotat radan kiskoja, Sormunen sanoo. ÄLÄ KIIREHTI SELITYKSIÄ Oppimisen malliin kuuluu, että kun aikuinen sanoittaa jotakin ilmiötä, hän oppii itsekin. Aikuinen ei nimittäin aina tiedä, mistä ilmiö johtuu. – Jo eskari-ikäiset kyselevät, miksi vesi kiehuu. Itse asiassa moni aikuisistakaan ei tiedä, että vesi alkaa kiehua, kun höyryn paine kasvaa suuremmaksi kuin ilman paine. Alkuun riittää, että kertoo lapselle veden kiehuvan, kun se alkaa kuplia. Voi myös sanoa, että kiehuessaan vesi muuttaa olomuotoa, eli muuttuu höyryksi ja esimerkiksi kattilasta katoaa vesi, koska se höyrystyy, ohjeistaa Vartiainen. Tutkittavan ilmiön tieteellistä selitystä ei hänen mukaansa tarvitse selittää kaikkein pienimmille, vaan keskittyä havainnoimaan syy-seuraus-suhteita. Selitysten aika on otollinen, kun lapsi itse niitä alkaa miettiä: voisiko tämä ilmiö johtua siitä tai siitä? Se on hyvä hetki kertoa ilmiön tieteellinen selitys lapsen tasolle sopivasti. – Esimerkiksi sateenkaaren syntyyn vaikuttavat syy-seuraus -suhteet on helppo selittää; siihen tarvitaan auringonvaloa ja vesipisaroita. Alakoululaisten kanssa tutkitaan jo prisman käsitettä Yläkoulussa lapset opiskelevat fysiikassa valon ominaisuuksia ja saavat siellä lisää tietoa sateenkaaren synnystä. Siten jonkun ilmiön ymmärryksen syntyminen on pitkä prosessi, joka alkaa aina kouriintuntuvista havainnoista. MUISTA TURVALLISUUS Tutkimuksen tarkoituksena on Sormusen mukaan tehdä asioita yhdessä ja osallistaa lapsia. Jos päiväkodissa kasvatetaan herneitä, voidaan päivittäin katsoa mitä kasville on tapahtunut tai tapahtumassa ja keskustella siitä, onko kaikilla lapsilla samat havainnot ja kasvavatko kunkin lapsen herneet samaa tahtia. – Kun ohjaamme lasta kysymysten kautta, se kannustaa häntä luovaan ajatteluun. Tutkimistaitojen kehittämisestä on hyötyä sanojen ja kirjainten oppimisessa. Samalla opitaan myös varhaisia matemaattisia taitoja, kuten asioiden ja esineiden luokittelua. Myös lapsen prosessiajattelu kehittyy: miten voidaan ennustaa asioita, eli esimerkiksi mitä kasvi tarvitsee kasvaakseen, hän luettelee. Tutkimiseen liittyy myös aina turvallisuusaspekti: vaikka lapsi osaisi jo vaihtaa itse lelusta paristot, se pitää tehdä aikuisen kanssa. Myöskään kiehumista ei voi kokeilla yksin. Lapsen pitääkin oppia, mitä hän voi tehdä yksin ja mihin tarvitsee aikuisen apua. SÄÄTELYTAITOJEN OPPIMISTA Vartiainen on joskus päiväkodeissa vieraillessaan kohdannut välttelevää asennetta tutkimista kohtaan. Sitä on selitetty esimerkiksi lapsiryhmän heterogeenisyydellä. – Haluan korostaa, että tutkiminen sopii kaikenlaisille oppijoille. Vaikka ryhmässä olisi S2- tai tuen tarpeisia lapsia, se ei ole este: lapsi nimittäin määrittelee itse sen, millä tasolla tutkimuksessa mennään. Tarkoitus ei ole myöskään päätyä tiettyyn, yhteiseen lopputulokseen. Kun keskittymisvaikeuksia kokeva lapsi saa tutkimustilanteessa tehdä päätöksiä, se sitouttaa ja motivoi häntä toimintaan. S2-lapsen ei puolestaan tarvitse tuntea toimintaan liittyviä sanoja täydellisesti. Asioita voi myös näyttää elein ja ilmein. – Tämä on S2-lapselle myös erinomainen hetki oppia käsitteitä: kun puhutaan esimerkiksi erilaisista varjoista, hän saa sanalle monta tarttumapintaa ja se jää hänen mieleensä, Vartiainen jatkaa. Erityispedagogiikkaa tutkineen Sormusen mukaan lasta kiinnostava asia motivoi häntä myös harjoittamaan säätelytaitoja. – Kun lapsi innostuu tutkimaan, hän joutuu käyttämään huomaamattaan myös säätelytaitojaan voidakseen edetä prosessissa. Ja tästä oppimisesta on hänelle hyötyä myös muissa säätelytaitoja vaativissa tilanteissa. TUTKIMISEN RIEMUA AIKUISILLE Kulttuurissamme on Vartiaisen mukaan läsnä edelleen ajatus, etteivät tytöt opi luonnontieteitä yhtä hyvin kuin pojat. Vaikka kemian opinnot aloittavista yliopisto-opiskelijoista puolet on naisia, heidän osuutensa romahtaa väitöskirjavaiheessa. Luonnontieteiden professoreista on puolestaan vain pieni osa naisia. – Kaikkia lapsia täytyy kannustaa pienestä pitäen, että he ovat pystyviä ja kykenevät oppimaan luonnontieteitä. Jos lasta kiinnostaa tutkiminen, on aivan sama mikä hänen sukupuolensa, perhetaustansa tai kansallisuutensa on. Pitää tehdä selväksi, että hänellä on mahdollisuudet oppia ja opiskella, hän tähdentää. Sormusen mukaan on tärkeää löytää tilanteita, joissa lapset innostuvat kokeilemaan asioita. Jotkut lapsista saattavat olla innokkaampia kokeilemaan vaikkapa
Slalli 2 / 2026 7 Esimerkki Tutkimisen riemua -kirjan harjoituksesta: LASTATAAN LAIVAA Toiminnan kulku: Täyttäkää kulho vedellä. Puristakaa pala foliota palloksi. Mitä tapahtuu, kun laitatte sen veteen? Ideoikaa, miten folion voisi muotoilla, jotta se kelluisi. Lasten ajatuksia voi johdattaa keksimään veneen muoto. Kun saatte folioaluksen kellumaan, kokeilkaa, jaksaako se kantaa matkustajana valitsemanne esineen. Tutkikaa, kuinka monta pientä esinettä pystytte lastaamaan folioalukseen. Voitte ideoida uuden folioaluksen ja koettaa saada sen ominaisuudet sellaisiksi, että se jaksaisi kantaa vielä suuremman kuorman kuin edellinen. ruoka-aineiden eroja, kun taas toiset erilaisia magnetismin muotoja. – Lapset ovat keskenään erilaisia, joten pitää kuunnella herkällä korvallaan heidän kiinnostuksen osoituksiaan ja vahvistaa niitä. Vartiaisen mukaan kaikki lapset innostuvat tutkimaan, mutta aikuiset saattavat toimia jarruna. Tutkiminen lasten kanssa saattaa pelottaa: entä jos en tiedä etukäteen mitä tutkimuskokeilussa tapahtuu tai osaa selittää mistä se johtuu. Hän kehottaakin lastenhoitajia olemaan armollisia itselleen. – Tutkimustilanne saattaa olla täysin kaoottinen prosessi, jossa ei kuljeta pisteestä A pisteeseen B. Siksi ei pidä käyttää valtahierarkiaa, jossa aikuinen tietää kaiken. Kyseessä on koko ryhmän oppimisprosessi, jossa minä aikuisena voin oppia lapsilta makeita juttuja, kun heittäydymme yhdessä tutkimisen prosessiin. Haluamme siis tuottaa myös aikuisille tutkimisen riemua. Moni aikuinen, joka on ensin sanonut ”en onnistu, en halua” kertoo jälkeenpäin, että ”se oli tosi siistiä hommaa, nautin valtavasti”! Sormunen lisää, että lastenhoitaja saattaa yllättyä, kun hänen pöksyillään liukuu mäessä paremmin kuin lapsen kurahousuilla. MATIKKAA OPPIMAAN! Vartiaisella ja Sormusella on tänä vuonna meneillään myös Helsingin yliopiston koordinoima Matikkasurina-hanke. Sen tarkoitus on herättää aikuiset vanhemmista vaka-ammattilaisiin ja harrastustoiminnan ohjaajiin huomaamaan matematiikkaa ruohonjuuritasolla, eli osana leikkiä, liikkumista, arkisia puuhia, lukemista ja tutkimista. Tavoitteena on tehdä matemaattisten taitojen oppimisesta helposti saavutettavaa, innostavaa ja mielenkiintoista kaikille lapsille sekä saattaa matematiikan sisällöt mahdollisimman monen lapsen ulottuville. – Tiedämme tutkimusten perusteella, että koulun aloittavilla lapsilla on valtavat erot matemaattisissa taidoissa. Koulu ei pysty niitä tasoittamaan, vaan ne repeävät entisestään joka vuosi. Ainoa selittävä syy on siinä, millaiset ovat olleet lapsen mahdollisuudet opetella matikkaa ennen kouluikää, Vartiainen pohtii. Varhaiskasvatuksessa keskitytään naisten mukaan matematiikkaa enemmän kielen oppimiseen. Silti tiedetään, että matemaattiset taidot kehittävät myös kognitiivisia taitoja, kuten kielen kehitystä, toiminnan ohjausta, itsesäätelyä ja muistia. Matikkasurinaan kuuluu lastenhoitajille suunnattu koulutuskiertue, jossa annetaan konkreettisia ideoita opettaa matikkaa pukeutumistilanteissa, siirtymätilanteissa, ulkoillessa, leikkitilanteissa ja retkillä. Kaikki tehdään helppojen materiaalien kautta. – Kun leikitään piilosta, lapsi oppii laskemaan kymmeneen eli harjoittelemaan lukujonoa. Jos lapselta kysyy ”monta lihapullaa”, saa hän hahmottaa samalla lukumäärän ja lukusanan yhteyttä. Matikkaa suristaan myös somekampanjan kautta. Lisäksi tarjolla on maksutonta pedagogista materiaalia. https://www.instagram.com/matikkasurina/ Pedagogiset materiaalit ja tietoa koulutuskiertueesta: https://www.helsinki.fi/fi/projektit/matematiikkaapienille-lapsille-liikkuen-leikkien-ja-tutkien
8 Slalli 1 / 2026 TEKSTI ja KUVAT: Päivi Tolonen Varhaiskasvatuksen kehittäjäsosionomi Heli Mäkelän kirjoittama tuore kirja Näe lapsen käytöksen taakse tarjoaa uutta tukea kasvattajille. Teos pohjautuu teoriatiedon lisäksi Mäkelän pitkään kokemukseen työskentelystä lapsiperheiden kanssa. Kirjan tarkoitus on lisätä ymmärrystä siitä, ettei lapsi käyttäydy tahallaan epätoivotusti, vaan taustalla on aina jokin syy. – Meillä on vielä jonkin verran sellaista ajattelua, että lapsi ihan tahallaan kiukuttelee, saa raivokohtauksen tai on kuuntelematta. Hän pyrkii kuitenkin säätelemään silloista olotilaansa ja saamaan apua aikuiselta kenties ainoalla osaamallaan tavalla, Mäkelä toteaa. Hän nosti kirjan keskiöön hermostoymmärryksen, sillä hermostoon liittyvä tieto on kasvatusalalla vielä vähäistä. Hermoston tila vaikuttaa ja näkyy käytöksestämme. Tutustuminen hermostoon avaakin uusia ja syvempiä näkökulmia käytökseen sekä turvan ja turvattomuuden tunteisiin. Kanssasäätely on kirjan toinen keskeinen asia, sillä tietämys myös siitä on Mäkelän mukaan vielä liian kapeaa. Moni kasvattaja lähtee haastavissa tunnetilanteissa edelleenkin pakottamaan, häpäisemään, kritisoimaan tai rankaisemaan lasta. Sen sijaan tulisi palauttaa lapsen hermosto turvan tilaan. – Varhaiskasvatuksessa saattaa olla tilanteita, joissa lapsi häviää lautapelissä ja aikuiselta nousee kuin selkärangasta toteamus: "taaskaan tämä ei onnistunut, nyt pitää peli laittaa pois". Tämän sijaan aikuisen olisi tärkeää nähdä, että lapsi tuntee pettymystä ja hän tarvitsee tukea tunteen kanssa olemiseen. Lautapelit ovatkin Mäkelän mukaan hyvä keino opetella säätelytaitoja ja siksi aikuisen on tärkeää kannatella lasta pettymyksen hetkinä. Lapsille saatetaan myös sanoa, "kun sinun leikkisi meni riehumiseksi, joudut nyt pöytäpuuhiin". Tällaisessa tilanteessa aikuisen olisi tärkeää tutkailla, miten hän itse tuki lapsen säätelytaitoja ja olemista leikissä. – Jatkuva siirtäminen pöytätehtävien ääreen saattaa tuntua lapsesta rangaistukselta. Sen sijaan hän tarvitsisi aikuista tukemaan tunteiden säätelyä ja saada siten keinoja rauhoittaa itseään. MITÄ LAPSI TARVITSEE? Lapsen käytöksen takana on aina erilaisia tunteita, tarpeita, haluja sekä hermoston eri tiloja. Lisäksi lapsen temperamentti vaikuttaa hänen käytökseensä. – Kiukun taustalla voi puolestaan olla esimerkiksi häpeää, jännitystä, epävarmuutta tai pettymystä, syrjityksi tai tuomituksi tulemista sekä toivetta tulla kuulluksi. KUN LAPSI KIUKKUAA, OVAT HYÖDYLLISIÄ KYSYMYKSIÄ MYÖS NÄMÄ: • onko lapsi nälkäinen tai väsynyt? • voiko lapsi kokea olevansa turvallisessa yhteydessä aikuisen kanssa? • tunteeko lapsi itsensä ylikuormittuneeksi? • puuttuuko lapselta taitoja, jotka auttaisivat tilanteessa? • mitä tarvetta lapsi yrittää täyttää? • miten lapsen käytös palvelee hänen tarpeidensa täyttämistä? • mitä lapsi tarvitsee tunteakseen olonsa turvalliseksi? Kun opimme näkemään erilaisia vaihtoehtoja lapsen käytökselle, pystymme suhtautumaan lapseen ymmärtäväisemmin ja tämä näkyy myös kasvatustavoissamme. – Lapsen sättiminen ja käytöksen tuomitseminen muuttuvat uteliaisuudeksi ja yritykseksi ymmärtää häntä. Lapsi ei ole tottelematon, niskuroiva tai töykeä, vaan hänen hermostonsa on epätasapainossa ja lapsi kokee turvattomuutta. Aikuisen tehtävänä on palauttaa lapselle turvan tunne ja yhteys aikuiseen. Tunnista lapsen käytöksen takana olevat tarpeet Kun aikuisen oma hermosto on turvan tilassa, hän pystyy tukemaan lasta.
Slalli 2 / 2026 9 LUO YHTEYS LAPSEEN Edelleen on vallalla myös ajattelutapaa, että lapsi hakee ei-toivotulla tai häiritsevällä käytöksellään vain huomiota, eikä tuolloin pitäisi olla huomaavinaankaan lasta. Suomalaisessa kasvatuksessa onkin korostettu paljon itsenäisyyttä ja ajateltu, että liika huomio, syli ja läheisyys pilaavat lapsen. – On hyvä tiedostaa, ettei huomion hakeminen ole manipulaatiota, eikä lapsen tarvitse ansaita huomiota käyttäytymällä aikuisen toiveiden mukaisesti. Huomio ei pilaa lasta, vaan huomio on lapsen perustarve. Niissä tilanteissa, joissa lapsi vaikuttaa hakevan huomiota aikuiselta, voi taustalla olla seuraavia seikkoja: • lapsi kokee, että hän on saanut aikuiselta liian vähän yhteyttä, ja hän haluaa tulla nähdyksi • lapsi tarvitsee aikuiselta säätelytukea • lapsi ei tiedä, miten pyytää aikuista vuorovaikutukseen kanssaan • lapsi on tylsistynyt, eikä tiedä, mitä hän seuraavaksi tekisi Sen lisäksi, että Mäkelän kirja antaa erilaisia näkökulmia lapsen käytökseen, se siirtää myös katsetta lapsesta aikuiseen. Aikuisella on valta ja vastuu kasvatustilanteissa ja usein omien toimintatapojen pienelläkin muutoksella voi olla iso merkitys lapsen turvan tunteelle. Kun aikuisen hermosto on turvan tilassa, hän pystyy toimimaan sensitiivisenä, lämpimänä ja läsnä olevana kasvattajana. Aikuisen onkin tärkeää oppia tunnistamaan oman hermostonsa tiloja ja säätelemään niitä. Aikuisen tulisi myös opetella tunnistamaan omia automaattisia, selkärangasta nousevia reaktioita. –Sen sijaan että aikuinen käyttäytyisi kasvatuskeinoina automaattisesti uhkailua, lahjomista tai kiristämistä, hänen tulisi pyrkiä yhteyteen lapsen kanssa. TUNNETYÖSKENTELY SOPII KAIKKEEN Mäkelällä on myös toimintaterapeutin, ratkaisukeskeisen valmentajan, mindfulness-ohjaajan, lasten ja nuorten tunnetaito-ohjaajan sekä hengitysterapeutin tutkinnot. Hän on toiminut lasten ja lapsiperheiden parissa koko työuransa ajan esimerkiksi lasten liikuntaryhmien ohjaajana, lastentarhanopettajana ja erityislastentarhanopettajana. – Kun työskentelin neuvolan perhetyöntekijänä, minulla oli upea mahdollisuus tukea pikkulapsiperheitä erilaisissa arjen pulmatilanteissa. Toimin myös muutaman vuoden ajan yrittäjänä tukien perheitä kohti hyvinvoivaa, läsnä olevaa ja myönteistä vanhemmuutta. Nyt Mäkelä työskentelee toista vuotta varhaiskasvatuksen kehittäjäsosionomina Vantaalla. Hänen tehtäviinsä kuuluu lasten osallisuuden, tunne- ja kaveritaitojen sekä vanhemmuuden tukeminen. Hän antaa työpanostaan koko yksikölle eli yhteensä seitsemälle lapsiryhmälle. Näe lapsen käytöksen taakse on hänen kolmas kirjansa. Aiemmat kirjat Uskalla tuntea ja Tunteita päästä varpaisiin Mäkelä kirjoitti yhdessä Tiia Trogenin kanssa. – Tunnetyöskentely onkin yksi vahvimpia osaamisalueitani. Sitä pystyy käyttämään kaikissa eri tilanteissa työskennellessä lasten ja perheiden kanssa. HARJOITUKSIA HERMOSTON SÄÄTELYN TUEKSI: * Maadoittuminen: Maadoittuminen on tulemista läsnä olevaksi nykyhetkeen. Yksinkertaisimmillaan se on lyhyt pysähtyminen seisoessa tai istuessa, jolloin tunnetaan lattia tai maa jalkojen alla. Voit painaa jalkoja vuorotellen lattiaa vasten ja sen jälkeen siirtää painoa jalalta toiselle ja huomata tuntemukset. Tämän jälkeen voit antaa painon asettua molemmille jaloille. Tunne, miten painovoima vetää sinua alaspäin ja tuo vakautta ja turvan tunnetta. * Olen tässä, turvassa: Kun tunnet kehosi levottomaksi ja olosi stressaantuneeksi, kiedo kätesi ympärillesi. Halaa itseäsi tiukasti. Samalla voit silittää olkapäitäsi ja sanoa itsellesi: "Olen tässä, turvassa". Tunnustele, miltä itsen halaaminen ja kosketus tuntuvat kehossasi. Muuttuiko joku olotilassasi? *Kehon tärisyttely stressin ja kuormituksen purkamiseen: Seiso ja ala joustaa kevyesti polvista ja tärisyttämään kehoa. Vähitellen voit suurentaa liikettä ja antaa liikkeen laajeta koko kehoon. Voit täristellä välillä hitaammin ja välillä nopeammin, pienemmin ja isommin.
10 Slalli 2 / 2026 Pitkään lasten kanssa työskennellyt toimintaterapeutti Merja Tompuri kirjoitti äskettäin kirjan Lapsen voimavarat. Teoksessa pohditaan, miten kasvattaja voi tunnistaa lapsen kuormituksen ja tukea lasta eri tilanteissa. Tompurin mukaan aikuisen kannattaa miettiä ja havainnoida, mistä asioista yksittäisen lapsen kuormituksen tunnistaa. Kuormituksen merkkejä voivat olla vaikkapa äänensävyn nousu korkeaksi, tiuskiminen tai levoton liikehtiminen. – Sitten kannattaa havainnoida, millaisissa tilanteissa kuormittumista ilmenee, onko se jokin siirtymätilanne tai kynän käyttö, jota lapsi ei kunnolla hallitse. Joku siinä tilanteessa on lapselle hankalaa ja tuolloin hän kuormittuu. Eihän kukaan meistä ihmisistä hermostu huvikseen, Tompuri pohtii. Lapsen kanssa kannattaa miettiä yhdessä, mikä asia tilanteessa aiheuttaa kuormitusta. Onko se jokin asia ympäristössä, kuten vaikkapa kovat äänet tai onko lapsen käsillä oleva tehtävä liian vaikea. Se voi liittyä esimerkiksi askarteluun, joka voi olla liian vaikeaa, sillä lapsen käsien käyttö on vielä kypsymätöntä. – Jos kovat äänet tuottavat kuormitusta, voisi miettiä miten muokata ääniympäristöä tai tehdä tehtävä rauhallisemmassa paikassa. Jos tehtävä on liian vaikea, sitä voisi helpottaa antamalla enemmän sanallisia tai kuvallisia ohjeita tai apuvälineitä. Joskus lapsi saattaa kaivata vaikkapa kynätukea. Lapsi saattaa olla epävarma osaamisestaan, tai sitten häntä ei kiinnosta tehtävä. Tuolloin pitäisi miettiä kuinka motivoida lasta. Tompurin mukaan lasta motivoi jo se, että aikuinen osoittaa aitoa kiinnostusta hänen tekemisiään ja tuotoksiaan kohtaan. – Pienten lasten kanssa riittää usein, että aikuinen alkaa hupsutella ja naurattaa lapsia, jolloin he tulevat hyvälle tuulelle. Ja hyvässä vuorovaikutuksessa ikävätkään hommat eivät tunnu hankalilta. LIIKETTÄ VAI OMAA RAUHAA Myös kuormituksen käsitettä tulisi pohtia lapsen kanssa ja selvittää hänelle, mitä kuormitus tarkoittaa. Tompuri on usein havainnollistanut kuormittavia asioita rakentamalla rakennuspalikoista tornia. – Olen sanonut lapselle, että nyt minua väsyttää ja laittanut lattialle yhden palikan ja että meteli häiritsee minua, ja laittanut toisen palikan päälle. Kolmas palikka voi kuvata vaikkapa nälkää, viides epämukavaa tuolia ja kuudes vaikeaa tehtävää tai sitä ettei kynä tottele. Sitten voi selittää lapselle, että kaikki nämä asiat kuormittavat ihmistä ja tekevät asiat hankaliksi. Ja kun riittävän monta palikkaa on päällekkäin koko torni saattaa romahtaa. Ihmisellekin voi käydä niin ja hän hermostuu ja kaikki menee sekaisin, Tompuri kuvailee. Joku lapsi saattaa vaikuttaa olevan koko ajan kuormittunut ja stressaantunut, eli hän on esimerkiksi levoton eikä osaa asettua paikoilleen. Se saattaa johtua siitä, että lapsen päivään sisältyy liikaa vaikeita asioita. Tuolloin kannattaa miettiä, millaisia lapsen voimavaroja tukevia ja uudistavia asioita hänen päiväänsä voisi lisätä. – Havainnoimalla lasta selviää, mitkä asiat lisäävät hänen voimavarojaan. Eli aikuinen huomioi, mitä lapsi Mikä lasta kuormittaa? TEKSTI: Päivi Tolonen Lapsen voimavaroja voidaan tukea monella eri tavalla. Siten vältetään myös lasta kuormittavat tilanteet.
Slalli 2 / 2026 11 tekee silloin, kun hän on parhaimmillaan. Se voi olla ulkona liikkumista, älytehtävien tekemistä tai leikkiä kavereiden kanssa. Entä mitä lapsi tekee kuormittavien tilanteiden jälkeen kerätäkseen voimia: vetäytyykö hän yksin piirtelemään tai keinumaan pihalla, tai vaikkapa rivittämään esineitä? Näitä asioita voisi sitten lisätä vähentämään lapsen kuormitusta, Tompuri neuvoo. Jos liike vaikuttaa rauhoittavan lasta, pitäisi antaa lapselle mahdollisuus liikkua paljon. Jos lapsi tykkää vetäytyä omiin oloihinsa, voi esimerkiksi pohtia, miten järjestää sellaista tekemistä tai leikkiä missä on hänen lisäksi korkeintaan yksi lapsi. Jos lapsi vaikuttaa tarvitsevan pihaleikeissä omaa rauhaa, ei pidä tyrkätä häntä aina mukaan muiden leikkeihin. PUPUHYPPYJÄ AIKUISEN KANSSA Lapsella on monenlaisia erilaisia voimavaroja, joita voidaan tukea arkipäivässä. Keho jaksaa toimia fyysisten voimavarojen avulla. Lapsi osaa käyttää kehoaan vaikkapa kynätyöskentelyssä, keinumisessa tai pupuhyppelyssä. Mielen voimavarat liittyvät puolestaan tunteiden itsesäätelyyn. Joku oppii nopeasti säätelemään tunteitaan, toiselta kestää kauemmin hillitä nyrkki. Ajatteluun liittyvien voimavarojen avulla ratkaisemme ongelmia, suunnittelemme ja ohjaamme toimintaamme. Nekin taidot voivat Tompurin mukaan olla jollakin lapsella heikommissa kantimissa. – Sosiaaliset voimavarat näkyvät puolestaan siinä, kuinka lapsi osaa olla toisten lasten kanssa. Miten hän ottaa muut huomioon ja vaikkapa jakaa tavaroita leikeissä. Kullakin lapsella on erilainen lajitelma näitä voimavaroja. Jos lapsi on lievästi kehitysvammainen, voi hänellä olla ongelmia kaikkien eri voimavarojen kohdalla, jolloin kaikki toiminnot saattavat olla hankalia. Silloin lapsen kokonaiskuormitus on raskas, ellei hänellä ole päivän aikana tilaisuutta levätä ja kerätä voimavaroja. Lapsen voimavaroja voi tukea Tompurin mukaan monella tavalla. – Esimerkiksi ennen ryhmän yhteistä eläinliikuntaa voi lapsen kanssa harjoitella vaikkapa pupuhyppelyä, jotta lapsi oppii, miten se tapahtuu. Jos lapsella on hankaluuksia kynän käytön kanssa, hänelle voi antaa aluksi paksumman kynän tai käyttää kynätukia. PELIT SOPIVAT KAIKILLE Tunteiden säätelyä opitaan puolestaan harjoittelemalla ja leikin avulla. Aikuinen ja lapsi voivat yhdessä leikkiä kiukkuista, eli kiukutella. Sitten mietitään lapsen kanssa, mikä mukava asia voisi helpottaa kiukun tunnetta. Siten lapsi oppii, että omaan olotilaan voi vaikuttaa. – Se voi olla vaikkapa yhdessä eteiseen meno, ja siellä istutaan ja hengitellään rauhassa. Jos asia ei kuitenkaan käytännössä toimi, voidaan jatkaa harjoittelua ja etsiä uusia keinoja rauhoittumiseen. Mitä pienempi lapsi on kyseessä, sitä enemmän hän kaipaa apua tunteiden säätelyyn. Aikuisella toimivat Tompurin mukaan samat keinot. Hän sanoo itsekin lähtevänsä hetkeksi pois, jos hermostuu jossakin tilanteessa. Aikuisen pitää myös huolehtia ensin omasta rauhoittumisestaan. – Jos lapsi kiukkuaa ja aikuinen miettii, että ”voi perhana, taas pitää mennä eteiseen sen kanssa”, ei se helpota lapsen tilannetta. Aikuisen harmitus välittyy lapseen, kuten myös aikuisen rauhallisuus. Eli aikuisen pitää ensin itse rauhoittaa itsensä. Sosiaalisten voimavarojen tukemisessa voi edetä pikkuhiljaa. Lapselle voidaan esimerkiksi järjestää kahdenkeskisiä leikkitilanteita taitavamman leikkijän kanssa. Tompurin mukaan pitää myös kunnioittaa lapsen halua vetäytyä leikeistä välillä omaan rauhaan, sillä osa lapsista ei jaksa leikkiä koko päivää ryhmässä. – Sosiaalisia taitoja voidaan myös opettaa esimerkiksi siten, että näytetään kuinka lähelle toista lasta voi mennä, tai kuinka jaetaan ja käytetään leluja ja tavaroita tasapuolisesti muiden kanssa. Pelit ovat hyviä aktiviteetteja myös sosiaalisesti hieman taitamattomille lapsille. Niissä on säännöt, joiden mukaan pelataan, joten säännöistä ei tarvitse keskustella eikä lapsen tarvitse tehdä liikaa päätöksiä tai aloitteita yhdessä olon aikana. ´ PÄÄMÄÄRÄNÄ HYVINVOIVA LAPSI Tompuri ei halua luokitella etenkään pieniä lapsia ADHD- tai autistitapauksiksi. Sen sijaan lapsi saattaa olla liikehaluinen ja liikkuvainen, ja kaipaa apua keskittymisessä. Toisella taas ovat voimavarat vähissä sosiaalisissa suhteissa ja hän tarvitsee apua solmiakseen kaverisuhteita. Erilaiset voimavarat voivat aiheuttaa kitkaa myös perheessä. Muut perheenjäsenet saattavat olla meneviä ja ulospäinsuuntautuneita, ja lapsi tykkää mieluummin katsella kirjoja ja piirrellä omassa rauhassa. Tuolloin lapsi ei kenties löydä omaan paikkaansa kotona. Vanhemmat saattavat ihmetellä, miksi lapsi on niin vetäytyvä. – Onneksi nyt on saatavilla jo paljon tietoa sekä lasten erilaisuudesta että kuormituksesta. Kun kirjoitin vuonna 2015 ensimmäistä kirjaani Tenavat tasapainoon, yritin etsiä tutkimustietoa lasten stressistä. Sitä ei löytynyt, koska tuolloin vielä vähäteltiin lasten kuormitusta ja luultiin, että lapset stressaantuvat vain äärimmäisissä olosuhteissa kuten sotatantereella. 10 vuodessa asiat ovat muuttuneet valtavasti ja lasten ymmärrys on lisääntynyt huimasti, Tompuri kiittelee. Merja Tompuri on työskennellyt lasten kuntoutuksen parissa yli 20 vuotta. Lisäksi hän toimii työnohjaajana ja mindfullness-ohjaajana. Hän on kirjoittanut myös kirjan Tartu toimeen – opas työskentelytaitojen opettamiseen. Lasten terapiatyössä hän korostaa leikkisyyttä, iloa ja läsnä olevaa vuorovaikutusta. – Päämääränä työssäni on hyvinvoiva lapsi, joka on omien voimavarojensa ja temperamenttinsa rajoissa touhukas, utelias ja valmis opettelemaan uutta. Hänellä on mahdollisuus toteuttaa itseään ja kokea onnistumisia siinä, mitä hän tekee, Tompuri summaa.
12 Slalli 2 / 2026 Pirjo Suvilehto teki vuonna 2008 Suomen ensimmäisen väitöskirjan lasten ja nuorten kirjallisuusterapian alalta. Tutkielma oli nimeltään Lasten luova kirjoittaminen psyykkisen tulpan avaajana: tapaustutkimus pohjoissuomalaisen sairaalakoulun ja Päätaloinstituutin 8–13-vuotiaiden lasten kirjoituksista. Nyt FT ja dosentti Suvilehto opettaa Oulun yliopistossa tulevia varhaiskasvatuksen opettajia ja luokanopettajia. Kurssien teemoja ovat kirjallisuusterapia, sanataidekasvatus ja syventävä kirjallisuuskasvatus sekä nukketeatteri. – Tärkein sanomani tuleville päiväkodin työntekijöille on, että koska päiväkodissa luetaan paljon, ei luettavan pitäisi olla valittu summanmutikassa. Pienille lapsille lukeminen on myös ongelmia ehkäisevää toimintaa, ja se tukee heidän kasvuaan ja kehitystään, Suvilehto sanoo. Tarinaa luettaessa lapsen mielikuvitus aktivoituu ja hän voi työstää omia ajatuksiaan luovaan suuntaan. Kun lapsi samaistuu päähenkilöön, hän oppii ja kokee erilaisia asioita ja tunteita. – Jos lapsen lähipiirissä on tapahtunut jokin haastava asia tai vaikkapa läheisen menetys, ei siitä aina osata puhua lapselle. Lapsi kuitenkin aistii kodin tunnelman ja tietää, että jotakin on tapahtunut. Taakka tulee lapselle raskaaksi, jos siitä ei puhuta. Päiväkodeissa voidaan käsitellä läheisen menetystä sopivien kirjojen kanssa. Esimerkiksi Päivi Franzonin kirjoittama Surusaappaat on hyvä teos. Suvilehto on kirjoittanut itsekin kirjallisuusterapiaan sopivia lasten kuvakirjoja. Hänen kynästään on syntynyt myös runokirjoja, tietokirjoja kirjallisuusterapiasta ja -kasvatuksesta sekä eläinavusteisesta terapiasta – ja teestä. VUOROVAIKUTUSTAITOJEN OPPIMISTA Vaikeita asioita voidaan käsitellä myös draaman avulla. Kun Suvilehdon opiskelijat tekivät nukketeatterinäytelmän ystävyydestä ja kiusaamisesta, tuli eräs oululainen päiväkotiryhmä sitä katsomaan. Kun esitys oli ohi, sanoi yksi työntekijöistä: tämä oli kuin tarkoitettu meidän eskariryhmällemme. – Uusi toimintakausi oli alkanut jokin aika sitten ja ryhmään oli tullut uusia lapsia. Niinpä he olivat käsitelleet paljon ryhmäytymiseen liittyviä asioita ja ulkopuolisuuden tunteita. Näytelmän teemat sopivat heille siis hyvin. Helpot kirjallisuus- ja draamahetket osaksi päiväkodin arkipäivää TEKSTI: Päivi Tolonen KUVAT: Eero Väyrynen ja Pirjo Suvilehto Sorminuken avulla voidaan ratkaista vaikkapa pattitilanne ruokapöydässä.
Slalli 2 / 2026 13 Suvilehdon mukaan lastenhoitaja voi tehdä kahdella käsinukella yksinkin esimerkiksi pienen, konfliktia käsittelevän esityksen: toinen hahmo sanoo jotakin tuhmasti ja toinen pahoittaa mielensä. – Sen jälkeen voidaan pohtia yhdessä lasten kanssa, mitä se pikkupupu sanoikaan tuolle toiselle pupulle ja mitä sitten tapahtui. Mitenköhän tämä asian voisi ratkaista niin, että molemmille jäisi hyvä mieli, hän neuvoo. Draamatyöskentelyssä lapsi oppiikin ymmärtämään eron oman persoonansa ja muiden persoonien välillä. Samalla hän kartuttaa vuorovaikutustaitojaan. Tarinallisuuden kautta saadaan myös moni pattitilanne ratkaistua. – Pieniä sorminukkeja voi käyttää vaikkapa ruokailutilanteessa, jos syöminen ei suju. Sorminukke voi sanoa lapselle: ”Onpa sulla naheva jutu lautasella. Saankos mä maistaa sitä?” Ja leikin varjolla syöminen saattaa alkaa sujua paremmin. TUNTEITA TURVALLISESTI Suvilehto on työskennellyt myös sairaalakouluissa alakouluikäisten lasten kanssa. Kerran hänellä oli mukanaan pöytäteatterin eläinhahmoja, jotka hän laittoi riviin pöydälle. Yksi lapsi ampui kaikki hahmot kumoon saman tien. – Laitoin hahmot takaisin riviin ja sanoin että otetaanko uudestaan, voisiko hahmoille tapahtua jotakin muuta. No hän ampui ne uudestaan alas. Se oli se juttu, jota hän tarvitsi siinä hetkessä, eli hän käsitteli jotakin sisällään ollutta pattia. Lapsi voi käsitellä ahdistavaa asiaa tai aggressiotaan myös piirtämällä ja tekemällä vaikkapa sarjakuvan. Se onnistuu turvallisessa olotilassa, jossa aikuinen on paikalla ja kuuntelee lasta, jos hän haluaa puhua. – Minä en tee terapiaa, eivätkä päiväkodin työntekijät myöskään ole terapeutteja. Pienet toimet kirjallisuuden, draaman ja piirtämisen kautta voivat kuitenkin olla lasta kannattelevaa ja ennalta ehkäisevää toimintaa. Jos lasta pelottaa vihastuminen, mutta se yhtäkkiä valtaa hänet, hänelle voi lukea Suvilehdon viimeisimmästä kuvakirjasta Pikku poni ja tunteet tarinan Murinahauvasta, jota kiukuttaa. Jos lasta väsyttää tai hän kokee itsensä ujoksi ja riittämättömäksi, voi ponin tunnekirjasta löytää suloisia esimerkkejä ja pedagogisesti hyödyllisiä kysymyksiä haastavienkin tunteiden käsittelemiseksi. – Esimerkiksi Luottamus on lyhyt tarina pikkukanista, joka oppii luottamaan. Lapselta voi kysyä, tiedätkö mitä tarkoittaa luottamus ja osaatko sinä luottaa läheisiisi, hän neuvoo.
14 Slalli 2 / 2026 HEVOSKÄRPÄNEN ISKI Suvilehdon lempilapsi on hänen itse luomansa Pritney-menetelmä. Pritney on käsinukkeponi, jonka esikuva on oikea Shetlanninponi Pritney, jonka Suvilehto osti yli kymmenen vuotta sitten. Samaan aikaan hän alkoi hahmotella ideaa siitä, mitä juttuja poni voisi tehdä varhaiskasvatuksessa. Siitä syntyi ajan myötä Pritney-menetelmä. Pritney-käsinukke on ollut apuna monessa kinkkisessä tilanteessa. Kerran Suvilehto vieraili erään päiväkodin eskariryhmässä tutustuttamassa lapsia Pritneyhin. Yksi eskarityttö alkoi itkeskellä penkin alla, eikä häneen kiinnitetty juurikaan huomiota. Suvilehto kysyi, miksi tyttö itkee ja työntekijä vastasi, että jokin konflikti oli äsken, kyllä tuo menee ohi. – Minä sanoin, että ei jätetä tähän, ja menin ja kyykistyin penkin viereen. Ojensin Pritney-ponikäsinuken penkin alle ja juttelin tytölle niitä näitä Pritneyn hahmossa. Tyttö kuunteli ponia ja sanoi hänelle sitten jotakin. Pian tyttö kömpi pois penkin alta ja itku oli lakannut. Lopulta konfliktissa mukana olleet lapset pyysivät toisiltaan anteeksi ja homma saattoi jatkua. Pritney-poni on Suvilehdon mukaan myös ihana persoona, jota voi silittää ja helliä. Kun Pritney ojentaa kavionsa ja sanoo ”halataanko” lapset halaavat häntä saman tien. Lapsen on myös helpompaa puhua satuhahmolle kuin ihmiselle. Erään päiväkodin monikulttuurisessa ryhmässä Suvilehto näytti videon oikean poninsa touhuista talvella. Sitten poristiin yhdessä eläinasioita. – Kun puhuin käsinukke-Pritneyn kautta, sanoi yksi lapsista: kyllä mä tiedän, että se oot sinä, joka puhuu. Vastasin että kyllä, mutta Pritney puhuu myös, koska sillä on asiaa teille. Suvilehto vieraili samaisessa päiväkodissa syyskuusta joulukuuhun. Viimeisellä käynnillään hän totesi ilokseen, että lapset olivat rakentaneet oman tallin, jossa oli hevosleluja ja hevosten hoitoon liittyviä leikkiesineitä. – Heihin oli iskenyt oikea hevoskärpänen. He olivat googlanneet yhdessä tietoa hevosista ja laittaneet tietoa ja kuvia tallin seinille. Vierailut olivat osa Suomen Hippoksen koordinoimaa Kummihevonen-kampanjaa. Pritney on ollut kaksi kertaa kummiponina päiväkotien lapsiryhmille. – Se on vapaaehtoistoimintaa, mutta tykkään siitä ja voin samalla päivittää osaamistani. PEHMOJUMPPAA JA -HIERONTAA Suvilehto on todennut, että vaikka monikulttuuriset lapset saattavat ujostella kielitaitonsa vuoksi puhumista, he saattavat rohkaistua kommentoimaan ponia. – On ihanaa nähdä, millainen emotionaalinen side voikaan syntyä mielikuvitushahmoon. Pritney on esimerkiksi saanut eskari-ikäisiltä kirjeitä, joissa he sanovat: rakas Pritney tule kylään. Mukana on paljon sydämiä.
Slalli 2 / 2026 15 Pritney-menetelmään kuuluu oman pehmolelun hoitaminen ja koskettaminen. Kun Suvilehto vierailee päiväkodeissa, hän pyytää lapsia tuomaan oman lempipehmonsa mukanaan. Sitten hän tarjoaa harjoja ja hoitovälineitä, joilla lapsi voi hoitaa pehmoaan. Isommat lapset saavat myös lukea ääneen pehmoilleen. – Olen valinnut hyviä kuvakirjoja, jotka olen asettanut lattialle pystyyn ympyrään. Pyydän lapsia kiertämään kirjaympyrää ja istahtamaan mieleisensä kirjan luo lukemaan sitä pehmolleen. Jotkut lapset haluavat mennä kahdestaan yhden kirjan luo, jolloin heillä on kaksi pehmoa kuuntelemassa tarinaa. Siitä syntyy lasten kesken ihania supatusjuttuja. Jos mukana on muunkielisiä lapsia, on minulle tarjolla myös esimerkiksi englanninkielisiä kirjoja. Pehmojen kanssa voi leikkiä lääkärileikkiä, ja niitä voi kylvettää sekä ruokkia. Suvilehdolla on myös hierontaohjeita pehmoille. Niiden kanssa voidaan jumpatakin. – Laitan musiikkia ja sitten tehdään pehmokaverille taivutuksia ja venytyksiä. Tarinoinnin lisäksi kaikki tällainen toiminta tekee hyvää lapsen mielikuvitukselle ja tunteiden käsittelyn taidoille. Leikillisyys on kaiken a ja o. Se saa lapsen lämpenemään ja innostumaan, Suvilehto toteaa. Lasten tarinoita kansoittavat eläimet, sillä ne ovat tuttuja ja turvallisia samaistumishahmoja. Koska luonto ja eläinten oikeudet ovat nykyisin paljon esillä, lisäävät eläinhahmot osaltaan niiden ymmärrystä lapsissa. – Aasi ei ole tarinoissa tyhmä, eikä possu sotkuinen. Lapset myös oppivat, että eläimilläkin on tunteet ja niihin tulee suhtautua kunnioittavasti. EI TARTTE OSATA – TEE EDES PIENI JUTTU Eräässä monikulttuurisessa ryhmässä käydessään Suvilehto pyysi etukäteen lapsia ottamaan mukaan päiväkotiin jonkun koiralelun, tai vaikkapa kissan tai nallen, jos koiraa ei ollut. Lapset istuivat lattialla pehmot sylissään ja Suvilehto luki heille kirjoittamansa kirjat Anni ja loistokoirat sekä Anni ja ihana pentu. Toisessa kirjassa on maininta koirien Matchshowsta. – Se on oikeiden koirien vapaamuotoinen näyttely, jossa koirat kiertävät kehää ja he saavat tuomarilta arvion. Päiväkodissa lapset leikkivät Match-showta, eli olivat kukin vuorollaan pehmoeläimensä kanssa tuomarin arvioitavana. Lapselle rakas pehmo sai esimerkiksi arvion ”onpa sinun koirallasi hieno turkki, oletpa hoitanut sitä hyvin”. Tai ”onpa sillä komea häntä”. Sitten kaikki lapset saivat diplomit pehmonsa hoidosta. Sen jälkeen vielä lauloimme koiralauluja ja leikimme. Kerran Suvilehto teki opiskelijoiden kanssa jouluksi tonttunäytelmän, joka esitettiin monikulttuuriselle lapsiryhmälle. Käsikirjoitukseen kuului kolme tonttua, joista yksi puhui Savon murretta. – Kun hän sanoi ”ekkö sie nyt ossoo”, huusi yksi yleisön lapsista ”se on ossaa eikä ossoo”. Niin hyvin
16 Slalli 2 / 2026 hän oli jo oppinut Oulun murteen. Ryhmän aikuiset olivat vielä ihmeissään, kun 5–6-vuotiaat jaksoivat keskittyä ja tapittaa 20-minuuttisen näytelmän loppuun saakka. Suvilehto kehottaa lastenhoitajia ottamaan tarinalliset ja draamalliset tuokiot päivittäiseksi tai vähintään kerran viikossa tapahtuvaksi rutiiniksi. Käytännön voi aloittaa vaikka syksyn alussa. – Lapselta voi yksinkertaisesti kysyä, mitä sinulle kuuluu ja kirjoittaa ylös hänen kommenttinsa kuin sadutuksessa konsanaan. Kerran päivässä voi lasten keskelle ilmestyä pieni käsinukke, joka sanoo heille jonkun kivan jutun tai pyytää tekemään pienen aktiviteetin. Näihin spontaaneihin tuokioihin ei tarvitse käyttää aikaa kuin 5–10 minuuttia kerrallaan, joten niitä ei tarvitse varsinaisesti aikatauluttaa kuten taidehetkiä. Hänen mielestään taiteella on yhteiskunnassa lapsipuolen asema. Sitä pidetään jonkinlaisena ekstrana, jolle annetaan tilaa, jos on aikaa tai rahaa. Se on kuitenkin olennainen, iloa tuottava osa elämää. – Aikuiset väittävät usein, etteivät osaa piirtää tai keksiä tarinoita. Osata ei kuitenkaan tarvitse, riittää kun tekee jonkun pienen jutun. Lapset saa nimittäin nopeasti aktivoitua tekemään asioita ja he jatkavat oman mielikuvituksensa voimalla sitä, minkä aikuinen on aloittanut. Pritneymenetelmästä lisää maksuttomassa kirjassa: Rakas Pritni, tule joskus mulle kylään. https://urn.fi/URN:ISBN:9789526226934 Suvilehdon tekemiä Pritneyn lauluja löytyy osoitteista: OPH: https://www.oph.fi/sites/default/files/ documents/Pritneyn_laulukirja_32s.pdf Bandcamp: https://pritneyponi.bandcamp.com/ album/pritneyn-laulukirja
RkJQdWJsaXNoZXIy MjU0MzgwNw==