6 Slalli 2 / 2026 ääniä hakkaamalla vaikkapa lelua maahan. – Vaikka annamme valmiita harjoituksia, ovat ne ainoastaan tutkimisen lähtökohta. Vain mielikuvitus on rajana; sekä lastenhoitaja että lapset voivat soveltaa niitä mitä erilaisemmin tavoin. Ja kun tutkimustilanne on ohi, voidaan kysyä lapsilta, mitä muuta voisimme tutkia, hän sanoo. Tutkimustilanteet voidaan hyvin ujuttaa keskelle arkea, eli niille ei tarvitse varata omaa aikaa. Vaikka toki voi suunnitella tutkimustuokion etukäteen ja ottaa esille sopivia välineitä. – Kirjamme tutkimusmateriaalit ovat sellaisia, joita löytyy joka päiväkodista. Esimerkiksi magnetismia voi tutkia junaradalla: miten junan vauhti kiihtyy tai hidastuu, jos korotat radan kiskoja, Sormunen sanoo. ÄLÄ KIIREHTI SELITYKSIÄ Oppimisen malliin kuuluu, että kun aikuinen sanoittaa jotakin ilmiötä, hän oppii itsekin. Aikuinen ei nimittäin aina tiedä, mistä ilmiö johtuu. – Jo eskari-ikäiset kyselevät, miksi vesi kiehuu. Itse asiassa moni aikuisistakaan ei tiedä, että vesi alkaa kiehua, kun höyryn paine kasvaa suuremmaksi kuin ilman paine. Alkuun riittää, että kertoo lapselle veden kiehuvan, kun se alkaa kuplia. Voi myös sanoa, että kiehuessaan vesi muuttaa olomuotoa, eli muuttuu höyryksi ja esimerkiksi kattilasta katoaa vesi, koska se höyrystyy, ohjeistaa Vartiainen. Tutkittavan ilmiön tieteellistä selitystä ei hänen mukaansa tarvitse selittää kaikkein pienimmille, vaan keskittyä havainnoimaan syy-seuraus-suhteita. Selitysten aika on otollinen, kun lapsi itse niitä alkaa miettiä: voisiko tämä ilmiö johtua siitä tai siitä? Se on hyvä hetki kertoa ilmiön tieteellinen selitys lapsen tasolle sopivasti. – Esimerkiksi sateenkaaren syntyyn vaikuttavat syy-seuraus -suhteet on helppo selittää; siihen tarvitaan auringonvaloa ja vesipisaroita. Alakoululaisten kanssa tutkitaan jo prisman käsitettä Yläkoulussa lapset opiskelevat fysiikassa valon ominaisuuksia ja saavat siellä lisää tietoa sateenkaaren synnystä. Siten jonkun ilmiön ymmärryksen syntyminen on pitkä prosessi, joka alkaa aina kouriintuntuvista havainnoista. MUISTA TURVALLISUUS Tutkimuksen tarkoituksena on Sormusen mukaan tehdä asioita yhdessä ja osallistaa lapsia. Jos päiväkodissa kasvatetaan herneitä, voidaan päivittäin katsoa mitä kasville on tapahtunut tai tapahtumassa ja keskustella siitä, onko kaikilla lapsilla samat havainnot ja kasvavatko kunkin lapsen herneet samaa tahtia. – Kun ohjaamme lasta kysymysten kautta, se kannustaa häntä luovaan ajatteluun. Tutkimistaitojen kehittämisestä on hyötyä sanojen ja kirjainten oppimisessa. Samalla opitaan myös varhaisia matemaattisia taitoja, kuten asioiden ja esineiden luokittelua. Myös lapsen prosessiajattelu kehittyy: miten voidaan ennustaa asioita, eli esimerkiksi mitä kasvi tarvitsee kasvaakseen, hän luettelee. Tutkimiseen liittyy myös aina turvallisuusaspekti: vaikka lapsi osaisi jo vaihtaa itse lelusta paristot, se pitää tehdä aikuisen kanssa. Myöskään kiehumista ei voi kokeilla yksin. Lapsen pitääkin oppia, mitä hän voi tehdä yksin ja mihin tarvitsee aikuisen apua. SÄÄTELYTAITOJEN OPPIMISTA Vartiainen on joskus päiväkodeissa vieraillessaan kohdannut välttelevää asennetta tutkimista kohtaan. Sitä on selitetty esimerkiksi lapsiryhmän heterogeenisyydellä. – Haluan korostaa, että tutkiminen sopii kaikenlaisille oppijoille. Vaikka ryhmässä olisi S2- tai tuen tarpeisia lapsia, se ei ole este: lapsi nimittäin määrittelee itse sen, millä tasolla tutkimuksessa mennään. Tarkoitus ei ole myöskään päätyä tiettyyn, yhteiseen lopputulokseen. Kun keskittymisvaikeuksia kokeva lapsi saa tutkimustilanteessa tehdä päätöksiä, se sitouttaa ja motivoi häntä toimintaan. S2-lapsen ei puolestaan tarvitse tuntea toimintaan liittyviä sanoja täydellisesti. Asioita voi myös näyttää elein ja ilmein. – Tämä on S2-lapselle myös erinomainen hetki oppia käsitteitä: kun puhutaan esimerkiksi erilaisista varjoista, hän saa sanalle monta tarttumapintaa ja se jää hänen mieleensä, Vartiainen jatkaa. Erityispedagogiikkaa tutkineen Sormusen mukaan lasta kiinnostava asia motivoi häntä myös harjoittamaan säätelytaitoja. – Kun lapsi innostuu tutkimaan, hän joutuu käyttämään huomaamattaan myös säätelytaitojaan voidakseen edetä prosessissa. Ja tästä oppimisesta on hänelle hyötyä myös muissa säätelytaitoja vaativissa tilanteissa. TUTKIMISEN RIEMUA AIKUISILLE Kulttuurissamme on Vartiaisen mukaan läsnä edelleen ajatus, etteivät tytöt opi luonnontieteitä yhtä hyvin kuin pojat. Vaikka kemian opinnot aloittavista yliopisto-opiskelijoista puolet on naisia, heidän osuutensa romahtaa väitöskirjavaiheessa. Luonnontieteiden professoreista on puolestaan vain pieni osa naisia. – Kaikkia lapsia täytyy kannustaa pienestä pitäen, että he ovat pystyviä ja kykenevät oppimaan luonnontieteitä. Jos lasta kiinnostaa tutkiminen, on aivan sama mikä hänen sukupuolensa, perhetaustansa tai kansallisuutensa on. Pitää tehdä selväksi, että hänellä on mahdollisuudet oppia ja opiskella, hän tähdentää. Sormusen mukaan on tärkeää löytää tilanteita, joissa lapset innostuvat kokeilemaan asioita. Jotkut lapsista saattavat olla innokkaampia kokeilemaan vaikkapa
RkJQdWJsaXNoZXIy MjU0MzgwNw==