Slalli 2 / 2026 11 tekee silloin, kun hän on parhaimmillaan. Se voi olla ulkona liikkumista, älytehtävien tekemistä tai leikkiä kavereiden kanssa. Entä mitä lapsi tekee kuormittavien tilanteiden jälkeen kerätäkseen voimia: vetäytyykö hän yksin piirtelemään tai keinumaan pihalla, tai vaikkapa rivittämään esineitä? Näitä asioita voisi sitten lisätä vähentämään lapsen kuormitusta, Tompuri neuvoo. Jos liike vaikuttaa rauhoittavan lasta, pitäisi antaa lapselle mahdollisuus liikkua paljon. Jos lapsi tykkää vetäytyä omiin oloihinsa, voi esimerkiksi pohtia, miten järjestää sellaista tekemistä tai leikkiä missä on hänen lisäksi korkeintaan yksi lapsi. Jos lapsi vaikuttaa tarvitsevan pihaleikeissä omaa rauhaa, ei pidä tyrkätä häntä aina mukaan muiden leikkeihin. PUPUHYPPYJÄ AIKUISEN KANSSA Lapsella on monenlaisia erilaisia voimavaroja, joita voidaan tukea arkipäivässä. Keho jaksaa toimia fyysisten voimavarojen avulla. Lapsi osaa käyttää kehoaan vaikkapa kynätyöskentelyssä, keinumisessa tai pupuhyppelyssä. Mielen voimavarat liittyvät puolestaan tunteiden itsesäätelyyn. Joku oppii nopeasti säätelemään tunteitaan, toiselta kestää kauemmin hillitä nyrkki. Ajatteluun liittyvien voimavarojen avulla ratkaisemme ongelmia, suunnittelemme ja ohjaamme toimintaamme. Nekin taidot voivat Tompurin mukaan olla jollakin lapsella heikommissa kantimissa. – Sosiaaliset voimavarat näkyvät puolestaan siinä, kuinka lapsi osaa olla toisten lasten kanssa. Miten hän ottaa muut huomioon ja vaikkapa jakaa tavaroita leikeissä. Kullakin lapsella on erilainen lajitelma näitä voimavaroja. Jos lapsi on lievästi kehitysvammainen, voi hänellä olla ongelmia kaikkien eri voimavarojen kohdalla, jolloin kaikki toiminnot saattavat olla hankalia. Silloin lapsen kokonaiskuormitus on raskas, ellei hänellä ole päivän aikana tilaisuutta levätä ja kerätä voimavaroja. Lapsen voimavaroja voi tukea Tompurin mukaan monella tavalla. – Esimerkiksi ennen ryhmän yhteistä eläinliikuntaa voi lapsen kanssa harjoitella vaikkapa pupuhyppelyä, jotta lapsi oppii, miten se tapahtuu. Jos lapsella on hankaluuksia kynän käytön kanssa, hänelle voi antaa aluksi paksumman kynän tai käyttää kynätukia. PELIT SOPIVAT KAIKILLE Tunteiden säätelyä opitaan puolestaan harjoittelemalla ja leikin avulla. Aikuinen ja lapsi voivat yhdessä leikkiä kiukkuista, eli kiukutella. Sitten mietitään lapsen kanssa, mikä mukava asia voisi helpottaa kiukun tunnetta. Siten lapsi oppii, että omaan olotilaan voi vaikuttaa. – Se voi olla vaikkapa yhdessä eteiseen meno, ja siellä istutaan ja hengitellään rauhassa. Jos asia ei kuitenkaan käytännössä toimi, voidaan jatkaa harjoittelua ja etsiä uusia keinoja rauhoittumiseen. Mitä pienempi lapsi on kyseessä, sitä enemmän hän kaipaa apua tunteiden säätelyyn. Aikuisella toimivat Tompurin mukaan samat keinot. Hän sanoo itsekin lähtevänsä hetkeksi pois, jos hermostuu jossakin tilanteessa. Aikuisen pitää myös huolehtia ensin omasta rauhoittumisestaan. – Jos lapsi kiukkuaa ja aikuinen miettii, että ”voi perhana, taas pitää mennä eteiseen sen kanssa”, ei se helpota lapsen tilannetta. Aikuisen harmitus välittyy lapseen, kuten myös aikuisen rauhallisuus. Eli aikuisen pitää ensin itse rauhoittaa itsensä. Sosiaalisten voimavarojen tukemisessa voi edetä pikkuhiljaa. Lapselle voidaan esimerkiksi järjestää kahdenkeskisiä leikkitilanteita taitavamman leikkijän kanssa. Tompurin mukaan pitää myös kunnioittaa lapsen halua vetäytyä leikeistä välillä omaan rauhaan, sillä osa lapsista ei jaksa leikkiä koko päivää ryhmässä. – Sosiaalisia taitoja voidaan myös opettaa esimerkiksi siten, että näytetään kuinka lähelle toista lasta voi mennä, tai kuinka jaetaan ja käytetään leluja ja tavaroita tasapuolisesti muiden kanssa. Pelit ovat hyviä aktiviteetteja myös sosiaalisesti hieman taitamattomille lapsille. Niissä on säännöt, joiden mukaan pelataan, joten säännöistä ei tarvitse keskustella eikä lapsen tarvitse tehdä liikaa päätöksiä tai aloitteita yhdessä olon aikana. ´ PÄÄMÄÄRÄNÄ HYVINVOIVA LAPSI Tompuri ei halua luokitella etenkään pieniä lapsia ADHD- tai autistitapauksiksi. Sen sijaan lapsi saattaa olla liikehaluinen ja liikkuvainen, ja kaipaa apua keskittymisessä. Toisella taas ovat voimavarat vähissä sosiaalisissa suhteissa ja hän tarvitsee apua solmiakseen kaverisuhteita. Erilaiset voimavarat voivat aiheuttaa kitkaa myös perheessä. Muut perheenjäsenet saattavat olla meneviä ja ulospäinsuuntautuneita, ja lapsi tykkää mieluummin katsella kirjoja ja piirrellä omassa rauhassa. Tuolloin lapsi ei kenties löydä omaan paikkaansa kotona. Vanhemmat saattavat ihmetellä, miksi lapsi on niin vetäytyvä. – Onneksi nyt on saatavilla jo paljon tietoa sekä lasten erilaisuudesta että kuormituksesta. Kun kirjoitin vuonna 2015 ensimmäistä kirjaani Tenavat tasapainoon, yritin etsiä tutkimustietoa lasten stressistä. Sitä ei löytynyt, koska tuolloin vielä vähäteltiin lasten kuormitusta ja luultiin, että lapset stressaantuvat vain äärimmäisissä olosuhteissa kuten sotatantereella. 10 vuodessa asiat ovat muuttuneet valtavasti ja lasten ymmärrys on lisääntynyt huimasti, Tompuri kiittelee. Merja Tompuri on työskennellyt lasten kuntoutuksen parissa yli 20 vuotta. Lisäksi hän toimii työnohjaajana ja mindfullness-ohjaajana. Hän on kirjoittanut myös kirjan Tartu toimeen – opas työskentelytaitojen opettamiseen. Lasten terapiatyössä hän korostaa leikkisyyttä, iloa ja läsnä olevaa vuorovaikutusta. – Päämääränä työssäni on hyvinvoiva lapsi, joka on omien voimavarojensa ja temperamenttinsa rajoissa touhukas, utelias ja valmis opettelemaan uutta. Hänellä on mahdollisuus toteuttaa itseään ja kokea onnistumisia siinä, mitä hän tekee, Tompuri summaa.
RkJQdWJsaXNoZXIy MjU0MzgwNw==