Slalli 2 / 2026 15 Pritney-menetelmään kuuluu oman pehmolelun hoitaminen ja koskettaminen. Kun Suvilehto vierailee päiväkodeissa, hän pyytää lapsia tuomaan oman lempipehmonsa mukanaan. Sitten hän tarjoaa harjoja ja hoitovälineitä, joilla lapsi voi hoitaa pehmoaan. Isommat lapset saavat myös lukea ääneen pehmoilleen. – Olen valinnut hyviä kuvakirjoja, jotka olen asettanut lattialle pystyyn ympyrään. Pyydän lapsia kiertämään kirjaympyrää ja istahtamaan mieleisensä kirjan luo lukemaan sitä pehmolleen. Jotkut lapset haluavat mennä kahdestaan yhden kirjan luo, jolloin heillä on kaksi pehmoa kuuntelemassa tarinaa. Siitä syntyy lasten kesken ihania supatusjuttuja. Jos mukana on muunkielisiä lapsia, on minulle tarjolla myös esimerkiksi englanninkielisiä kirjoja. Pehmojen kanssa voi leikkiä lääkärileikkiä, ja niitä voi kylvettää sekä ruokkia. Suvilehdolla on myös hierontaohjeita pehmoille. Niiden kanssa voidaan jumpatakin. – Laitan musiikkia ja sitten tehdään pehmokaverille taivutuksia ja venytyksiä. Tarinoinnin lisäksi kaikki tällainen toiminta tekee hyvää lapsen mielikuvitukselle ja tunteiden käsittelyn taidoille. Leikillisyys on kaiken a ja o. Se saa lapsen lämpenemään ja innostumaan, Suvilehto toteaa. Lasten tarinoita kansoittavat eläimet, sillä ne ovat tuttuja ja turvallisia samaistumishahmoja. Koska luonto ja eläinten oikeudet ovat nykyisin paljon esillä, lisäävät eläinhahmot osaltaan niiden ymmärrystä lapsissa. – Aasi ei ole tarinoissa tyhmä, eikä possu sotkuinen. Lapset myös oppivat, että eläimilläkin on tunteet ja niihin tulee suhtautua kunnioittavasti. EI TARTTE OSATA – TEE EDES PIENI JUTTU Eräässä monikulttuurisessa ryhmässä käydessään Suvilehto pyysi etukäteen lapsia ottamaan mukaan päiväkotiin jonkun koiralelun, tai vaikkapa kissan tai nallen, jos koiraa ei ollut. Lapset istuivat lattialla pehmot sylissään ja Suvilehto luki heille kirjoittamansa kirjat Anni ja loistokoirat sekä Anni ja ihana pentu. Toisessa kirjassa on maininta koirien Matchshowsta. – Se on oikeiden koirien vapaamuotoinen näyttely, jossa koirat kiertävät kehää ja he saavat tuomarilta arvion. Päiväkodissa lapset leikkivät Match-showta, eli olivat kukin vuorollaan pehmoeläimensä kanssa tuomarin arvioitavana. Lapselle rakas pehmo sai esimerkiksi arvion ”onpa sinun koirallasi hieno turkki, oletpa hoitanut sitä hyvin”. Tai ”onpa sillä komea häntä”. Sitten kaikki lapset saivat diplomit pehmonsa hoidosta. Sen jälkeen vielä lauloimme koiralauluja ja leikimme. Kerran Suvilehto teki opiskelijoiden kanssa jouluksi tonttunäytelmän, joka esitettiin monikulttuuriselle lapsiryhmälle. Käsikirjoitukseen kuului kolme tonttua, joista yksi puhui Savon murretta. – Kun hän sanoi ”ekkö sie nyt ossoo”, huusi yksi yleisön lapsista ”se on ossaa eikä ossoo”. Niin hyvin
RkJQdWJsaXNoZXIy MjU0MzgwNw==