CP-lehti 4/2025 1 2/2026 OMAISHOITAJALIITON LEHTI Osallistu Omaishoitajaliiton kirjoituskilpailuun s.11 Teknologia tukee myös omaishoitajaa s.12 Uusi elämä itsemurhayrityksen jälkeen s.24
3 Lähellä 2/2026 JULKAISIJA Omaishoitajaliitto ry Närståendevårdarnas förbund rf Hämeentie 105 A 18, 00550 Helsinki Puh. 020 7806 500 omaishoitajat.fi PÄÄTOIMITTAJA Sari-Minna Tervonen sari.tervonen@omaishoitajat.fi TOIMITUS Lissu Kiviniemi toimitussihteeri 020 780 6515 lissu.kiviniemi@omaishoitajat.fi TOIMITUSNEUVOSTO Kristiina Hellstén, puheenjohtaja, Lissu Kiviniemi, Johanna Nikonen, Aira Korhonen, Mailis Linnola, Suvi Mansukoski-Mustonen, Kaisa Parviainen ja Sari-Minna Tervonen TILAUKSET JA OSOITTEENMUUTOKSET Lähellä-lehti on jäsenetu Omaishoitajaliiton jäsenyhdistysten jäsenille. Jos haluat lehden paperiversion kotiisi, liitythän jäseneksi: omaishoitajat.fi/liity. Myös kannattajajäsenet saavat lehden. Osoitteenmuutokset: jasenasiat@omaishoitajat.fi, 020 7806 500. ULKOASU Lissu Kiviniemi PAINOPAIKKA PunaMusta Oy, Tampere KANNEN KUVA Lissu Kiviniemi ILMOITUSMYYNTI Saarsalo Oy 044 768 6009 ILMOITUSAINEISTOT 20.8.2026 mennessä viestinta@omaishoitajat.fi Mediakortti: omaishoitajat.fi/lahella-lehti SEURAAVA LEHTI Ilmestyy 17.9.2026. Aikakausmedia ry:n jäsen, 35. vuosikerta ISSN 1235-8431 (painettu) ISSN 2242-380X (verkkojulkaisu) Lähellä-lehti ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. Tässä numerossa SISÄLTÖ Ajankohtaista 6. Valtion tarkastusvirasto perää korjauksia ikääntyneiden omaishoitoon 8. Lähes joka kymmenes työikäinen sopimusomaishoitaja sai perustoimeentulotukea 10. Omaishoitajaliitossa aloitti uusia työntekijöitä 11. Osallistu kirjoituskilpailuun Teknologia tukena 12. Lääkeautomaatti ja turvapuhelin tuovat mielenrauhaa 15. Insinööri-isän perheessä teknologia viihdyttää, viestii ja tuo turvaa 18. Tutkija näkee teknologian kehityksen tuovan myös paljon hyötyjä 20. Ai mikä AI? Mitä tekoälyllä tarkoitetaan 22. Vertaistukija on paras digiopastaja Mielen asioita 24. Pimeyden jälkeen 29. Masennus ja muistisairaus 3 . Milloin alakulo onkin masennusta, milloin ahdistus on diagnosoitava häiriö? 32. Mielen hyvinvointia voi vahvistaa 33. Luonto, liikunta ja läheiset kannattelevat omaishoitajien hyvinvointia 34. Iloa ja voimavaroja yhdistysten toiminnasta Omalla ajalla 35. Hans Koschke tallentaa kamerallaan kaupunkiluontoa 36. Ristikko, piilolause ja krypto Yhteystiedot 40. Omaishoitajayhdistysten yhteystiedot Puheenvuorot 5. Pääkirjoitus – Sari Tervonen: Ekonomistit läheishoivaa lisäämässä 9. Vieraskynä – Elisa Virkola ja Vilhelmiina Lehto-Niskala: Omaishoitoon on suunnattava enemmän rahoitusta ja palveluja 23. Kolumni – Suvi Ahola: Tieto lisää tuskaa 31. Juristin silmin – Elias Vartio: Tiedonsaannin rajat ja mahdollisuudet omaisen näkökulmasta 0
4 Lähellä 2/2026 Erosta eheäksi® -kurssit on tarkoitettu avo- tai avioeron kohdanneille yli 50-vuotiaille. Yhtäkkiä yksin® -kurssit on suunnattu yli 50-vuotiaille leskeksi jääneille. Eläkeliitto järjestää uuteen elämäntilanteeseen sopeutumista tukevia kursseja yli 50-vuotiaille, vähintään puoli vuotta ja pääsääntöisesti korkeintaan kolme vuotta aiemmin eronneille tai leskeksi jääneille henkilöille. Kurssien tavoitteena on uusien näkökulmien saaminen muuttuneeseen elämäntilanteeseen ja oman identiteetin uudelleen rakentaminen. Tarkoituksena on löytää oma, uusi elämänpolku. Leskeyteen ja eroon liittyviä asioita käsitellään kursseilla yhdessä vertaisten kanssa ammattilaisten ohjauksessa. Seuraavat Erosta eheäksi -kurssit: 19.–23.10.26, Lehmirannan hotelli, Salo. Haku päättyy 8.9. Seuraavat Yhtäkkiä yksin -kurssit: 1.–5.9.26, Lehmirannan hotelli, Salo. Haku päättyy 28.6. 6.–10.10.26, Lehmirannan hotelli, Salo. Haku päättyy 25.8. Kurssit ovat maksuttomia, mutta matkakulut ja mahdollinen omassa huoneessa majoittuminen maksetaan itse. Osallistuminen ei edellytä Eläkeliiton jäsenyyttä. Lisätietoja: https://elakeliitto.fi/tapahtumat/ Oletko eronnut tai jäänyt leskeksi? Hae mukaan Eläkeliiton järjestämälle kurssille! Omaishoitajaliiton kanssa omaishoitajien tukena sointusenioripalvelut.fi Vapaa hetki omais- hoitajalle Omaishoidon palvelusetelillä voit ostaa apua arjen toimintoihin tai itsellesi levähdyshetken. Kysy lisää p. 044 700 1478 Palveluseteli on myös mahdollisuus osallistua virkistävään päivätoimintaan. Toimialueemme on Tampere ja sen lähikunnat. Asiantuntijaluennot verkossa katsottavissa maksutta. www.nivelverkko.fi Aiheina mm. nivelterveys, ravinto, kodin turvallisuus liikunta ja mielen hyvinvointi Sivustoa ylläpitää Turun Seudun Nivelyhdistys ry. 0800 390 229 Omaishoitajaliiton maksuton puhelinneuvonta ja chat osoitteessa omaishoitajat.fi palvelevat ti–to kello 9.00–12.00!
5 Lähellä 2/2026 Ekonomistit läheishoivaa lisäämässä Tänä keväänä julkinen keskustelu läheisten hoivasta sai jälleen pontta, kun valtiovarainministeriön budjettipäällikkö Mika Niemelä nosti sen esiin Helsingin Sanomien haastattelussa. Samanlaista keskustelua on virittänyt työeläkevakuutusyhtiö Varman toimitusjohtaja Risto Murto. On mielenkiintoista nähdä, kuka ja missä valtamediassa ottaa seuraavaksi kantaa läheis- ja omaishoitoon makrotalouden näkökulmasta. Hoivavastuu nousee otsikoihin aina taloussuhdanteiden mukaan. Julkisen talouden säästövaatimukset kytkeytyvät siihen, miten ikääntyvän väestön hoivakuormaa tulisi ratkoa – usein lisäämällä läheisten hoivavastuuta. Tosiasia kuitenkin on, että suomalaisista noin 80 prosenttia pitää huolta ja hoivaa läheistään enemmän tai vähemmän ja tavalla tai toisella jo nyt. Ansiotyön ja hoivan yhteensovittaminen on arkea, jossa täysipäiväinen työ käy yhä vaikeammaksi, kun läheisen avun tarve kasvaa. Sadat tuhannet työikäiset tasapainoilevat omien vanhempiensa, lastensa tai muiden läheistensä hoivan ja ansiotyön välillä. Harvalla on varaa ostaa palveluita avuksi, kun esimerkiksi kotihoidon pikaiset käynnit eivät riitä takaamaan turvallisuutta eikä hyvinvointia kotioloissa. Monien läheiset asuvat satojen kilometrien päässä, ja hoivavastuuta ei voi käytännössä kantaa muuttamatta lähemmäksi. Tämä puolestaan harvalle on mahdollista, kun oma elämä ja työ sitovat nykyiseen asuinpaikkaan. Työikäiset hoivavastuulliset maksavat yleensä itse mittavaa hintaa: ansiotulot vähenevät, eläkekertymä jää pienemmäksi ja pahimmillaan oma terveyskin kärsii. Tämä ”hoivavero” jää usein piiloon – läheisten epävirallisen hoidon arvo kun tulee näkyväksi vain kansantalouden hyötylaskelmissa tai poliittisissa juhlapuheissa. Läheis- ja omaishoidon arjen todellisuus ja seuraukset tuntuvat ilmeisesti vierailta osalle ekonomisteista ja poliitikoista. On myös huomioitava, että naiset kantavat läheishoivavastuuta selvästi miehiä useammin. Onko makrotalouden linjauksilla, joilla pyritään hillitsemään hoivakuluja, tavoite ajaa naiset takaisin kotiin palkattomaan hoivaan? Minkälaiseen maailmankuvaan silloin nojataan? Nyt on päivitettävä sekä kulttuuriset hoivakäsityksemme että yhteiskunnan rakenteet: tukea tarvitseva väestö on hoidettava yhteisvastuullisesti, eli kustannukset on jaettava työntekijän, työnantajan ja yhteiskunnan kesken. Näin on pienten lasten hoidon taloudelliset kulut jo vuosikymmeniä jaettu. Miehetkin ovat mukana tässä kokonaisuudessa aiempaa useammin hoitajina. Työlainsäädäntöä on uudistettava konkreettisesti: ansionmenetyksiä on korvattava, työntekijöille saatava oikeus hoivavapaaseen nykyistä enemmän ja palveluihin on resursoitava niin hoitajille kuin heidän läheisilleen. Kun hoivan arvossa huomioidaan myös epäsuorat kulut hoitajille ja hoivavastuut jaetaan tasa-arvoisesti, voimme rakentaa oikeudenmukaisemman yhteiskunnan. Silloin jokainen sukupolvi, kukin vuorollaan, saa ansaitsemansa avun, tuen ja hoidon. PÄÄKIRJOITUS Sari Tervonen toiminnanjohtaja Omaishoitajaliitto
6 Lähellä 2/2026 Valtion tarkastusvirasto perää korjauksia ikääntyneiden omaishoitoon Valtiontalouden tarkastusviraston (VTV) tarkastuskertomus iäkkäiden omaishoidosta julkaistiin huhtikuussa. Omaishoitoyhteisö on tuonut esille jo pitkään samoja havaintoja, joita tarkastuskertomus pitää sisällään. VTV:n tarkastuksessa arvioitiin hyvinvointialueiden ja Helsingin kaupungin järjestämää 65 vuotta täyttäneiden omaishoidon tukea sekä sen taloudellisten tavoitteiden toteutumista, omaishoitajille tarjottavien palvelujen ja järjestelmän toimivuutta sekä omaishoidon tuen houkuttelevuutta. VTV esimerkiksi peräänkuuluttaa tarkastuskertomuksessa omaishoidon tuen myöntämisen yhtenäistämistä erityisesti alimpaan tukiluokkaan, koska alin tukiluokka toimii monilla alueilla porttina muihin palveluihin. ”Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ohjaus on lisännyt yhdenvertaisuutta alueilla, mutta johtanut kriteereiden kiristymiseen. Osalla hyvinvointialueista ensimmäiseen tukiluokkaan pääsy edellyttää jo nykyisin erittäin vaativaa ja sitovaa hoivaa”, toteaa Omaishoitajaliiton toiminnanjohtaja Sari Tervonen. Tarkastuksessa havaittiin alueellisia eroja palveluissa – myös alueiden sisällä. Esimerkiksi lakisääteisten vapaiden käyttö ei toteudu yhdenvertaisesti, eikä osa alueista seuraa niiden käyttöä systemaattisesti. Vain osa hyvinvointialueista pystyi osoittamaan, paljonko vapaita alueella oli käytetty. ”Vain noin puolet omaishoitajista pitää vapaapäiviä, sillä sopivia hoitopaikkoja ei ole tai kuljetuksista aiheutuu kohtuuttomia kuluja”, Tervonen tietää. Ongelmat eivät rajoittuneet yksittäisiin palveluihin, vaan koskevat koko palvelukokonaisuutta. ”Siirtyminen hyvinvointialueille on tuonut mukanaan uusia haasteita, kun esimerkiksi hoivakoteja ja päivätoimintoja on lakkautettu, tai palveluja on keskitetty entistä kauemmas”, Tervonen jatkaa. Tarkastuksessa selvisi myös, että ilman omaishoidon tukea läheistään hoitaville myönnettiin vain väAJANKOHTAISTA hän sosiaalihuoltolain 27 b §:n mukaisia vapaita. ”Lakisääteisiin vapaisiin tulee olla todellinen mahdollisuus ja joustavia ratkaisuja. Niiden käytön seurantaa on systematisoitava”, Tervonen sanoo. Omatyöntekijöiden asiakasmäärät vaihtelivat huomattavasti, ja yhdellä työntekijällä saattoi olla vastuullaan jopa 280 omaishoitoperhettä. ”Omatyöntekijöillä tulee olla riittävästi työaikaa omaishoitotilanteen seurantaan ja palveluohjaukseen”, Tervonen muistuttaa. Tarkastuskertomukseen haastateltujen hyvinTarkastusviraston suositukset 1. Iäkkäiden omaishoidon tuen kustannusten läpinäkyvyyttä tulee parantaa, jotta kustannussäästöt voidaan luotettavasti todentaa ja laskea. Sosiaali- ja terveysministeriön sekä valtiovarainministeriön tulee selvittää omaishoidon tuen todelliset kokonaiskustannukset ja varmistaa, että kustannuksia seurataan kansallisesti ja alueellisesti yhdenmukaisesti. 2. Sosiaali- ja terveysministeriön ja valtiovarainministeriön tulee varmistaa, että hyvinvointialueilla ja Helsingin kaupungilla on riittävä tietopohja iäkkäiden omaishoidon tukea koskevaan päätöksentekoon. 3. Sosiaali- ja terveysministeriön ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tulee edistää omaishoidon tuen tilastoinnin ja tietorakenteiden kansallista harmonisointia sekä tietojen laadun varmentamista. 4. Sosiaali- ja terveysministeriön tulee tarkentaa omaishoitolain alimman hoitopalkkion myöntämisedellytyksiä koskevia säännöksiä, jotta omaishoidon tuen myöntäminen kansallisesti yhdenvertaisin perustein toteutuu. 5. Sosiaali- ja terveysministeriön tulee asettaa kansalliset määrälliset tavoitteet iäkkäiden omaishoidontuen kattavuudelle, jotta omaishoidon tuen järjestelmää voidaan ohjata ja kehittää tehokkaasti sekä saavuttaa potentiaaliset kustannussäästöt. VTV tekee jälkitarkastuksen vuonna 2028.
7 Lähellä 2/2026 AJANKOHTAISTA vointiaueiden työntekijöiden mukaan tiukka taloudellinen tilanne rajoittaa myös omaishoidon tuen kehittämistä, mikä näkyy myöntämisperusteiden tiukentumisena sekä siinä, että tukea ei ole voitu myöntää tarvetta vastaavasti. Kustannusseuranta riittämätöntä Iäkkäiden omaishoidon tuen oletetaan tuottavan merkittäviä säästöjä iäkkäiden palvelukokonaisuuteen. Tarkastushavainnot kuitenkin osoittavat, että omaishoidon tuen kustannusseuranta on riittämätöntä eikä vertailukelpoista tietoa ole kerätty. Kaikilla alueilla seurattiin vain palkkioiden kustannuksia. Muita kuluja seurattiin vain muutamilla alueilla. Puuttuvien kustannustietojen vuoksi tarkastuksessa ei voitu luotettavasti vertailla omaishoidon tuen kustannuksia alueiden välillä. “Jos jotain tarkastuksen perusteella lähtisin tutkimaan kustannusnäkökulmasta vielä tarkemmin, olisi ne henkilöt, jotka ovat saaneet kielteisen omaishoidon tuen päätöksen. Selvittäisin, mitä palveluita heillä on omaishoidon tuen sijaan käytössä, tai mitä palveluita heille tarjotaan”, ylitarkastaja Olli Karsio Valtiontalouden tarkastusvirastosta toteaa. Omaishoitajan uupumista ehkäistävä Omaishoitajaliitto kritisoi lähtökohtaa, jossa omaishoidon ensisijaiseksi tavoitteeksi asetetaan kustannussäästöt. Omaishoito ei ole, eikä sen tule olla aina halvin hoivaratkaisu, varsinkaan sitovissa ja vaativissa hoivatilanteissa. ”Omaishoitoa ei tule nähdä vastakohtana muille palveluille, vaan osana kokonaisuutta, jossa omaishoito ja julkisen vastuulla olevat muut palvelut tukevat toisiaan”, Omaishoitajaliiton toiminnanjohtaja Sari Tervonen kiteyttää. Kustannustarkastelun ohella on huomioitava omaishoidon aiheuttama kuormitus omaishoitajalle, sen hinta omaishoitajan terveydelle ja hyvinvoinnille. Omaishoitajan uupumista tulee ennaltaehkäistä riittävillä palveluilla. ”Valtaosa hoitaa läheistään ilman sopimusta. He saavat liian vähän tukea ja palveluja, vaikka heidän panoksensa on merkittävä”, Tervonen jatkaa. Omaishoitajaliitto yhtyy tarkastuskertomuksen näkemykseen, että tarvitaan kansallinen ohjeistus ja yhtenäinen seurantamalli omaishoidon todellisten kokonaiskustannusten seurantaan. Ilman luotettavaa ja kattavaa tietopohjaa ei voida tehdä kestäviä päätöksiä omaishoidon kehittämiseksi kansallisesti tai alueellisesti. ”Omaishoidon tuen kehittämisen tulee olla ennakoitavaa ja pitkäjänteistä, koska muutokset ja alueelliset erot heikentävät luottamusta palvelujärjestelmään. Omaishoitajilla on oikeus yhdenvertaiseen kohteluun ja tarpeisiin vastaaviin palveluihin asuinpaikasta riippumatta. Yhteinen vastuumme on varmistaa, ettei kukaan joudu kohtuuttomiin tilanteisiin, vaan saa oikea-aikaisesti tarvitsemansa tuen ja palvelut”, Tervonen korostaa. vtv.fi/raportti/iakkaiden-omaishoidon-tuki Valtiontalouden tarkastusviraston tarkastusraportti iäkkäiden omaishoidosta osoitti muun muassa, että palveluissa ja omaishoidon tuen palkkion myöntämisessä on alueellisia eroja.
8 Lähellä 2/2026 AJANKOHTAISTA Lähes joka kymmenes työikäinen sopimus- omaishoitaja sai perustoimeentulotukea Kelan erikoistutkija Päivi Tillmanin ja tutkimuspäällikkö Jenni Blomgrenin tutkimus Työikäisten sopimusomaishoitajien perustoimeentulotuen saanti ja siihen yhteydessä olevat sosiodemografiset tekijät julkaistiin 13.2.2026. Tutkimuksessa tarkasteltiin 20–64-vuotiaiden sopimusomaishoitajien perustoimeentulotuen saamista vuonna 2018. ”Perustoimeentulotuen saamista on ajateltu tässä tavallaan köyhyysmittarina. Jos saa perustoimeentulotukea, se kertoo merkittävistä toimeentulon haasteista”, Tillman selittää. Kohderyhmään valittiin sellaiset sopimusomaishoitajat, jotka olivat saaneet koko vuoden omaishoidon tuen palkkiota. Heitä verrattiin iän, sukupuolen ja asuinpaikan mukaan vastaaviin henkilöihin, jotka eivät olleet sopimusomaishoitajia. Kolme neljäsosaa sopimusomaishoitajista oli naisia. Tulosten mukaan sopimusomaishoitajat saivat kaltaistettuja verrokkejaan todennäköisemmin perustoimeentulotukea. Sopimusomaishoitajista 9,2 % sai perustoimeentulotukea vuoden aikana vähintään kerran, kun verrokkiryhmän vastaava luku oli 6,3 %. ”Tässä oli selkeä ero. Nimenomaan omaishoitajuus selitti toimeentulotuen saantia”, Tillman toteaa. Perustoimeentulotuen saaminen oli sopimusomaishoitajilla myös sitä todennäköisempää, mitä nuorempi omaishoitaja oli. Yli viisi vuotta sopimusomaishoitajina toimineiden perustoimeentulotuen saanti oli kuitenkin vähäisempää kuin alle kaksi vuotta sopimusomaishoitajina toimineiden. ”Äkkiseltään voisi ajatella, että kun omaishoito kestää hyvinkin pitkään, vähentää työssäkäyntiä ja heikentää tuloja, niin ajan mittaan se heikentäisi taloudellista tilannetta entisestään. Mutta se ei mennytkään niin”, Tillman kertoo. Hoitotukea kannattaa muistaa hakea Tutkimusaineiston perusteella ei voinut analysoida syitä taloudellisen tilanteen kehittymiseen, mutta Tillman suostuu spekuloimaan: ”Aiempien sopimusomaishoitajille tehtyjen kyselytutkimusten mukaan voisi esimerkiksi ajatella, että jos työikäinen hoitaa kehitysvammaista lastaan, vanhemman työssäkäynti mahdollistuu, kun lapsi menee varhaiskasvatukseen tai kouluun. Voi myös olla, että ne, jotka pärjäävät taloudellisesti huonosti, ovat lopettaneet omaishoidon. Tai että omaishoidon jatkuessa pidempään hoitopalkkio ja Kelan vammaistuki ovat korkeammat, jolloin tulot ovat suuremmat.” Tillman muistuttaakin omaishoitajia hakemaan hoidettavalleen vammaisetuuksia Kelasta. ”Kelan tilastojen mukaan alle 16-vuotiaan ja 16 vuotta täyttäneen vammaistuen saajien määrät ovat hieman kasvaneet, mutta vaikka ikääntyneiden määrä on kasvanut, eläkettä saavan hoitotukea saavien määrä on vähentynyt. Olisi loogista, että hoitotukea saavien määrä olisi kasvanut, kun suurin osa ikääntyneistä asuu kotona”, Tillman pohtii. Toimeentulotukilain muutos tiukensi tuen saamisen ehtoja 1.2.2026 alkaen. Omais- ja perhehoitajien hoitopalkkioon sovelletaan kuitenkin 150 euron ansiotulovähennystä vuoden 2027 loppuun saakka. Eduskunta on edellyttänyt, että ”valtioneuvosto seuraa toimeentulotuesta annetun lain vaikutuksia pienituloisten omaishoitajien taloudelliseen tilanteeseen ja selvittää mahdollisuutta muuttaa omaishoidon tuen palkkio etuoikeutetuksi tuloksi sosiaaliturvaetuuksissa osana parlamentaarista sosiaaliturvan uudistamistyötä”. Tillman pitää tätä hyvänä. Tillman kokee, että hänen ja Blomgrenin tutkimus on merkityksellinen jo siksi, että samankaltaista tutkimusta ei Suomessa ole aikaisemmin tehty. Lisäksi ikääntyneiden määrä kasvaa vielä vuosien ajan, ja entistä useampi työikäinen tulee ottamaan hoivavastuuta ikääntyvistä vanhemmistaan. Tarve omaishoidolle lisääntyy vielä pitkään. ”Aina puhutaan siitä, miten omaishoito tuottaa säästöjä julkiselle vallalle, mutta huomiota pitäisi kiinnittää myös omaishoitajien taloudelliseen hyvinvointiin”, Tillman kiteyttää.
9 Lähellä 2/2026 Omaishoitoon on suunnattava enemmän rahoitusta ja palveluja Iäkästä läheistään auttavien rooli on merkittävä ja korostuu nykyajassa. Omaishoitajat turvaavat yhteiskunnan toimivuutta, mutta omaishoitoperheiden saama tuki on usein liian vähäistä. Moni läheisestään huolta pitävä on itsekin ikääntynyt. Vanhusasiavaltuutettu on tuonut esille, että omais- ja läheishoivaan on suunnattava enemmän rahoitusta ja palveluja. Omaishoidon kokonaisuus on tärkeä osa iäkkäiden palveluita, koska omaishoitajat vastaavat usein hyvin sitovista ja vaativista auttamis- ja hoivatilanteista. Läheis- ja omaishoitajat säästävät moninkertaisesti yhteiskunnan resursseja suhteessa heille osoitettuun taloudelliseen ja muuhun tukeen. Ilman omaishoitoa ikääntyneet tarvitsisivat runsaasti kotihoidon palveluita tai ympärivuorokautista hoitoa. Kuitenkin ikääntyneiden omaishoidon sopimusten määrä on vähentynyt, ja samaan aikaan kotihoitoa ja ympärivuorokautista hoitoa on yhä vaikeampi saada. Pula palveluista korostaa entisestään läheisten suurta roolia ikääntyneiden päivittäisen elämän tukena. Omaishoitajien riittävät palvelut on turvattava. Vanhusasiavaltuutettu on suositellut, että omaishoitoperheiden tueksi hyvinvointialueilla on saatavilla riittävästi lyhytaikaista palveluasumista, perhehoitoa sekä muuta tukea myös äkillisissä tilanteissa. Omaishoitotilanteissa tueksi tarvitaan myös esimerkiksi kuntouttavaa päivätoimintaa, järjestöjen vertaistuellisia ryhmiä sekä neuvontaa. Tietoa hyvinvointialueen palveluista ja tuesta omaishoitajille on tärkeää saada myös ilman digitaitoja, esimerkiksi kirjepostina iäkkäimmille. Myös hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen työssä omaishoitajiin on kiinnitettävä erityistä huomiota, jotta heillä on mahdollisuuksia hoitaa omaa kuntoa tai ylläpitää sosiaalisia suhteita. Omaishoitajien yhdenvertaista asemaa eri alueilla tulee edistää. Hyvinvointialueiden kesken on eroja, kuinka suuri osuus yli 65-vuotiaista oli sopimusomaishoidon piirissä. Omaishoidon tuen myöntämisperusteet ja käytänteet myös vaihtelevat alueittain. Omaishoidon tuen kriteerien tulisi olla kansallisesti yhtenäiset. On myös tärkeää muistaa, että moni pitää huolta ja hoivaa iäkästä läheistään ilman omaishoitosopimusta. Myös he tarvitsevat tukitoimia. Omaishoidon vähimmäispalkkiota on viime aikoina korotettu, mikä on hyvä uutinen. Vanhusasiavaltuutettu on kuitenkin peräänkuuluttanut valtakunnallista seurantaa siitä, miten omaishoidon vähimmäispalkkion korotukseen budjetoidut eurot tosiallisesti kohdentuvat omaishoitajien hyväksi eri hyvinvointialueilla. VIERASKYNÄ Elisa Virkola Vilhelmiina Lehto-Niskala Kirjoittajat työskentelevät asiantuntijoina vanhusasiavaltuutetun toimistossa
10 Lähellä 2/2026 AJANKOHTAISTA Sven Claes aloitti Ukkohoivaa-hankkeessa Omaishoitajaliitto on saanut Blomsterfonden-säätiöltä rahoituksen Ukkohoivaa-hankkeeseen vuosille 2026–2027. Hanke keskittyy ikääntyneiden miesomaishoitajien tukemiseen syrjäytymisen ja yksinäisyyden kokemuksen ehkäisemiseksi, yhteisöllisyyden lisäämiseksi sekä itsevarmuuden ja osaamisen vahvistamiseksi omaishoitotehtävissä. Ukkohoivaa-hankkeen koordinaattoriksi on valittu Sven Claes, joka aloitti tehtävässään 16.3.2026. Claes on koulutukseltaan sosionomi, ja työskenteli ennen siirtymistä sosiaalialalle noin kymmenen vuotta yritysmaailmassa. Claes saapui Omaishoitajaliittoon Muistiliitosta. ”Olen aiemmin työskennellyt miesten parissa, mutta minulla on kokemusta myös perheiden kanssa tehtävästä työstä. Tulen mukaan innostunein ja odottavaisin mielin – on hienoa päästä jatkamaan merkityksellistä kehittämistyötä, oppimaan uutta ja tekemään yhteistyötä uuden yhteisön kanssa. Odotan myös ilolla, että pääsen tapaamaan monia teistä”, Claes kertoo. Ukkohoivaa-hankkeessa kehitämme, testaaamme ja mallinnamme ikääntyneille miesomaishoitajille soveltuvia erilaisia toiminnallisia ryhmiä pääkaupunkiseudulla, Kymenlaaksossa ja Pohjanmaalla yhteistyössä näiden alueiden omaishoitajayhdistysten kanssa. Lisäksi teemme yhteistyötä Miessakit ry:n kanssa. Etsimme ja koulutamme myös vapaaehtoisia suunnittelemaan ja ohjaamaan ryhmätoimintaa. Omaishoitajaliiton uuden Ukkohoivaahankkeen koordinaattori Sven Claes. Kati Haavisto Länsi-Suomen aluevastaavaksi Aluekoordinaattorimme ja Länsi-Suomen aluevaastavamme Pia Järnstedtin jäädessä eläkkeelle Länsi-Suomen jäsenyhdistyksistämme vastaa toukokuusta 2026 alkaen tamperelainen Kati Haavisto. Aluevastaavan tehtävänä on tukea alueen jäsenyhdistyksiä sekä kehittää omaishoitajien tuki- ja vaikuttamistoimintaa yhteistyössä eri sidosryhmien kanssa. Haavisto on koulutukseltaan sosionomi (Yamk) ja valmistunut terveyden edistämisen koulutusohjelmasta 2024. Aiemmalta koulutukseltaan hän on kuntoutuksen ohjaaja (Amk), suuntautumisena sosiaalinen kuntoutus. ”Olen työskennellyt suurimman osan työurastani eri järjestöissä. Eniten työkokemusta minulla on Tampereen Seudun Omaishoitajat ry:n omaistoiminnan ohjaajan tehtävästä. Vapaa-aikaa vietän perheen ja tanssin parissa”, Haavisto kertoo. Hän sanoo tulevansa uuteen työpaikkaan ja työtehtävään innokkain ja odottavin mielin. ”On hienoa saada oppia uutta ja jatkaa omaishoitajuuteen liittyvää työtä uudesta näkökulmasta käsin. Suuri osa tulevista työkavereista on jo ennestään tuttuja pitkän yhdistystaustani ansiosta. Tapaamisia odotellen!” Omaishoitajaliiton Länsi-Suomen aluevastaavaksi on valittu Kati Haavisto.
11 Lähellä 2/2026 Osallistu kirjoituskilpailuun: Miksi läheisestä huolehtiminen on sinulle tärkeää? Mitä omaishoito on opettanut sinulle elämästä, läheisestäsi tai itsestäsi? Millaisia oivalluksia, taitoja tai ristiriitaisiakin tunteita matkaan on mahtunut? Mikä tuo voimaa arkeesi? Tarinasi voi olla toiselle lohtu, samaistumisen paikka tai toivon kipinä. Palkitsemme kolme parasta tekstiä lahjakorteilla. Voittajan teksti myös julkaistaan Lähellä-lehdessä 4/2026. Näin osallistut: Tekstin pituus: Noin 1–3 sivua. Muoto: Vapaa. Voit lähettää meille tarinan, runon, tai vaikkapa pakinan – mikä itsellesi tuntuu parhaimmalta muodolta. Lähetä teksti viimeistään: 6.9.2026. Sähköpostilla: viestinta@omaishoitajat.fi Postitse: Kirjoituskilpailu/Omaishoitajaliitto, Hämeentie 105 A 18, 00550 Helsinki Voit kirjoittaa nimimerkillä, mutta liitäthän yhteystietosi mukaan. Voit halutessasi kertoa oman ja läheisesi iän. Muotoilethan tekstisi niin, ettei läheisesi ole tunnistettavissa ilman häneltä saatua lupaa. Ethän sisällytä tekstiin arkaluonteisia tietoja. Omaishoitajaliiton työntekijöistä koostuva raati tekee tekstien esikarsinnan, jonka jälkeen Lähellälehden toimitusneuvosto valitsee voittajat. Voittajiin otetaan henkilökohtaisesti yhteyttä. Anonymisoituja tekstejä käytetään myös aineistona omaishoidon merkityksellisyyttä koskevassa selvityksessä. Aineistoa käsitellään Omaishoitajaliiton kyselyitä ja selvityksiä koskevan tietosuojaselosteen mukaisesti: omaishoitajat.fi/rekisteriselosteet. Tekstejä tai niiden osia voidaan hyödyntää myös Omaishoitajaliiton viestinnässä, materiaaleissa sekä esittää omaishoitajien viikon seminaarissa. Tarvittaessa tekstejä anonymisoidaan ennen julkaisemista. Lisätietoja: Kaisa Parviainen p. 020 780 6512, kaisa.parviainen@omaishoitajat.fi AJANKOHTAISTA
12 Lähellä 2/2026 Teknologia tuo mielenrauhaa Oli kyseessä sitten lääkeautomaatti tai turvapuhelin, teknologia lisää läheistään hoitavan turvallisuuden tunnetta. Eeva-Liisa Ukkosen, 81, keittiössä Kuopion Julkulassa käy kuhina. Kahdeksasta lapsenlapsesta kolme on kokoontunut saman pöydän ääreen. Nuoret miehet tyhjentävät lautasia pullasta mummon häärätessä tottuneesti keittiössä. Työtasolla on vielä hyvin tilaa touhuta, vaikka sinne sijoitettu lääkeautomaatti onkin kohtuullisen kokoinen. Laite on ollut Eeva-Liisan käytössä jo vuoden. ”Aiemmin lääkkeet tulivat apteekin pusseissa, mutta niiden ottaminen ei ollut kovin hallittua. Lääkkeitä meni enemmän kuin olisi pitänyt”, EevaLiisan poika Jari Ukkonen, 57, kertaa. Seuraavaksi kotihoito saapui aamuin illoin antamaan lääkkeitä. Mutta kun hyvinvointialue alkoi säästämään, Eeva-Liisalle ehdotettiin lääkeautomaattia. ”Sanoivat suoraan, että säästösyistä”, Jari toteaa. Teknologia on kuitenkin toiminut erittäin hyvin. Eeva-Liisa tietää, milloin lääkkeiden aika on, ja odottaa yleensä keittiössä valmiina vastaamaan automaatin kutsuun. Teknologia otettiin käyttöön oikeaan aikaan, ja siitä on muodostunut rutiini. ”Ole hyvä ja ota lääkkeet, nyt on lääkkeenottoaika”, Eeva-Liisa matkii laitteen kehoitusta. Laitteesta tulee näkyville lääkekippo, johon lääkkeet on annosteltu valmiiksi. Kotihoito huolehtii lääkkeiden tilauksesta ja automaatin täytöstä Kotihoito varmistaa myös aamuin illoin, että Eeva-Liisalla on kaikki hyvin. Soitto tapahtuu lääkeautomaatin päälle lataukseen asetetun tabletin kautta. Eeva-Liisan mielestä videopuheluun on ollut helppo vastata, vaikka Jaria aluksi vähän epäilyttikin, onnistuuko se. ”Ja jos videopuheluun ei vastaa, kotihoito kyllä soittaa nopeasti puhelimella perään”, Jari tietää. Muina aikoina tabletin näytöllä näkyy kellonaika, viikonpäivä ja päivämäärä. Teknologia ei korvaa ihmiskontakteja Jari Ukkonen ei ole äitinsä virallinen omaishoitaja, mutta toimii hänen edunvalvojana sekä varmistaa arjen sujumisen yhdessä veljensä Harrin kanssa. Jari uskoo, että teknologian käyttö myös omaishoitajien keskuudessa lisääntyy tulevaisuudessa. Toisaalta hän muistuttaa, että toiset kaipaavat enemmän ihmiskontakteja. Silloin on pidettävä huolta siitä, että teknologialla ei pyritä korvaamaan läsnäoloa. Eeva-Liisa Ukkonen ei ylimääräisiä kontakteja kaipaa. On useamman kerran viikossa vierailevat pojat, Jari ja Harri. Sitten on lapsenlapset, päivätoiminta kerran viikossa, naapuri jonka kanssa kahvitella sekä Pohjois-Savon Omaishoitajat ry:n työntekijä Tiina Kainulainen, joka käy vierailemassa ja pelailemassa muistipelejä parin viikon välein. ”Saattoivat ne kotihoidon käynnit välillä vähän rasittaakin. Taisi äidistä tuntua siltä, että katsoivat vähän liikaakin perään, että mitä sitä on tullut syötyä”, Jari Ukkonen hymyilee. TEKNOLOGIA TUKENA Lääkeautomaatti on sijoitettu keittiön pöydälle. Sinisellä reunustettu luukku aukeaa aamuin illoin, ja laite kehottaa Eeva-Liisaa ottamaan lääkkeet. Lääkeautomaatin päällä on tabletti, johon kotihoito soittaa videopuhelut.
13 Lähellä 2/2026 Eeva-Liisa Ukkonen sai vuosi sitten käyttöönsä lääkeautomaatin, joka korvasi kotihoidon käynnit. Kotihoito tarkastaa Ukkosen voinnin kahdesti päivästä videopuhelun kautta. Eeva-Liisan poika Jari Ukkonen on ollut iloisesti yllättynyt siitä, kuinka hyvin hänen äitinsä on ottanut teknologian haltuun. TEKNOLOGIA TUKENA
14 Lähellä 2/2026 Turvapuhelin suojelee myös hoitajaa Kuopion keskustassa asuvalla Irja Siiramalla, 67, on ollut turvapuhelin käytössään lähes puoli vuotta. Irjalla diagnosoitiin muistisairaus seitsemän vuotta sitten, jonka jälkeen hänen puolisonsa Lauri Siirama, 75, on pitänyt huolta arjen sujumisesta. Turvapuhelin on ensimmäinen ja vielä ainoa laite, joka Siiramoilla on käytössä hoivan tukena. ”Jos rehellisiä ollaan, niin turvapuhelin otettiin vähän minuakin varten”, Lauri Siirama tunnustaa. Vaikka pariskunta pitääkin kunnostaan hyvää huolta –kaksikko kerää päivittäin kävelylenkeiltään yli 15 000 askelta – koskaan ei voi luottaa siihen, etteikö mitään ikävää tapahtuisi. Myös omaishoitaja voi saada vaikkapa sairauskohtauksen. Tästä Siiramoilla on omakohtaista kokemusta. ”Sain kaksi vuotta sitten aamuyöllä epileptisen kohtauksen. Irja löysi minut istumasta lattialta. Itse ihmettelin, mitä naapurin rouva tekee keskellä yötä olohuoneessamme”, Lauri Siirama muistelee. Irja oli hälyttänyt naapurista apua, mutta jos turvapuhelin olisi ollut jo silloin käytössä, apu olisi tullut nappia painamalla. ”Turvapuhelimella suojellaan myös omaishoitajia”, Lauri muistuttaa. GPS-turvakello auttaa, jos eksyy Ajatus turvapuhelimen hankkimisesta tuli syksyllä 2025 omaishoidon asiakasohjaajalta, eivätkä Siiramat vastustelleet. Vähän ennen joulua Siiramoiden olohuoneen sohvan taakse sijoitettiin enemmän radiolta näyttävä turvapuhelin, jonka kautta hyvinvointialueen kotihoitoon kuuluvan Turvapalvelun hälytyspäivystäjä ottaa yhteyttä, mikäli erillistä hälytintä painaa. Päivystäjä järjestää myös avun asiakkaalle. Vastaanotin on kytketty verkkovirtaan, joten virta pysyy päällä niin kauan kuin sähköt toimivat taloyhtiössä. Palvelu maksaa noin 30 euroa kuukaudessa. Itse hälytin voi olla vaikka kaulanauhassa tai yleisimmin rannekkeessa. Tai sen pitäisi olla. ”Tuossa se nyt on toistaiseksi”, Lauri Siirama toteaa ja osoittaa olohuoneen pöytää. Talvella ranteessa ollut hälytin oli mennyt vahingossa päälle paksujen vaatteiden puristuksissa, joten Siiramat päättivät jättää sen käytön kesemmälle. Pariskunta ulkoilee kahdesti päivässä, ja rannekkeen laittaminen vaatii oman aikansa ja jonkin verran hienomotorisia taitoja. Siiramat suhtautuvat kuitenkin myönteisesti teknologiaan hoivan apuna. Seuraavaksi toiveissa olisi saada paikantava GPS-turvakello, jonka kautta näkisi myös, missä Irja kulkee, mikäli hän poistuu kotoa Laurin huomaamatta. Irja voi olla kotona itsekseen muutaman tunnin, mutta toisaalta hän ei pysty käyttämään enää matkapuhelinta ja eksyy, mikäli lähtee itsekseen ulos. Tästäkin on kokemusta. ”Käväisin kerran kellarissa, ja kun palasin, ulkoovemme oli selkosen selällään eikä Irjaa näkynyt missään. Jos turvapuhelin olisi ollut jo silloin käytössä, apu olisi tullut nappia painamalla”, Lauri toteaa. Hän törmäsi rapussa töihin matkalla olleeseen naapuriin, he hälyttivät yhdessä apua ja etsivät Irjaa rapusta ja autotallista. ”Siinä ei mennyt kauan kun poliisit tulivat ja ottivat tuntomerkit. Puolen tunnin päästä Irja olikin ovella seinänaapurin löydettyä hänet pihalta. Poliisit tulivat vielä sen jälkeen tarkastamaan, että kaikki on kunnossa”, Lauri kertaa. Siirama kiitteleekin yhteiskuntamme tarjoamaa tukea niin poliisin kuin palveluiden suhteen. ”Oma kokemukseni on, että apu kyllä pelaa. Mielestäni kukaan ei jää yksin”, Siirama summaa. Lissu Kiviniemi, teksti ja kuvat TEKNOLOGIA TUKENA Kuopiolaiset Irja ja Lauri Siirama suhtautuvat myönteisesti teknologiaan hoivan apuna. Turvapuhelimen avulla apua saa nopeasti silloinkin, jos omaishoitajalle sattuisi jotain.
15 Lähellä 2/2026 TEKNOLOGIA TUKENA Rovaniemen Pelle Peloton Tekniikan insinööri Petteri Maljamäki on valjastanut kotiautomaation helpottamaan erityistä arkea. ”Peruspositiivinen, hyväntuulinen, rutiineista pitävä”, kuvailee Petteri Maljamäki 17-vuotiasta Sisukuopustaan rintamamiestalonsa harmaan kulmasohvan nurkkaan uppoutuneena Rovaniemen Kolmannessa kaupunginosassa. Sisu itse on parhaillaan Kolpeneen tuki- ja osaamiskeskuksessa Petterin omaishoidon vapaiden vuoksi. Elisa-äitikin on poissa, joten Petterillä on hetki aikaa kertoa, miten teknologia tukee Maljamäen perheen erityistä arkea monin eri tavoin. Sisulla diagnosoitiin alakouluikäisenä hyvin harvinainen Coffin-Sirisin oireyhtymä, johon liittyy kehitysvamma. Oireyhtymään voi lisäksi liittyä muitakin liitännäisoireita, kuten puheen tuottamisen vaikeuksia tai ongelmia näössä tai kuulossa. Sama harmaa kulmasohva on Sisunkin lempipaikka. Siellä hän piirittää itsensä lempitekemisillään. Mukaan mahtuu ainakin palapelejä tai Alias -pelikortteja, joiden järjestelemisestä Sisu pitää, kuulokkeet, kommunikaatiotabletti, viikko-ohjelmaan ja arjesta kuvin kertomiseen tarkoitettu toinen tabletti sekä vielä kolmas tabletti, josta Sisu katselee YouTube-videoita. Teknologia tarjoaa nopeasti matkan maailmoihin, joissa Sisu viihtyy. ”Kun huomasimme, että Sisu tykkää matkustaa junalla, keksin näyttää hänelle YouTubesta junavideoita. Niitä hän onkin katsellut vuodesta toiseen. Lisäksi Sisua kiinnostavat videot hisseistä ja rullaportaista”, Petteri kertoo. Sisu kuuntelee tabletin kautta myös lastenmusiikkia. Suosikkiyhtye on Fröbelin palikat. ”Laitoin YouTube-sovellukseen aikoinaan ikärajoituksen ja seuraan jonkin verran olan yli, mitä algoritmit Sisulle tarjoavat. Aika hyvin ne ovat päässeet jyvälle Sisun kiinnostuksen kohteista, eikä syötteeseen ole tullut mitään ihmeellisyyksiä. Sisu pysyy hyvin omassa kuplassaan”, Petteri pohtii. Sisu viihtyy samantyyppisten asioiden parissa Petteri Maljamäen perheen arjessa teknologia näkyy monin eri tavoin. Se mahdollistaa vertaistuen, vapaa-ajalla viihtymisen, tukee kommunikointia sekä helpottaa sairauden seurantaa. LISSU KIVINIEMI
16 Lähellä 2/2026 TEKNOLOGIA TUKENA myös ruutuajan ulkopuolella. Hän käy esimerkiksi avustajan kanssa kävelyillä, Hesburgerissa tai kauppakeskuksessa – usein katselemassa rullaportaita tai Prisman pyöröovia. Oman perheen kanssa Sisu matkustaa mielellään niin auton kuin junankin kyydissä. Vertaistukea verkon kautta Maailmanlaajuisesti Coffin-Siris-diagnoosin saaneita ihmisiä tiedetään muutamia satoja. Ennen diagnoosin saamista Maljamäet olivat hakeneet vertaistukea verkossa toimivista autismin kirjon vertaisryhmistä ja kommunikaation haasteisiin liittyvistä ryhmistä. Kasvokkaista tukea he saivat Rovaniemellä toimivasta Erityislasten omaiset ELO ry:stä. Maljamäet kävivät myös Harvinaiskeskus Norion perhekurssilla. Vaikka se, että Sisu sai lopulta diagnoosin, ei sinänsä vaikuttanut jo taaperoiässä aloitettuun hoitoon tai terapioihin, se mahdollisti yhteyden luomisen toisiin samankaltaisessa tilanteessa oleviin ja kurkistuksen muiden saman diagnoosin saaneiden elämään. Maljamäet löysivät Facebookista kansainvälisen ryhmän, joka avasi diagnoosin kirjoa ja arkea Coffin-Sirisin kanssa. Eroavaisuuksien lisäksi löytyi paljon yhtäläisyyksiä. ”Ryhmässä julkaistuja kuvia katsellessa oli kiehtovaa huomata esimerkiksi samankaltaisia kasvonpiirteitä. Ne eivät ole kovin silmiinpistäviä, mutta silti heräsi ajatus: nämähän voisivat hyvin olla veljeksiä”, Maljamäki muistelee. Kotiautomaatio tukee kommunikointia Coffin-Sirisin oireyhtymän kirjo on laaja, ja esimerkiksi kehitysvamma vaihtelee lievästä vaikeaan. Kommunikaation haasteet ovat yleisiä, eikä Sisukaan puhu. Kommunikointia varten Sisulla on apuvälinekeskuksesta saatu kommunikaatiotabletti. ”Kommunikaatio on se asia, joka läpäisee kaiken Sisun kanssa. Mietimme jatkuvasti, miten sen saisi toimimaan paremmin”, Petteri kertoo. Kommunikaatiotabletissa on hyvin laaja sanasto, josta Sisu käyttää hyvin pientä osaa. Yhden lauseen muodostaminen on usein hidasta ja työlästä, kun sanoja joutuu hakemaan sovelluksen eri alasivuilta. Toisaalta olis tärkeää, että Sisu jaksaisi harjoitella tabletin käyttöä, jotta hänellä olisi keinoja kommunikoida muidenkin kuin tuttujen ihmisten kanssa. Arkisista asioista kommunikointia helpottaakseen Petteri onkin lisännyt talonsa kotiautomaatioon yhdistettyjä painikkeita, joita painamalla Sisu voi pyytää esimerkiksi vessassa ollessaan vanhempiaan auttamaan. Toisesta napista painamalla voi kutsua pyyhkimään, toista nappia painamalla kuuluu puhesyntetisaattorin kautta ”Sisulla on asiaa” -lause. PaiSisulla on käytössä kolme tablettia. Yksi on Oysin apuvälinekeskuksesta saatu kommunikaatiotabletti. Toiseen tablettiin on ladattu MOI-sovellus, johon rakennetaan koulun viikko-ohjelma kuvina. Petteri ja Elisa Maljamäki taas lisäävät sovellukseen kuvia vapaa-ajalta, jotta Sisu voi kertoa niiden avulla tekemisistään esimerkiksi koulussa. Kolmas tabletti on pyhitetty videoiden katsomiseen ja musiikin kuunteluun. Kotiautomaatio Kotiautomaatio tarkoittaa kodin laitteiden ja järjestelmien automatisointia niin, että ne toimivat itsestään tai niitä voi ohjata helposti esimerkiksi puhelimella, äänellä tai nappia painamalla. Kotiautomaatiojärjestelmä täytyy osata rakentaa itse, esimerkiksi hyvinvointialue ei tue tai auta sen hankkimisessa. Kotiautomaatiota varten tarvitaan ohjauslaite, kuten tietokone, internetyhteys sekä älylaitteet, joita järjestelmään halutaan lisätä. Kotiautomaatioon voi yhdistää monenlaisia älylaitteita, kuten liike- tai lämpösensoreita. Silloin esimerkiksi valot voidaan asettaa kytkeytymään päälle, kun joku tulee tilaan, tai vähentämään lämmitystä, kun huoneen lämpötila saavuttaa tietyn asteluvun. MALJAMÄKIEN KOTIALBUMI
17 Lähellä 2/2026 TEKNOLOGIA TUKENA Teknologia helpottaa myös liikkumista. Esimerkiksi polkupyöristä on tehty kevyempiä, turvallisempia ja helpompia käyttää. Maljamäet hankkivat viime syksynä sähköavusteisen Tern-tavarapyörän, kun aiemmin käytössä olleet polkupyörän peräkärryt jäivät pieneksi. Tarakalle voisi laittaa jopa 120 kg painoa, ja istuin on mitoitettu aikuiselle. “Pyörä on tukeva ja siinä on leveät renkaat. Ajaessa ei edes huomaa, että lapsi on kyydissä”, Petteri Maljamäki kehuu. nike lähettää myös viestin Petterin puhelimeen, jos sattuisi käymään niin, ettei hän kuullut ääntä. Kamera valvoo yöllisiä kohtauksia Kahdeksan vuotta sitten puhjennut epilepsia aiheuttaa tosin sen, että Sisua ei enää uskalla jättää yksin edes vessareissun ajaksi. Vaikka epileptisiä kohtauksia ei tule päivittäin, ne tulevat yllättäen ja aiheuttavat loukkaantumisriskin. Sisulla on todettu harvinainen ja vakava epilepsian muoto, Lennox-Gastaut’n oireyhtymä. Jotta vanhemmat voisivat seurata lapsensa vointia tai kääntää selkänsä edes hetkeksi, Petteri Maljamäki on hyödyntänyt tekniikan insinöörin osaamistaan ja lisännyt kotiautomaatioon myös kameroita. Yksi kuvaa Sisua öisin. ”Olen hankkinut 20 euron langattoman valvontakameran ja yhdistänyt sen kotiautomaatioon. Tällainen vaatii jo vähän laittoa ja insinööriosaamista, sillä kamerat pitää ehdottomasti irrottaa esimerkiksi internetistä, muuten ne ovat vaarallisia. Kuka tahansa voisi niiden kautta päästä ulkopuolelta lukemaan kuvaa tai sisäverkkoomme”, Petteri selittää. Kamera on säädetty niin, että se aloittaa tallentamisen vain havaitessaan tietyn määrän liikettä. Maljamäet eivät katso yöllisiä tapahtumia joka aamu, vaan ainoastaan silloin, kun on epäilys, että yöllä on ollut epileptisiä kohtauksia. Niiden huomaaminen on Sisun terveyden vuoksi niin tärkeää, että se ajaa yksityisyydensuojan yli. ”On vaikea sanoa ymmärtäisikö Sisu, jos häneltä kysyttäisiin, saako häntä kuvata. Koko konsepti voi olla liian monimutkainen. Olemme kyllä näyttäneet hänelle tallenteita, mutta ne eivät tunnu kiinnostavan häntä sen kummemmin”, Petteri pohtii. Elisa ja Petteri tallentavat epileptisiin kohtauksiin liittyvät tiedot, kuvat ja videot omaan viestiketjuun Signal-sovelluksessa. Signal tarjoaa paremman tietoturvan ja yksityisyydensuojan kuin moni muu viestintäsovellus. Tarkka tieto kohtausten määristä, kestoista ja laadusta on tärkeää, jotta lääkärit osaavat muokata Sisun lääkitystä sopivaksi. ”Oulun yliopistollisessa sairaalassa olisi myös digihoitopolkuja ja sovelluksia, joihin kohtaukset voisi kirjata. Niiden käyttäminen vaatii kuitenkin kirjautumista ja tietojen syöttämistä useisiin eri sovelluksiin, joten arjessa se helposti jää”, Petteri toteaa. Petteri hyödyntää kameravalvontaa satunnaisesti myös muulloin. Esimerkiksi silloin, kun hän on Sisun kanssa kaksin ja joutuu piipahtamaan omakotitalon yläkerrassa tai puuhastelemaan keittiössä selkä Sisuun päin, hän asettaa kameran ikkunalaudalle. Siitä se lähettää reaaliaikaista videokuvaa Petterin kännykkään. Maljamäet myös seuraavat kameran avulla, milloin koulutaksi kaartaa pihaan. ”Insinöörinä tällaisen valvontatekniikan kehitys kiinnostaa. Voisin kuvitella esimerkiksi testaavani silmälaseja, joiden nurkkaan saa pieneen kuvaruutuun lähetettyä kameran kuvaa. Siten voisin nähdä jatkuvasti ikään kuin selän taakse”, Petteri miettii. Petteri on myös hankkinut sensorin, jonka pitäisi pystyä lukemaan sydämen pulssia ilman, että se on kosketuksessa ihmiseen. Ajatuksena on, että sensori tunnistaisi epileptiset kohtaukset Sisun sykkeen noususta ja hälyttäisi kotiautomaation kautta vanhemmat hereille esimerkiksi makuuhuoneen valoja vilkuttamalla. ”Sekin sensori maksoi ehkä muutaman kympin.” Petteri kertoo, että kotiautomaation rakentaminen on muuttunut vuosien varrella helpoksi. ”Erikoisempien laitteiden liittäminen vaatii vielä säätöä, mutta lähes kaikkeen löytyy verkosta ja esimerkiksi YouTubesta ohjeistuksia”, Petteri rohkaisee. Lissu Kiviniemi MALJAMÄKIEN KOTIALBUMI
18 Lähellä 2/2026 TEKNOLOGIA TUKENA Etäelämää, sote-sovelluksia ja hoivaa tukevaa teknologiaa. Haasteita, mutta paljon hyvää! Lääkeannostelijoita, ruoka-automaatteja, hälytysrannekkeita, muistuttimia, monenlaista etäseurantaan ja turvallisuuteen liittyvää teknologiaa. Sitten on vielä OmaKanta, Suomi.fi, Maisa, Oima ja niin edelleen. Maailma on pullollaan jos jonkinlaisia laitteita, robotteja ja sovelluksia, jotka on suunniteltu tukemaan hoivatyötä ja sujuvoittamaan sosiaali- ja terveyspalveluiden käyttöä. Ihmistä teknologia ei kuitenkaan ole vieläkään onnistunut korvaamaan hoivatyössä, eikä yhteiskuntapolitiikan professori Sakari Taipale Jyväskylän yliopistosta näe sitä lähitulevaisuudessa edes todennäköisenä. Taipale toimi Ikääntymisen ja hoivan tutkimuksen huippuyksikön (CoE AgeCare) Uudet teknologiat, ikääntyminen ja hoiva -tutkimusryhmän johtajana 2018–2025. Sitä ennen hän tutki pitkään teknologian käyttöä perheiden vuorovaikutuksessa. Suomalaiset ja teknologia on siis tuttu aihe, ja harppauksin etenevä kehitys pitää huolta siitä, että tutkittavaa riittää. ”Kyllä me aika kaukana olemme siitä, että robotit pystyisivät tekemään päivittäistä hoivatyötä, huolehtimaan ihmisten perustarpeista”, Taipale toppuuttelee. Vaikka vanhusten hoivassa käytetäänkin monenlaista teknologiaa, yleisimpiä ovat Taipaleen mukaan viestintä- ja kommunikaatiolaitteet: älypuhelimet ja kannettavat tietokoneet. Laitteet, joilla pidetään yhteyttä, hoidetaan arjen asioita. Yksilöllisiä palveluja vai säästöjä? Erityisesti koronapandemia lisäsi viestintäteknologian ja etäpalveluiden hyödyntämistä iäkkäiden hoivassa. Tuottavatko etäpalvelut sitten yhtä hyviä tuloksia kuin kasvokkain toteutetut? Eivät aina. Taipale kertoo tutkimuksesta, jossa tarkasteltiin Ikäinstituutin valtakunnallista etäjumppahanketta. Osa osallistujista jumppasi yksin kotona, toiset kokoontuivat yhteiseen tilaan liikkumaan porukassa. ”Tutkimuksessa havaittiin, että kunnon kohottaminen oli vain osa kokonaisuutta. Sosiaalinen yhdessäolo – kuulumisten vaihtaminen, toisten näkeminen, yhdessä kahvittelu – koettiin todella tärkeäksi.” Läsnäolon hyödyistä huolimatta käyttäjiä ohjataan yhä enemmän etäpalveluiden pariin. ”Jos kuuntelee poliittista retoriikkaa, niin tunnutaan ajattelevan, että kyse olisi win-win-tilanteesta: toisaalta säästetään, mutta toisaalta tehdään entistä yksilöllisempää, paremmin saavutettavaa ja ajasta ja paikasta riippumatonta palvelua. Mutta kun miettii miten hyvinvointialueet toimintaansa orPuhutaanko hetki teknologian hyödyistä? Sakari Taipale JETRO STAVÉN
19 Lähellä 2/2026 TEKNOLOGIA TUKENA ganisoivat, niin kyllähän säästöpaineet ensisijainen ajuri etätoimintaan on.” Toisaalta etäpalvelut mahdollistavat palveluiden viemisen alueille, joille niitä ei aiemmin pitkien etäisyyksien vuoksi saatu. Se voi tukea kotona asumista pidempään. Eikä pidä unohtaa, että moni ikääntynyt on taitava perusteknologian käyttäjä. ”Kun teknologia otetaan tarpeeksi varhaisessa vaiheessa haltuun, siitä muodostuu monelle luonteva ja haluttukin tapa toimia”, Taipale kertoo. Taipaleen mukaan suomalaiset suhtautuvat melko positiivisesti teknologisiin innovaatioihin ja kehitykseen. Suomalaisten ikäihmisten digiosaaminen on myös kansainvälisessä vertailussa hyvällä tasolla. ”Olemme Nokian muokkaamaa teknologiamyönteistä kansaa. Olemme oppineet, että teknologia aiheuttaa yhteiskunnassa uudistumista.” Suomessa ja muissa Pohjoismaissa robottien ei kuitenkaan ajatella kuuluvan hoivaan, vaan teollisuuteen ja tuotantoon. Esimerkiksi Etelä-Euroopassa, missä naiset kantavat isomman vastuun läheisten hoivasta, robotiikan toivotaan tuovan helpotusta nimenomaan hoivaan. Taipale ajattelee eron johtuvan siitä, että olemme totuttautuneet ajatukseen, että julkinen sektori tuottaa hoivapalvelut. ”Hoiva ei kuormita meitä yhtä paljon. Mutta tiedämme, että tämä on muuttumassa hurjalla vauhdilla väestön ikääntyessä, ja omaiset joutuvat tekemään entistä enemmän hoivatyötä kaiken muun työn ohella. Tämä tulee varmasti muuttamaan meidänkin suhtautumista hoivateknologiaan.” Digitalisaatio luo eriarvoisuutta Suurimpia edistysaskelia otetaan tällä hetkellä Taipaleen mukaan kommunikatiivisella puolella. ”Kielimallithan pystyvät jo keskustelemaan ihmisen kanssa aika luontevasti.” Tekoälyllä ei kuitenkaan Taipaleen mielestä ratkaista yksinäisyyttä. Ajatuskin tekoälystä seuranpitäjänä tuntuu surulliselta, jopa pelottavalta. Tekoäly näkyy jo kuitenkin kaikkialla. Esimerkiksi tekoälyrobotit keräävät ennakkotietoja terveysasemien puhelinvastaanotoilla. Samalla palvelujärjestelmien digitalisoituminen asettaa käyttäjät eriarvoiseen asemaan. Kaikilla ei ole tarvittavia laitteita tai osaamista hoitaa arkisia asioita teknologian avulla. Taipale toteaakin, että esimerkiksi terveyssovelluksiin liittyy monenlaisia haasteita. ”Eiväthän ne ole valmiita. On harmillista, että niistä aiheutuva lisätyö kaatuu asiakkaalle eli ihmiselle, joka tarvitsisi apua.” Pahimmillaan toimimattomiin digipalveluihin turhautuminen johtaa siihen, että käyttäjä antaa periksi eikä hakeudu hoitoon silloin, kun sitä tarvitsisi. Ja vaikka julkisten sosiaali- ja terveyspalvelujen tarjoajilla on lakisääteinen velvollisuus tukea palvelujen käytössä, apua pitäisi saada juuri sillä hetkellä kun omalla koneellaan istuva käyttäjä sitä tarvitsee. ”Kun ihminen jää työelämän ulkopuolelle, viralliset kouluttautumisen areenat katoavat. Meiltä puuttuu institutionaalinen rakenne, joka tukisi iäkkäitä ihmisiä käyttämään teknologisia ratkaisuja. Tukea toki saa, mutta se lepää moninaisten toimijoiden harteilla eikä saavuta kaikkia”, Taipale pohtii. Perheissä ongelma on yleensä ratkaistu niin, että esimerkiksi joku lapsista tai lapsenlapsista ottaa harteilleen digitukihenkilön viitan. ”Mutta suomalaiset perheet asuvat hajallaan ja usein pitkien välimatkojen päässä. Eivätkä kaikki halua apua sosiaali- ja terveyspalveluiden kanssa, ne voivat olla arkoja asioita”, Taipale tietää. Lisää tietoa tutkimuksen tueksi Taipale haluaa muistuttaa, että vaikka teknologiaan liittyy monia haasteita, sen kehitys tuo mukanaan paljon hyvää. Kun eri hyvinvointialueet integroivat järjestelmiään, tieto liikkuu paremmin ja sitä kertyy aiempaa enemmän tutkimuksen ja arjen työn tueksi. Kerättyä dataa hyödyntämällä hoivaa ja hoitoa voidaan järjestää entistä yksilöllisemmin. ”Mahdollisuudet ovat mielestäni paljon paremmat kuin koskaan aiemmin.” Taipale myös uskoo, että kansalaiset oppivat pikkuhiljaa käyttämään digitaalisia palveluita ja löytämään tarvitsemansa tiedot verkosta. ”Teknologia mahdollistaa resurssien tehokkaamman käyttämisen ja avun saamisen aiempaa nopeammin”, Taipale toteaa. Teknologia tukee myös yhdessäoloa uusin tavoin esimerkiksi ryhmäviestisovellusten tai ryhmävideopuheluiden avulla. Monella läheisestään huolehtivalla on vaikkapa WhatsApp-ryhmiä, joissa organisoidaan huolenpitoa, järjestellään yhdessä asioita ja jaetaan kokemuksia. ”Ehkä emme aina huomaa teknologian tuomia hyötyjä, kun kiinnitämme huomiota ongelmiin”, Taipale huomauttaa. Lissu Kiviniemi
RkJQdWJsaXNoZXIy MjU0MzgwNw==