28 Lähellä 2/2026 MIELEN ASIOITA Antero oli hyvin motivoitunut treenaamiseen. Vähitellen hän kuntoutui ja avuntarve väheni. Olin ollut kevään 2020 sairauslomalla aina kuukauden kerrallaan, jonka jälkeen tein nelituntista työpäivää. Kun työpaikaltani jouduttiin vähentämään syyskuussa 2020 porukkaa, melkein jo itse ilmoittauduin, että voin lähteä. En ollut pahoillani, että irtisanominen osui omalle kohdalleni. Työttömyyskorvauksesta jouduin kuitenkin taistelemaan. Paikallinen omaishoitajayhdistys oli apunani, ja lopulta minulle maksettiin vuoden taistelun jälkeen työttömyyskorvaukset takautuvasti. Sopimusomaishoitaja minusta tuli 1.12.2020. Nyt kuusi vuotta itsemurhayrityksestä Antero tarvitsee apua enää pukeutumisessa ja peseytymisessä. Hänen kätensä eivät liiku normaalisti, ja toinen jalka on suoristettu. Oli lähellä, että se olisi jouduttu amputoimaan. Minä hoidan kauppa-asiat ja autan tekniikassakin. Käymme joka aamupäivä kävelyllä. Anteron mieliala on aika hyvä. Vuosia sitten hän sanoi, että ei pysty hymyilemään, ei vaan saa sellaista ilmettä itselleen vaikka väkisin yrittäisi. Nykyisin hän on välillä nauravainenkin. Kun Antero rupesi kuntoutumaan, sovimme että hän opettelee kävelemään ja minä opettelen ajamaan autoa. Sain ajokortin viisi vuotta sitten, viisi päivää ennen kuin täytin kuusikymmentä. Antero kävelee yhden kepin avulla. ”Vaikka nykyisin puhutaan paljon mielen sairauksista, täytyy muistaa, että ne ovat yksilöllisiä. Esimerkiksi masennus ei näyttäydy kaikilla samanlaisena. Omaiset tarvitsevat ammattilaisilta tietoa sairaudesta, hoitovaihtoehdoista, palveluista ja toipumisesta. Rohkaisen omaisia puhumaan tilanteestaan, lähtemään vertaistuen piiriin. Yksin ei tarvitse jäädä, ja apua on saatavilla. On parempi käydä vertaisryhmässä jo vähän ennaltaehkäisevästi ennen kuin tilanne on sellainen, että se vaikuttaa omaan jaksamiseen tai kun oma elämä on kaventunut läheisen sairauden ympärille. Moni kokee, että jo se helpottaa että tietää, mihin voi olla jatkossa yhteydessä, jos tarvitsee apua. ” Tiina Puranen Kannan tietysti jonkin verran huolta silloin, kun Antero on yksin, mutta olen yrittänyt opettelemaan että en kantaisi. Antero itse sanoo, että kun kaappi on täynnä ruokaa, hän kyllä pärjää. Jos olen poissa, joku käy kerran päivässä, jotta hän pääsee ulos. Käytämme palveluseteleitä ulkoiluavun ostamiseen. Antero ei halua lähteä hoitoon kodin ulkopuolelle silloin, kun minulla olisi omaishoidon vapaa. Olen saanut voimaa siitä, että olen puhunut kaikesta ystävilleni ja töissä. Ajattelen, että mitä tuota peittelemään, ei sitä ainakaan hävetä tarvitse. En olisi varmasti selvinnyt järjissäni, jos en olisi puhunut tilanteestamme ystävieni kanssa. Sain myös jatkaa työelämässä vielä muutaman vuoden kulttuurituottajana ennen kuin jäin eläkkeelle. Sain tehdä työkseni sellaista, mitä olin harrastanut koko ikäni, se oli mahtavaa. Saan kulttuurista voimaa. Tykkään käydä teatterissa, taidenäyttelyissä ja musiikkia kuuntelemassa. Silloin kun Anterolla oli paha masennus, päässäni pyöri usein Ultra Bran kappale Minä suojelen sinua kaikelta. En pystynyt suojelemaan. Tuli sellainen pimeä, että en pystynyt auttamaan. Ja sitten minä kirjoitin. Minulla oli pieni muistikirja, johon kirjoitin pahimpia vaiheita. Olen palannut kirjoituksiin monta kertaa, kerrannut millaista oli vuosi sitten, millaista oli kaksi vuotta sitten. Välillä havahdun ajattelemaan, että meillä on nyt tällaista. Ja kun miettii kuinka mustaa kaikki oli jossain vaiheessa, se ei tunnu pahalta. Elän päivä kerrallaan, hetki kerrallaan. Lissu Kiviniemi Anteron ja Marjan nimet on muutettu. Tukea omaisille Mielenterveysomaisten keskusliitto FinFami: finfami.fi/jasenyhdistykset Tukea sairastuneelle MIELI ry:n Kriisipuhelin: 09 2525 0111 Mielenterveyden häiriöitä hoidetaan ensisijaisesti omalla terveysasemalla. Akuutissa hengenvaarassa soita 112.
RkJQdWJsaXNoZXIy MjU0MzgwNw==