14 Lähellä 2/2026 Turvapuhelin suojelee myös hoitajaa Kuopion keskustassa asuvalla Irja Siiramalla, 67, on ollut turvapuhelin käytössään lähes puoli vuotta. Irjalla diagnosoitiin muistisairaus seitsemän vuotta sitten, jonka jälkeen hänen puolisonsa Lauri Siirama, 75, on pitänyt huolta arjen sujumisesta. Turvapuhelin on ensimmäinen ja vielä ainoa laite, joka Siiramoilla on käytössä hoivan tukena. ”Jos rehellisiä ollaan, niin turvapuhelin otettiin vähän minuakin varten”, Lauri Siirama tunnustaa. Vaikka pariskunta pitääkin kunnostaan hyvää huolta –kaksikko kerää päivittäin kävelylenkeiltään yli 15 000 askelta – koskaan ei voi luottaa siihen, etteikö mitään ikävää tapahtuisi. Myös omaishoitaja voi saada vaikkapa sairauskohtauksen. Tästä Siiramoilla on omakohtaista kokemusta. ”Sain kaksi vuotta sitten aamuyöllä epileptisen kohtauksen. Irja löysi minut istumasta lattialta. Itse ihmettelin, mitä naapurin rouva tekee keskellä yötä olohuoneessamme”, Lauri Siirama muistelee. Irja oli hälyttänyt naapurista apua, mutta jos turvapuhelin olisi ollut jo silloin käytössä, apu olisi tullut nappia painamalla. ”Turvapuhelimella suojellaan myös omaishoitajia”, Lauri muistuttaa. GPS-turvakello auttaa, jos eksyy Ajatus turvapuhelimen hankkimisesta tuli syksyllä 2025 omaishoidon asiakasohjaajalta, eivätkä Siiramat vastustelleet. Vähän ennen joulua Siiramoiden olohuoneen sohvan taakse sijoitettiin enemmän radiolta näyttävä turvapuhelin, jonka kautta hyvinvointialueen kotihoitoon kuuluvan Turvapalvelun hälytyspäivystäjä ottaa yhteyttä, mikäli erillistä hälytintä painaa. Päivystäjä järjestää myös avun asiakkaalle. Vastaanotin on kytketty verkkovirtaan, joten virta pysyy päällä niin kauan kuin sähköt toimivat taloyhtiössä. Palvelu maksaa noin 30 euroa kuukaudessa. Itse hälytin voi olla vaikka kaulanauhassa tai yleisimmin rannekkeessa. Tai sen pitäisi olla. ”Tuossa se nyt on toistaiseksi”, Lauri Siirama toteaa ja osoittaa olohuoneen pöytää. Talvella ranteessa ollut hälytin oli mennyt vahingossa päälle paksujen vaatteiden puristuksissa, joten Siiramat päättivät jättää sen käytön kesemmälle. Pariskunta ulkoilee kahdesti päivässä, ja rannekkeen laittaminen vaatii oman aikansa ja jonkin verran hienomotorisia taitoja. Siiramat suhtautuvat kuitenkin myönteisesti teknologiaan hoivan apuna. Seuraavaksi toiveissa olisi saada paikantava GPS-turvakello, jonka kautta näkisi myös, missä Irja kulkee, mikäli hän poistuu kotoa Laurin huomaamatta. Irja voi olla kotona itsekseen muutaman tunnin, mutta toisaalta hän ei pysty käyttämään enää matkapuhelinta ja eksyy, mikäli lähtee itsekseen ulos. Tästäkin on kokemusta. ”Käväisin kerran kellarissa, ja kun palasin, ulkoovemme oli selkosen selällään eikä Irjaa näkynyt missään. Jos turvapuhelin olisi ollut jo silloin käytössä, apu olisi tullut nappia painamalla”, Lauri toteaa. Hän törmäsi rapussa töihin matkalla olleeseen naapuriin, he hälyttivät yhdessä apua ja etsivät Irjaa rapusta ja autotallista. ”Siinä ei mennyt kauan kun poliisit tulivat ja ottivat tuntomerkit. Puolen tunnin päästä Irja olikin ovella seinänaapurin löydettyä hänet pihalta. Poliisit tulivat vielä sen jälkeen tarkastamaan, että kaikki on kunnossa”, Lauri kertaa. Siirama kiitteleekin yhteiskuntamme tarjoamaa tukea niin poliisin kuin palveluiden suhteen. ”Oma kokemukseni on, että apu kyllä pelaa. Mielestäni kukaan ei jää yksin”, Siirama summaa. Lissu Kiviniemi, teksti ja kuvat TEKNOLOGIA TUKENA Kuopiolaiset Irja ja Lauri Siirama suhtautuvat myönteisesti teknologiaan hoivan apuna. Turvapuhelimen avulla apua saa nopeasti silloinkin, jos omaishoitajalle sattuisi jotain.
RkJQdWJsaXNoZXIy MjU0MzgwNw==