6 Lähellä 2/2026 Valtion tarkastusvirasto perää korjauksia ikääntyneiden omaishoitoon Valtiontalouden tarkastusviraston (VTV) tarkastuskertomus iäkkäiden omaishoidosta julkaistiin huhtikuussa. Omaishoitoyhteisö on tuonut esille jo pitkään samoja havaintoja, joita tarkastuskertomus pitää sisällään. VTV:n tarkastuksessa arvioitiin hyvinvointialueiden ja Helsingin kaupungin järjestämää 65 vuotta täyttäneiden omaishoidon tukea sekä sen taloudellisten tavoitteiden toteutumista, omaishoitajille tarjottavien palvelujen ja järjestelmän toimivuutta sekä omaishoidon tuen houkuttelevuutta. VTV esimerkiksi peräänkuuluttaa tarkastuskertomuksessa omaishoidon tuen myöntämisen yhtenäistämistä erityisesti alimpaan tukiluokkaan, koska alin tukiluokka toimii monilla alueilla porttina muihin palveluihin. ”Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ohjaus on lisännyt yhdenvertaisuutta alueilla, mutta johtanut kriteereiden kiristymiseen. Osalla hyvinvointialueista ensimmäiseen tukiluokkaan pääsy edellyttää jo nykyisin erittäin vaativaa ja sitovaa hoivaa”, toteaa Omaishoitajaliiton toiminnanjohtaja Sari Tervonen. Tarkastuksessa havaittiin alueellisia eroja palveluissa – myös alueiden sisällä. Esimerkiksi lakisääteisten vapaiden käyttö ei toteudu yhdenvertaisesti, eikä osa alueista seuraa niiden käyttöä systemaattisesti. Vain osa hyvinvointialueista pystyi osoittamaan, paljonko vapaita alueella oli käytetty. ”Vain noin puolet omaishoitajista pitää vapaapäiviä, sillä sopivia hoitopaikkoja ei ole tai kuljetuksista aiheutuu kohtuuttomia kuluja”, Tervonen tietää. Ongelmat eivät rajoittuneet yksittäisiin palveluihin, vaan koskevat koko palvelukokonaisuutta. ”Siirtyminen hyvinvointialueille on tuonut mukanaan uusia haasteita, kun esimerkiksi hoivakoteja ja päivätoimintoja on lakkautettu, tai palveluja on keskitetty entistä kauemmas”, Tervonen jatkaa. Tarkastuksessa selvisi myös, että ilman omaishoidon tukea läheistään hoitaville myönnettiin vain väAJANKOHTAISTA hän sosiaalihuoltolain 27 b §:n mukaisia vapaita. ”Lakisääteisiin vapaisiin tulee olla todellinen mahdollisuus ja joustavia ratkaisuja. Niiden käytön seurantaa on systematisoitava”, Tervonen sanoo. Omatyöntekijöiden asiakasmäärät vaihtelivat huomattavasti, ja yhdellä työntekijällä saattoi olla vastuullaan jopa 280 omaishoitoperhettä. ”Omatyöntekijöillä tulee olla riittävästi työaikaa omaishoitotilanteen seurantaan ja palveluohjaukseen”, Tervonen muistuttaa. Tarkastuskertomukseen haastateltujen hyvinTarkastusviraston suositukset 1. Iäkkäiden omaishoidon tuen kustannusten läpinäkyvyyttä tulee parantaa, jotta kustannussäästöt voidaan luotettavasti todentaa ja laskea. Sosiaali- ja terveysministeriön sekä valtiovarainministeriön tulee selvittää omaishoidon tuen todelliset kokonaiskustannukset ja varmistaa, että kustannuksia seurataan kansallisesti ja alueellisesti yhdenmukaisesti. 2. Sosiaali- ja terveysministeriön ja valtiovarainministeriön tulee varmistaa, että hyvinvointialueilla ja Helsingin kaupungilla on riittävä tietopohja iäkkäiden omaishoidon tukea koskevaan päätöksentekoon. 3. Sosiaali- ja terveysministeriön ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tulee edistää omaishoidon tuen tilastoinnin ja tietorakenteiden kansallista harmonisointia sekä tietojen laadun varmentamista. 4. Sosiaali- ja terveysministeriön tulee tarkentaa omaishoitolain alimman hoitopalkkion myöntämisedellytyksiä koskevia säännöksiä, jotta omaishoidon tuen myöntäminen kansallisesti yhdenvertaisin perustein toteutuu. 5. Sosiaali- ja terveysministeriön tulee asettaa kansalliset määrälliset tavoitteet iäkkäiden omaishoidontuen kattavuudelle, jotta omaishoidon tuen järjestelmää voidaan ohjata ja kehittää tehokkaasti sekä saavuttaa potentiaaliset kustannussäästöt. VTV tekee jälkitarkastuksen vuonna 2028.
RkJQdWJsaXNoZXIy MjU0MzgwNw==