Rakennettu Ympäristö 4/15
29
sin sanoen hoitaa tietokantaa ja konstruoi portaa
lin rakentamisprosesseihin. Tietokanta tulee sisäl
tämään Islannissa myönnetyt ja myönnettävät ra
kennusluvat piirustuksineen, tarkastusmanuaalit
ja vastaavat sekä luettelon lisensoiduista ammatti
laisista. Kaikki työnaikainen tarkastus raportoidaan
ICA:n portaalin kautta.
Yhteydet paikallisiin rakennusvalvontoihin (n.
50 kpl) on toteutettu vuonna 2014. Järjestelmä on
selvästi sukua Suomen Lupapiste.fi-palvelulle, jo
hon islantilaiset ovat tutustuneetkin.
Irlannin
vuonna 2014 voimaan tullut lainsää
däntö on periaatteiltaan Islannin kaltainen. Irlan
nin talouden kuumina vuosina 2002–2008 ei raken
tamisen laatu toteutunut tarkoitetulla tavalla. Osa
syynä pidetään kunnallisen rakennusvalvonnan
samanaikaista alasajoa. Rakennuslupaan riitti muu
tama täytetty A4-lomake. Esimerkiksi piirustuksia ei
toimitettu viranomaisille. Työnaikaisia katselmuk
sia ei ehditty pitää. Kun buumi päättyi, kaatuivat ra
kennusvirheet osin veronmaksajien maksettavaksi.
Keskenjääneet rakennusprojektit ja asunnot, jois
sa ei käytännössä pystynyt asumaan, olivat todelli
suutta. Uusi lainsäädäntö asettaa vastuun rakennut
tajille, suunnittelijoille ja urakoitsijoille. Kaikkien
keskeisten toimijoiden pitää kuulua oman ammatti
alansa rekistereihin: arkkitehtien arkkitehtirekiste
riin, rakennesuunnittelijoiden insinöörirekisteriin
ja tarkastajien tarkastajien rekisteriin. Rakennus
työn tarkastaa siihen erikseen oikeutuksen saanut ja
sertifioitu asiantuntija. Julkinen rakennusvalvonta
pitää kohteessa vähintään yhden katselmuksen. Pa
loviranomainen on mukana konsultoimassa osassa
kohteita. Määräysten ja proseduurien laiminlyönti
on rikkomus, joka saatetaan seuraamusharkintaan.
Sähköistä asiointia varten on yksi valtakunnallinen
järjestelmä:
Myös
Norja
on uudistanut rakentamista kos
kevan lainsäädäntönsä 2010-luvulla. Uudistuksis
sa hylättiin omavalvonta, ja siirryttiin puhumaan
riippumattomasta kontrollista. Riippumaton ulko
puolinen valvonta on kriittisissä kohteissa pakol
lista. Sen lisäksi kunta voi arvioinnin kautta mää
rätä ulkopuolisen valvontaorganisaation suoritta
maan valvontaa. Jos ulkopuolinen valvonta havait
see hankkeessa virheitä ja puutteita, joita ei korjata,
tulee valvontaa suorittavan tahon ilmoittaa siitä vi
ranomaiselle. Myös kunnalle kuuluu velvoite suorit
taa valvontaa. Laki kuitenkin mahdollistaa sen, että
kunta mitoittaa oman valvontansa resurssiensa ja
osaamisensa mukaan. Yhteistyö valvonnassa mui
den kuntien kanssa on lain nimenomaisen sään
nöksen mukaan sallittua.
Tulevaisuuden näkymiä
Yhteenvetona voi väittää, että eroista huolimatta on
eurooppalainen rakennusvalvonta perustaltaan ja
toimintatavoiltaan yhtenäisempi kuin ovat rakenta
mista koskevat sisällölliset määräykset. Rakentami
sen teknisissä määräyksissä on huomattavia eroja,
vaikka EU on esimerkiksi rakennustuotteiden osal
ta yhtenäisyyttä tuonut. Energiatehokkuus on ollut
viime vuosien imperatiivina, mutta direktiivi on jät
tänyt implementointiin jäsenvaltioille pelivaraa. Ky
syntää uudentyyppiselle rakennusvalvonnalle on sitä
mukaa kun rakennukset muuttuvat yhämonimutkai
semmiksi. Julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyö on
välttämätöntä, jotta riskejä voidaan ehkäistä ennalta.
Rakennusten kunnossapito ja kuluttajansuoja
kysymykset ovat nouseva kysymys. Suomen uusi
laajarunkoisten rakennusten rakenteellisen turval
lisuuden arviointia koskeva laki (300/2015) on mel
ko ainutlaatuinen ja edistyksellinen esimerkki tule
vasta kehityssuunnasta. Sähköiset lupahakemusjär
jestelmät ovat lopullisesti murtautumassa yleiseen
käyttöön.
■
LAURI JÄÄSKELÄINEN
1
Visscherin kumppaneineen kirjallinen tuotanto on laaja.
Mainittakoon vain esim.: Building control in five European
countries (Visscher, Delft University Press 1993); Building
regulations in Europe Part I (Meijer – Visscher – Sheridan,
Delft University Press 2002); Building regulations in Europe
Part II (Sheridan – Visscher – Meijer, Delft University
Press 2003); Deregulation and privatization of European
building-control systems? (Meijer – Visscher 2006);
Dynamics of building regulations in Europe (Visscher
– Meijer 2007); Building regulations from an European
perspective (Meijer – Visscher 2008); Comparison of tasks
and responsibilities in the building control systems of
European Union countries, Pedro – Meijer – Visscher 2008).
2
Doing Business 2014. The World Bank. ISBN 978-0-8213-
9984-2.
3
Doing Business 2010. The World Bank. ISBN 978-0-8213-
7961-5.
4
Doing Business 2010, s. 17.
5
Uusimuotoinen rakennusvalvontatoimi. Aila Korpivaara
ja Santeri Syrjälä (toim.). Ympäristöministeriön raportteja
9/2015, s. 42–45.
6
Rakennusvalvonta 1/1999 s. 28–32; RY 1/2002 s. 70–73;
RY 1/2004 s. 60–63; RY 1/2006 s. 14–17; RY 1/2008 s. 53–56;
RY 4/2009 s. 19–22; RY 4/2012 s. 50–53.
7
Jääskeläinen: Huomioita rakennusvalvontaa koskevien
säännösten tilanteesta joissakin Euroopan maissa.
30.11.2007.
8
Zoning and urban planning. Doing Business 2015, s. 53–
59. ISBN 978-1-4648-0351-2.
9
USP Marketing Consultancy 2008.
