38
Rakennettu Ympäristö 4/15
S
uomen ilmasto on julkisivun kestävyydelle
haasteellinen. Kosteus ja pakkanen altistavat
betonijulkisivun erityisesti pakkasrapautu
miselle ja karbonatisoitumisesta aiheutuvalle
raudoitteiden korroosiolle. Varsinkin vanhojen 1960-
ja 1970-luvuilla rakennettujen elementtijulkisivujen
pitkäaikaiskestävyyden suunnittelu ja toisaalta säi
lyvyysvaatimuksetkaan eivät ole olleet nykyisen ta
soisia, mikä on aiheuttanut niiden verrattain nope
an vaurioitumisen säärasituksen alaisena olevissa
rakennusosissa, julkisivuissa ja parvekkeissa. Nämä
ajallensa tyypilliset rakenteet ovat jo 40–50 vuotta
vanhoja, ja korjaustarve on realisoitunut suuressa
osassa julkisivuja ja parvekkeita.
Rakenteen kunto ja korjaustarve keskiössä
Kyseisen aikakauden rakennusten volyymistä johtu
en voidaan myös olettaa, että näissä rakenteissa on
vielä paljon korjattavaamyös tulevaisuudessa. Ilmas
tonmuutoksen myötä myös vaurioitumiseen vaikut
tavat ulkoilman olosuhteet muuttuvat niin, että esi
merkiksi vaurioitumisen kannalta oleellinen viis
tosateiden osuus tulee lisääntymään.
Kestävän kehityksen mukaisesti myös vanhojen
rakennusten julkisivujen energiatehokkuutta pyri
tään parantamaan ja elinkaarta pidentämään kor
jausten yhteydessä. Verrattuna olemassa oleviin
1960- ja 1970-lukujen rakenteisiin, uudisrakenta
misessa on ajan saatossa toteutettu lukuisia raken
teiden säilyvyyttä ja käyttöikää pidentäviä toimen
piteitä kuten betonin lujuusluokan nosto, suojahuo
kosvaatimukset pakkasenkestävyyden varmistami
seksi sekä ruostumattomien raudoitteiden käyttö.
Korjaustarve selviää kuntotutkimuksella
Julkisivukorjauksen ja korjaustavan valinnan kan
nalta tärkein lähtötieto on perusteellinen kuntotut
Julkisivun korjaustapa
valitaan teknisin perustein
Julkisivun korjaustavan valinnan lähtökohtana on vaurioituneen rakenteen
kustannustehokas korjaaminen niin, että vaurioitumisen syy voidaan poistaa,
sekä rakenteen turvallisuuden ja terveyden varmistaminen. Tämän lisäksi
korjaus tulisi kuitenkin nähdä mahdollisuutena parantaa rakennuksen energia
tehokkuutta, asumismukavuutta ja ulkonäköä. Tärkeässä roolissa on tehdä
rakennukselle pitkän tähtäimen suunnitelma ja ottaa korjausmenetelmiä
vertaillessa huomioon eri korjausten elinkaarikustannukset ja käyttöiät. Näin
vältytään yllättäviltä ja kalliilta korjauksilta.
kimus. Kuntotutkimus eroaa pääosin aistinvaraises
ta kuntoarviosta siten, että tutkimusten yhteydessä
tietoa rakenteiden vaurioitumisen tilasta tuotetaan
useilla rinnakkaisilla menetelmillä – aistinvaraisesti
sekä kenttä- ja laboratoriotutkimuksilla. Siinä, mis
sä kuntoarvio on arvokas kiinteistönpidon työväline,
vain laadukkaalla kuntotutkimuksella voidaan selvit
tää julkisivun tekninen korjaustarve, ja vertailla koh
teeseen soveltuvia korjausvaihtoehtoja.
Alalla on paljon toimijoita, ja kuntotutkimusten
laatu on vaihtelevaa. Kuntotutkimuskäytäntöjen yh
denmukaistamiseksi on olemassa Betoniyhdistyk
sen julkaisema kuntotutkijoiden ohje
BY42 Betoni-
julkisivun kuntotutkimus
. Ohje on laadittu niin, että
sitä soveltamalla voidaan saada rakenteen kunnosta
luotettava kuva.
Kuntotutkimusten kilpailutilanne on kuitenkin
synnyttänyt painetta tutkimusten keventämiseksi
hintaan perustuvassa tarjouskilpailussa. Kuntotut
kimus tulisikin nähdä myös tilaajien keskuudessa
ennemmin investointina kuin kertakustannuksena,
koska parhaimmillaan käsitellään satojen tuhansi
en eurojen korjaushanketta, ja tutkimuksilla kor
jaustavan ja toimenpiteiden valinnassa saavutettu
hyöty voi näin helposti ylittää konsulttitoimeksian
non arvon jopa moninkertaisesti. Kuntotutkimus
ten kilpailutuksen avuksi on erikseen laadittu va
paasti käytettävissä oleva
BY42 Tilaajan ohje
, jon
ka tarkoitus on mahdollistaa tutkimusten sisällön
ohjaus ottamalla myös laatukriteereitä mukaan
kilpailutukseen.
Korjaustoimenpiteet päätetään
hankesuunnitteluvaiheessa
Merkittävä osa korjaushanketta on hankesuunnitte
lu, jossa määritetään korjaukselle tavoitteet. Selkei
den tavoitteiden asettaminen onkin ehkä tärkein yk
JUUSO KIEKSI JA ARTO KÖLIÖ
