Rakennettu Ympäristö 1/2018

RY Rakennettu Ympäristö 1/18

ti, jonka ulkoseinät ovat kahden kiven eli noin 600

mm paksua massiivitiilimuuria. Sen naapurissa sei-

soo jokseenkin samanlainen betonielementtitalo.

Olisi kiintoisaa verrata näiden kahden energianku-

lutusta, sisäilmaa, asumisviihtyisyyttä tai vaikkapa

huoltotarvetta.

Tiili on materiaalina hyvin pitkäikäinen ja savi-

laastilla muurattuna tiilet ovat helposti purettavis-

sa ja uudelleen käytettävissä. Tiilen päämateriaalia

savea on maaperässä tarjolla liki loputtomiin. Tii-

len poltto kuluttaa kuitenkin hyvin paljon energiaa

ja tuottaa näin suuren hiilijalanjäljen.

Olkirakentaminen tulossa

Olki on kiinnostava uudistuote massiivirakentami-

sessa. Itse asiassamaatalouden olkipaaleja on käytet-

ty rakentamisessa jo toistasataa vuotta, ja saviraken-

tamisella on ikiaikaiset perinteet. Suomessa muun

muussa Natural Building Company on kokeillut oljen

ja saven käyttöä rakentamisessa. Toimisto on toteut-

tanut muutamia kohteita Latviasta tuoduilla puu-

vahvisteisilla olkielementeillä. Toimisto on teettä-

nyt palokokeita rapatulla olkielementillä ja kosteus-

mittauksia vanhemmissa olkikohteissa. Palonkesto

on vähintään tunnin, ja kosteus kulkeutuu hyvin ra-

kenteen läpi. Olki onmaatalouden sivutuotetta, josta

75–90 % jää hyödyntämättömänä vuosittain pelloille.

Määrä riittäisi 240 000 omakotitalon rakentamiseen!

Massiivirakentamisen ympäristövaikutukset

Hyvissä käsissä niin tiili-, hirsi- kuin olkitalokin kes-

tää sukupolvien ajan. Näiden materiaalien käyttö ei

kohtuuttomasti kuluta luonnonvaroja: puu- ja olki

ovat uusiutuvia ja saveakin piisaa. Sitä vastoin niiden

hiilijalanjäljissä ja -varastoissa on huomattavia eroja.

Perinteisen hirren sekä olkirakenteen hiilijäl-

ki on pieni. Jalostettujen puutuotteiden, kuten CLT,

hiilijalanjälki on jo suurempi ja tiilien polttamisen

huomatavan suuri. Tiilitalo kestää, ja voidaan aja-

tella, että päästöt ovat pienemmät, kun ne jaetaan

pitkälle käyttöajalle. Toisaalta päästöjen leikkaami-

nen nyt ja heti on välttämätöntä ilmastonmuutok-

sen hillitsemiseksi. Rakentamisvaiheen aiheutta-

maa hiilipiikkiä on leikattava tuntuvasti. Tiilenpol-

ton päästöjä voidaan pienentää, ja esimerkiksi Wie-

nerbergerin Hämeenlinnan tehtaassa on siirrytty

käyttämään maakaasua. Jos tiiliä pystyttäisiin polt-

tamaan esimerkiksi auringon avulla, niiden valmis-

tamisen hiilijalanjälki tippuisi oleellisesti.

Puutuotteisiin on varastoitunut hiiltä, joka on

ainakin väliaikaisesti poissa ilmastoa lämmittävistä

kasvihuonekaasuvirroista. Toisaalta metsät sitovat

ja varastoivat hiiltä – vanhat metsät vieläpä talous-

metsiä enemmän. Ilmastonäkökulmasta maapallon

metsäpinta-alaa tulisi lisätä ja metsien hakkuuväliä

pidentää hiilensitomisen tehostamiseksi. Tämä tu-

lisi ottaa huomioon myös rakennuspuuta valittaes-

sa. Ilmastonäkökulmasta ja luonnon monimuotoi-

suuden säilymisen kannalta metsiä tulisi varjella, ja

puuta käyttää säästeliäästi. Puun käyttäminen pit-

käikäisissä rakennuksissa on parempi vaihtoehto

kuin polttaminen energiantuotannossa. Hiiliyhtälö

ei ole aivan yksinkertainen.

Maapallon luonnonvarojen ehtyessä kiertota-

louden merkitys kasvaa. Rakennuksetkin tulisi

suunnitella siten, että ne ovat

sataprosenttisesti kierrätettä-

vissä mikäli niitä ei enää tar-

vita. Tiiliä ja hirsiä on perin-

teisesti kierrätetty ahkeras-

ti, saman pitäisi olla nytkin

mahdollista. Oljen voi kom-

postoida ja palauttaa luon-

non kiertoon.

■

Arkkitehti SAFA

Pekka Hänninen

Arkkitehtuuritoimisto IAH.

Olki on vähähiilinen ja muutenkin ekologisesti kestävä ra-

kennusmateriaali. Olkielementtejä pystytetään Tammisaa-

ressa Mikaelskolanin lisäosan työmaalla.

Tiilimuuri on kestävä massiivirakenne, mutta nykyisellään

tiilten valmistus kuluttaa paljon energiaa ja tuottaa huo-

mattavasti hiilidioksidipäästöjä. Toistasataa vuotta vanhaa

tiilimuuria Verlassa.

Kuva: Natural Building Company

Kuva: Pekka Hänninen