35 / 76
RY Rakennettu Ympäristö 1/18
35
useimmissa noista vanhoista taloista ikkunat ovat
uudistalojen ikkunaratkaisuihin verrattuna eristä-
vyydeltään huonompia, on massiivisten ulkoseini-
en energiankulutusta alentava vaikutus varsin mer-
kittävä.
Miten kr-talojen ulkoseinärakenteet
ovat kehittyneet
Ennen 1940-lukua rakennettujen kerrostalojen ulko-
seinärakenne on massiivinen, kahden kiven täystiili-
muuri, jonka paksuus on noin 55–60 cm. Muurauk-
seen käytettävät tiilet olivat tuohon aikaan umpitiiliä.
Erillistä lämmöneristekerrosta eikä höyrynsulkua ol-
lut, vaan rakenteen lämpötekninen toiminta perustui
tiilimassan hyvään lämmönvarauskykyyn ja lämpöti-
lojen muutoshuippujen tasauskykyyn.
Rakennuksen kosteustekninen toiminta perus-
tui puolestaan ns. ”rakenteen hengittävyyteen” eli
kykyyn ottaa vastaan ja luovuttaa kosteutta. 1940-lu-
vulle tultaessa seinärakenteet ohenivat noin 40–45
cm:n paksuisiksi puolentoista kiven reikätiilimuu-
reiksi, jotka säilyttivät asemansa aina 1960-luvulle
asti, joskin 50-luvulla alettiin jo kokeilla erilaisia se-
karakenteita. 1960-luvulla ulkoseinärakenteeksi ke-
hitettiin betonisandwichelementti, joka yhä edel-
leen on varsin yleinen kerrostaloissa. Vasta viimei-
sen parinkymmenen vuoden aikana tiili on jälleen
saavuttanut valta-aseman kerrostalojen ulkoseinien
rakennusmateriaalina, mutta toistaiseksi vain julki-
sivuverhouksena, varsinaisen runkorakenteen ol-
lessa betonia.
Ulkoseinien lämmöneristävyyden kehitys
ja massiivisuuden merkitys
Vanhojen massiivimuurattujen talojen ulkoseinien
lämmönläpäisykerroin on keskimäärin 0,85–1,05 W/
m²K. Vertailun vuoksi 1960–80-luvulla rakennettujen
betonielementtikerrostalojen ulkoseinien U-arvo on
lähes kolme kertaa massiivimuurattujen talojen U-
arvoa parempi, ollen n. 0,30–0,45 W/m²K. Tästä huo-
limatta nuo ilman lämmöneristettä rakennetut mas-
siivimuuratut kerrostalot kuluttavat jälkiseurannan
mukaan energiaa keskimäärin vain n. 40 % siitä, mitä
nuo 60–80-luvun elementtikerrostalot.
Kuva: Pasi
Mäenpää
Energiayhtiö Helenin keräämän ominaiskulutustilaston perusteella kaukolämmitykseen liitettyjen v.1900–1950 rakennettujen
asuintalojen energiankulutus on ollut keskimäärin 40 % pienempi kuin esim. 60-luvulla rakennetuissa kr-taloissa, ja samaa
tasoa tai paikoin jopa matalampi kuin 2000-luvun taloissa.
Taulukko: Helen/Wienerberger Oy Ab