24
Rakennettu Ympäristö 1/16
Tekniikan lisensiaatti, arkkitehti SAFA
Pia Ilonen
.
Arkkitehtuuri- ja muotoilutoimisto Talli Oy.
Kirjoittaja toimii korttelin pääsuunnittelijana.
Suunnitteluryhmän luonnontieteellisessä päässä
on biologeja, hortonomeja ja sosiologeja, eli juuri se
ryhmä, joka alun perin on hankkeeseen ryhtyvää in-
noittanut. Heidän tehtävänään on kertoa mitä pitäisi
tehdä. Suunnitteluryhmän keskiössä arkkitehdit yh-
dessä maisema-arkkitehtien kanssa miettivät miten
se tehdään. He ovat realisteja, jotka toimivat tiiviisti
suunnitteluryhmän kovan insinööritieteellisen pään
eli geo-, rakenne-, LVIS- ja paloteknisten suunnitte-
lijoiden sekä pää- ja viherurakoitsijan kanssa, viran-
omaisyhteistyötä unohtamatta.
Yhteistä kaikille poikkitieteellisille hankkeille on
se, että suunnitteluun on käytettävä aikaa ennen kuin
yhteinen sävel löytyy: tätäkin hanketta on suunnitel-
tu jo vuodesta 2011 lähtien.
Näyttää siltä, että Helsingin tontinjakopolitiikka
pyrkii suosimaan aidosti edistyksellisiä hankkeita,
jos niitä näköpiiriin ilmestyy: kyllä tänne yksi perhos-
baarikin pitää saada! Näin tuetaanmonipuolistumis-
ta. Ideasuunnitelmien toivotaan varmasti toteutuvan
täysmittaisina, mutta joskus fantastisten ideoiden
nähdään vesittyvän matkan varrella. Kannattaa ko-
keilla vain yhtä juttua kerrallaan, totesi edistysmieli-
nen tonttiasiamies
Tuomas Kivelä
aikoinaan.
Vihreän korttelin ideasuunnitelmassa luvattiin
keskittyä monimuotoisten, helsinkiläisiin olosuhtei-
siin soveltuvien, kestävillä kotimaisilla lajikkeilla to-
teutettavien viherkattojen, viherjulkisivujen ja pihan
rakentamiseen, eikä tästä olematkan varrella haluttu
tinkiä lainkaan. Niinpä se, että toteutussuunnittelun
aikana tämän korttelin autopaikoille ja väestönsuo-
jille ei löytynyt tilaa Jätkäsaaren yhteistiloista, eikä
autopaikattomasta korttelista voinut kuin haaveil-
la, oli pettymys, joka tietysti otettiin haasteena vas-
taan. Suunniteltiin siis kortteliin kansipiha, jossa on
aukko kylmän autohallin keskeltä kohti valoa kasva-
ville puille. Aalto-yliopiston ympäristötaiteen laitok-
sen kansainvälisiä opiskelijoita innostettiin luomaan
ideoita autohalliin, mutta laajojen sammalseinien ja
levätankkien käyttäminen ilmanlaadun ja visuaali-
sen ilmeen parantamiseksi, eli fantastisen autohallin
suunnittelu, jäänee tulevaisuuteen.
Löytävätkö asukkaat vihreän talon?
Korttelin kaksi taloa eivät ole perinteisellä tavalla
valmiita, kun ne otetaan käyttöön vuonna 2017: jos
toimistomme suunnittelemien raakatilatalojen sisä-
puoli muokkautuu vasta sen jälkeen kun asukkaat ot-
tavat sen haltuunsa, niin tässä kohteessa talojen ul-
koasumuokkautuu lopullisesti vasta kun kasvillisuus
kenties arvaamattomalla tavalla valtaa alaa.
Suunnitteluryhmä on tietysti tehnyt kaikkensa
ennakoidakseen tulevaa ja esittänyt mahdolliset kau-
punkikuvalliset skenaariot rakennuksesta niin tal-
vi- kuin kesäasussa. Tällaisissa projekteissa luodaan
alustoja, joille on mahdollista syntyä mielenkiintois-
ta orgaanista kehitystä. Täydellinen esteettinen kont-
rolli puuttuu. Tällainen ajattelu lienee perinteisen
profession harjoittamisessa vierasta, mutta jos us-
kaltaa astua tälle epämukavuusalueelle, voi lopputu-
loksena olla parhaimmillaan iloisia yllätyksiä. Paitsi
esteettisiä, voivat yllätykset olla myös toiminnallisia.
Nähtäväksi jää – ja tutkijoille seurattavaksi – mi-
ten asukkaat ottavat haltuun tarjotun kattoviljely-
mahdollisuuden; haluaisivatko myös he osallistua
talon vihreän ylläpitoon ja kehittää sitä; syntyykö
yhteisestä asiasta yhteisöllisyyttä – ja hakeutuuko
taloihin edes ”vihreitä asukkaita”?
■
