CP-lehti 4/2025 1 3/2026 OMAISHOITAJALIITON LEHTI Vapaaehtoiset ovat omaishoitoyhteisön sydän s.29
3 Lähellä 3/2026 JULKAISIJA Omaishoitajaliitto ry Närståendevårdarnas förbund rf Hämeentie 105 A 18, 00550 Helsinki Puh. 020 7806 500 omaishoitajat.fi PÄÄTOIMITTAJA Sari-Minna Tervonen sari.tervonen@omaishoitajat.fi TOIMITUS Lissu Kiviniemi toimitussihteeri 020 780 6515 lissu.kiviniemi@omaishoitajat.fi TOIMITUSNEUVOSTO Kristiina Hellstén, puheenjohtaja, Lissu Kiviniemi, Johanna Nikonen, Aira Korhonen, Mailis Linnola, Suvi Mansukoski-Mustonen, Kaisa Parviainen ja Sari-Minna Tervonen TILAUKSET JA OSOITTEENMUUTOKSET Lähellä-lehti on jäsenetu Omaishoitajaliiton jäsenyhdistysten jäsenille. Jos haluat lehden paperiversion kotiisi, liitythän jäseneksi: omaishoitajat.fi/liity. Myös kannattajajäsenet saavat lehden. Osoitteenmuutokset: jasenasiat@omaishoitajat.fi, p. 020 7806 500. ULKOASU Lissu Kiviniemi PAINOPAIKKA PunaMusta Oy, Tampere KANNEN KUVA Lissu Kiviniemi ILMOITUSMYYNTI Saarsalo Oy 044 768 6009 ILMOITUSAINEISTOT 22.10.2026 mennessä viestinta@omaishoitajat.fi Mediakortti: omaishoitajat.fi/lahella-lehti SEURAAVA LEHTI Ilmestyy 19.11.2026. Aikakausmedia ry:n jäsen, 35. vuosikerta ISSN 1235-8431 (painettu) ISSN 2242-380X (verkkojulkaisu) Lähellä-lehti ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. SISÄLTÖ Tässä numerossa Ajankohtaista 6. STEA-avustusten leikkaukset osuvat myös omaishoitajiin 7. Valtakunnallisen omaishoitajien viikon seminaari: Kuka kantaa vastuun, kuka maksaa hinnan? 8. OmaisOiva-toiminta on nyt tieteellisesti vertaisarvioitu Omaishoitajaliiton uudet työntekijät esittelyssä 10. Mitä omaishoitajan on hyvä tietää jäädessään eläkkeelle Vaikeat päätökset 12. Kenen etu menee edelle, hoitajan vai hoidettavan? 16. Varmista, että tahtoasi kunnioitetaan 17. Milloin itsemääräämisoikeutta voi rajoittaa? Voimaa vapaaehtoisuudesta 18. ”Haluan antaa takaisin” 23. Lähes 20 vuotta omaishoitajien matkanjohtajana 24. Vapaaehtoisilla on valtava merkitys yhdistysten toiminnassa 26. Miesten vuoro Omalla ajalla 30. Rose vei emäntänsä SM-kisoihin 31. Kotijumppa 32. Ristikko, piilolause ja krypto Yhteystiedot 36. Omaishoitajayhdistysten yhteystiedot Puheenvuorot 5. Pääkirjoitus – Merja Kyllönen: Vapaaehtoisuus rakentaa yhteisöllisyyttä 9. Vieraskynä – Anni Valtonen: Sain hyvästellä äitini pala palalta 25. Kolumni – Suvi Ahola: Kuka saa hoitaa ja ketä? 29. Juristin silmin – Elias Vartio: Miten ympärivuorokautiseen hoivaan muuttamiseen kannattaa varautua?
Apuvälineet ammattilaiselta Arkeen, kotiin ja liikkumiseen. Yli 20 vuoden kokemuksella! Ulkoilupussit pyörätuoliin www.apuvalineavux.fi avux@apuvalineavux.fi 99,90€ Tutustu kattavaan valikoimaan verkkokaupassa! Hoitosänky Dream Tim tammi 1490,00€ Ortobio erikoisjalkineet 119,00€ Toimitukset jopa seuraavana päivänä! alk. Suomen kattavin valikoima rollaattoreita! Hinnat sis. alv. 25,5% Maastorollaattorit Kevyet ja kokoontaittuvat Omaishoitaja, jaksamista arkeesi! Lisätietoja: 010 525 8801 | coronaria.fi kuntoutus@coronaria.fi coronaria.fi/omaishoitajakurssit Omaishoitajien kuntoutuskurssilta saat ohjausta, vertaistukea ja keinoja hyvinvointisi vahvistamiseen. Samalla voit nauttia hotellimajoituksesta lähellä kaunista luontoa! • Parikurssille osallistut aikuisen omaishoidettavasi kanssa (Espoo, Hyvinkää, Nokia ja Oulainen). • Yksilökurssille osallistut ilman omaishoidettavaa (Nokia, Oulainen ja Turku). Maksuton Kelan kuntoutus Omaishoitajaliiton kanssa omaishoitajien tukena
5 Lähellä 3/2026 Vapaaehtoisuus rakentaa yhteisöllisyyttä Vapaaehtoisuus on parhaimmillaan ihmisten välistä kohtaamista, jossa jokainen antaa jotakin ja saa samalla itsekin paljon. Omaishoitoperheiden arjessa vapaaehtoistyöllä on erityinen merkitys. Se tuo tukea, seuraa ja hengähdyshetkiä tilanteisiin, joissa vastuu läheisen hyvinvoinnista voi olla ympärivuorokautista. Vapaaehtoistyö perustuu haluun auttaa ja osallistua yhteiseen hyvään. Se ei ole ammattityön korvike, vaan tärkeä täydentävä voimavara, joka rikastuttaa yhteisöjä ja vahvistaa ihmisten osallisuutta. Moni vapaaehtoinen toimii siksi, että haluaa olla avuksi, mutta myös siksi, että kokee toiminnan merkitykselliseksi. Toisen ihmisen kuunteleminen, yhdessä ulkoileminen tai vertaistapaamisen järjestäminen voi tuntua pieneltä teolta, mutta vastaanottajalle sillä voi olla suuri merkitys. Omaishoitajien yhdistyksissä vapaaehtoiset ovat usein toiminnan sydän. He järjestävät tapahtumia, vetävät vertaisryhmiä, osallistuvat retkien suunnitteluun ja tarjoavat arvokasta vertaistukea. Moni vapaaehtoinen on itsekin omaishoitaja tai ollut sellainen aiemmin. Oma kokemus luo ymmärrystä, jota ei voi oppia kirjoista. Kun omaishoitaja kohtaa ihmisen, joka tietää, miltä arki voi tuntua, syntyy yhteys, joka vähentää yksinäisyyttä ja lisää toivoa. Vapaaehtoisuus hyödyttää myös tekijäänsä. Tutkimusten mukaan vapaaehtoistoiminta lisää hyvinvointia, vahvistaa sosiaalisia suhteita ja antaa mahdollisuuden oppia uutta. Se tarjoaa tunteen siitä, että omalla panoksella on merkitystä. Erityisesti elämän muutosvaiheissa, kuten työelämästä eläkkeelle siirtyessä tai omaishoitotilanteen päättyessä, vapaaehtoistyö voi avata uusia näkökulmia ja tuoda sisältöä arkeen. Yhteiskunnassamme tarvitaan edelleen välittämisen kulttuuria. Vaikka palvelut ja teknologia kehittyvät, mikään ei korvaa aitoa ihmisten välistä kohtaamista. Vapaaehtoistoiminta muistuttaa siitä, että jokainen voi omalla tavallaan vaikuttaa toisen ihmisen hyvinvointiin. Usein tärkeintä ei ole se, kuinka paljon aikaa antaa, vaan se, että on läsnä. Vapaaehtoisuus ei vaadi täydellisyyttä tai erityisosaamista. Riittää, että on valmis kohtaamaan toisen ihmisen ja jakamaan hetken hänen kanssaan. Juuri näistä kohtaamisista syntyy yhteisöllisyys, joka kantaa sekä omaishoitajia että heidän läheisiään. Samalla rakentuu yhteiskunta, jossa kukaan ei jää yksin ja jossa välittäminen näkyy tekoina arjen keskellä. Merja Kyllönen puheenjohtaja europarlamentaarikko PÄÄKIRJOITUS
6 Lähellä 3/2026 STEA-avustusten leikkaukset osuvat myös omaishoitajiin Omaishoitajien neuvonta, vertaistuki ja muu paikallinen toiminta tarvitsevat tuekseen ammattilaisia ja toimivia rakenteita. Valtion budjettiesityksessä sosiaali- ja terveysjärjestöjen STEA-avustuksia leikataan ensi vuonna yli 80 miljoonaa euroa. Summa vastaa kolmannesta vuoden 2026 avustuksista. Leikkaukset osunevat myös Omaishoitajaliittoon ja osaan jäsenyhdistyksistä. Joudumme sopeuttamaan talouttamme, vähentämään toimintaa ja mahdollisesti myös irtisanomaan työntekijöitä. STEA-avustuksia aiotaan suunnata kohtaavaan toimintaan ensi vuonna. Kohtaamiset ovat tärkeitä, mutta omaishoitajien tukemiseen tarvitaan myös muuta kuin yksittäisiä tapaamisia. Omaishoitajaliitto ja sen jäsenyhdistykset täydentävät julkisia palveluja tarjoamalla tietoa, neuvontaa, vertaistoimintaa, koulutusta ja mahdollisuuden tulla kuulluksi. Paikallinen neuvonta, vertaistoiminta, koulutus ja vapaaehtoistyö eivät synny itsestään. Niiden tueksi tarvitaan osaamista, koordinaatiota ja toimivia rakenteita. Omaishoitajaliitto tukee jäsenyhdistyksiä, kouluttaa yhdistysten vapaaehtoisia ja ammattilaisia, tuottaa tietoa ja kokoaa omaishoitajien kokemuksia päätöksenteon tueksi. Ilman ammattilaisten työtä vastuu koordinoinnista, viestinnästä ja hallinnosta voi kasvaa vapaaehtoisille liian suureksi. AJANKOHTAISTA Avoimet perhekodit -päivänä 25.9. pääsee tutustumaan perhekoteihin ympäri Suomea Perhehoito on yksi läheis- ja omaishoitoperheiden tuen ja vapaan järjestämisen muodoista. Se tarjoaa ikääntyneelle tai vammaiselle läheiselle kodinomaisen ympäristön omaishoitajan vapaan ajaksi. Perhehoitoliitto järjestää 25.9.2026 valtakunnallisen Avoimet perhekodit -päivän, jossa pääsee vierailemaan perhekodeissa ympäri Suomea. Teemapäivänä perhekodeissa voi tavata perhehoitajia, perhehoidossa olevia ihmisiä ja heidän läheisiään sekä hyvinvointialueiden ja Perhehoitoliiton edustajia. Vierailukohteet: perhehoitoliitto.fi Kun omaishoitajien arjessa nousee esiin epäkohtia, jäsenyhdistykset ja liitto vievät niitä päättäjien tietoon ratkaisujen kehittämiseksi. Tällainen vaikuttamistyö on hidasta, mutta ilman sitä samat arjen ongelmat toistuvat omaishoitajien elämässä. Jos omaishoitajien saama apu Omaishoitajaliitolta ja jäsenyhdistyksiltä vähenee, paine ja kustannukset siirtyvät hyvinvointialueille ja raskaampiin palveluihin. Avustuspäätöksissä on nähtävä koko ketju. Siihen kuuluvat paikallinen neuvonta ja vertaistoiminta, vapaaehtoisten panos, yhdistysten ja liiton työntekijöiden ammatillinen osaaminen sekä omaishoitajien äänen vieminen päätöksentekoon. Sari Tervonen Omaishoitaja, vaikuta päättäjiin! • Oletko saanut omaishoitajayhdistyksestä apua, neuvontaa tai vertaistoimintaa? Kerro kokemuksestasi alueesi kansanedustajille ja aluevaltuutetuille. Päättäjien on tärkeää kuulla, mitä yhdistysten työ merkitsee omaishoitajien arjessa. • Yksi viesti, puhelu tai tapaaminen voi tehdä näkyväksi toiminnan, joka muuten jää helposti näkymättömiin. Sinun kokemuksesi voi auttaa varmistamaan, ettei omaishoitajien pärjäämistä vahvistavia STEA-avustuksia leikata lyhytnäköisesti.
7 Lähellä 3/2026 AJANKOHTAISTA Valtakunnallisen omaishoitajien viikon seminaari Kuka kantaa vastuun, kuka maksaa hinnan? Torstaina 26.11.2026 kello 12.00–16.00 Tampereen yliopistolla ja verkossa Tilaisuus on maksuton ja avoin kaikille aiheesta kiinnostuneille. Seminaarissa kuulemme puheenvuoroja muun muassa ikääntyneiden hoivan kustannuksista ja siitä, kenelle hoivavastuu kasaantuu, erityislasten vanhempien kokemuksia sosiaaliturvasta, nuorista hoivaajista sekä työssäkäyvän läheis- ja omaishoitajan asemasta työlainsäädännössä. Tutustu ohjelmaan ja ilmoittaudu mukaan: omaishoitajat.fi/tapahtumat Tilaisuuden juontaa Salla Paajanen. Ismo Linnosmaa Minna Zechner Emilia Leinonen Meeri Virtamo Liisa Riekkinen Tiina Sihto Mari Aaltonen Seminaarissa kuultavat asiantuntijat: Ella Näsi Seuraa suorana lähetyksenä verkkosivujemme kautta!
8 Lähellä 3/2026 AJANKOHTAISTA Uudessa OmaKunto-hankkeessa edistetään omaishoitajien liikunnallista aktiivisuutta Omaishoitajaliitto on saanut opetus- ja kulttuuriministeriöltä rahoituksen OmaKunto-hankkeeseen, jonka tavoitteena on yli 65-vuotiaiden omaishoitajien liikunnallisen aktiivisuuden ja elämäntavan edistäminen. Hankkeessa kehitetään uutta liikunnan vapaaehtoistoimintaa ja luodaan liikuntaohjelma omaishoitajille. Hanketta luotsaamaan on valittu Heta Rissanen, joka aloitti Omaishoitajaliitossa liikuntasuunnittelijana 8.6.2026. Rissasen työparina hankkeessa toimii Länsi-Suomen aluevastaava Kati Haavisto osa-aikaisella työpanoksella. Rissanen on koulutukseltaan terveystieteiden maisteri ja saapui Omaishoitajaliittoon Reumaliitosta. Hän on työskennellyt viime vuodet projektipäällikkönä hyvinvoinnin tukemiseen keskittyvässä hankkeessa. Hän kertoo olevansa innoissaan uudesta työstä ja käynnistyvästä hankkeesta. ”Omaishoitajaliitossa tehdään arvokasta työtä ja minut on otettu lämpimästi vastaan. Myös hankkeen suhteen odotukset ovat korkealla, sillä se tarjoaa mahdollisuuden luoda ja kehittää uusia tapoja tukea omaishoitajien liikunnallista elämäntapaa.” Uusi assistentti Rissasen lisäksi Omaishoitajaliitossa on aloittanut kesällä toinenkin uusi työntekijä. Assistentin tehtävät, kuten jäsenlaskutus, ovat olleet elokuusta alkaen Nina Hartikaisen vastuulla. Hartikainen on koulutukseltaan IT-tradenomi, jolla on monipuolinen ja pitkä työkokemus IT- ja hallinnollisista tehtävistä. Assistenttinamme aiemmin toiminut Anu Nurmi taas on siirtynyt eläkkeelle jääneen talousvastaavamme Merja Ojasen saappaisiin. Heta Rissanen Nina Hartikainen OmaisOiva on nyt tieteellisesti vertaisarvioitu Omaishoitajaliiton valtakunnallinen OmaisOivatoimintamalli on käynyt läpi Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Hyte-sote-toimintamallien arviointiprosessin. Sen avulla arvioidaan näyttöön perustuvien toimintamallien vaikuttavuutta ja tuotetaan niistä yhteismitallista, tieteellisesti vertaisarvioitua tietoa. ”OmaisOiva on kehitetty vahvistamaan läheistään hoitavien hyvinvointia ja jaksamista sekä tarjoamaan konkreettista apua, tietoa ja vertaistukea. On upeaa, että tänä vuonna kaksitoista vuotta täyttänyt toimintamallimme on nyt saanut myös ulkopuolisten asiantuntijoiden vahvistuksen, OmaisOiva-toiminnan koordinaattori Juha Timoskainen iloitsee. OmaisOiva-toimintaa toteutetaan laajasti paikallisyhdistysten kautta, jotta tuki olisi saatavilla mahdollisimman lähellä omaishoitajia. Mukaan voi tulla, vaikka ei olisi yhdistyksen jäsen tai virallinen omaishoitaja. OmaisOiva-toiminnan kautta omaishoitaja saa tietoa ja välineitä ymmärtää omaa tilannettaan, löytää sopivia palveluja ja keinoja helpottaa arkea sekä tukea oman hyvinvoinnin vahvistamiseen. ”Vertaisten kanssa jaettu kokemus tuo ymmärrystä ja helpotusta, ja ryhmät, kahvilat sekä muut kohtaamispaikat tarjoavat mahdollisuuden tavata muita samassa elämäntilanteessa olevia”, Timoskainen kertoo. OmaisOiva-toimintaan osallistumisen myötä tieto omaishoidosta ja palveluista lisääntyy, oma hyvinvointi ja itsestä huolehtiminen vahvistuvat, sosiaalinen verkosto laajenee ja omaishoitaja löytää ratkaisuja arjen haasteisiin. ”Monille osallistujille toiminta onkin ollut ratkaiseva tekijä jaksamisen kannalta”, Timoskainen tietää. Lue lisää: omaishoitajat.fi/omaisoiva Tutustu arviointiraporttiin: julkari.fi/items/ de5bac24-7e3c-4f93-81b0-c7f28390e421
9 Lähellä 3/2026 Sain hyvästellä äitini pala palalta Viime helmikuussa päättyi kolme vuotta kestänyt elämänvaihe, jota voin pitää yhtenä tähänastisen elämäni merkittävimmistä ajanjaksoista. Mikäkö tuo vaihe oli? Sain muistisairaan äitini hoidettavaksi lähelleni. Sitä ennen tapaamisemme olivat mahdollisia harvakseltaan, koska matka Helsingistä kotiseudulleni Siilinjärvelle on pitkä, viitisen tuntia. Olin ollut varsin uupunut matkustamiseen – ja kokenut, että tulisin jäämään ympärivuorokautisessa hoidossa muistisairaiden yksikössä asuvan äitini elämästä kokonaan sivuun etäisyyden vuoksi. Tilanteeseen saatiin muutos yhdellä puhelinsoitolla Helsingin kaupungin senioripalveluihin. Siellä virkailija oli ehdottomasti sitä mieltä, että minun on saatava äiti kanssani samaan kaupunkiin: ”Jos sinä haluat äidin elämääsi, sinun täytyy hänet saada”. Soiton lisäksi vaadittiin yksi simppeli lomake. Näin äiti sai myös minut. Talvisena aamuna vuokrasimme puolisoni kanssa Motonetistä peräkärryn ja ajoimme kohti Pohjois-Savoa. Tyhjensimme siellä äidin huoneen ja pakkasimme kyytiin nojatuolin, hyllyn ja lipaston. Vieressäni auton takapenkillä äiti piti sylissään pehmoapinaa. Radiossa soi Dallapé. ”Tää on miulle aikamoinen koettelemus”, äiti sanoi – tilannetta enää täysin ymmärtämättä. Pohjois-Haagassa äitiä odotti huone, josta avautui seesteinen näkymä metsään. Meidät otti vastaan suomalaisnigerialainen yöhoitaja, jonka käsipuoleen äiti luottavaisena tarrautui. Tiesin, että olin tehnyt oikean ratkaisun. Nopeasti visiiteistä äidin luona tuli minulle tärkeä osa arkea. Töiden jälkeen ja viikonloppuisin hyppäsin rautatieasemalta P-junaan ja pääsin äidin luo kymmenessä minuutissa. Sain silittää äidin poskea ja kättä, laulaa, höpötellä ja kertoa hänelle hänen elämänsä vaiheista. Sain nähdä ja tuntea äitini rakkauden – ja välittää oman rakkauteni hänelle. Kaikki vuosien aikana kasautunut vaikea suli pois väliltämme. Oli vain käsillä oleva hetki, jossa minä olin äidilleni turva. Oli minun vuoroni antaa. Kolmen vuoden aikana sain osallistua äitini kanssa joulujuhliin, itsenäisyyspäivätilaisuuksiin, naistenpäivään, veneretkelle Mustasaareen lampaiden luo. Mitään näistä en olisi voinut kokea, jos äiti olisi ollut kaukana. En olisi myöskään saanut tutustua äitiäni hoitaviin ihmisiin – naisiin ja miehiin, joista monen omat vanhat vanhemmat ovat kaukana toisessa maassa. Vierailu vierailulta äiti lipui kauemmaksi. Sain hyvästellä hänet pala palalta, lopulliseen menetykseen totutellen. Helmikuun 1. päivänä, Kalevalan päivänä, istuin äitini vuoteen vierellä, kun hän hengitti viimeisen kerran. Hetki oli kaunis ja minua kannateltiin. Äitini sai kuolla turvassa ja arvostavasti. VIERASKYNÄ Anni Valtonen Toimittaja, tietokirjailija ja kirjallisuuskriitikko. TONI HÄRKÖNEN
10 Lähellä 3/2026 Omaishoidon tuen hoitopalkkiosta peritään työeläkemaksu, eli siitä kertyy eläkettä. Palkkiosta kertynyttä eläkettä ei makseta automaattisesti, vaan se täytyy hakea. Eläkkeen voi hakea takautuvasti hakemiskuukautta edeltäneeltä kolmelta kalenterikuukaudelta. Palkkio kerryttää eläkettä Omaishoitaja ei ole työsopimuslain (55/ 2001) tarkoittamassa työsuhteessa hyvinvointialueeseen, hoidettavaan tai hoidettavan huoltajaan (Laki omaishoidon tuesta 937/2005). Omaishoidon hoitopalkkio kartuttaa eläkettä kuitenkin sen kuukauden loppuun, jolloin omaishoitaja täyttää 68 tai 69 vuotta. Eläkettä kertyy myös työkyvyttömyys- tai osatyökyvyttömyyseläkkeen ohella maksetusta omaishoidon tuen hoitopalkkiosta. Mitä omaishoitajan on hyvä tietää jäädessään eläkkeelle? AJANKOHTAISTA Eläkeiän ylärajan täyttämiskuukauden jälkeen omaishoidon tuen hoitopalkkioista ei peritä työeläkemaksua, eikä siitä kerry enää eläkettä. Milloin ja miten eläkettä haetaan? Vanhuuseläkettä myönnetään sen jälkeen, kun ansiotyön työsuhde on päättynyt. Eläkkeen määrään huomioidaan omaishoidon palkkiosta eläkkeen alkamiseen mennessä kertynyt eläke. Omaishoito voi jatkua edelleen, eikä sopimusta tarvitse päättää tai keskeyttää, jotta omaishoitaja saa hoitopalkkiosta kertyneen eläkkeen. Jos omaishoitaja saa eläkettä useasta eläkelaitoksesta, Keva myöntää omaishoidosta kertyneen eläkkeen. Omaishoitaja voi hakea eläkettä Omat eläketietosi -palvelussa aikaisintaan kuusi kuukautta ennen sen alkamista. Kirjallisesti eläkettä voidaan hakea vanhuuseläkehakemuslomakkeella Vanhuuseläke ja omaishoidon tuen hoitopalkkiosta kertynyt eläke voidaan myöntää takautuvasti Miten omaishoidon tuen palkkio vaikuttaa eri eläkkeisiin? Etuus Huomioidaanko Lisätietoja palkkio etuudessa? Eläkkeet keva.fi ja kela.fi Vanhuuseläke Ei huomioida Vanhuuseläkkeellä voi työskennellä ilman tulorajoituksia. Osittain varhennettu Ei huomioida Osittaisella varhennetulla vanhuuseläkkeellä vanhuuseläke ei ole ansaintarajoja. Perhe-eläke Ei huomioida Perhe-eläkkeellä ei ole ansaintarajoja. Takuueläke Ei huomioida Hoitopalkkio ei pienennä takuueläkkeen määrää. Työkyvyttömyyseläke Huomioidaan Osatyökyvyttömyys- eläke Huomioidaan Lesken eläkkeen täydennysmäärä Huomioidaan Jos olet työkyvyttömyys- tai osatyökyvyttömyyseläkkeellä, sinulle on määritetty ansaintaraja, jota kuukausiansiosi eivät saa ylittää. Hoitopalkkio on ansaintarajaan huomioitava tulo.
11 Lähellä 3/2026 hakemiskuukautta edeltäneeltä kolmelta kalenterikuukaudelta. Jos omaishoitaja saa eläkettä yksityisten alojen eläkelaitokselta, eläkekertymä tulee hakea vanhuuseläkehakemuksella kyseisestä eläkelaitoksesta. Työkyvyttömyys- ja osatyökyvyttömyyseläkkeellä hoitopalkkiosta kertyneen eläkkeen voi hakea aikaisintaan silloin, kun työ- tai osatyökyvyttömyyseläke muuttuu vanhuuseläkkeeksi ja omaishoito on päättynyt. Omaishoidon päättymistä ei kuitenkaan vaadita, jos omaishoitaja hakee hoitopalkkiosta kertyneen eläkkeen vasta, kun saavuttaa eläkkeen kertymisen yläikärajan. Kun omaishoitaja on jo eläkkeellä Jos omaishoitaja on jo vanhuuseläkkeellä, hoitopalkkiosta kertynyt eläke myönnetään sen kuukauden jälkeen, kun hän täyttää 68 tai 69 vuotta. Hoitopalkkiosta kertynyttä eläkettä tulee siis hakea vielä erikseen. Jos omaishoitaja saa jo eläkettä Kevasta, hän voi antaa Omat eläketietosi -palvelussa suostumuksen vanhuuseläkkeen rinnalla omaishoidon tuen palkkiosta karttuneen eläkkeen automaattiseen myöntämiseen. Näin ollen omaishoitajan ei tarvitse hakea eläkettä, vaan Keva myöntää palkkiosta kertyneen eläkkeen ilman hakemusta, kun omaishoitaja on saavuttanut eläkkeen kertymisen yläikärajan. Lisätietoja: keva.fi tai kela.fi Eläke, omaishoidon tuki ja verotus Eläkkeen ja omaishoidon tuen palkkion yhteissummaa verotetaan kokonaistulona. Eläkkeellä olevien henkilöiden verotusta lieventää hiukan eläketulovähennys, jos eläke ei ole kovin suuri. Omaishoidon tuen hoitopalkkioon ei voi käyttää eläketulon verokorttia, vaan omaishoitaja tarvitsee erillisen verokortin. Lisätietoja: vero.fi Eläkkeelle jääminen ja asumistuki Mikäli henkilö on saanut yleistä asumistukea ja eläkkeelle siirtymisen jälkeen kaikki kotitaloudessa ovat eläkkeensaajia, sovelletaan heihin jatkossa eläkkeensaajan asumistukea. Omaishoidon tuen palkkio ei vaikuta asumistukien määrään. Lisätietoja: kela.fi Kukka-Maaria Maunula AJANKOHTAISTA
12 Lähellä 3/2026 VAIKEAT PÄÄTÖKSET
13 Lähellä 3/2026 Tasapainoilua kahden tahdon välillä Omaishoitaja joutuu usein tekemään vaikeita päätöksiä ja pohtimaan eettisiä kysymyksiä: kenen etu menee edelle, hoidettavan vai hoitajan? Huolenpito ei saisi uhata omaa jaksamista. Omaishoidossa palaset eivät aina loksahda sujuvasti paikoilleen. Omaishoitaja joutuu tasapainoilemaan hankalien päätösten lomassa ja valintojen vaikeus tekee elämästä ristiriitaista. Omaishoitajia kuitenkin yhdistää neuvokkuus arjen vaihtelevissa tilanteissa. Mailis Linnola joutui pohtimaan miehensä muistisairauden edetessä, mitä voi antaa toisen tehdä turvallisesti ilman puuttumista joka asiaan. ”Etten olisi ollut totuuden torvena. Taistelin itseni kanssa, mutta annoin lopulta miehen olla sitä mieltä kuin oli. Vaikka lumityöt ja ruohonleikkuu sujuivat vähän sinnepäin, kävin vaivihkaa jälkikäteen parantelemassa tulosta. Hänellä oli halu tehdä, vaikka toimintakyky olikin heikentynyt.” Lääkkeet aiheuttivat joskus miehelle harhanäkyjä: hän näki pihalla hevosia ja kotona laulavia lapsia. Linnola meni tilanteeseen mukaan ja vaihtoi sitten puheenaihetta. Sisätautien ja geriatrian erikoislääkäri Aira Korhonen pitää Linnolan ratkaisua oikeana: on turha mennä oikomaan omaishoidettavaa, jos asialla ei ole käytännön merkitystä. Ahdistustakaan ei saa aiheuttaa, vaan sitä voi pyrkiä lieventämään. ”Kerran sodassa ollut näki pihamaalla haavoittuneita, läheinen sanoi hoitavansa asian. Turhasta ei kannata aiheuttaa riitaa tai pahaa mieltä. On parempi antaa vain olla.” Ristiriitaa itsemääräämisoikeudesta Perheiden tuen johtaja Katja Riikonen työskentelee Kehitysvammatuki 57 ry:ssä. Hänen mukaansa suurimmat eettiset haasteet tulevat silloin, kun kehitysvammainen lapsi on itsenäistymässä ja muuttamassa pois kotoa. ”Tilanteet muuttuvat, mutta tuen tarve ei poistu. Taitekohtaan liittyy tunteita, kun pitää päästää irti. Aikuistuneella lapsella on oikeus tehdä huonojakin valintoja, ja vanhemman pitää miettiä, milloin niihin voi puuttua. Lapsella on oltava riittävä tieto tekemästään valinnasta.” Riikosen mukaan esimerkiksi tupakointi tai ylipaino ei ole terveellistä, mutta vanhempien omien arvojen sekä normien vastaiset valinnat kannattaa ottaa keskustelussa esiin. Valinnat voivat liittyä vaikkapa parisuhteeseen, jolloin hyvät neuvot ovat paikallaan: on tärkeää selittää, mitä avoin suhde tarkoittaa tai ylipäätään parisuhteessa oleminen tai seksuaalivähemmistöön kuuluminen. VAIKEAT PÄÄTÖKSET
14 Lähellä 3/2026 ”Kehitysvammaisella on vaikeuksia oppimisessa ja ymmärtämisessä ja joskus käytössä on korvaavia kommunikaatiotaitoja. On erotettava itseään toistava, vahingollinen käytös ja normien vastaisuus. Päätösten teko toisen puolesta ei ole yksiselitteistä.” Linnolakin joutui pohtimaan miehensä itsemääräämisoikeutta, kun vaipan käyttäminen aiheutti ongelmia. Käytännön syistä päädyttiin käyttämään hygieniahaalaria, jolloin vaippaan ei päässyt käsiksi. ”Tuli kuitenkin suru siitä, että toisen oma tahto riistetään.” ”Tahtojen taisto on vain käytävä järkisyistä”, Korhonen lisää. Turvallisuus ykkösenä Omaishoitaja joutuu usein miettimään hoidettavansa turvallisuutta. Hienovaraisuus on silloinkin valttia. ”Mieheni vaelteli öisin ja koki auttamisen vastustamisena. Kaatumisen jälkeen portaisiin lisättiin kaiteet ja mustat viivat. Hankin turvajärjestelmän, josta meni tieto hälytyskeskukseen, jos jotain yllättävää olisi tapahtunut”, Linnola kertoo. ”Jos henkilöllä on taipumusta poistua kotoa ja eksyä, eteisessä olevista vaatteista ja kengistä kannattaa ottaa kuva. Näin tietää, mitä ihmisellä on päällään. Kodin oven ulkopuolelle voi asettaa penkin tai tuolin, sillä havainto ohjaa tekemistä. Ihminen istahtaa, eikä lähde eteenpäin”, Korhonen vinkkaa. Linnola ei uskaltanut jättää miestään yksin. Päivätoiminnan ja muistikaverin ansiosta hän pääsi välillä käymään asioilla ja lenkillä. Korhonen toteaa, että kannattaa pitää sukulaiset, ystävät ja naapurit lähellä, jotta apua olisi tarvittaessa saatavilla. ”Omaishoitajan ei ole hyvä käpertyä kotiinsa ja jättää suhteiden ylläpitoa vähemmälle.” Linnolat kertoivat jo varhaisessa vaiheessa omaisille ja naapureille sairaudesta. Häpeään ei kannata tarttua, kertominen on kaikkien etu. Omaishoitajalla on vetovastuu Korhonen kehottaa miettimään perheen valta-asemaa ajoissa. Jos puoliso on määrännyt tekemisistä koko elämän ajan, asemaa on vaikea mennä sairastuessa muuttamaan. ”Asioita kannattaa ratkoa terveenä ja saada perheen dynamiikkaa uomilleen. Ei niin, että omaishoitajaksi tullut lapsi tiedustelee viimeiseen asti muistisairaan äitinsä mielipidettä. Pitää rohjeta ottaa hoitavan henkilön vahva rooli.” Oveluus ja jämäkkyyskin on sallittua. Korhonen kertoo esimerkin: kun omaishoidettava mies ei halunnut lähteä hoitopaikkaan, hänelle kerrottiin, että siellä ne mukavat hoitajat odottavat. ”Välillä säälin tilalle on otettava johtajan rooli ja vetovastuu. Tunnelman saa turvalliseksi rauhallisella äänenpainollakin”, Linnola lisää. Tasapainoilua arjessa Omaishoitajan voimavarat oat usein vähissä ja riittämättömyyden tunne vaivaa. Uhkana on uupuminen. ”Aikajänne on eri, kun ikäihminen huolehtii puolisostaan, mutta kehitysvammaisen lapsen kanssa eletään kaikki elämänvaiheet. Hoitajuus on moninaista. Vaikka omaishoitajuus loppuu lapsen itsenäistyessä, vastuu ja huoli eivät poistu. Vanhemman identiteettikin voi olla hukassa: 30 vuotta meni elämästä ja se vei voimia, sitten jääkin tyhjän päälle”, Riikonen miettii. Riikosen mukaan ristiriita tulee siitä, kun toisaalta rakastaa, mutta samalla kuormittuu ja vastaa niin monesta asiasta. ”Suomessa näkyy pärjäämisen eetos. Pitäisi saaVAIKEAT PÄÄTÖKSET
15 Lähellä 3/2026 VAIKEAT PÄÄTÖKSET da olla vanhempi, mutta on hoidollinen rooli sekä välillä täytyy olla juristi ja terapeutti. Se on melkoista tasapainoilua. Vanhempien pitäisi saada riittävästi tukea ja palveluita sekä hakeutua ajoissa vertaistuen pariin.” Palvelut ovat eriarvoistavia Riikosen mukaan yhteiskunnan pitäisi olla vastuussa palveluista. Erityislapsiperheissä on eroja – yksilöiden sijaan pitäisi katsoa perhettä kokonaisuutena. ”Toivoisin palveluille valtakunnallisia kriteerejä, sillä eri hyvinvointialueiden väliset erot ovat suuret. Se on eriarvoistavaa. Palvelutarve myös muuttuu erityislapsen kasvaessa. Kokonaiskuvaa ei aina oteta huomioon ja palvelut toimivat kankeasti ja viiveellä. Palveluiden ja työelämän pitäisi joustaa ja vastata perheiden tarpeisiin.” Linnolat saivat julkisia palveluita vasta miehen lähestyessä 65 vuoden ikää. Mies kuitenkin sairastui jo työikäisenä, hieman alle 60-vuotiaana. ”Olisimme tarvinneet ohjausta heti alusta alkaen. Omaishoitajan aktivisuus oli tärkeää päivätoimintaan pääsyssä ja muistikaverin hankkimisessa.” Armollisuus itseä kohtaan kantaa Riikonen uskoo, että kaikille omaishoitajille tulee jossain vaiheessa tunne, miten elää syyllisyyden kanssa. Kun ei pysty eikä kykene kaikkea. ”Syyllisyyden tunteisiin auttavat niin vertaistuki kuin järjestöt, joissa omaa tilannetta ei tarvitse selitellä. Hyväksyntä ja ymmärrys voimaannuttavat. Olisi myös hyvä olla armollinen itseään kohtaan. Omaishoitajuus ei ole pikamatka.” Korhosen mukaan omaishoitajaksi ryhtymistä pitää harkita tarkasti, jos ahdistuu herkästi erilaisista asioista. Ahdistuksen syyt kun tuplaantuvat. ”Ahdistuneena on vaikeaa tai suorastaan mahdotonta ajatella järkevästi.” Linnola kertoo saaneensa arvokasta taustatukea itselleenkin miestään hoitaneelta geriatrilta. Lisäksi geronomi auttoi kuntoutusten ja avustusten hakemisessa. ”Lääkäri kehotti hakemaan hoivapaikkaa ajoissa. Halusin jatkaa hoitamista kotona, mutta vanhin poikamme tuki hoivakotipäätöstä sanomalla, ettei heillä ole varaa menettää molempia. Kun tunteet ovat pelissä, järjen pitäisi kuitenkin voittaa.” Miehen hoivakotiaikana Linnolan ykkösharrastukseksi muodostui liikunta. Lisäksi ystävät, oma perhe ja käsityöt sekä vapaaehtoistyö täyttivät elämää – kuten ne täyttävät nykyäänkin. ”Enää en muista vaikeita jaksoja ja negatiivisia asioita, muistelen vain hyviä hetkiä.” Tarja Västilä
16 Lähellä 3/2026 VAIKEAT PÄÄTÖKSET Varmista, että tahtoasi kunnioitetaan Miten asiani hoituvat tai miten minua hoidetaan, jos esimerkiksi sairastun enkä pysty itse ilmaisemaan tahtoani? Tulevaisuuden ennakointi auttaa myös läheisiä. Hoitotahto 1. Valtakirja 2. Edunvalvontavaltuutus 3. Edunvalvontavaltuutuksella voit varmistaa etukäteen, että joku luotettu läheisesi hoitaa taloudellisia ja muita asioitasi tulevaisuudessa, jos et itse niitä enää pysty hoitamaan esimerkiksi sairauden vuoksi. Edunvalvontavaltuutus on hallinnollisesti yksinkertaisempi järjestely kuin edunvalvojan määrääminen. Edunvalvontavaltuutus tulee voimaan vasta tarvittaessa eli silloin, kun et kykene enää huolehtimaan asioistasi heikentyneen terveydentilasi vuoksi. Valtuutus tulee voimaan Digi- ja väestötietoviraston vahvistuksella, ja sitä varten tulee toimittaa lääkärinlausunto valtuutusta tarvitsevan henkilön terveydentilasta. Lue lisää: dvv.fi/edunvalvontavaltuutus-elituen-tarpeen-ennakointi Valtakirjalla voit antaa valtuuttamallesi henkilölle oikeuden hoitaa asioitasi. Valtakirja voi olla muodoltaan avoin tai yksilöity tietyn tai tiettyjen tehtävien hoitoon. Valtakirjasta tulee ilmetä riittävät tiedot valtuuttajan ja valtuutetun yksilöimiseksi, mitä asioita valtuutus koskee sekä saako valtuutetulle antaa asioiden hoitamiseksi sinua koskevia, salassa pidettäviä tietoja. Valtakirjaan tarvitaan myös allekirjoituksesi nimenselvennyksineen sekä päiväys. Todistajien allekirjoituksia suositellaan riitatilanteiden varalle. Kelassa asiointia varten tarvitaan Kelan oma valtakirja. Samoin verottajan lomakkeet sisältävät omat valtakirjapohjansa ja useilla pankeilla on käytössään omat valtakirjamallinsa. Lue lisää: suomi.fi/valtuudet Hoitotahdolla varmistetaan, että toiveesi otetaan hoidossa huomioon silloin, kun et itse pysty niitä ilmaisemaan. Hoitotahto voi sisältää erityistoiveita omaan hoitoon liittyen tai hoitotoimenpiteistä kieltäytymisen. Voit myös valtuuttaa toisen henkilön tekemään tarvittavat hoitopäätökset puolestasi. Voit milloin tahansa peruuttaa hoitotahtosi tai muuttaa sen sisältöä. Sen tekemisestä kannattaa kertoa läheisille. Hoitotahto tehdään yleensä kirjallisesti, mutta sen voi ilmaista myös suullisesti. Kelan hallinnoimassa kanta.fi-palvelussa jokainen voi itse ylläpitää hoitotahtonsa ajanmukaisuutta. Lisäksi terveydenhuollossa annetuista ja säilytetyistä hoitotahdoista menee tieto Kantaan. Mikäli hoitotahto kulkee vain potilaan mukana, sairaskertomuksessa tulee olla merkintä hoitotahdon olemassaolosta. Lue lisää: thl.fi/hoitotahto
17 Lähellä 3/2026 VAIKEAT PÄÄTÖKSET Jokaisella on oikeus tehdä tyhmiäkin päätöksiä Itsemääräämisoikeutta voi rajoittaa vain erittäin painavin perustein. Mitä itsemääräämisoikeudella tarkoitetaan, vanhuusoikeuden tutkijatohtori Henna Nikumaa Itä-Suomen yliopistosta? – Sitä, että meillä jokaisella on yhdenvertainen oikeus päättää omista asiois- tamme. Itsemääräämisoikeus on yksi ihmisoikeuksistamme ja perusoikeuksistamme. Milloin itsemääräämisoikeutta voi rajoittaa? – Perusoikeuksiamme saa rajoittaa vain, jos siitä on säädetty laissa tarkemmin. Koska kyseessä on perusoikeus, kynnys itsemääräämisoikeuden rajoittamiselle on aina korkea. – Kehitysvamma-, mielenterveys-, lastensuojelu-, päihdehuolto- ja tartuntatautilaeissa on sääntelyä siitä, millaisia perusoikeuksien rajoitustoimenpiteitä voi tehdä ja millä edellytyksin. Vanhusten palveluissa perustelut puuttuvat edelleen, vaikka itsemääräämisoikeuslakia on valmisteltu jo 25 vuotta. Viimeisin käänne oli, että Orpon hallitus leikkasi viime vuonna lain valmisteluun tarkoitetun budjetin. Entä jos ei ymmärrä tekojensa seurauksia? – On muistettava, että itsemääräämisoikeuteen kuuluu myös oikeus tehdä typeriäkin ratkaisuja, syödä epäterveellisesti tai käyttää päihteitä. Mutta silloin, kun henkilö ei ymmärrä itse ratkaisunsa, valintansa, päätöksensä tai toimintansa merkitystä tai seurauksia ja samanaikaisesti toiminta vaarantaisi kyseisen henkilön tai muiden henkilöiden terveyden, turvallisuuden tai omaisuuden, hänellä on oikeus saada suojaa. Äärimmäisessä tilanteessa se voi tarkoittaa jotakin perusoikeuden rajoittamista hetkellisesti tai väliaikaisesti, esimerkiksi kun rajoitetaan liikkumisvapautta estämällä henkilöä poistumasta jostakin tilasta. – Suojaamisen periaate voi myös tarkoittaa sitä, että henkilölle määrätään edunvalvoja hoitamaan hänen talousasioitaan. Henkilöllä on siis oikeus saada suojaa niiltä mahdollisilta oikeuden loukkauksilta, joita hän voi tehdä itselleen, tai joita voi tulla ulkopuolelta esimerkiksi taloudellisen hyväksikäytön muodossa. Omaishoitaja voi joutua miettimään, aiheuttaako läheinen käytöksellään itselleen vaaraa vaikkapa kieltäytymällä pesemästä hampaitaan. Miten tällaisissa tilanteita tulisi toimia? – Mustavalkoista sääntöä on mahdotonta antaa, sillä jokainen tapaus tulee punnita erikseen. Erityisesti sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa rajoittamistoimenpiteiden, kuten pyörätuoliin sitomisen tai sängynlaitojen käyttämisen, taustalla pitäisi aina olla lääkärin lääketieteellinen arvio. Hoitajan pitää lisäksi harkita aina erikseen rajoittamistoimenpidettä tehdessään, ymmärtääkö asiakas tai potilas tilannetta, aiheutuuko siitä vakavaa vaaraa ja onko niin, ettei mikään muu keino riitä. – Tiedän, että seuraava kysymys on, onko sitten parempi että hampaat tippuvat suusta tai kaadutaan, kun lähdetään sängystä. Ei tietenkään ole. Mutta meillä olisi koko repertuaari keinoja käytössä: kohtaaminen, liikunta, ulkoilu, oman näköinen mielekäs arkitekeminen, validaatio, keskustelu. Tästä on vino pino tutkimuksia. Entä voiko omaishoitaja lukita ulko-oven lähtiessään kauppaan, ettei läheinen lähde ulos ja eksy? – Riski tai vaaran olemassaolo ei riitä syyksi rajoittaa ihmisen perusoikeuksia. Eli jos juridisesti katsotaan, niin ei. Lähtökohtaisesti perustuslakimme takaa jokaiselle liikkumisvapauden. Yhteiskuntamme, joka on kyllä jo tippunut hyvinvointivaltion kelkasta, pitäisi tarjota omaishoitajalle tukimuotoja kotiin, ettei kenenkään perusoikeuksia tarvitsisi rajoittaa. Henna Nikumaa kirjoittaa Tuula Wahlman-Calderaran kanssa itsemääräämisoikeuden työkirjan, joka julkaistaan loppuvuonna 2026. Työkirja tarjoaa selkeästi kirjoitettua tietoa ja esimerkkitapauksia vanhuspalvelujen ammattilaisille, ja sen julkaisee sosiaali- ja terveysministeriö.
18 Lähellä 3/2026 VOIMAA VAPAAEHTOISUUDESTA ”Isien vapaaillat antavat mahdollisuuden päästä irti arjesta, jopa löytää uuden harrastuksen. Monelle isälle se voi olla kuukauden ainoa vapaailta”, Oulun seudun omaishoitajat ry:n vapaaehtoisena Erityislasten isien vapaailta -ryhmää vetävä Veli-Matti Kuha (kuvassa keskellä) muistuttaa. Toukokuisessa kiipeilyillassa mukana olivat myös ryhmän toinen ohjaaja Antti Ilvonen (vas.) sekä Antti Karhunen ja Mikko Ojala.
19 Lähellä 3/2026 ”Enemmän se antaa kuin ottaa” Oulussa vapaaehtoiset pyörittävät muun muassa huiman suosion saanutta Erityislasten isien vapaailta -toimintaa, siitä poikinutta äitien ryhmää ja kansainvälistä kahvitteluryhmää. Merkityksellinen rooli antaa paljon myös vapaaehtoisille. Kiipeilyä, maastopyöräilyä, ohjatussa rentoutuksessa arjen kiireistä irrottautumista, ampumista niin aseilla kuin jousipyssyilläkin. Oululaisten erityislasten isien vapaailtoihin on mahtunut ryhmän puolitoistavuotisen taipaleen aikana monenlaista puuhaa. Aktiviteetit ovat kuitenkin vain yksi osa toimintaa. Niiden kautta tutustutaan toisiin isiin, rikotaan jää. Ja kun yhteisen toiminnan jälkeen lähdetään yhdessä syömään, ollaan valmiina jakamaan vertaisten kesken niin ilot, surut, haaveet kuin pelotkin. ”Isillä on sama tarve puhua kuin äideilläkin, mutta heille sopivia paikkoja on vähemmän”, toimintaa luotsaava Oulun seudun omaishoitajat ry:n vapaaehtoinen Veli-Matti Kuha tietää. Sopivalla paikalla Kuha tarkoittaa sitä, että suomalainen mies harvoin jakaa syvimpiä tuntojaan sohvalla kahvikuppi kädessään. Kun toiminta ei tunnu liian viralliselta, keskustelu lähtee käyntiin luonnostaan. ”Jo ensimmäisessä tapaamisessa menimme syvälle. Puhumme todella isoista asioista”, Kuha kertoo. Erityislasten isien vapaaillat -toiminta syntyi alun perin Kuopiossa 13 vuotta sitten. Siellä Kuha kohtasi sopeutumisvalmennuskurssilla kolme muuta isää, joiden kanssa hän tuli samaan lopputulemaan: isätkin tarvitsevat vertaistukea, mahdollisuuden viettää aikaa toistensa kanssa. Miehet ryhtyivät tuumasta toimeen ja pistivät ryhmän pystyyn. Kuha koki isien vapaaillat hyvin tärkeiksi erityisesti silloin, kun oma lapsi oli pieni. ”Tunsin, etten ole yksin asian kanssa. Samalla muiden isien tapaaminen loi uskoa tulevaan. Näin erilaisissa elämäntilanteissa olevia perheitä, ja se antoi perspektiiviä: mekin voimme päästä tästä eteenpäin, on, mitä tulevaisuudelta odottaa”, Kuha kertoo. Ja kun Kuha muutti Ouluun, toiminta muutti mukana. Hän otti yhteyttä Oulun seudun omaishoitajat ry:hyn, yhdistys toivotti Kuhan lämpimästi tervetulleeksi mukaan ja loppu onkin historiaa. Toiminta on innostanut oululaiset isät mukaan ennennäkemättömällä tavalla. ”Vaikka tiesin, että isien toiminnalle on tarvetta VOIMAA VAPAAEHTOISUUDESTA
20 Lähellä 3/2026 VOIMAA VAPAAEHTOISUUDESTA ja kysyntää, mukaan innostuneiden määrä on yllättänyt. WhatsApp-ryhmässämme on lähes 30 jäsentä”, Kuha kertoo. Kuha toivoo, että ryhmä tuo samanlaisia kokemuksia isille kuin hän aikoinaan siitä sai. ”Haluan antaa takaisin”. Yhdistys antaa tärkeän taustatuen Erityislasten isien vapaailtoja on luotsaamassa kolme vapaaehtoista, mikä takaa sen, että yhden niskaan ei kaadu liikaa vastuuta. Lisäksi Kuha kokee Oulun seudun omaishoitajayhdistyksen työntekijöiltä saamansa tuen hyvin tärkeäksi. Ilman sitä toiminnan pyörittäminen tuskin onnistuisi. ”Ryhmän vetäminen vaatii kuitenkin oman aikansa ja taustatyönsä. Kun oman perheen arki sujuu hyvin, kaikki hoituu, mutta erityistä tukea tarvitsevien lasten vanhemmilla tilanteet voivat heitellä. Yhdistys tarjoaa vapaaehtoisille turvaverkon, antaa meille valmiudet toimia. Lisäksi yhdistyksen ammattilaiset ovat tärkeässä roolissa jakamassa tietoa esimerkiksi tuista ja palveluista.” Kuha kannustaakin asiaa yhtään harkitsevia mukaan vapaaehtoistoimintaan. ”Rohkeasti mukaan vaan, omien voimavarojen mukaan. Enemmän se antaa kuin ottaa.” Vapaaehtoisten arvo tunnistetaan Yhdistys on vapaaehtoisille tärkeä tuki ja selkäranka, mutta myös Oulun seudun omaishoitajat ry:n työntekijät tunnistavat vapaaehtoisten valtavan arvon. Vapaaehtoiset pyörittävät yhdistyksessä erilaisia ryhmiä, toimivat omaishoitajien liikunta- ja kulttuurikavereina, jakavat omia tarinoitaan niin vertaisille kuin ammattilaisille kokemusvapaaehtoisina, auttavat tapahtumissa ja mahdollistavat omaishoitajille hengähdyshetkiä kyläkummitoiminnan kautta. Myös yhdistyksen hallituksen jäsenet toimivat vapaaehtoisina luottamusrooleissaan. ”Vapaaehtoistemme panos on merkittävä, usein korvaamaton. Emme voisi toteuttaa esimerkiksi ryhmätoimintaa tässä mittakaavassa pelkästään työntekijöidemme voimin”, yhdistyksen vastaava omaistoiminnan ohjaaja ja vapaaehtoistoiminnasta päävastuun kantava Minna Hernberg toteaa. Yhdistyksen lähes 80 vapaaehtoisesta pidetäänkin hyvää huolta. Koko prosessi aina rekrytoinnista vapaaehtoissopimuksen tekemiseen ja siihen, miten vapaaehtoisia tuetaan, on mietitty tarkkaan. Ketään ei haluta kuormittaa liikaa, ja yhdistyksen työntekijät painottavat, että toiminnasta saa pitää taukoa tai jättäytyä kokonaan pois. ”Ihmisten elämäntilanteet muuttuvat ja voimavarat vaihtelevat. Vapaaehtoisten oma jaksaminen on meille hyvin tärkeää”, Hernberg painottaa. Vapaaehtoisten identiteettiä rakennetaan yhteisissä keskusteluissa. Identiteettiin kuuluu myös ymmärrys toimintaan sisältyvästä luottamuksellisuudesta. Esimerkiksi ryhmän kesken puhutuista asioista tai edes teemoista ei hiiskuta ulkopuolisille. ”Olen hyvin ylpeä vapaaehtoisistamme. He ovat todella sisäistäneet, mistä vapaaehtoisuudessa on kyse”, yhdistyksen vastaava perhetoiminnan kehittäjä Salla Jämsén kehuu. Muiden auttaminen luo onnellisuutta Vapaaehtoisten kanssa toimiminen antaa paljon myös yhdistysten ammattilaiselle. ”Heidän kanssaan työskentely muistuttaa jatkuvasti minua välittämisestä ja inhimillisyydestä. On hienoa nähdä, miten omistautuneita vapaaehtoiset tehtävässään ovat ja kuinka he haluavat antaa aikaansa hyvän asian eteen. Vapaaehtoistoiminta ei ainoastaan auta muita, se vaikuttaa myös tekijäänsä”, Hernberg pohtii. ”Luin jostain, että muiden auttaminen tekee ihmisen onnelliseksi. Vapaaehtoistyössä saa kokea merkityksellisyyden tunnetta, olla rinnallakulkijana”, Oulun seudun omaishoitajat ry:n perhetoiminnan kehittäjä Merja Ollila komppaa. Vapaaehtoisten omat kokemukset, ymmärrys erilaisista elämäntilanteista ja kekseliäisyys synnyttävät myös uudenlaista toimintaa. Kuten erityislasten isien vapaailtoja. ”Isäryhmä on ollut todellinen ilonpilkahdus. Siellä on osallistujia hyvin erilaisista ammattitaustoista, erilaisilla historioilla, ja siellä ne istuvat vakavana ja toisaalta nauraa hörsköttävät menemään. Yksi antoi palautetta, että tämä on ollut paras juttu mihin on koskaan osallistunut”, Ollila jatkaa. ”On hienoa nähdä, miten omistautuneita vapaaehtoiset ovat tehtävässään ja kuinka he haluavat antaa aikaansa hyvän asian eteen.”
21 Lähellä 3/2026 VOIMAA VAPAAEHTOISUUDESTA Oulun seudun omaishoitajat ry:n työntekijät Minna Hernberg (vas.), Salla Jämsén (toinen vas.) ja Merja Ollila (oik.) pitävät vapaaehtoisten antamaa aikaa ja työpanosta korvaamattomana. International Coffee Break -ryhmää vapaaehtoisena ohjaava Kati Richter (toinen oik.) taas arvostaa työntekijöiltä saamaansa tukea.
22 Lähellä 3/2026 VOIMAA VAPAAEHTOISUUDESTA Myös äidit tarvitsevat vapaailtoja Isien vapaaillat herättivät myös oululaisissa äideissä uteliaisuutta. Kopin vastaavan toiminnan järjestämisestä äideille nappasi Jaana, jolle vertaistuki-iltojen pyörittäminen vapaaehtoisena oli jo valmiiksi tuttua Pohjois-Suomen Autismikirjo ry:n kautta. Erityislasten äitien vapaailta -toiminta käynnistyi tammikuussa 2026 suunnitteluillalla, ja sen jälkeen äidit ovat viettäneet kerran kuussa aikaa leikkokukkakimppuja tehden, keilaten, taiteeseen tutustuen sekä nuotioillasta Kiimingin Koitelinkosken maisemissa nautiskellen. Isien lailla konseptiin kuuluu ensin aktiviteetti, sitten yhdessä syöminen. Jaanasta vapaaehtoistoiminta ei ole ollut työlästä. Vapaaehtoisuus on ollut mahdollista myös oman perheen puolesta. ”Olen lähtenyt sillä periaatteella, että tehdään rennosti. Katson päivät, mietin vähän mitä saataisiin tehtyä, lähettelen muutaman sähköpostin. Ei se ihan mahdottomasti aikaa vie”, Jaana miettii. Toiminnan järjestäminen tuo myös Jaanalle iloa: ”Tämä on ollut todella hauskaa, meillä on kiva porukka. Ja onhan se mukavaa käydä itsekin tekemässä sellaista, mitä ei välttämättä muuten kovin usein tekisi!” Vapaaehtoistoimintaan lähtemistä harkitsevia Jaana kehottaa hyppäämään rohkeasti mukaan: ”Eihän se kokeileminen ota mitään. Energiaa ei kannata käyttää harkitsemiseen vaan tekemiseen. Siinä ajassa, jonka käyttää lähtemisen miettimiseen, olisi jo järjestänyt vaikka ja mitä”, Jaana kannustaa. ”Solekko tehä”, Oulun seudun omaishoitajat ry:n Merja Ollila hihkaisee vierestä. Omaishoitajana vieraassa kulttuurissa Saksalainen Kati Richter saapui Suomeen opintojen perässä yli kymmenen vuotta sitten. Tohtorintutkinnon lisäksi reissusta jäi käteen myös puoliso ja kaksi lasta, joista toisella on erityisen tuen tarpeita. Erityinen äitiys vieraassa kulttuurissa on erityisen haastavaa. On uusi, vaikea kieli, uudet tavat, uusi työpaikka, uudet ihmiset ympärillä ja oma perhe kaukana. Niinpä kun Richter näki vuosi sitten yliopistolla mainoksen Oulun seudun omaishoitajien International Coffee Break -ryhmästä eli Kansainvälisestä kahvitauosta, hän lähti heti mukaan. Nyt Richter on ottanut vastuulleen koko kansainvälisen ryhmän vetämisen. Vapaaehtoisena toimiminen tuntuu oikealta. ”Olen itse saanut apua, joten haluan vastavuoroisesti tarjota sitä muille. Tähän ryhmään kuuluminen ja asioiden jakaminen muiden äitien kanssa auttaa minua itseänikin paljon. On hyvin harvinaista löytää ihmisiä, jotka ovat samassa tilanteessa, pystyvät aidosti ymmärtämään”, Richter selittää. Vapaaehtoisuus ei verota voimavaroja Kansainväliseen ryhmään kuuluu äitejä hyvinkin erilaisista kulttuureista. Joissakin lapsen erityisen tuen tarve on tabu, josta ei välttämättä ole edes kerrottu kotimaahan jääneelle suvulle. Tarve puhumiselle on niin suuri, että mitään ylimääräisiä aktiviteetteja tapaamisille ei ole tarvinnut edes miettiä. ”Toin kerran lautapelejä tarjolle, mutta idea ei ottanut tuulta purjeisiin”, Merja Ollila nauraa. ”Viisi minuuttia, ja keskustelu on jo täydessä käynnissä. Tapaamiset ovat hyvin tunteellisia: itkemme, nauramme, hassuttelemme, olemme vakavia. Aika menee aina hyvin nopeasti”, Richter jatkaa. Kati ei koe, että vapaaehtoisena toimiminen verottaisi omia voimavaroja. ”Yhdistyksen ammattilaiset ovat tukenani. Tiedän, että jos törmään ongelmiin, voin luottaa heidän apuunsa. Richterin mielestä vapaaehtoistoiminnan merkitys ulottuu yksittäisiä kohtaamisia laajemmalle. ”Vapaaehtoisuudessa ei ole yhtään huonoa puolta. Toisten auttaminen on vain hyvä asia, jos voit antaa oman pienen panoksesi. Siitä yhteiskunta rakentuu, toinen toistemme auttamisesta.” Lissu Kiviniemi, teksti ja kuvat ”Olen itse saanut apua, joten haluan vastavuoroisesti tarjota sitä muille. Tähän ryhmään kuuluminen ja asioiden jakaminen muiden äitien kanssa auttaa minua itseänikin paljon. On hyvin harvinaista löytää ihmisiä, jotka ovat samassa tilanteessa, pystyvät aidosti ymmärtämään.”
23 Lähellä 3/2026 VOIMAA VAPAAEHTOISUUDESTA Hoitoja ja humppaa omaishoitajille Haukivuorelainen Tapani Varjus, 73, on onnistunut yhdistämään kaksi intohimoaan: vapaaehtoistyön ja matkustamisen. Mies on toiminut vapaaehtoisena matkanjohtajana monille eri järjestöille 50 vuoden ajan. Omaishoitajia Tapani Varjus on kuskannut kylpylälomille Pärnuun jo 19 kertaa. Tänä syksynä bussiin pakattiin kolmisenkymmentä omaishoitajaa. ”Se on sopiva määrä huollettavaksi, osalla kun on rollaattoritkin matkassa. Joillakin on hoidettava läheinenkin mukana, vaikka en sitä oikein suosittele”, Varjus pohtii ja selittää, että kun molemmilla on kolme hoitoa päivässä, ruokailut ja päälle iltaohjelmat, omaishoitajan lomasta tulee kovin kiireinen. Hoidoilla tarkoitetaan esimerkiksi kasvo- tai jalkahoitoja tai erilaisia hierontoja. Lisäksi matkalaisilla on koko päivän ajan sauna- ja allasosasto käytössään. ”Ja illalla on humppaa, se on tärkeää! Erittäin hyvää kuntoutusta ja liikuntaa”, Varjus hymyilee. Lomalle lähtö ei ole itsestäänselvyys Varjus tietää omakohtaisesti, kuinka tärkeää vertaisten seurassa virkistäytyminen on. Hän päätti aikoinaan jäädä jo viisikymppisenä eläkkeelle yrittäjän työstä, jotta ehtisi matkustella ja nauttia elämästä. ”Jäin eläkkeelle kevättalvella, syystalvella minusta tuli omaishoitaja”, Varjus kertaa. Varjus päätyi Mikkelin seudun Omaishoitajat ja Läheiset ry:n hallitukseen ja innostui järjestämään matkoja myös omaishoitajille. Omaishoitajuus kesti 14 vuotta. Äiti suhtautui miehen matkoihin myönteisesti, ja lähti mielellään tilapäishoitoon reissujen ajaksi. Varjus tietää, että kaikkien kohdalla lähteminen ei ole yhtä helppoa. ”Hoitopaikoista on pulaa, ja vapaapäivistä aiheutuvat kulut rasittavat ihmisten taloutta. Kaikki hoidettavat eivät ymmärrä, että omaishoitajankin pitäisi päästä lomalle. Yksi pelkäsi, että kun hänet kerran viedään laitokseen, häntä ei enää haeta pois”, Varjus kertoo. Varjus tietää, että omaishoitajat ovat pitäneet Pärnun-matkoista valtavasti. Mutta tänä vuonna hän on törmännyt ensimmäistä kertaa siihen, että kaikilla halukkailla ei ole enää varaa lähteä. ”Hallituksen toimet ovat koskettaneet erittäin vahvasti omaishoitajia. Moni sanoo, että lähtisi, mutta ei ole rahaa. Sairaanhoidon omavastuut ovat kasvaneet niin suuriksi.” Ystäviä ja iloa auttamisesta Vapaaehtoisena toimiminen antaa Varjukselle itselleen paljon. ”Olen saanut hirveästi ystäviä ja hyvää oloa. Parasta on auttamisen tunne.” Varjus kannustaakin vapaaehtoistyötä harkitsevia lähtemään rohkeasti mukaan. ”Aina kannattaa tulla kokeilemaan! Voi aloitella pienemmistä töistä, kuten tiedotteiden postittamisesta.” Varjus muistuttaa, että vapaaehtoiset ovat äärettömän tärkeitä järjestöille, erityisesti nyt, kun niiden rahoitusta on karsittu. ”Suosittelen lämpimästi!” Lissu Kiviniemi Tapani Varjus toimii vapaaehtoisena matkanjohtajana monille eri järjestöille. Matkapäiviä kertyy vuodessa runsaasti: viime vuonna Varjus laski viettäneensä noin 50 yötä hotelleissa. LISSU KIVINIEMI
RkJQdWJsaXNoZXIy MjU0MzgwNw==