22 Lähellä 3/2026 VOIMAA VAPAAEHTOISUUDESTA Myös äidit tarvitsevat vapaailtoja Isien vapaaillat herättivät myös oululaisissa äideissä uteliaisuutta. Kopin vastaavan toiminnan järjestämisestä äideille nappasi Jaana, jolle vertaistuki-iltojen pyörittäminen vapaaehtoisena oli jo valmiiksi tuttua Pohjois-Suomen Autismikirjo ry:n kautta. Erityislasten äitien vapaailta -toiminta käynnistyi tammikuussa 2026 suunnitteluillalla, ja sen jälkeen äidit ovat viettäneet kerran kuussa aikaa leikkokukkakimppuja tehden, keilaten, taiteeseen tutustuen sekä nuotioillasta Kiimingin Koitelinkosken maisemissa nautiskellen. Isien lailla konseptiin kuuluu ensin aktiviteetti, sitten yhdessä syöminen. Jaanasta vapaaehtoistoiminta ei ole ollut työlästä. Vapaaehtoisuus on ollut mahdollista myös oman perheen puolesta. ”Olen lähtenyt sillä periaatteella, että tehdään rennosti. Katson päivät, mietin vähän mitä saataisiin tehtyä, lähettelen muutaman sähköpostin. Ei se ihan mahdottomasti aikaa vie”, Jaana miettii. Toiminnan järjestäminen tuo myös Jaanalle iloa: ”Tämä on ollut todella hauskaa, meillä on kiva porukka. Ja onhan se mukavaa käydä itsekin tekemässä sellaista, mitä ei välttämättä muuten kovin usein tekisi!” Vapaaehtoistoimintaan lähtemistä harkitsevia Jaana kehottaa hyppäämään rohkeasti mukaan: ”Eihän se kokeileminen ota mitään. Energiaa ei kannata käyttää harkitsemiseen vaan tekemiseen. Siinä ajassa, jonka käyttää lähtemisen miettimiseen, olisi jo järjestänyt vaikka ja mitä”, Jaana kannustaa. ”Solekko tehä”, Oulun seudun omaishoitajat ry:n Merja Ollila hihkaisee vierestä. Omaishoitajana vieraassa kulttuurissa Saksalainen Kati Richter saapui Suomeen opintojen perässä yli kymmenen vuotta sitten. Tohtorintutkinnon lisäksi reissusta jäi käteen myös puoliso ja kaksi lasta, joista toisella on erityisen tuen tarpeita. Erityinen äitiys vieraassa kulttuurissa on erityisen haastavaa. On uusi, vaikea kieli, uudet tavat, uusi työpaikka, uudet ihmiset ympärillä ja oma perhe kaukana. Niinpä kun Richter näki vuosi sitten yliopistolla mainoksen Oulun seudun omaishoitajien International Coffee Break -ryhmästä eli Kansainvälisestä kahvitauosta, hän lähti heti mukaan. Nyt Richter on ottanut vastuulleen koko kansainvälisen ryhmän vetämisen. Vapaaehtoisena toimiminen tuntuu oikealta. ”Olen itse saanut apua, joten haluan vastavuoroisesti tarjota sitä muille. Tähän ryhmään kuuluminen ja asioiden jakaminen muiden äitien kanssa auttaa minua itseänikin paljon. On hyvin harvinaista löytää ihmisiä, jotka ovat samassa tilanteessa, pystyvät aidosti ymmärtämään”, Richter selittää. Vapaaehtoisuus ei verota voimavaroja Kansainväliseen ryhmään kuuluu äitejä hyvinkin erilaisista kulttuureista. Joissakin lapsen erityisen tuen tarve on tabu, josta ei välttämättä ole edes kerrottu kotimaahan jääneelle suvulle. Tarve puhumiselle on niin suuri, että mitään ylimääräisiä aktiviteetteja tapaamisille ei ole tarvinnut edes miettiä. ”Toin kerran lautapelejä tarjolle, mutta idea ei ottanut tuulta purjeisiin”, Merja Ollila nauraa. ”Viisi minuuttia, ja keskustelu on jo täydessä käynnissä. Tapaamiset ovat hyvin tunteellisia: itkemme, nauramme, hassuttelemme, olemme vakavia. Aika menee aina hyvin nopeasti”, Richter jatkaa. Kati ei koe, että vapaaehtoisena toimiminen verottaisi omia voimavaroja. ”Yhdistyksen ammattilaiset ovat tukenani. Tiedän, että jos törmään ongelmiin, voin luottaa heidän apuunsa. Richterin mielestä vapaaehtoistoiminnan merkitys ulottuu yksittäisiä kohtaamisia laajemmalle. ”Vapaaehtoisuudessa ei ole yhtään huonoa puolta. Toisten auttaminen on vain hyvä asia, jos voit antaa oman pienen panoksesi. Siitä yhteiskunta rakentuu, toinen toistemme auttamisesta.” Lissu Kiviniemi, teksti ja kuvat ”Olen itse saanut apua, joten haluan vastavuoroisesti tarjota sitä muille. Tähän ryhmään kuuluminen ja asioiden jakaminen muiden äitien kanssa auttaa minua itseänikin paljon. On hyvin harvinaista löytää ihmisiä, jotka ovat samassa tilanteessa, pystyvät aidosti ymmärtämään.”
RkJQdWJsaXNoZXIy MjU0MzgwNw==