19 Lähellä 3/2026 ”Enemmän se antaa kuin ottaa” Oulussa vapaaehtoiset pyörittävät muun muassa huiman suosion saanutta Erityislasten isien vapaailta -toimintaa, siitä poikinutta äitien ryhmää ja kansainvälistä kahvitteluryhmää. Merkityksellinen rooli antaa paljon myös vapaaehtoisille. Kiipeilyä, maastopyöräilyä, ohjatussa rentoutuksessa arjen kiireistä irrottautumista, ampumista niin aseilla kuin jousipyssyilläkin. Oululaisten erityislasten isien vapaailtoihin on mahtunut ryhmän puolitoistavuotisen taipaleen aikana monenlaista puuhaa. Aktiviteetit ovat kuitenkin vain yksi osa toimintaa. Niiden kautta tutustutaan toisiin isiin, rikotaan jää. Ja kun yhteisen toiminnan jälkeen lähdetään yhdessä syömään, ollaan valmiina jakamaan vertaisten kesken niin ilot, surut, haaveet kuin pelotkin. ”Isillä on sama tarve puhua kuin äideilläkin, mutta heille sopivia paikkoja on vähemmän”, toimintaa luotsaava Oulun seudun omaishoitajat ry:n vapaaehtoinen Veli-Matti Kuha tietää. Sopivalla paikalla Kuha tarkoittaa sitä, että suomalainen mies harvoin jakaa syvimpiä tuntojaan sohvalla kahvikuppi kädessään. Kun toiminta ei tunnu liian viralliselta, keskustelu lähtee käyntiin luonnostaan. ”Jo ensimmäisessä tapaamisessa menimme syvälle. Puhumme todella isoista asioista”, Kuha kertoo. Erityislasten isien vapaaillat -toiminta syntyi alun perin Kuopiossa 13 vuotta sitten. Siellä Kuha kohtasi sopeutumisvalmennuskurssilla kolme muuta isää, joiden kanssa hän tuli samaan lopputulemaan: isätkin tarvitsevat vertaistukea, mahdollisuuden viettää aikaa toistensa kanssa. Miehet ryhtyivät tuumasta toimeen ja pistivät ryhmän pystyyn. Kuha koki isien vapaaillat hyvin tärkeiksi erityisesti silloin, kun oma lapsi oli pieni. ”Tunsin, etten ole yksin asian kanssa. Samalla muiden isien tapaaminen loi uskoa tulevaan. Näin erilaisissa elämäntilanteissa olevia perheitä, ja se antoi perspektiiviä: mekin voimme päästä tästä eteenpäin, on, mitä tulevaisuudelta odottaa”, Kuha kertoo. Ja kun Kuha muutti Ouluun, toiminta muutti mukana. Hän otti yhteyttä Oulun seudun omaishoitajat ry:hyn, yhdistys toivotti Kuhan lämpimästi tervetulleeksi mukaan ja loppu onkin historiaa. Toiminta on innostanut oululaiset isät mukaan ennennäkemättömällä tavalla. ”Vaikka tiesin, että isien toiminnalle on tarvetta VOIMAA VAPAAEHTOISUUDESTA
RkJQdWJsaXNoZXIy MjU0MzgwNw==