15 Lähellä 3/2026 VAIKEAT PÄÄTÖKSET da olla vanhempi, mutta on hoidollinen rooli sekä välillä täytyy olla juristi ja terapeutti. Se on melkoista tasapainoilua. Vanhempien pitäisi saada riittävästi tukea ja palveluita sekä hakeutua ajoissa vertaistuen pariin.” Palvelut ovat eriarvoistavia Riikosen mukaan yhteiskunnan pitäisi olla vastuussa palveluista. Erityislapsiperheissä on eroja – yksilöiden sijaan pitäisi katsoa perhettä kokonaisuutena. ”Toivoisin palveluille valtakunnallisia kriteerejä, sillä eri hyvinvointialueiden väliset erot ovat suuret. Se on eriarvoistavaa. Palvelutarve myös muuttuu erityislapsen kasvaessa. Kokonaiskuvaa ei aina oteta huomioon ja palvelut toimivat kankeasti ja viiveellä. Palveluiden ja työelämän pitäisi joustaa ja vastata perheiden tarpeisiin.” Linnolat saivat julkisia palveluita vasta miehen lähestyessä 65 vuoden ikää. Mies kuitenkin sairastui jo työikäisenä, hieman alle 60-vuotiaana. ”Olisimme tarvinneet ohjausta heti alusta alkaen. Omaishoitajan aktivisuus oli tärkeää päivätoimintaan pääsyssä ja muistikaverin hankkimisessa.” Armollisuus itseä kohtaan kantaa Riikonen uskoo, että kaikille omaishoitajille tulee jossain vaiheessa tunne, miten elää syyllisyyden kanssa. Kun ei pysty eikä kykene kaikkea. ”Syyllisyyden tunteisiin auttavat niin vertaistuki kuin järjestöt, joissa omaa tilannetta ei tarvitse selitellä. Hyväksyntä ja ymmärrys voimaannuttavat. Olisi myös hyvä olla armollinen itseään kohtaan. Omaishoitajuus ei ole pikamatka.” Korhosen mukaan omaishoitajaksi ryhtymistä pitää harkita tarkasti, jos ahdistuu herkästi erilaisista asioista. Ahdistuksen syyt kun tuplaantuvat. ”Ahdistuneena on vaikeaa tai suorastaan mahdotonta ajatella järkevästi.” Linnola kertoo saaneensa arvokasta taustatukea itselleenkin miestään hoitaneelta geriatrilta. Lisäksi geronomi auttoi kuntoutusten ja avustusten hakemisessa. ”Lääkäri kehotti hakemaan hoivapaikkaa ajoissa. Halusin jatkaa hoitamista kotona, mutta vanhin poikamme tuki hoivakotipäätöstä sanomalla, ettei heillä ole varaa menettää molempia. Kun tunteet ovat pelissä, järjen pitäisi kuitenkin voittaa.” Miehen hoivakotiaikana Linnolan ykkösharrastukseksi muodostui liikunta. Lisäksi ystävät, oma perhe ja käsityöt sekä vapaaehtoistyö täyttivät elämää – kuten ne täyttävät nykyäänkin. ”Enää en muista vaikeita jaksoja ja negatiivisia asioita, muistelen vain hyviä hetkiä.” Tarja Västilä
RkJQdWJsaXNoZXIy MjU0MzgwNw==