14 Lähellä 3/2026 ”Kehitysvammaisella on vaikeuksia oppimisessa ja ymmärtämisessä ja joskus käytössä on korvaavia kommunikaatiotaitoja. On erotettava itseään toistava, vahingollinen käytös ja normien vastaisuus. Päätösten teko toisen puolesta ei ole yksiselitteistä.” Linnolakin joutui pohtimaan miehensä itsemääräämisoikeutta, kun vaipan käyttäminen aiheutti ongelmia. Käytännön syistä päädyttiin käyttämään hygieniahaalaria, jolloin vaippaan ei päässyt käsiksi. ”Tuli kuitenkin suru siitä, että toisen oma tahto riistetään.” ”Tahtojen taisto on vain käytävä järkisyistä”, Korhonen lisää. Turvallisuus ykkösenä Omaishoitaja joutuu usein miettimään hoidettavansa turvallisuutta. Hienovaraisuus on silloinkin valttia. ”Mieheni vaelteli öisin ja koki auttamisen vastustamisena. Kaatumisen jälkeen portaisiin lisättiin kaiteet ja mustat viivat. Hankin turvajärjestelmän, josta meni tieto hälytyskeskukseen, jos jotain yllättävää olisi tapahtunut”, Linnola kertoo. ”Jos henkilöllä on taipumusta poistua kotoa ja eksyä, eteisessä olevista vaatteista ja kengistä kannattaa ottaa kuva. Näin tietää, mitä ihmisellä on päällään. Kodin oven ulkopuolelle voi asettaa penkin tai tuolin, sillä havainto ohjaa tekemistä. Ihminen istahtaa, eikä lähde eteenpäin”, Korhonen vinkkaa. Linnola ei uskaltanut jättää miestään yksin. Päivätoiminnan ja muistikaverin ansiosta hän pääsi välillä käymään asioilla ja lenkillä. Korhonen toteaa, että kannattaa pitää sukulaiset, ystävät ja naapurit lähellä, jotta apua olisi tarvittaessa saatavilla. ”Omaishoitajan ei ole hyvä käpertyä kotiinsa ja jättää suhteiden ylläpitoa vähemmälle.” Linnolat kertoivat jo varhaisessa vaiheessa omaisille ja naapureille sairaudesta. Häpeään ei kannata tarttua, kertominen on kaikkien etu. Omaishoitajalla on vetovastuu Korhonen kehottaa miettimään perheen valta-asemaa ajoissa. Jos puoliso on määrännyt tekemisistä koko elämän ajan, asemaa on vaikea mennä sairastuessa muuttamaan. ”Asioita kannattaa ratkoa terveenä ja saada perheen dynamiikkaa uomilleen. Ei niin, että omaishoitajaksi tullut lapsi tiedustelee viimeiseen asti muistisairaan äitinsä mielipidettä. Pitää rohjeta ottaa hoitavan henkilön vahva rooli.” Oveluus ja jämäkkyyskin on sallittua. Korhonen kertoo esimerkin: kun omaishoidettava mies ei halunnut lähteä hoitopaikkaan, hänelle kerrottiin, että siellä ne mukavat hoitajat odottavat. ”Välillä säälin tilalle on otettava johtajan rooli ja vetovastuu. Tunnelman saa turvalliseksi rauhallisella äänenpainollakin”, Linnola lisää. Tasapainoilua arjessa Omaishoitajan voimavarat oat usein vähissä ja riittämättömyyden tunne vaivaa. Uhkana on uupuminen. ”Aikajänne on eri, kun ikäihminen huolehtii puolisostaan, mutta kehitysvammaisen lapsen kanssa eletään kaikki elämänvaiheet. Hoitajuus on moninaista. Vaikka omaishoitajuus loppuu lapsen itsenäistyessä, vastuu ja huoli eivät poistu. Vanhemman identiteettikin voi olla hukassa: 30 vuotta meni elämästä ja se vei voimia, sitten jääkin tyhjän päälle”, Riikonen miettii. Riikosen mukaan ristiriita tulee siitä, kun toisaalta rakastaa, mutta samalla kuormittuu ja vastaa niin monesta asiasta. ”Suomessa näkyy pärjäämisen eetos. Pitäisi saaVAIKEAT PÄÄTÖKSET
RkJQdWJsaXNoZXIy MjU0MzgwNw==