Rakennettu Ympäristö 5/15
33
Kaupunkivihreän
arvostus kasvaa kuin
ruoho sateella
Kun metsälähiöiden rakentamisesta on siirrytty keskustojen
täydennysrakentamiseen, jokainen vihreä neliömetri on entistä tärkeämpi.
Kaupunkipuisto on monelle jo kesämökin korvike.
K
aupungistumisen kiihtyessä yhä useampi suo-
malaiskaupunki pyrkii ohjaamaan osanmuut-
tovirrasta omaan kuntaansa. Kaupunkikehit-
täjät neuvovat hyödyntämään vetovoimateki-
jöinä paikkakunnan historiaa ja sen ominaispiirteitä.
Ominaispiirteiden korostaminen ei onneksi edellytä
keskiaikaista linnaa, vanhaa höyrysahaa eikä maail-
manluokan teollisuuslaitosta, vaan vahvuutena ja ve-
tonaulana voi olla myös vehreys ja virkistysalueet.
Kun vierailin hiljattain Madridissa, matkaseu-
ralaiseni keskeisin tietämys kaupungista oli Reti-
ron puisto – eikä seuralaiseni ollut viheralan am-
mattilainen. Osaamme nimetä myös muita ”imago-
puistoja”: Luxemburgin puisto Pariisissa, Hyde Park
Lontoossa, Central Park New Yorkissa.
Kun Hyvinkään kaupunki pokkasi tänä vuonna
Elävät Kaupunkikeskustat ry:n palkinnon keskus-
tansa kehittämisestä, yhtenä palkintoperusteena
mainittiin kaupungin vehreys. Sen juurista laaja osa
ulottuu – kirjaimellisesti – vuonna 1874 Hyvinkääl-
le perustettuun Valtion rautateiden keskustaimis-
toon ja asemapuistoon. Hyvinkäällä kaupunkivih-
reä linkittyy siis hienosti paikkakunnan rautatiehis-
toriaan.
KATRI ISOTALO
Suurkaupungeista löytyy puutarhoja
yllättävistä paikoista. Kuva Pariisista.
Kuva: Katri Isotalo
