Simpukka 1 | 2026 1 Verisukua, sydänsukua ja sielunsukua Älä pelkää vaihdevuosien hormonihoitoja Lapsettomien lauantai kannattelee surevaa Teemana Mikä on perhe? nro 1 2026 Adoptiolasta odottavat Oskari Nivala ja Jere Posti: “Jonain päivänä puhelimemme soi”
2 Simpukka 1 | 2026 Me teemme pieniä ja suuria ihmeitä. Joka päivä. Lupaamme käyttää kaiken osaamisemme auttaaksemme ja tukeaksemme jokaista asiakastamme matkalla lapsiperheeksi. dextrahedelmallisyysklinikka.fi Löydät meidät Jätkäsaaresta, Helsingistä
Simpukka 1 | 2026 3 Teemana MIKÄ ON PERHE? Sisällys 1 • 2026 3 Sisällysluettelo 4 Pääkirjoitus: Jokaisen perhetarina on arvokas 5 Puheenjohtajan palsta: Emme voi tietää toistemme tarinoita 6 Kolumneja tahattomasta lapsettomuudesta 7 Kirja-arvio 8 Jere Posti ja Oskari Nivala odottavat adoptiolasta 11 Somessa sanottua: Perhe voi olla tarkkarajainen tai monivivahteinen 12 Simpukka vaikuttaa 14 Esittelyssä seitsemän erilaista perhettä 17 Lapsettomien Simpukka-viikko 18 Älä pelkää vaihdevuosien hormonihoitoja 21 Emäntäkalenteri lahjoitti 5000 euroa Simpukalle 22 Simpukan vuoden vapaaehtoinen Minna Jantunen: ”Vertaistuki pelasti minut” 23 Kolumni 24 Kurkistus Simpukan historiaan 26 Tutkimus: Lopullisesti lapsettomien yksinäisyys jatkuu läpi elämän 28 Sukusolulahjoittajan henkilötietojen hakeminen Lupa- ja valvontaviraston Luoteri-rekisteristä 30 Perhe koostuu heistä, jotka ovat sydämissämme 32 Sijaisvanhemmuus yhtenä tapana tulla vanhemmaksi 34 Simpukan hallitus 2026 37 Lapsettomuuteen perehtyneitä terapeutteja 38 Vertaistukiaukeama 40 Simpukassa tapahtuu 41 Yhteystiedot 14: Wilman (oik.) perheeseen kuuluu hänen ystävänsä Saara. “Toki minulla on sukulaisiakin, mutta en ole heidän kanssaan niin läheinen kuin ystäväni Saaran kanssa”, Wilma kertoo sivulla 14 alkavassa erilaisia perheitä esittelevässä jutussa. 21: Emäntäkalenteri lahjoitti Simpukalle huikeat 5000 euroa. 26: Lopullisesti lapsettomat kertoivat opinnäytetyön kyselyssä syvälle menevästä yksinäisyyden tunteesta.
4 Simpukka 1 | 2026 PÄÄKIRJOITUS ... Simpukka on Lapsettomien yhdistys Simpukka ry:n jäsenlehti. Se on yhdistyksen jäsenten jäsenetuna luettavissa näköislehtenä salasanalla jäsensivulla. ILMOITUSHINNAT 1/8 sivu 120 euroa, ¼ sivu 180 euroa, ½ sivu 260 euroa, 1/1 sivu 430 euroa. Kaikki ilmoitukset ovat värillisiä. SIMPUKAN TOIMITUS Piia Savio, päätoimittaja piia.savio@simpukkary.fi Hanna Parviainen, lehden koordinointi ja avustajayhteistyö hanna.parviainen@simpukkary.fi Marleena Patrikainen, ilmoitusmyynti marleena.patrikainen@simpukkary.fi Kiitos lehden vapaaehtoisille avustajille! SIMPUKAN TILAUKSET SEKÄ OSOITE- JA JÄSENASIAT jasenasiat@simpukkary.fi SIMPUKAN AIKATAULU Lehti ilmestyy sähköisenä neljä kertaa vuodessa. Seuraava Simpukka ilmestyy kesäkuussa. Aineisto lehteen tulee olla toimituksessa viimeistään 26.4.2026. Kannen kuva: Henna Koponen Ulkoasu ja taitto: Tanja Holmberg Kuvat: Lähde kerrottu juttujen yhteydessä Näköislehden valmistus: Punamusta ISSN 1797-8564 LAPSETTOMIEN YHDISTYS SIMPUKKA RY Toiminnanjohtaja Piia Savio piia.savio@simpukkary.fi 040 4808 676 Työntekijöiden yhteystiedot sivulla 41. Toimisto Tampellan Esplanadi 8 B LH 35, 33100 Tampere 040 0844 823 Puheenjohtaja Salli Moilanen salli.moilanen@simpukkary.fi 040 5441 212 Simpukka ry vastaa vain tilatusta aineistosta. Lainattaessa lähde mainittava. Artikkeleissa esitetyt näkemykset ovat kirjoittajien omia mielipiteitä. Ilmoittaja vastaa ilmoitusten sisällöstä. Ilmoituksissa lehden vastuu virheistä rajoittuu enintään ilmoituksen hintaan. Simpukka on uskonnollisesti ja poliittisesti sitoutumaton yhdistys, joka tekee vaikuttamistyötä eri tahojen kanssa. Jokaisen perhetarina on arvokas Moni lähtee elämän polulle ajatellen, että perhe on jotakin, joka syntyy tietyssä järjestyksessä ja tietyn kaavan mukaan. Ajatukseen sisältyy nykypäivänäkin usein ydinperheen malli: kaksi vanhempaa ja lapsia. Tahattoman lapsettomuuden kokemus tai poikkeava tie lapsiperheellistymiseen rikkoo tämän oletuksen. Se pakottaa pysähtymään syvästi henkilökohtaisen kysymyksen äärelle: mitä perhe oikeastaan on? Tahattoman lapsettomuuden matka on harvoin suoraviivainen. Se voi sisältää vuoroin toivoa, pettymyksiä, odotusta, iloa ja luopumista. Matka voi johtaa hyvin erilaisiin pisteisiin, joko odotusten mukaisesti tai eri tavalla kuin aluksi ajateltiin. Yhteistä näille kaikille on se, että perhe ei synny vasta perillä määränpäässä. Perhe muotoutuu matkalla: ihmissuhteissa, sitoutumisessa ja niissä, jotka kulkevat rinnalla silloin, kun tulevaisuus on vielä auki. Perheen ei välttämättä tarvitse koskaan olla valmis ja pysyvä. Siihen voi syntyä tai löytyä muuta kautta uusia jäseniä. Toisaalta joskus perhe voi joko valintamme tai sattuman kautta pienentyä. Perheeseen voivat kuulua esimerkiksi kumppani, sukulaiset, ystävät, yhteisö ja lemmikit. Kun perhekäsitystä laajennetaan, syntyy tilaa monenlaisille tarinoille. Tänä vuonna Simpukka haluaakin jakaa näitä tarinoita ja laajentaa perinteistä perhekäsitystä, sillä jokaisen tarina ja perhe on omanlaisensa ja yhtä arvokas. Tahattoman lapsettomuuden polulla kulkevista syntyy yhteisö, jossa jokaisen perhetarina on arvokas. Tällä matkalla Simpukka kulkee rinnalla. Se tarjoaa tietoa, tukea ja ennen kaikkea kokemuksen siitä, ettei kukaan ole yksin ajatustensa ja tunteidensa kanssa. Yhdistys on osa monen perhematkaa, tarjoaa joillekin kokonaan uuden perheen vertaistuen avulla ja vahvistaa kaikkien perheiden oikeutta olla juuri sellaisia, kuin ne sillä hetkellä ovat. Tämän vuoden ensimmäisen lehden teemana on Simpukan koko vuoden Mikä on perhe? -teema. Lehdestä voit lukea perheeseen liittyviä ajatuksia esimerkiksi Jere Postin ja Oskari Nivalan adoptiolapsen odotusta käsittelevästä jutusta, Mio Kivelän kolumnista Verisukua, sydänsukua ja sielunsukua sekä Johanna O’Haran lopullista lapsettomuutta käsittelevästä opinnäytetyöstä. Seitsemän tahattoman lapsettomuuden kokenutta kertoo omasta perheestään ja Helsingin perhehoito siitä, miten voi lapsiperheellistyä sijaisperhetoiminnan kautta Paikka auki -rahoituksella ollut työsuhteeni päättyy nyt maaliskuussa. On ollut ilo saada tehdä työtä, jolla tuetaan tahattomasti lapsettomien hyvinvointia. Työ Simpukassa on tuonut ymmärrystä siitä, miten suuri merkitys oikea-aikaisella tiedolla ja vertaistuella on. Jokainen meistä on arvokas ja tärkeä eikä kukaan saa jäädä yksin. Tervetuloa Simpukan matkaan tekemään kaikista perheistä yhtä näkyviä ja yhtä arvokkaita. Mona Rainerla Simpukan järjestötyöntekijä
Simpukka 1 | 2026 5 PUHEENJOHTAJAN PALSTA ... Emme voi tietää toistemme tarinoita VINKKI ... Uusi vuosi on tuonut mukanaan uuden teeman, jonka tarkoituksena on laajentaa etenkin julkisessa keskustelussa olevaa perhekäsitystä. Tänä vuonna kutsumme sinut ja kaikki muut mukaan pohtimaan kanssamme kysymystä, joka koskettaa meitä kaikkia tavalla tai toisella: mikä on perhe? Tahattoman lapsettomuuden kokemusten keskellä kysymys perheestä ei ole yksiselitteinen. Juuri siksi se ansaitsee tulla tarkastelluksi moninaisuudessaan. Perheen merkitys ei perustu vain rakenteeseen, vaan siihen, millaisia suhteita ja merkityksiä sen sisällä syntyy. Perhe voi merkitä ihmiselle turvaa, yhteenkuuluvuuden tunnetta tai paikkaa, jossa saa olla oma itsensä. Se voi olla tuki arjessa ja kriiseissä, ilon jakaja ja lohtu vaikeina hetkinä. Perheellä on yksilön elämässä suuri merkitys, sillä se auttaa rakentamaan identiteettiä, vahvistaa hyvinvointia ja antaa parhaimmillaan kokemuksen siitä, että on hyväksytty ja arvokas sellaisena kuin on. Ja vaikka perhe ei aina ole ongelmaton tai pysyvä, sen vaikutus yksilön elämään on usein pitkäkestoinen Perheitä koskevassa keskustelussa tulisi pysähtyä kuuntelemaan toistemme kokemuksia ilman oletuksia. Emme voi tietää, millaisia tarinoita, menetyksiä, iloja tai kipuja toistemme perhemääritelmän taustalla on. Monimuotoisten perheiden ymmärtäminen ei hajota vaan vahvistaa yhteisöä. Hyväksymällä perheiden erilaiset muodot luomme tilaa turvallisuuden, osallisuuden ja arvostuksen kokemukselle. Puheenjohtajana haluan muistuttaa, että yhteisömme voima syntyy erilaisista ihmisistä ja tarinoista. Meidän tehtävämme on varmistaa, että jokainen voi puhua perheestään omilla sanoillaan ilman selittelyä tai puolustautumista. Perhe on siellä, missä on rakkautta ja huolenpitoa. Ja sen määritelmän saa jokainen tehdä itse. Lempeitä ja valoisia talvipäiviä toivotellen! Salli Moilanen Progesteronipitoisuus vaikuttaa raskauden onnistumiseen Lääketieteen asiantuntijalehden Reproductine Biomedicine Onlinen joulukuun 2025 numerossa julkaistiin mielenkiintoinen tutkimus. Tutkimuksessa selvitettiin, onko pistoksena annettavasta progesteronilääkityksestä hyötyä niillä, joiden veren progesteronipitoisuus oli tavallista pienempi pakastetun alkion siirron yhteydessä. Aiemmin on todettu, että matala progesteronitaso heikentää raskausennustetta. Kaikki tutkimukseen osallistuneet käyttivät tukilääkityksenä estrogeeniä ja emättimen kautta annettavaa progesteronia. Veren progesteronipitoisuus mitattiin alkionsiirtoa edeltävänä päivänä. Niille, joiden progesteronipitoisuus oli tavoiteltua pienempi, aloitettiin muun lääkityksen ohella pistoksina annettava progesteronihoito. Siitä oli hyötyä, sillä raskaustulokset olivat yhtä hyvät molemmissa ryhmissä. Tutkimuksen yhteydessä tehtiin ikään kuin sivuhuomiona tärkeä havainto. Se liittyi synnytysten määrään ja raskaustestipäivänä mitattuun progesteronipitoisuuteen. Pitoisuuksissa oli eroja, mutta lääkitystä ei enää muutettu, vaan se jatkui samanlaisena kuin siihen saakka. Kun progesteronipitoisuus oli tiettyä tasoa korkeampi, raskaus päättyi synnykseen jopa yli kaksi kertaa useammin kuin niillä, joilla pitoisuus oli pienempi. Tässä tutkimuksessa ei selvitetty, miksi progesteronipitoisuuksissa oli merkittäviä eroja. Imeytyivätkö lääkkeet toisilla huonommin vai johtuivatko erot istukan hormonituotannon eroista? Koska lääkitystä ei enää muutettu, ei tiedetä, olisiko synnytyksiä ollut enemmän, jos progesteronilääkitystä olisi lisätty. Lisähoidon hyödystä on kuitenkin saatu viitteitä muista tutkimuksista. Tässä tutkimuksessa oli mukana myös endometrioosipotilaita. Endometrioosi voi heikentää kohdun kykyä reagoida progesteroniin (progesteroniresistenssi), jolloin tukilääkityksen tarve on huomattavasti normaalia suurempi. TEKSTI EERO VARILA KUVA ADOBE STOCK
6 Simpukka 1 | 2026 ... KOLUMNI Minulla on monenlaisia perheitä. Mietin aikoinaan ystäväpariskuntaa ja tajusin – he ovat perhettäni. He ovat perhettäni vaikkeivat virallisesti olekaan. He ovat perhettäni ja haluaisin osata sen jotenkin selittää. Silloin keksin ajatuksen verisuvusta, sydänsuvusta ja sielunsuvusta. Verisuvun ajatus oli jo olemassa valmiina konseptina. Kuvaus biologisesta ja geneettisestä sukulaisuudesta. Sukulaisuudesta, joka on selkeästi määriteltävissä ja todistettavissa verikokein ja dna-testein. Verisukua minulle ovat vanhempani, osa sisaruksistani, serkkuni ja monet muut. Veri on vettä sakeampaa, sanotaan. Vaan joskus löytyy jotain vertakin vahvempaa. Tarvittiin siis jotain verisukulaisuuden rinnalle. Keksin sydänsukulaisuuden. Se on sukulaisuutta rakkauden kautta. Se tekee minusta ja puolisostani perheen. Se tekee sukulaisuussuhteen minun ja puoliOlin vapaaehtoisena kaikille avoimessa, mutta lapsille ja nuorille suunnatussa taidepajasssa. Pajaan olivat tervetulleita kaikki taiteilusta kiinnostuneet iästä ja elämäntilanteesta riippumatta. Monta kertaa pöydässä oli taiteilemassa alle kouluikäisiä vanhempiensa kanssa, koululaisia, teinejä, työikäisiä ja senioreita erilaisista taustoista ja elämäntilanteista. Osallistujia yhdisti innostus tehdä taidetta yhdessä muiden kanssa yhteisöllisessä ilmapiirissä. Vain pieni osa oli sukua toisilleen. Sitten ilmoitettiin, että pajasta tulisi vain lapsiperheille suunnattua toimintaa. Aikuiset olisivat tervetulleita omien lastensa tai lastenlastensa kanssa, mutta esiKirsi Huhtanen Kirjoittaja on Simpukan vapaaehtoinen, joka käsittelee teksteissään lapsettomuutta usein yhteiskunnallisesta näkökulmasta. merkiksi kummilapsen kanssa tai muuten vain yhdessä tekemään ei voisi enää tulla. Lapsiperheille suunnattu pajatoiminta tarjoaa perheille tukea, jota kannatan kaikesta sydämestäni. En kokenut kuitenkaan vapaaehtoisena toimimista enää mielekkääksi, koska minulla ei ole omia lapsia. Muutos ei ollut mielestäni monimuotoisen yhteisöllisyyden rakentamista, vaan ihmisten jakamista karsinoihin elämäntilanteen perusteella. Leikittelin ajatuksella, että organisoisin taidepajan, joka on avoin kaikille lapsettomille ikään ja elämäntilanteeseen katsomatta. Ainoa osallistumisen ehto olisi, että omia lapsia ei saa olla. Lapset ja nuoret olisivat luonnollisesti tervetulleita mukaan, mutta vain ilman vanhempiaan. Miltä kuulostaisi? Tuskin järjestän tällaista pajaa, mutta toisaalta, miksi ihmisiä ei voisi sulkea toiminnan ulkopuolelle sillä perusteella, että heillä on lapsia? Onhan selvästi hyväksyttävää tehdä niin sillä perusteella, että omia lapsia ei ole. Jos työikäiset nähdään ainoastaan heidän lastensa kautta, lapsiperheiden aikuiset tulevat nähdyksi vain silloin, kun heitä tarvitaan lasten vuoksi – ja lapsettomista tulee näkymättömiä. Usein tuntuukin unohtuvan, että ruuhkavuosissa rimpuilevat vanhemmat eivät ole yli-ihmisiä, vaan lasten kasvattamiseen tarvitaan oikeasti se kuuluisa koko kylä. soni perheen välille sekä oman perheeni ja sukuni kumppaneiden suuntaan. Se on tehnyt minusta veljen isäni uuden kumppanin tyttärelle. Se on sukulaisuutta, joka syntyy rakkaudesta. Vaan sydänsukulaisuudellakaan en saanut kuvattua syvää suhdettani ystäväpariskuntaan ja heidän perheisiinsä. Ystäviin, joiden isovanhemmilla olin vieraillut ja joiden vanhemmat ja sisarukset tunsin. Ystäviin, joista toisen äiti tapasi oman äitini nopeammin kuin yhdenkään kumppanini vanhempi. Ystäviin, joiden perhettä olen kutsunut ja tulen kutsumaan elämäni merkkihetkiin mukaan. Ystäviin, joiden lapsien voisin kuvitella saapuvan luoksemme vielä vanhuuden päivinämme. Ystäviin, joiden luona olen kotona. Se on sielunsukulaisuutta. Sukulaisuutta, joka ei synny biologian sanelemana tai romanttisen rakkauden kautta. Se on syvää ja selittämätöntä yhteenkuuluvuutta. Kotoisuutta toisen luona ja hänen elämässään. Joku voi myös olla näistä useampaa yhtä aikaa. Pikkuveljeni on minulle verisukua isämme kautta ja sydänsukua hänen äitinsä, isäni uuden kumppanin, kautta. Pikkusiskoni puolestaan on minulle täyttä verisukua, mutta samalla sielunsukuakin, sillä koen yhteyden välillämme olevan biologiaa ja jaettua kasvuympäristöä suurempaa. Aina verisuku ei ole sitä kauneinta. Toisinaan sydänsukulaisuus voi päättyä – vaikka joskus se jatkuu erojenkin jälkeen. Sielunsukulaisuus ei sekään ole aina mutkatonta tai täydellistä. Ne ovat kaikki sukulaisuutta kaikenlaisine valoine ja varjoineen. Minulla on monenlaisia perheitä. On verisuvun ja sydänsuvun kautta tulleita. On sielunsuvun muodostamia ja niiden kaikkien yhdistämiä. Ja lapsia on tullut elämääni niiden kaikkien kautta. Mio Kivelä Simpukan vapaaehtoinen kirjoittaa tahattomasta lapsettomuudesta miehen ja transsukupuolisen näkökulmasta tavalla, joka toivottavasti koskettaa myös monesta muusta näkökulmasta teemaa katsovia.
Simpukka 1 | 2026 7 Päällään seisonut Kirjoittajan IVF-lapsi on jo ihana uhmaikäinen tuittupää. Silti kirjoittaja edelleen hätkähtää kuullessaan muiden raskausuutisia ja tuntee epämääräistä surua menkkojen alkaessa. Arvaa mitä! Äitini serkun pojan vaimo tuli kolmen vuoden yrittämisen jälkeen raskaaksi, kun hän aloitti keramiikan. Mitä jos antaisitte lapsen vain tulla?” Nyökkään, katson kaukaisuuteen ja yritän olla huomioimatta sisälläni kasvavaa huutoa. Tilanteesta on useampi vuosi. Nyt lupaan, että puolustan jokaista, joka kuulee pyytämättä näitä minunkin saamiani neuvoja. “Aloita harrastus tai vaihda työpaikkaa.” “Keskenmeno kertoo, että voit tulla raskaaksi. Pidä sitä hyvänä asiana.” “Ainahan voitte adoptoida.” “Sinun kannattaisi kokeilla greippimehua, punaviiniä, ranskalaisia, päällä seisontaa…” “Mitä ovulaatiotestiä käytät, onhan rauta-arvosi kunnossa, miten paljon syöt D-vitamiinia, olethan muistanut foolihapon?” Kipeitä tilanteita tulee vastaan ihan ilman uteluitakin. Kun olin syönyt foolihappoa kolme vuotta putkeen, työkaverini kertoi, että hän teki tarkoituksella kesälapset. Tuo ajankohta oli kuulemma järkevin. Lisäksi lasten toisiaan lähellä olevat syntymäpäivät ovat tosi kätevät. Yhdet tekevät, toiset saavat ja kolmannet itkevät vessassa kuukaudesta toiseen, mietin silloin. Oikeastaan ainut lapsettomuuteen liittyvä ehdotus, jonka olen ottanut hymyillen vastaan, oli kolmevuotiaalta lapseltani. Olimme autossa, kun hän kysyi, miksi hänellä ei ole pikkusiskoa tai -veljeä. Olin odottanut tuota kysymystä. Silti se sattui. Kerroin, että me kaikki toivomme perheeseen toista lasta, mutta emme voi tietää, saammeko häntä koskaan. Hiljaisuus auttaa enemmän kuin greippimehu ”Te lapset olette lahjoja.” Pitkän hiljaisuuden jälkeen takapenkiltä kuului riemukkaasti: ”Mutta mullahan on päiväkodissa kavereita, joilla on pikkusiskoja. Mä kysyn niiltä, mistä niitä saa!” Nauroin ja mietin: Jee, nyt minua siis neuvovat tuttavien, sukulaisten ja työkavereiden lisäksi päiväkodin lapsetkin. En malta odottaa! Lasten neuvot eivät koskaan kantautuneet korviini. Taisi idea unohtua yhtä nopeasti kuin tulikin. Kerran kuitenkin seisoin yhdynnän jälkeen päälläni ja sanoin puolisolleni: ”Nyt voimme sanoa lapsettomuushoidoissa, että olemme kokeilleet ihan kaikkea. Emme halua enää vain neuvoja. Haluamme apua.” ... KIRJA-ARVIO Monan katse on ranskalaisen taidehistorioitsija, professori Thomas Schlesserin maailmanlaajuiseen menestykseen noussut esikoisteos, joka on rikkonut kotimaansa myyntiennätyksiä ja jonka käännösoikeudet on myyty kymmeniin maihin. Takakansitekstissä kirjan sanotaan olevan ”täydellinen romaani kaikille taidehistoriaa, koskettavia hetkiä ja elämää janoaville” ja luvataan, että ”koko maailman valloittanut, lumoava menestysromaani taiteen ja katsomisen voimasta käy suoraan sydämeen”. Kirja kertoo 10-vuotiaasta Mona-tytöstä, jonka elämää alkaa yhtäkkiä varjostaa sokeutumisen uhka. Silmälääkärin tutkimusten lisäksi Monalle suositellaan terapiaa. Viikoittaisille terapiakäynneille tytön veisi isoisä Henry. Psykiatrin vastaanottojen sijasta isoisä ja Mona alkavat kuitenkin salaa tytön vanhemmilta ja hoitavalta lääkäriltä käydä taidemuseoissa katsomassa kerran viikossa yhtä länsimaisen taiteen merkkiteosta. Ukin ajatuksena on, että Monan tulee saada tallentaa mieleensä kauneutta mahdollisen sokeutumisen varalta. Ukin ja Monan taidemuseovierailujen myötä lukija tutustutetaan 52 taideteokseen, joita tyttö isoisänsä kanssa tarkkaan analysoi. Kirjan keskiössä on isoisän ja tyttärentyttären lämmin ja läheinen suhde, jota kehystää länsimaisen kuvataiteen mestariteosten esittely täydennettynä Henryn ja Monan eksistentiaalisiin elämän kysymyksiin kohdentuvalla pohdiskelulla. Silloin tällöin keskustelussa häivähtää muisto Monan isoäidin, Coletten, kohtalosta, josta ukki vaikenee. Monalle isoäiti on idoli rohkeasta naisesta, jonka muistoa symboloi Coletten lahjoittama, jatkuvasti Monan kaulalla roikkuva kotiloriipus. Sokeutumisen uhka aktualisoituu aina silloin, kun Mona irrottaa korun kaulaltaan. Schlesser on omistanut teoksensa ”maailman kaikille isovanhemmille”. Teoksen teemana onkin isovanhempien valtavan suuri merkitys lapsenlapselle, minkä lisäksi lukija perehdytetään taideteosten tarkkojen kuvausten myötä länsimaiseen taidehistoriaan. Yllätyksekseni en tavoittanut teoksesta minkäänlaista yhteyttä tahattomaan lapsettomuuteen. Teoksessa kylläkin käsitellään menettämistä, siihen liittyvää pelkoa ja pelon kohtaamista. Ukki ja Mona lähestyvät sokeutumisen uhkaa epäsuorasti taideteosten äärellä, mikä entisestään vahvistaa heidän läheistä suhdettaan ja edesauttaa paitsi Monan kuvataiteellista ymmärrystä, myös hänen kasvuaan pelkoa ja menetyksiä rohkeasti kohtaavaksi ihmiseksi. Henryn ja Monan viikoittaiset taidemuseovierailut kertovat siitä, kuinka taide eri muodoissaan voi tarjota mahdollisuuden kohdata joko yksin tai toisen ihmisen kanssa sietämättömältä tuntuva menetys, esimerkiksi luopuminen toiveesta vanhemmuuteen ja isovanhemmuuteen. TEKSTI RIITTA GRANFELT Toimituksen huomio: Inhimillisen erehdyksen vuoksi toimituksemme pyysi arvioimaan kirjan, joka ei sitten ollutkaan lapsettomuuteemainen! Pahoittelemme. Joskus käy vahingossa näin, mutta kyllä hieno kirja-arvio ansaitsee tulla julkaistuksi. Meille saa vinkata kiinnostavista lapsettomuusteemaisista kirjoista joko toimituksen luettavaksi tai tarjota omaa kirja-arviota! Ota yhteyttä simpukka@simpukkary.fi. ”
8 Simpukka 1 | 2026 ... HENKILÖHAASTATTELU Ainutlaatuinen matka Oskari Nivala (vas.) ja Jere Posti odottavat adoptiolasta. ”Epävarmuus paitsi ajallisesta kestosta myös tietenkin lopputuloksesta on asia, joka adoptioon erottamattomasti kuuluu. Ja kun sen tiedostaa, niin siihen on oppinut suhtautumaan niin ettei se epävarmuus ole tuntunut kohtuuttoman raskaalta”, Oskari sanoo. TEKSTI PIRKKO HEIMONEN, KUVA JERE POSTIN JA OSKARI NIVALAN KOTIALBUMI Kymmenen vuotta yhdessä olleet Oskari Nivala ja Jere Posti odottavat adoptiolasta. Adoptiomatkaan on liittynyt odotusta ja toiveikkuutta, jännitystä ja epävarmuutta. Lähipiiri ja someseuraajat ovat suhtautuneet miesparin adoptiotoiveeseen kannustavasti.
Simpukka 1 | 2026 9 HENKILÖHAASTATTELU ... Keväällä 2023 helsinkiläiset Jere Posti, 30, ja Oskari Nivala, 29, lupasivat toisilleen elämänmittaista rakkautta Mustion kirkossa Raaseporissa. Samoihin aikoihin he alkoivat pohtia lapsiperheellistymistä. Molemmat näkivät itsensä ennemmin 30- kuin 40-vuotiaana pienen lapsen vanhempana. Adoptioprosessi käynnistyi elokuussa 2023, kun pariskunta otti yhteyttä Helsingin kaupungin sosiaalitoimeen adoptiosta vastaaville sosiaalityöntekijöille. Adoptioneuvonnan he pääsivät aloittamaan seuraavan vuoden tammikuussa. Neuvontakäyntejä oli noin puolentoista kuukauden välein. Oskari ja Jere muistelevat adoptioneuvonnan olleen informatiivinen, valmentava ja opettavainen kokonaisuus. Lisäksi koko prosessi oli alusta lähtien erittäin avoin. He kertovatkin, ettei adoptioluvan saaminen tullut yllätyksenä, vaan se oli tiedossa jo neuvonnan loputtua. ”Sehän tuntui oikein hyvältä. Se oli vain sellainen muodollinen paperilappu, joka saapui postiluukusta, mutta oikein odotettu”, Jere kertaa viime vuoden toukokuussa olleita adoptioluvan saamisen tuomia tunnelmia. Puolitoista vuotta neuvonnassa tuntui kuluneen nopeasti. “Oli koko ajan tunne siitä, että se (prosessi) etenee johonkin. Aina oli selkeänä se, mitä tapahtuu seuraavaksi. Koko ajan tuntui, että paitsi omat valmiudet ja tieto syvenee, mutta myös se prosessi itsessään menee eteenpäin. Se oli kaikkinensa positiivinen kokemus, enkä usko, että löydän mitään negatiivista sanottavaa prosessista”, Oskari sanoo. Adoptioneuvonnan aikana selvitetään, onko adoptoiminen sopiva vaihtoehto vanhemmuuteen. Neuvonnassa pohdittiin myös kumppanuusvanhemmuutta ja sijaissynnytystä, mutta ne eivät miehistä tuntuneet omilta ratkaisuilta. Adoptio oli heille alusta asti luontaisin vaihtoehto. Oskari vertaa adoptioneuvontaa pariterapiaan: ”Emme ole käyneet pariterapiassa, mutta voisin kuvitella sen olevan vähän saman tyyppistä. Oli todella antoisaa päästä käymään ammattilaisen avustamana sellaisia keskusteluja, joita muuten ei tulisi edes käytyä. Vaikka sitä prosessia käykin oman puolisonsa kanssa, niin se oli opettavaista, että pääsi kuulemaan, mitä toinen ajattelee vanhemmuudesta.” ”Olisi mahtavaa, jos kaikki pystyisivät käymään samanlaisen prosessin läpi. Se olisi varmasti kaikille antoisaa”, Jere jatkaa. Syksyllä heillä on yhteisiä vuosia koossa 11. Miespareille adoptointi on mahdollista kotimaasta ja ulkomailta Kolumbiasta, Etelä-Afrikasta sekä mahdollisesti tulevaisuudessa Taiwanista. Oskari ja Jere päätyivät kotimaan adoptioon. ”Mietittiin sitä (ulkomaan adoptiota) hyvinkin tosissamme, mutta useiden tekijöiden summana päädyttiin kotimaan adoptioon”, Oskari sanoo. VALMIS VANHEMMUUTEEN Adoptioprosessi on tietenkin aina monenlaisia tunteita herättävä. Oskarin ja Jeren matkaan on liittynyt ainakin odotusta ja toiveikkuutta, mutta myös jännitystä ja epävarmuutta. Tällä hetkellä he odottavat lapsiesitystä. ”Olen yrittänyt suhtautua siihen epävarmuuteen jännityselementtinä. Se on myös tosi ainutlaatuinen tapa tulla vanhemmaksi. Että joku päivä meidän puhelin soi, me ei voida ennakoida sitä mitenkään. Siihen hetkeen liittyy valtavasti odotusta ja jännitystä, sitä ei pysty ennustamaan”, Oskari sanoo. ”Itse en sitä puhelua ehkä odota jännittäen, vaan sillä hetkellä kun se puhelu tulee, niin sitten se jännitys iskee, että nyt se sitten tapahtuu. Sitä hetkeä on vaikea kuvitella”, Jere jatkaa. Miehet kertovat, ettei tähänastinen matka ole tuntunut kovin raskaalta. He pohtivat siihen olevan varmasti useita syitä. Oskari toteaa, että se, mikä yhdelle tuntuu helpolta, ei ole sitä välttämättä kaikille. ”Lopputulema on tietenkin se paras. Ja se, miten tämän prosessin aikana huomasi kasvavansa vanhemmuuteen. On ollut myös hienoa huomata itsestä, että jossain vaiheessa prosessia alkaa tuntumaan, että nyt on valmis mahdolliseen adoptiolapseen”, Jere pohtii. Tasa-arvoisen avioliittolain tultua voimaan vuonna 2017 ovat avioliitossa olevat, samaa sukupuolta olevat parit saaneet adoptoida yhdessä. Ensimmäiset adoptiot sateenkaariperheisiin vahvistettiin vuonna 2020. Tuolloin Helsingin kaupungin mukaan heidän alueellaan oli neuvonnassa tai siihen jonottamassa useita samaa sukupuolta olevia pariskuntia. OSKARI NIVALA JA JERE POSTI ●• Asuvat Helsingissä. ●• Oskari toimii Kokoomuksen viestintäpäällikkönä. ●• Jere työskentelee veroasiantuntijana. ●• Oskarin Instagram @oskarinivala.
10 Simpukka 1 | 2026 ... HENKILÖHAASTATTELU Oskari ja Jere pohtivat, mitä muuta yhteiskunta voisi tehdä miesten lapsiperheellistymisen tukemiseksi. Oskari ajattelee asiassa olevan kaksi puolta: kulttuurillinen ja lainsäädännöllinen. Lainsäädännöllistä puolta tulisi hänen mukaansa parantaa siten, että ei-kaupallinen sijaissynnytys sallittaisiin Suomessa. Tällä olisi iso merkitys lapsiperheellistymiseen paitsi sateenkaariperheille, myös tahatonta lapsettomuutta kokeville heteropareille. Ja entäs se kulttuurillinen puoli? ”Kaikki miehet, ja ennen kaikkea kaikki isät, pystyvät osaltaan vaikuttamaan sellaiseen asennemuutokseen, että näytetään niitä isyyden ja vanhemmuuden hyviä puolia, jaetaan vanhempainvapaat tasan. Näytetään millaista perhe-elämää se isyys voi parhaimmillaan tuoda. Ylipäätään perhekeskustelu yhteiskunnassa on nykyään aika ongelmalähtöistä ja se on harmi, koska lähtökohtaisesti lapset ovat tosi ihana ja onnellinen asia”, Oskari sanoo. TOIVE LAPSESTA RIITTÄÄ Oskari ja Jere ovat puhuneet adoptiosta avoimesti myös Oskarin Instagram-tilillä. Avoimuudella he pyrkivät valmistamaan omaa lähipiiriään – tulevia isovanhempia, tätiä ja setiä – adoptioon liittyviin erityispiirteisiin. Heidän lähipiirinsä on suhtautunut asiaan todella kannustavasti, eikä soraääniä ole kuulunut someseuraajiltakaan. ”Me halutaan puhua myös siitä, että tämä on tosi upea tapa tulla vanhemmaksi ja ainutlaatuinen matka myös meille ihmisinä ja yksilöinä”, Oskari iloitsee. Moni saattaa pohtia, onko toive saada lapsi riittävä syy hakeutua adoptioneuvontaan. Jere ja Oskari vahvistavat, että kyllä on. He kannustavatkin adoptoimista pohtivia hakeutumaan neuvontaan matalalla kynnyksellä: neuvonnan aloittaminen ei sido mihinkään, ja jokainen prosessi on aina yksilöllinen. ”Adoptiovanhemmuus on aina vanhemmuutta erityistarpeiselle lapselle, ja se pitää tiedostaa. Ajattelen, että se prosessi itsessään on niin kaiken kattava ja läpileikkaava, että vaikka hakeutuisi adoptioneuvontaan vielä vähän epävarmana tai tunnustellen, niin siinä prosessin aikana selviää hyvin nopeasti, että onko adoptio hyvä tapa itselle tulla vanhemmaksi. Adoption lähtökohtana on aina se, että etsitään lapselle parhaita mahdollisia vanhempia eikä päinvastoin”, Oskari täsmentää. Adoptioon liittyvässä puheessa nostetaan usein esille vaikeuksia ja negatiivisia asioita. Oskari muistuttaa, että epävarmuus prosessin kestosta ja lopputulemasta kuuluvat erottamattomasti adoptioon, mutta siihen liittyy myös paljon hyvää. ”Jos adoptio on pohdinnassa, niin kannattaa ehdottomasti mennä adoptioneuvontaan, koska sieltä saa ne vastaukset avoimiin kysymyksiin sekä ammattilaisen tuen ja avun”, Oskari kannustaa. TIETOA ADOPTIOSTA • ●Pakollisen adoptioneuvonnan kesto on vähintään yksi vuosi. ●• Maksutonta neuvontaa järjestävät hyvinvointialueet, Pelastakaa Lapset ry ja pääkaupunkiseudulla Helsingin kaupungin sosiaalipalvelut. ●• Tällä hetkellä miesparit voivat adoptoida kotimaasta, Kolumbiasta ja Etelä-Afrikasta. • Vain Interpedia ottaa uusia ulkomaisen adoption asiakkuuksia. ●• Myös itsellisesti voi adoptoida. ●• Tietoa ja tukea adoptioperheille ja adoptiota harkitseville tarjoaa Adoptioperheet ry, adoptioperheet.fi. • Yhteiset Lapsemme ry järjestää adoptiovalmennuskursseja, joissa käydään läpi monia adoptiovanhemmuuteen liittyviä aiheita, yhteisetlapsemme.fi.
Simpukka 1 | 2026 11 PERHEEN MÄÄRITTELY Someseuraajat pitivät hyvin tärkeänä sitä, että perheen voi määritellä itse. Vastauksissa korostui ajatus siitä, että elämä ei aina etene käsikirjoituksen mukaan: kaikki eivät saa lapsia, kaikki parisuhteet eivät kestä, ja perheiden rakenteet voivat muuttua yllättävissäkin tilanteissa. Näihin asioihin ei aina liity vapaita valintoja, vaan elämänkulku muotoutuu olosuhteiden ja sattumien kautta. Useissa vastauksissa nousi esiin tarve vapautua ulkopuolisista odotuksista ja ahtaista normeista, jotka nojaavat perinteiseen ydinperhemalliin. Tällöin perhe ei ole velvollisuus tai ennalta määrätty kapea rakenne, vaan vastavuoroinen ja elävä suhde, joka voi kehittyä läpi elämän. “Oma kokemus ratkaisee.” “Aina ei voi päättää, mitä elämä tuo. Voi olla monta syytä, miksi jotain tiettyä ei elämässä ole.” “Suhteet eivät ole mustavalkoisia.” “Silloin voi olla sellaisten ihmisten kanssa, joita ovat minulle hyväksi ja valitsevat minut.” Kerätyt vastaukset osoittavat, että perheiden monimuotoisuus ei ole poikkeus vaan todellisuutta. Erityisesti tahattoman lapsettomuuden näkökulmasta ne muistuttavat, että perhe ei ole puutetta jostakin, vaan läsnäoloa jossakin toisessa muodossa. Perhe syntyy siitä, että joku tärkeä ja rakas on vierellä. “Lapsuuden perhettä emme voi valita, mutta puoliso ja ystävät ovat valitsemamme perhe.” “Perhe merkitsee rakkautta, tukea ja lämpöä.” “Perhe voi olla pieni ja tarkkarajainen, toisaalta laaja ja monivivahteinen.” “Läheiset, jotka osallistuvat aktiivisesti elämään, auttavat ja välittävät.” “Perhe on muutakin kuin ydinperhe. Siihen kuuluvat myös läheiset, ystävät ja lemmikit.” “Perhe merkitsee kotia.” PARASTA PERHEESSÄNI Kysymys siitä, mikä on parasta perheessä juuri nyt, toi esiin arjen merkityksen. Läheisyys, läsnäolo, kiireettömyys ja tunne siitä, että kuuluu tiimiin, toistuivat vastauksissa. Oli kyse lapsettomasta perheestä tai erilaisista perhemuodoista, tärkeintä oli saada olla rakkaiden ympäröimänä ja kokea tukea sekä turvaa. “Läheisyys ja rakkaus.” “Onnellisuus, kiireettömyys, yhdessä vietetty aika.” “Läsnäolo ja arki.” “Saa tukea ja turvaa, porukka, joiden kanssa olla oma itsensä hyvinä ja huonoina hetkinä.” ... Julkaisemme Simpukan somessa sanottua -sivulla someseuraajiemme vastauksia Instagramin tarinaosiossa esittämiimme kysymyksiin. Tällä kertaa kysyimme seuraajiemme ajatuksia perhekäsityksestä ja perheiden monimuotoisuudesta. TEKSTI MONA RAINERLA KUVA PEXELS Älä jää yksin! Lue Simpukan tarjoamasta vertaistuesta: Vertaistuki Simpukassa. Lue tahattomasti lapsettomien kirjoittamia blogikirjoituksia: Tarinoita lapsettomuudesta -blogi. Vertaistukea ja tietoa lapsettomuudesta Instagramista @simpukkary SIMPUKAN SOMESSA SANOTTUA Perhe voi olla tarkkarajainen tai monivivahteinen Sosiaalisessa mediassa kerätyt vastaukset osoittavat, ettei perhettä voi eikä pidä mahduttaa yhteen määritelmään. Vastauksissa piirtyy kuva perheistä, jotka elävät monessa muodossa: uusperheinä, yhden tai useamman vanhemman perheinä, lapsettomina perheinä, ystäväperheinä sekä perheinä, joissa lemmikeillä on tärkeä rooli. PERHEEN MÄÄRITTELY Kun vastaajilta kysyttiin, mitä perhe heille merkitsee, korostuivat tunteet ja kokemukset rakenteiden sijaan. Perhe yhdistettiin rakkauteen, tukeen, luottamukseen ja turvallisuuteen. Useissa vastauksissa nousi esiin ajatus siitä, ettei perhe ole vain se, kenen kanssa asuu tai keihin on veriside, vaan ne ihmiset ja lemmikit, jotka osallistuvat aktiivisesti elämään ja välittävät. Perhe ei aina synny biologian kautta, vaan valinnoista ja suhteista. Ajatus perheestä elää elämäntilanteiden mukana.
12 Simpukka 1 | 2026 ... SIMPUKKA VAIKUTTAA TEKSTI PIIA SAVIO KUVA MONA RAINERLA Tavoitteena parantaa tahattomasti lapsettomien asemaa yhteiskunnassa Lapsettomien yhdistys Simpukka toimii aktiivisena yhteiskunnallisena vaikuttajana ja tahattomasti lapsettomien hyvinvoinnin edistäjänä. Vaikuttamistyö on pitkäjänteistä työtä, jonka tulokset näkyvät hitaasti. Jokaisen tahattomasti lapsettoman ääni on vaikuttamistyössä tärkeä. Lapsettomien yhdistys Simpukan vaikuttamistyön kirjattuna tavoitteena on, että tahattomasti lapsettomien ja lahjasoluperheiden erityiskysymykset huomioidaan heitä koskevassa yhteiskunnallisessa päätöksenteoksessa. Simpukka ry:n tekemää vaikuttamistyötä ei voi kuvata pikamatkana vaan se on pitkäjänteistä työtä, jonka tulokset voivat olla nähtävissä kuukausien, vuosien tai jopa vuosikymmenten päästä. Näin ollen myös vaikuttamistyön tulosten näkyväksi tekeminen on vaikeaa, koska yhteiskunnassa tapahtuvat muutokset tapahtuvat usein hyvin pitkällä aikavälillä. Tämä koskee myös vaikuttamistyömme sisältöjä. Esimerkkinä tästä on poliittisille päättäjille esittämämme tieto hedelmöityshoitoihin sijoitettujen eurojen tuottavuudesta. Tutkimusten mukaan IVF-hoitoihin eli koeputkihedelmöitykseen käytetty euro maksaa itsensä takaisin 8,5-kertaisesti, kun hoitojen tuloksena syntyy lapsi. Haaste poliittisille päättäjille tässä tuottavassa yhtälössä on se, että tuotto yhteiskunnalle lähtee todentumaan vasta kahdenkymmenen vuoden päästä lapsen syntymästä. Ennen kahdenkymmenen vuoden ikää lapsi on menoerä yhteiskunnalle, mutta jo 38 vuoden iässä henkilö on maksanut häneen sijoitetut eurot takaisin verotulojen myötä. Vertailun vuoksi on tärkeää tuoda esiin se, että ilman hedelmöityshoitoja syntynyt lapsi on maksanut itsensä takaisin kaksi vuotta aiemmin eli 36-vuotiaana. Tämän jälkeen kansalaiset tuottavat valtiolle tuloa noin 70 ikävuoteen saakka. Vaikka hedelmöityshoitoihin käytettyjen varojen panos-hyötysuhde on tutkitusti todettu erittäin hyväksi, kansanedustajien kausi on neljän vuoden pituinen ja säästöpaineet koskevat tätä hetkeä. Tästä näkökulmasta kahdenkymmen vuoden perspektiivi tuntuu ymmärrettävästi kaukaiselta. Sama asia koskee myös esimerkiksi vanhusten hoivaa ja sen kasvavaa tarvetta tulevaisuudessa. Päättäjien tapaamisissa nostamme esiin sitä, miten yhteiskunnassamme oletetaan vahvasti, että jokaisella ikääntyvällä kansalaisella on lapsia, jotka voivat tukea vanhempiensa ja isovanhempiensa kotona asumista. Näin ei valitettavasti ole. Joka kolmas mies ja viides nainen jää lapsettomaksi, vaikka 85 prosentilla on lapsitoive olemassa ja toiveissa on kaksi lasta ihannetilanteessa elämässään. (Perhebarometri 2022). Haasteena poliittisille päättäjille alijäämäisessä valtiontaloudessa on se, miten ikääntyvien kansalaisten hoivaa voitaisi tehostaa varmistaen kuitenkin jokaiselle kansalaiselle heidän tarvitsemansa vanhuudenturva. TULE MUKAAN VAIKUTTAMAAN Edellisessä kappaleessa esittelimme vain kaksi esimerkkiä päättäjätapaamisissa esiin nostamistamme asioista. Muita vaikuttamistyömme kärkiä ovat hedelmällisyystietoisuuden vahvistaminen, ei-kaupallisen sijaissynnytyksen salliminen Suomessa, keskenmenon hoitopolun parantaminen sekä psykososiaalisen tuen tarjoaminen osana lapsettomuuden hoitopolkua ja elämänkaarta. Vaikuttamistyö on pitkäjänteisyydestä huolimatta hyvin palkitsevaa, kun asiat menevät askel kerrallaan eteenpäin. Tällä hallituskaudella muun muassa palautettiin sairausperusteiset Kela-korvaukset yksityisen puolen hedelmöityshoitoihin, keskenmenojen Käypä hoito -suositus on pian valmis sekä Keskenmenon kokeneiden kohtaaminen ja tuki -Hotus-hoitosuosituksen tekeminen on alkanut. Lisäksi munasolulahjoittajien haittakorvauksen tasoa nostettiin vuoden 2026 alusta alkaen. Eduskuntavaalit 2027 lähenevät kovaa vauhtia, ja Simpukan vaikuttamistyö kohti vaaleja kiihtyy. Poliittiset tavoitteemme vaalikaudelle 2027–2031 on laadittu, ja tarpeen mukaan niitä vielä päivitetään tämän vuoden aikana. Kannustamme kaikkia tahattomasti lapsettomia mukaan vaikuttamistyöhön ja olemaan yhteydessä oman alueensa kansanedustajiin ja päättäjiin. Vaikuttamistyössä voi hyödyntää Simpukan poliittisia tavoitteita. Vaikutetaan yhdessä siihen, että jokainen tahatonta lapsettomuutta kokeva saa tarvitsemaansa tukea.
Simpukka 1 | 2026 13 ... SIMPUKKA VAIKUTTAA LAADI MIELIPIDEKIRJOITUS Laadi paikallislehteen mielipidekirjoitus tahattomasti lapsettomia koskettavasta asiasta. Kullakin lehdellä on omat ohjeensa mielipidekirjoituksen kirjoittamista ja lähettämistä varten. Mielipidekirjoitukseen mahtuu vain yksi aihe. Kirjoita näkökulmasta, josta asiaa ei ole tarkasteltu tai jota kannattaa syventää. Voit myös osallistua käynnissä olevaan keskusteluun. Mielipidekirjoitus sisältää kolme kohtaa: varsinainen mielipide tai väite, perustelut väitteelle ja lopetus. Tarkista lehdeltä, julkaistaanko siellä esimerkiksi aikaisemmin sosiaaliseen mediaan kirjoitettuja tekstejä. OTA YHTEYTTÄ PÄÄTTÄJÄÄN Lähetä päättäjälle, kansanedustajalle tai aluevaltuutetulle viesti sähköpostitse tai sosiaalisessa mediassa ja keskustele, kuinka hän voisi edesauttaa tahattomasti lapsettomien asiaa. Voit kysyä esimerkiksi seuraavia asioita: ● Miten määrittelet perheen? Keitä siihen kuuluu? ● Miten edistäisit lapsiperheellistymisen mahdollisuuksia hyvinvointialueellasi tai Suomessa? ● Miten edistäisit lapsettomien asemaa esimerkiksi ikääntyvien palveluissa? ● Miten edistäisit lapsettomien ja lapsettomuushoidoissa käyvien hyvinvointia työpaikoilla? ● Miten lisäisit nuorten tietoisuutta hedelmällisyydestä? LIITY SIMPUKAN MEDIAVERTAISTEN LISTALLE Oman kokemuksen jakaminen mediassa on tehokas keino tehdä tahatonta lapsettomuutta näkyväksi. Media etsii usein Simpukan kautta kokemusasiantuntijoita haastatteluun. Ilmoittaudu mediavertaisten listalle kertomalla itsestäsi ja tilanteestasi Simpukalle lomakkeella. Lue lisää sivulta 38. Kolme esimerkkiä siitä, miten sinä voit vaikuttaa. Lisää vaikuttamisen tapoja löydät Simpukan verkkosivuilta Vaikuta itse! VAIKUTA ITSE NÄIN Lapsiperheellistymisen tukemiseksi ja syntyvyyden edistämiseksi: 1. Lapsiperheellistymisen mahdollisuuksia on edistettävä ja esteitä purettava. 2. Hedelmöityshoitojen resursseja ja hedelmällisyystietoa on lisättävä. 3. Ei-kaupallinen sijaissynnytys on sallittava Suomessa. 4. Lapsettomat on huomioitava palveluissa ja päätöksenteossa. Lue täältä Simpukan poliittiset tavoitteet 2027–2031 Simpukan poliittiset tavoitteet hallituskaudelle 2027–2031
14 Simpukka 1 | 2026 Oma perheeni - hyvä ja arvokas TEKSTI HANNA PARVIAINEN JA HAASTATELLUT, KUVAT HAASTATELTUJEN KOTIALBUMIT JA EEVA-MARIA BROTHERUS, LOTTA POLVIANDER JA SANNA REPONEN, PIIRROS CHATGPT ... SIMPUKKA VAIKUTTAA Mitä tarkoittaa perhe? Keistä se muodostuu? Mitä tarkoittaa, kun joku sanoo toivovansa perhettä tai kertovansa, että hänestä tai heistä tulee perhe? Mitä tarkoittaa, kun joku toivoo perheellistyvänsä? Miksi esimerkiksi kaksin asuva perhe puhuu haaveilevansa perheestä? Yhteiskunnallisessa keskustelussa perheellä tarkoitetaan usein lapsiperhettä ja varsinkin perheellistymisellä tarkoitetaan lapsiperheellistymistä. Läheskään kaikissa perheissä ei kuitenkaan ole lapsia. Simpukka haluaa muuttaa voimakkaasti puhetapaa siitä, että vain lapsiperhe olisi niin sanotusti oikea perhe. Perhe ja lapsiperhe eivät ole synonyymejä. Jokaisella on oikeus määritellä itse, keitä hänen perheeseensä kuuluu. Jotkut perheenjäsenet asuvat saman katon alla ja jotkut asuvat eri kodeissa. Perheeseen voi kuulua lapsia, aikuisia, sukulaisia, lemmikkejä ja ystäviäkin. Perhe on sen jäsenten näköinen. Tahattoman lapsettomuuden kokemus saattaa muokata voimakkaasti sekä ajatusta omasta unelmien perheestä että sitä, millaiseksi oma perhe lopulta muodostuu. Lapsia voi tulla perheeseen toivottua myöhemmin, ennakkoajatuksista poikkeavilla tavoilla tai eri määrä, kuin alunperin haaveili. Lapsia voi tulla perheeseen esimerkiksi adoption, sijaisvanhemmuuden tai puolison kautta. Omaan perheeseen kuuluviksi voi halutessaan laskea kummilapset tai ystävien tai sukulaisten lapset. Lopullinen lapsettomuus voi murskata haaveet ja toiveet siitä, millaiseksi oman perheen kuvitteli. Vaikka lapsia ei kuuluisi lainkaan omaan lähipiiriin, on oman perheen oltava silti kokonainen ja arvostettu myös yhteiskunnan silmissä. Omat vanhemmat, sisarukset tai vaikka omat kummivanhemmat voivat olla tärkeä osa omaa perhettä. Perhetunnetta voi kokea vahvasti esimerkiksi työpaikalla, harrastusporukassa tai ystävien kesken. Nelijalkaiset ystävät kotisohvalla, terrariossa, tallissa ja piha-aitauksessa ovat monille tärkeitä perheenjäseniä. Yksin asuvallakin on tärkeä ja arvokas perhe juuri tällaisena. Kysyimme seitsemältä tahattoman lapsettomuuden kokeneelta, keitä hänen perheeseensä kuuluu ja millainen hänen perheensä olisi, jos kaikki hänen toiveensa olisivat toteutuneet. Kysyimme myös, mitä tulisi muuttua, että hänen perheensä kaltaiset perheet olisivat näkyvämpiä, tunnistetumpia ja hyväksyttävämpiä yhteiskunnassamme. Tässä jutussa näkyy hyvin Simpukan kohderyhmien moninaisuus: lasta toivovat, lapsettomuuden kokeneet lapsen saaneet, lopullisesti lapsettomat ja lapsenlapsettomat. Kohderyhmiä yhdistää toive lapsesta sekä lapsettomuuskokemuksen mukana kulkeminen koko elämän ajan. Keistä oma perhe muodostuu? Millainen oli oma unelmien perhe ja millaiseksi perhe muodostui tahattoman lapsettomuuden kokemuksen kautta? Seitsemän Simpukka-lehden lukijaa kertovat, millainen perhe heillä on.
Simpukka 1 | 2026 15 ... SIMPUKKA VAIKUTTAA Elina, adoptioperhe 1. Perheeseeni kuuluvat minä, aviomieheni, meidän yhteinen 7-vuotias adoptiolapsemme sekä mieheni 17-vuotias poika. Lisäksi meillä on suuri tuki isovanhemmista ja lapsen kummista, jotka ovat aina valmiina auttamaan ja tukemaan meitä. 2. Perheeni on täydellinen juuri tällaisena. Olen haaveillut äitiydestä pitkään, ja nyt, kun saan olla äiti pienelle pojallemme, tunnen suurta kiitollisuutta. Tämä hetki on minulle tärkeä, ja tuntuu ihanalta, että perheemme on vihdoin yhdessä. 3. Toivon, että lapseni saa kasvaa yhteiskunnassa, jossa erilaisuutta ymmärretään ja tuetaan. Haluan hänen voivan olla ylpeä taustastaan ja tulla hyväksytyksi omana itsenään. Monimuotoisuuden tukeminen rikastuttaa yhteiskuntaa ja luo turvallisemman ympäristön kaikille lapsille. On tärkeää tuoda tietoa erilaisista perhemuodoista kouluissa ja yhteisöissä sekä lisätä adoptioperheiden näkyvyyttä mediassa. Adoptio on upea mahdollisuus tulla perheeksi. Veera, sateenkaariperhe 1. Perheeseeni kuuluvat trans- ja sateenkaariperheen vanhemmat Veera ja Jali, kahdeksan kuukauden ikäinen vauva sekä kolme kissaa. 2. Kaikki toiveet perheestä ovat nyt toteutuneet, kun meille syntyi viime keväänä terve lapsi. Mistään tämän enemmästä ei olisi osannut edes haaveilla! 3. Toivoisimme, että sateenkaariperheet ja lahjasoluilla syntyneet lapset näkyisivät yhteiskunnan arjessa ja keskusteluissa entistä avoimemmin ja luonnollisemmin. Sukupuoli-, seksuaali- sekä perhemoninaisuutta tulisi tuoda kasvatukseen ja koulun opetukseen inklusiivisemmin. Monimuotoisuuden hyväksyminen vahvistaa kaikkien perheiden hyvinvointia. Kun erilaiset perhemuodot tunnustetaan, lapsilla on turvallisempi kasvaa omannäköisessään perheessä ja enemmän tilaa olla ylpeä omasta taustastaan. Wilma, ystävä perheenä 1. Perheeseeni kuuluu ystäväni Saara. Toki minulla on sukulaisiakin, mutta en ole heidän kanssaan niin läheinen kuin ystäväni Saaran kanssa. 2. Jos kaikki olisi mennyt toiveiden mukaan, olisi minulla nyt lapsiperhe. 3. Toivoisin, että ihmiset ymmärtäisivät, että voi olla perhe ilman lapsiakin. Perhe lapsilla on yhtä kuin lapsiperhe. Se on eri asia. Elina, koiraperhe 1. Perheeseeni kuuluvat minä ja kääpiövillakoirani Toffe. Toisaalta miettien laajempaa perhettä tai sukulaisuutta käsitteenä, niin lapsuuden perheeseeni kuuluvat myös iäkäs isäni ja siskoni, joka asuu Ruotsissa. He ovat ainoita perheenjäseniä oman “kotiperheeni” ulkopuolella. 2. Jos kaikki haaveeni olisivat toteutuneet, niin perheeseeni kuuluisi aviomies, kaksi lasta ja koira. Vaikka olen lopullisesti lapseton, ja hyväksynyt asian, niin silti lapsihaave vielä puskee pintaan. Koska muitakin tapoja on, esimerkiksi uusperhe, adoptio tai sijaissynnytys. 3. Yhteiskuntamme tulisi muuttua. Toivoisin, että esimerkiksi julkisen hedelmöityshoitoklinikan ikäraja nousisi, kun nyt yli 40-vuotiaat poistetaan klinikalta kylmästi. Media voisi uutisoida ja haastatella erilaisia perhemuotoja ja lapsettomia ja kirjoittaa tahattoman lapsettomuuden syistä. Myös joku televisiosarja tähän liittyen sekä fiktiivinen että myös tositv-ohjelma avartaisi yhteiskunnan ja yksittäisten ihmisten suhtautumista lapsettomuuteen. Myös politiikassa voisi jotenkin tukea taloudellisesti yksin asuvia, tahattomasti lapsettomia.
16 Simpukka 1 | 2026 ... SIMPUKKA VAIKUTTAA Reeta, uusperhe 1. Perheeseemme kuuluvat minä bonusäiti Reeta, Antti-isä ja teini-ikäiset lapset Julius ja Sophia sekä rescue-koiramme Yoda. 2. Perheemme olisi täydentynyt vähintään yhdellä lapsella ja sisaruksella. Kaksi kertaa olemme olleet yhdessä raskaana. Jos kaikki olisi mennyt hyvin, olisi meillä yhteinen lapsi vuosimallia 2015 tai 2018 tai jopa molemmat. 3. Uusperheet alkavat nykyisin olla jo tunnistettavampia eikä hätkähdyksiä enää tapahdu niin usein näin bonusäidin näkökulmasta. Terveydenhoito ja kuntien palvelut ovat ne, jossa törmää useimmiten siihen, että oletuksena olen äiti, ja sen toivoisin muuttuvan. Ei oleteta vanhempirooleja, vaan varmistetaan ketä on paikalla, niin uusperheiden kuin muidenkin ydinperheestä kokoonpanoltaan eroavien osalta. Marjukka, lasta toivova perhe 1. Ydinperheeseeni kuuluu minun lisäkseni puolisoni, mutta koen, että perhettä ovat myös molempien vanhemmat sekä sisarukset ja heidän lapsensa. 2. Haaveena on, että lapsia olisi ainakin yksi, mielellään kaksi ja barbet-rotuinen koira. Jos ei olisi vaikeutta saada luonnollisesti lapsia tai hoidot olisivat onnistuneet, niin meillä varmasti olisi jo jälkikasvua tai tulossa. 3. Tahattomasta lapsettomuudesta pitäisi puhua enemmän julkisesti ja tuoda näkyväksi niissä medioissa ja kanavissa, mistä voisi tavoittaa niitäkin, joille aihe ei ole tuttu. Näin moni saisi ymmärryksen siihen, että ei kaikille omien lapsien hankkiminen ole helppoa ja halpaa. Anu, itsellisen äidin perhe 1. Meidän valloittavaan, vaikkakin kovaäniseen, perheesemme kuuluvat Anu-äiti ja ihanat tyttäret Hilma ja Selma. Naapurissa asuva Sari-täti mäyräkoirineen lasketaan myös perheeseemme kuuluvaksi. 2. Olisin halunnut lapsia jo aiemmassa parisuhteessa, mutta toive ei ollut yhteinen, joten sen toteutuminen ei ollut mahdollista. Nyt itsellisenä äitinä minulla on unelmieni perhe. 3. Perheiden moninaisuus pitäisi tunnistaa aidosti ja antaa sille tilaa niin mediassa, oppimateriaaleissa kuin myös julkisessa keskustelussa. Ja mielellään niin, että itsellinen tai vammainen vanhempi lapsineen nähdään tavallisena perheenä muiden joukossa, ei poikkeuksena tai selviytymistarinana. Silja, kaksin asuva perhe 1. Minun perheeni on ensisijaisesti mieheni ja minä. Mieheni kautta perheeseeni kuuluvat myös hänen aikaisemmassa avioliitossa syntyneet kolme lasta puolisoineen ja heidän lapsineen, yhteensä 13 perheenjäsentä. Lapsuudenperheeni on myös minun tärkeä perhe. Siihen kuuluvat äiti, isä, sisko miehineen ja heidän kaksi aikuista poikaansa. 2. Jos haaveemme olisivat toteutuneet, olisimme saaneet monta yhteistä lasta. Meillä olisi ollut yhdessä rakennettu talo maalla. Peruna- ja mansikkamaa, kissoja ja koiria. Ovet aina auki kaikille ja pullantuoksua aina ilmassa. 3. Asenteiden ja vanhakantaisen ajattelutavan tulee muuttua. On opittava ymmärtämään, että perhe on perhe, vaikka sen muodostavat kaksi aikuista eivät koskaan olisi saaneet yhteisiä lapsia. Myös tavassa puhua on tapahduttava muutoksia. 1. Keitä perheeseesi kuuluu? 2. Jos kaikki haaveet toteutuisivat tai olisivat toteutuneet, millainen perheesi olisi? 3. Mitä tulisi muuttua, että sinun perheesi kaltaiset perheet olisivat näkyvämpiä, tunnistetumpia ja hyväksyttävämpiä yhteiskunnassamme?
Simpukka 1 | 2026 17 ... TEKSTI HANNA PARVIAINEN Lapsettomien Simpukka-viikko jakaa tietoa ja tukea tahattomasta lapsettomuudesta viikolla, jolloin uutisissa ja kaupoissa juhlistetaan äitiyttä. Lapsettomien Simpukka-viikko tuo 4.–10.5.2026 tahattoman lapsettomuuden esille kokemuksena ja ilmiönä. Viikolla vietetään myös lapsettomien lauantaita, joka muistuttaa äitienpäivän kynnyksellä siitä, että vanhemmuus ei ole itsestäänselvyys. Kampanjaviikko tuo tietoa tahattomasta lapsettomuudesta, esittelee vertaistuen merkitystä ja mahdollisuuksia, lohduttaa, ymmärtää ja kannattelee. Vuonna 2026 Simpukan teemana on Mikä on perhe? Teema näkyy myös Lapsettomien Simpukka-viikon ohjelmassa. Tuomme esille erilaisia perheitä sekä tahattoman lapsettomuuden vaikutuksia oman perheen muodostumiseen. Muistutamme, että kaikissa perheissä ei ole lapsia. TERVETULOA VERKKOLUENNOILLE Järjestämme Lapsettomien Simpukka -viikolla webinaareja, joista tämän lehden julkaisemiseen mennessä on lyöty lukkoon kaksi (alla ohjelma). Tarkemmat tiedot webinaareista ja niiden puhujista löytyvät Simpukan tapahtumakalenterista sekä somekanavista. POLKUJA LAPSETTOMUUDESTA LAPSIPERHEEKSI Ti 5.5.2026 klo 17.30–19.30 järjestämme Polkuja lapsettomuudesta lapsiperheeksi -webinaarin. Asiantuntijoiden puheenvuoroissa kuulemme itsellisestä vanhemmuudesta ja bonusvanhemmuudesta sekä sateenkaari- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien lapsiperheellistymisen tavoista, kuten lahjasoluhoidoista, kumppanuusvanhemmuudesta ja sijaissynnytysprosessista. Illan lopuksi kuulemme, millaisia tunteita ja ajatuksia herää, kun vanhemmuus toteutuu vuosien odotuksen jälkeen. Puheenvuoro avaa näkökulmia siihen, miten tahattoman lapsettomuuden kokemus voi vaikuttaa vanhemmuuteen, vanhemman identiteetin rakentumiseen ja lapsiperheen arkeen. LOPULLINEN LAPSETTOMUUS OSANA ELÄMÄNTARINAA Ke 6.5.2026 klo 17–18.30 järjestämme Lopullinen lapsettomuus osana elämäntarinaa -webinaarin. Tapahtumassa asiantuntijat kertovat muun muassa lopulliseen lapsettomuuteen sopeutumisesta sekä mielekkään elämän löytymisestä. Katse käännetään myös ikääntymiseen: kuulemme hyvän vanhuuden suunnittelusta sekä keinoista lievittää iäkkäiden ihmisten yksinäisyyttä ja kehittää omahoitotaitoja. Asiantuntijat puhuvat myös perhehoidosta ikääntyneen tukena ja turvana sekä edunvalvontavaltakirjasta. Webinaarin jälkeen on mahdollista siirtyä keskustelemaan lopullisen lapsettomuuden teemoista sekä kuulemaan Simpukan yksin ja kaksin elävien, lopullisesti lapsettomien SYKE-verkoston tarjoamasta vertaistuesta. Vertaistapaaminen lopullisesti lapsettomille järjestetään verkossa ke 6.5.2026 klo 18.45– 20. TULE MUKAAN SOMEKAMPANJAAN! Viikon somekampanja tuo tahatonta lapsettomuutta tutuksi tietoiskuin ja julkaisuin. Esittelemme vertaistuen mahdollisuuksia, julkaisemme lapsettomuustarinoita sekä jaamme tietoa lapsettomuutta kokeville, heidän läheisilleen, suurelle yleisölle, ammattilaisille ja päättäjille. Tule mukaan tekemään tahattoman lapsettomuuden kokemusta tutuksi jakamalla, kommentoimalla, tykkäämällä ja tallentamalla Simpukan somepostauksia! MIKÄ ON PERHE? -VALOKUVANÄYTTELY Simpukka nostaa perheteeman esille Mikä on perhe? -valokuvanäyttelyssä. Näyttely esittelee 17:n tahattomasti lapsettoman henkilön perheen. Kuvattavia haettiin Simpukan somekanavissa ja verkkosivuilla syksyllä 2025. Vapaaehtoiset valokuvaajat Eeva-Maria Brotherus, Jesse Reponen, Viivi Selin ja Heidi Vehviläinen ovat kuvanneet kampanjaan osallistuneet heidän perheensä kanssa. Mukana on sekä lapsettomia perheitä että lapsiperheitä. Näyttely on avoinna Tampereella Cafe Kartanossa 4.–31.5.2026 sekä Simpukan verkkosivuilla digitaalisena 9.5.– 31.12.2026. Seuraa uutisointiamme! SENSITIIVISTÄ STAND UPIA Tampereella järjestetään lapsettomien lauantaina 9.5.2026 klo 19 stand up -ilta, joka on suunnattu erityisesti tahattoman lapsettomuuden kokeneille. Onda - Music & Arts Cafessa järjestettävässä Onda Stand up special -tapahtumassa ei vitsailla ollenkaan vaipankatkuisista ruuhkavuosista ja huonosti käyttäytyvistä jälkeläisistä. Kaikista perhemuodoista puhutaan kunnioittavasti. Pääesiintyjänä on Inka Valima, ja illan juontaa Olli Siiki. Mukana ovat myös Jaakko Antila, Hanna Antila, Amanda Hiekkataipale, Janne Laahanen ja Lauri Saviharju. Illan lipputuotoista 50 prosenttia sekä osa esiintymispalkkoista ohjataan Simpukan toimintaan. Lisätiedot ja liput Biletti.fi. Lippujen hinta on 20 euroa.
RkJQdWJsaXNoZXIy MjU0MzgwNw==