Simpukka 1 | 2026 31 SYKE ... IHMISSUHTEIDEN POHJANA TUNNESIDE Alkaessani kirjoittaa tätä artikkelia ajattelin tutustua, millaista kirjallisuutta ja tutkimuksia löytyisi lopullisesta lapsettomuudesta ja perheen kokemuksellisuudesta. Sain huomata, etten löytänyt suoraan tähän aiheeseen mitään. Vaikka perheiden moninaisuudesta puhutaan yhä enemmän julkisessakin keskustelussa, ei lapsettomia juurikaan nosteta esille. Kirjallisuudessa, jonka löysin, perhe tarkoittaa pääsääntöisesti yksikköä, johon kuuluu lapsia. Eerola ja Pirskanen kertovat kirjassaan Perhe ja tunteet siitä, kuinka viime vuosikymmenten aikana perhe- ja läheissuhteiden tarkastelu on yhteiskuntatieteissä muuttunut. Tarkkaa etukäteen määritettyä perhekäsitystä olennaisempaa on huomioida se, mitä ihminen itse kokee perheen tarkoittavan ja kuinka he toteuttavat perheenä olemista. Yksi tärkeä elementti on läheiset ihmissuhteet, joiden pohjana on tunnesuhde. Perhe ei tarkoita kaikille automaattisesti vanhemmista ja lapsista koostuvaa yksikköä. Merkityksellisiin ihmissuhteisiin voi liittyä kuuluminen erilaisiin yhteisöihin ja ryhmiin, esimerkiksi itselläni Simpukka ry:hyn ja SYKE-verkostoon kuuluminen sekä niissä aktiivisesti toimiminen. Mietinkin, kuinka häilyvä tämä perhe käsitteenä voi olla. Perhe määrittyy myös elämäntilanteen kautta. Ihmisellä voi olla elämänsä aikana useita eri perheitä. Nämä perheet eivät sulje toisiaan pois, vaikka usein perheestä puhuttaessa oletetaan, että henkilöllä on vain yksi tietty perhe. Perhe muodostuu niistä ihmisistä, joita perheeseen valitaan, esimerkiksi kumppaneista, ystävistä, yhteisöistä ja valituista biologisista sukulaisista. Perhekäsitys, jossa vanhemmat ja heidän biologiset lapsensa asuvat yhdessä, ei vastaa enää eletyn arjen monimuotoisuutta. Läheissuhteet voivat olla limittäisiä ja kerroksellisia ja sisältää piirteitä erilaisista suhdeluokitteluista. Lähtökohtana on, että yksilöt itse määrittelevät, keitä heidän perheeseensä tai läheisiinsä kulloinkin kuuluu. Kaikki merkitykselliset ja tunnepohjaiset ihmissuhteet voivat olla perhe- ja läheissuhteita. HERKKÄ JA VAIKEA KYSYMYS Kysyin Simpukan lopullisesti lapsettomien SYKE-verkostoon kuuluvilta, millaisena he määrittelevät perheen omalla kohdallaan. Aihe koettiin tärkeänä, mutta ajoittain herkkänä ja vaikeanakin. Vastauksissa yhtenevää oli ajatus siitä, että ”oma perhe voi olla juuri sellainen, minkälaiseksi se jokaisen ympärille muodostuu”. Perheen määrittely ei ole välttämättä helppoa. ”Se on osittain kulttuurisidonnainen ja ylisukupolvista ajattelutapaa”. Perhekäsitykseen vaikuttavat myös ulkopuolelta tuleva viestintä ja odotukset, yhteiskunnan tuet, palvelut sekä juridiset oikeudet. Useampi mainitsi lapsuuden perheen olevan omassa elämässään lähinnä perhekäsitystä, mutta kuitenkin kokevansa tämän olevan eri asia kuin oma perhe. Mieheni esittämä kysymys pysäytti minut: ”Miksi aikuisena lapsuuden perhe alkaisi yhtäkkiä olemasta?” Ja eihän sen tarvitsisi näin olla. Ymmärrän tarpeen saada nimenomaan sen oman perheen. Tarve saattaa korostua niillä yksin elävillä, jotka kaipaavat rinnalleen arjen jakajaa. Monilla myös omat vanhemmat alkavat ikääntyä tai omat vanhuuden päivät siintää näköpiirissä. Ulkopuolisuuden tunnetta koettiin suhteessa lapsiperheellisiin sisaruksiin. Rinnalle kaivattiin puolisoa, joka olisi tietyllä lailla samaa ”tiimiä”. Vastauksista tuli esille tarve rajata omaa perhettä esimerkiksi siten, että ei halua kenenkään toisen henkilön lasten bonusvanhemmaksi. Tällöin on mahdollisuus luoda ympärilleen sellainen perhe, joka tässä elämäntilanteessa on itselle sopivin. Lemmikkieläinten merkitys perheenjäseninä korostui; niitä oli lähes kaikilla vastanneilla. Nämä lemmikit ovat tärkeitä elämän kiintopisteitä. Eräs vastaajista kertoi, kuinka tärkeä lemmikkieläin oli hänelle, vaikka se on ”vain kissa”. Onko meillä lapsettomilla tarve perustella perhettämme tai kokea se itse vähempiarvoisena kuin lapsiperheet? Yksi vastaajista kiteytti hyvin tätä ajatusta: ”Perhe. Se ei rajoitu verisiteeseen vaan tunteeseen. Ihmisiin tai eläimiin, jotka ovat niin läheisiä, että he ovat kuin perhettä. Jos joku on kuin perhettä, miksi siinä tulee olla kuin-sana? Miksi silloin ei voisi sanoa, että he ovat minulle läheisiä, he ovat osa perhettäni?” TARVITSEMME IHMISIÄ YMPÄRILLEMME Miksi minun pitää pyrkiä määrittelemään sitä, mikä on minun perheeni tai mihin perheeseen kuulun? Oma kipukohtani on lopullinen lapsettomuus ja olen itse joutunut määrittelemään perhekäsitykseni uudelleen. Minulla on ollut tietynlainen odotus ja ajatus tulevasta perheestäni ja jollain tapaa en anna nyt itselleni edes lupaa rakentaa toisenlaista tarinaa, koska se ei ole sama, kuin oma lapsi olisi ollut. En anna itselleni lupaa rooliin perheessäni, koska koen, etten kuulu porukkaan ja että pyrin sellaiseen rooliin, joka ei minulle oikeasti kuulu. Loppujen lopuksi kyse on siitä, että ihminen tarvitsee ympärilleen läheisiä ja tärkeitä ihmisiä sekä tunteen, että on jollekin tärkeä ja merkityksellinen. Ihmisellä on lähtökohtaisesti tarve kuulua johonkin ryhmään, ja lisäksi tämä tuo mukanaan turvan tunnetta, joka on äärimmäisen tärkeä perustarve. Voiko pahin rajoittaja olla ihminen itse, antamatta itselleen lupaa määritellä perheensä uudella tavalla? Jokainen tunnistaa sydämessään, keitä ovat ne ihmiset tai eläimet, jotka ovat elämässämme läsnä ja meille rakkaita. Onko muulla väliä? Koti on siellä, missä sydän on. Voiko sama olla myös perheen määrittelyssä? Perhe koostuu niistä, jotka ovat sydämissämme. Ovat he sitten saman katon alla tai fyysisesti muualla. Kaikesta huolimatta heistä koostuu perheemme, ihan niin kuin seuraavat sykeläisten ajatukset kertovat: ”Perhe on vankin turvaverkkoni. Siihen kuuluu henkilöitä, jotka ovat kaikista läheisimpiäni”. “Jos joku on kuin perhettä, miksi siinä tulee olla kuin-sana? Miksi silloin ei voisi sanoa, että he ovat minulle läheisiä, he ovat osa perhettäni?” Tekstissä käytetty lähteenä Eerola P & Pirskanen H (toim.) Perhe ja tunteet. Tallinna 2018. Kursivoidut tekstit ovat suoria lainauksia sykeläisten vastauksista. Suuret kiitokset vastanneille.
RkJQdWJsaXNoZXIy MjU0MzgwNw==