Rakennettu Ympäristö 4/15
11
Otaniemen maankäytön tavoiteltuja
muutoksia tarkastellaan pääkäyttäjien,
yhteistyössä Espoon kaupungin
kanssa, ylläpitämän ’Kokokuvan’
avulla. ’Innovaatiokaava’-selvityksessä
hahmotellaan kaksitasoista maankäytön
ja rakentamisen ohjauksen järjestelmää.
(Pelkistetty kaavio, Aalto-
yliopistokiinteistöt ja Arkkitehtitoimisto
A-Konsultit Oy, 2014)
prosessien hallitsemattomuutta niin ajallisesti kuin
sisällöllisesti.
Yhdyskuntasuunnittelu on ja on aina ollut lu
kuisten, osin ristiriitaisten näkökulmien ja tarpei
den yhteensovittamista. Kun yksittäiselle näkökul
malle kaavoituslainsäädännön ulkopuolelta anne
taan ”veto-oikeus”, synteesin rakentaminen ontuu
tai käy mahdottomaksi (jos tässä uskaltaa rinnastaa
YK:n turvallisuusneuvostoon). Jokainen kaavoittaja
voi kertoa omat surkuhupaisat tarinansa.
Yhtenä seurauksena tästä on oikeusvaikutuk
settomien suunnitelmien suosio: laaditaan visioita,
kehityskuvia, strategioita, kaavarunkoja, konsepti-
ja yleissuunnitelmia. Tavoitteena on proaktiivinen
vaikutus reaktiivisen, rajoittavan määräysapparaa
tin sijaan. Mitä voidaan tehdään, mitä tulisi tehdä,
jotta kunnan tahtotila toteutuisi?
Hankekaavoitus vai ”uusi arkkitehti”?
Otaniemen yliopistoalueen strategisen maan
käyttösuunnittelun yhteydessä on lanseerattu
”innovaatiokaava”-käsitettä. Suunnittelu – kaavan
muodossa tai ei – tapahtuisi kahdella tasolla. Yleis
piirteinen, proaktiivinen suunnitelma toisaalta mää
rittäisi, selvityksiin perustuen, reunaehdot ja tavoit
teet ja toisaalta varmistaisi poliittisen ohjauksen ja
vuorovaikutteisuuden; keskeisinä työkaluina toimi
sivat manuaalit ja sopimukset. Toteuttamiseen liit
tyisi taas yksityiskohtainen suunnitelma, hankekaa
va viitesuunnitelmineen ja toteuttamissopimuksi
neen, jossa rakennusvalvonta on kiinteästi mukana
(ks. kaavio).
Kansainväliset asiantuntijat ja tutkijat perään
kuuluttavat ”Uutta arkkitehtia” eli suunnittelijaroo
lia, missä hän/ammattikunta toimii sosiaalisena ka
talysaattorina, tilajärjestelyn mahdollistajana ja ur
baanien suhteiden välittäjänä (BMW Guggenheim
Lab, 2014). Muutos on ilmassa – kuten tosin on
huomattu ja huomautettu jo
Herakleitoksen
ajois
ta alkaen. Edellä on viitattu vain muutamiin näkö
kulmiin tai ilmiöihin, mutta jokainen voi listata nii
tä lisää.
■
Professori emeritus,
arkkitehti SAFA
Staffan Lodenius
.
Viitteet:
Lodenius, Staffan (2010). Sisältö vai muoto
kaavoituksellisen ohjauksen keskiössä: havaintoja
New York Cityn suunnittelukäytännöistä.
Yhdyskuntasuunnittelu 48: 4, s. 8–28.
100 Urban Trends. A Glossary of Ideas from the
BMW Guggenheim Lab.
org/100urbantrends/#!/berlin/ Viitattu 16.8.2015.
Helsingin yleiskaava. Helsingin keskeisimmät maankäytön
muutosalueet. Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston
yleissuunnitteluosaston selvityksiä 2014:43.