Meijerialan ammattilaisten lehti 3/2026 Uusi valtakunnansovittelija Nikolas Elomaa Esittelyssä meijerialan vaikuttaja Juha Murto-Koivisto Liittokokoushuumaa Pielisjoen rannalla
EK – Finlands mest vänsterorienterade organisation? Arbetslösheten i Finland har länge legat på en hög nivå. Samtidigt vill man locka fler utländska arbetstagare och experter till Finland. Borde vi inte först se till att de som redan är arbetslösa får jobb? Naturligtvis borde vi det. Motsättningen är ändå delvis skenbar. Arbetsplatser, arbetstagare och kompetens möts inte alltid varken geografiskt eller yrkesmässigt. Dessutom är nuläget inte evigt: befolkningen åldras och antalet personer i arbetsför ålder minskar. Vi behöver alla de krafter som redan finns i Finland, men också arbetstagare och kompetens från andra länder. Livsmedelsbranschen behöver yrkesutbildade människor till många olika uppgifter. Skiftarbete, höga kompetenskrav och hård konkurrens om arbetskraften gör rekryteringarna svårare. Det handlar också om försörjningsberedskap: finländsk mat produceras inte utan fungerande produktionsanläggningar och kunnig personal. Mejeribranschen har traditionellt varit en finländsk bransch. Också det håller på att förändras. En del mejerier ligger långt från de stora städerna. För den som vuxit upp i en storstad kan mejeriets placering framstå som en mindre ”lockande byhåla”, en plats dit det krävs lite mer mod än vanligt att flytta. Om steget är stort för den som kommer från en annan del av Finland, kan man bara ana hur stor kulturförändringen kan vara för den som kommer från ett annat land. Det är inte alltid lätt att som ny arbetstagare komma in i en sammansvetsad arbetsgemenskap särskilt inte om man kommer från ett annat land. Anpassningen underlättas när nya kollegor och förändringar möts med en positiv inställning. En bra introduktion är nödvändig, men minst lika viktiga är de små handlingarna i vardagen: att hälsa, ge råd, bjuda till fika och ge tid att bli en del av gemenskapen. Arbetsrelaterad invandring delar både åsikter och partier. Borde man förhålla sig kritiskt, rentav negativt, till den? Samtidigt har arbetsgivarnas centralorganisation Finlands Näringsliv EK länge och tydligt talat för arbetsrelaterad invandring. Hur ska allt detta tolkas? Är EK Finlands mest vänsterorienterade organisation? Frågan är medvetet tillspetsad. Bakom den finns ändå en allvarlig iakttagelse: bristen på arbetskraft är varken ett höger- eller vänsterproblem. Den är en gemensam utmaning för det finländska arbetslivet där stängda dörrar är ingen lösning. På arbetsplatsen behöver varje ny arbetstagare jämlika arbetsvillkor, rättvis behandling och en verklig möjlighet att känna tillhörighet. Olika bakgrunder, språk och erfarenheter är inte ett hot, utan en styrka. När människor lyckas rota sig i Finland får vi nya arbetstagare, ny kompetens och nya perspektiv. Framför allt säkerställer vi att finländsk mat även i framtiden produceras i Finland med finländskt kunnande och tillräcklig arbetskraft. ▪ 3 PÄÄTOIMITTAJALTA 4 AJANKOHTAISTA TES jatkuu kolmannen vuoden Luottamusmiesvaalit 5 Alueilla tapahtuu 6 Liittokokous 10 Eläkeläisten etkot 11 Eläkeläisten vuosikokous 12 ESITTELYSSÄ Tuore valtakunnansovittelija Nikolas Elomaa Markku Salomaa Sisältö 3/2026 16 Veripalvelun kantiksia ja Pölypussit piimälouhimolta 18 ESITTELYSSÄ Juha Murto-Koivisto 20 Eläkeryhmä Visbyssä 21 Satakunnan 80-vuotisjuhlat 22 ASIANTUNTIJA STTK: Eduskuntavaaleissa päätetään työelämän suunnasta 24 Juustojen laatukilpailu ja näyttely Från chefredaktören 2 Maitotalous 3/2026
Suomen työttömyys on ollut pitkään korkea. Silti Suomeen halutaan lisää ulkomaisia työntekijöitä ja asiantuntijoita. Eikö ensin pitäisi saada nykyiset työttömät töihin? Totta kai pitäisi. Ristiriita on kuitenkin osin näennäinen. Työpaikat, työntekijät ja osaaminen eivät aina kohtaa alueellisesti tai ammatillisesti. Lisäksi nykytilanne ei ole ikuinen: väestö ikääntyy ja työikäisten määrä vähenee. Tarvitsemme kaikkia Suomessa jo olevia tekijöitä, mutta myös ulkomailta tulevia työntekijöitä ja osaajia. Elintarvikeala tarvitsee ammattilaisia monipuolisesti eri tehtäviin. Vuorotyö, osaamisvaatimukset ja kilpailu tekijöistä vaikeuttavat rekrytointeja. Kyse on myös huoltovarmuudesta: suomalainen ruoka ei synny ilman toimivia tuotantolaitoksia ja osaavaa henkilökuntaa. Meijeriala on ollut perinteisesti suomalainen toimiala. Tämäkin on muuttumassa. Jotkut meijereistä sijaitsevat kaukana suurista kaupungeista. Moni suurkaupungin kasvatti saattaa nähdä meijerin sijaintipaikan ”epäseksikkäänä takahikiänä”, jonne muuttaminen vaatii tavallista enemmän rohkeutta. Jos muutos on iso toiselta puolelta Suomea muuttavalle, voi vain kuvitella, millainen kulttuurishokki se voi olla toisesta maasta tulevalle. Tiiviiseen työyhteisöön ei ole aina helppo tulla uutena työntekijänä, varsinkaan toisesta maasta. Sopeutuminen on aina sujuvampaa, jos uusiin tulijoihin ja muutoksiin suhtaudutaan lähtökohtaisesti myönteisesti. Hyvä perehdytys on välttämätön, mutta yhtä tärkeitä ovat arkiset teot: tervehditään, neuvotaan, kutsutaan kahvipöytään ja annetaan aikaa päästä osaksi porukkaa. Työperäinen maahanmuutto jakaa mielipiteitä ja puolueita. Pitäisikö siihen suhtautua kriittisesti tai jopa kielteisesti? Samaan aikaan työnantajien Elinkeinoelämän Keskusliitto EK on puhunut pitkään ja kuuluvasti työperäisen maahanmuuton puolesta. Miten tämä kaikki pitäisi tulkita? Onko EK Suomen vasemmistolaisin järjestö? Kysymys on tarkoituksella kärjistetty. Sen taustalla on kuitenkin vakava havainto: työvoimapula ei ole oikeiston tai vasemmiston ongelma. Se on suomalaisen työelämän yhteinen haaste, jossa ovien sulkeminen ei ole ratkaisu. Työpaikalla jokainen uusi työntekijä tarvitsee tasavertaiset työehdot, reilua kohtelua ja mahdollisuuden tuntea kuuluvansa joukkoon. Erilaiset taustat, kielet ja kokemukset eivät ole uhka vaan rikkaus. Kun juureutuminen Suomeen onnistuu, saamme uusia työntekijöitä, osaamista ja uusia näkökulmia. Ennen kaikkea varmistamme, että suomalainen ruoka tehdään myös tulevaisuudessa Suomessa, suomalaisella osaamisella ja riittävällä työvoimalla. ▪ EK – Suomen vasemmistolaisin järjestö? 76. vuosikerta Julkaisija Meijerialan Ammattilaiset MVL ry Toimituksen osoite Kalevankatu 54 C, 00180 Helsinki puh. (09) 6156 611 maitotalous@mvl.fi Päätoimittaja Markku Salomaa puh. 040 752 4455 markku.salomaa@mvl.fi Toimitussihteeri Camilla Zewi-Kalliomaa puh. 050 512 0333 camilla.zewi-kalliomaa@mvl.fi Ilmestyy seuraavan kerran 18.12.2026 Markku Salomaa Kannen kuva MVL:n liittokokous järjestettiin kauniin Pielisjoen rannalla, Joensuussa. Taitto PunaMusta Oy, Sisältö- ja suunnittelupalvelut Paino PunaMusta Oy ISSN 0355-0672 (Painettu) ISSN 2342-5725 (Verkkojulkaisu) Aikakausmedian jäsen 25 Levi kutsuu 27 MAAILMALTA 28 Työn ohessa kohti uutta osaamista 30 Maitoautosta meijerialan opintoihin 32 TYÖTTÖMYYSKASSA Työttömien mahdollisuudet opiskella laajenivat heinäkuussa 34 YHTEYSTIEDOT Päätoimittajalta Moni suurkaupungin kasvatti saattaa nähdä meijerin sijaintipaikan ”epäseksikkäänä takahikiänä” 3
Ajankohtaista Työehtosopimukset jatkuvat kolmannelle vuodelle Meijerialan Ammattilaiset MVL, Elintarviketeollisuusliitto ETL, Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL ja Ammattiliitto Pro ovat sopineet, että elintarvikealan työehtosopimukset jatkuvat niiden kolmannen sopimusvuoden ajan. Päätöksen myötä sopimuksiin vuodelle 2027 kirjatut palkankorotukset toteutuvat sovitusti. Ratkaisun tavoitteena on tuoda vakautta ja ennakoitavuutta elintarvikealalle sekä tukea alan kehittämistä, investointeja ja työllisyyttä. Elintarviketeollisuus työllistää Suomessa noin 44 000 henkilöä, ja koko ruokaketju noin 320 000 ihmistä. MVL:n toiminnanjohtaja Markku Salomaa korostaa, että pitkä sopimuskausi antaa työntekijöille ja yrityksille vakaan pohjan kehittää toimintaa ja katsoa luottavaisesti tulevaisuuteen. Valinnan organisoi vaalitoimikunta, johon kuuluvat luottamusmies, varaluottamusmies ja osastoluottamusmiehet sekä tarvittaessa yksi muu jäsen. Jos työpaikalla ei vielä ole luottamusmiestä, liiton jäsenet valitsevat keskuudestaan vaalitoimikunnan järjestämään vaalin. Ehdokasasettelu käynnistää valintaprosessin Vaalitoimikunta kutsuu jäsenet ehdokasasettelukokoukseen vähintään seitsemän päivää ennen kokousta. Luottamusmiehen, varaluottamusmiehen tai osastoluottamusmiehen tehtävästä kiinnostuneen tulee ilmoittautua ehdokkaaksi tämän ajan kuluessa. Kokouksessa todetaan ehdokkaat ja käydään läpi vaalien käytännöt. Jos kuhunkin tehtävään on vain yksi ehdokas, erillistä vaalia ei tarvita. Jos ehdokkaita on useampia, äänestyksestä ilmoitetaan vähintään seitsemän päivää etukäteen. Äänioikeus on kaikilla liiton jäsenillä, joihin sovelletaan MVL:n työehtosopimusta. Osastoluottamusmiehen vaalissa äänioikeus on kyseisen osaston jäsenillä. Äänestys voidaan järjestää suljettuna lippuäänestyksenä tai sähköisesti vaalitoimikunnan päättämällä tavalla. Tasatilanteessa ratkaisu tehdään arvalla. Valinnan tuloksesta ilmoitetaan työnantajalle ja liitolle. Lisätietoja luottamusmiesvalinnasta tai jos tarvitsette apua sähköisen vaalin järjestämisessä, ole yhteydessä järjestöpäällikkö Ilona Snellmaniin, puh. 0400 675 468. Jos tehtävä kiinnostaa, rohkaisemme sinua lähtemään mukaan vaikuttamaan oman työpaikkasi asioihin. Luottamusmiesvaalit lyhyesti ∙ Vaalit järjestetään loka–marraskuussa 2026. ∙ Luottamusmieskausi on 2027–2029. ∙ Ennen vaaleja järjestetään ehdokasasettelu. ∙ Luottamusmiehen lisäksi valitaan varaluottamusmies ja tarvittaessa osastoluottamusmies. ∙ Ehdokasasettelukokouksesta ja mahdollisesta äänestyksestä ilmoitetaan vähintään seitsemän päivää etukäteen. ∙ Jos tehtävään on vain yksi ehdokas, erillistä vaalia ei tarvita. ∙ Äänioikeus on liiton jäsenillä, joihin sovelletaan MVL:n työehtosopimusta. Osastoluottamusmiehen vaalissa äänestävät kyseisen osaston jäsenet. ∙ Luottamusmiehen tehtävistä ja oikeuksista on sovittu työehtosopimukseen sisältyvässä yhteistoimintasopimuksessa. ∙ Valinnan tuloksesta ilmoitetaan työnantajalle ja liitolle. Luottamusmiesvalinnat ovat jälleen ajankohtaisia Haluaisitko vaikuttaa työpaikkasi asioihin, vahvistaa edunvalvontaosaamistasi ja jakaa kokemuksia muiden luottamushenkilöiden kanssa? Nyt siihen on hyvä mahdollisuus. Luottamusmiesten kolmivuotinen toimikausi päättyy vuoden lopussa, ja kauden 2027–2029 luottamusmiesvalinnat järjestetään syksyllä 2026. 4 Maitotalous 3/2026
MVL Kymi-Karjala Tervetuloa MVL Kymi-Karjalan syyskokoukseen pe 30.10.2026 Ennen kokousta pääsemme tutustumaan curlingiin rennossa lajiesittelytilaisuudessa klo 16.30–18.30 (Linnunlahdentie 14). Tämän jälkeen pidämme syyskokouksen Ravinto Sulo Puistossa klo 19 (Länsikatu 15). Kokouksessa käsitellään sääntömääräiset asiat. Klo 20.00–21.30 ruokailu Osallistumismaksut: • Curling: jäsen 10 €, avec 23 € • Ruokailu: jäsen 10 €, avec 63 € Curlingin lajiesittelyyn mahtuu mukaan 20 ensimmäiseksi ilmoittautunutta. Jäsenet ovat etusijalla. Avecien curling-osallistuminen vahvistetaan paikkatilanteen mukaan, ja maksu suoritetaan vasta paikan varmistuttua. Ilmoittautuminen Ilmoittaudu viimeistään 21.10.2026 sähköpostitse Marika Hiltuselle osoitteeseen marika.hiltunen@valio.fi. Maksa osallistumismaksu ilmoittautumisen yhteydessä yhdistyksen tilille: FI88 5770 0520 3983 11, viite 30106. Lämpimästi tervetuloa! MVL Kymi-Karjalan hallitus MVL Etelä Pohjanmaa Tervetuloa juhlistamaan MVL Etelä-Pohjanmaan 80-vuotista taivalta la 28.11.2026 klo 17.00 Sorsanpesälle Ilta alkaa vuosikokouksella klo 17, jonka jälkeen ohjelmassa on stand up ja trubaduurin esitykset. Ohjelmien jälkeen nautimme maittavan juhlaillallisen. Tilaisuus on osallistujille omavastuuton. Paikalla liiton edustus. MVL Herajoki Tervetuloa MVL Herajoen keväältä pitämättä jääneeseen kevätkokoukseen ma 21.10.2026 klo 17.00 Kokouksessa käsitellään sääntömääräiset asiat ja se pidetään Teamsilla. Liiton edustaja on myös paikalla. Ilmoittaudu Janina Ranta-Kahilalle, Janina.Tavisalo2@valio.fi, 17.10. mennessä. Saat Teams-linkin ilmoittautumisen jälkeen. Alueilla tapahtuu MVL Oulu MVL Oulun sääntömääräinen vuosikokous järjestetään pe 30.10.2026 klo 17.00–21.00 Oulun Baarin Täysikuu-kabinetissa (Haarasuontie 1) Paikalla myös edustus liitosta. Kokouksen asialistalla: • Sääntömääräiset asiat • Yhdistyksen tulevaisuus Kokouksen jälkeen kabinetissa buffet-ruokailu hyvässä seurassa. Ilmoittautumiset: Johanna.moilanen@valio.fi 23.10.2026 mennessä. Tervetuloa! MVL Uusimaa Tervetuloa MVL Uusimaan syyskokoukseen la 7.11.2026 klo 14.00 Home Hotel Katajanokkaan, (Merikasarminkatu 1, 00160 Helsinki) Kokouksessa käsitellään sääntöjen määräämät asiat. Liiton edustaja on myös paikalla tuomassa tervehdyksensä. Kokouksen jälkeen illallistamme hotellin ravintolassa. Omavastuu ruokailuun sekä kokoukseen on 15 €. Lisätietoa päivitetään myöhemmin kotisivulle mvl.fi/uusimaa ja työpaikkojen ilmoitustauluille. 5
Liittokokous MVL:n liittokokousviikonloppu toi Joensuuhun 4.–6.9.2026 runsaat 150 alan ammattilaista eri puolilta Suomea. Iloinen puheensorina, jälleennäkemiset ja uusien kollegoiden kohtaamiset loivat viikonloppuun lämpimän tunnelman, jonka rinnalla kuultiin ajankohtaisia puheenvuoroja ja tehtiin liiton tulevaisuuden kannalta tärkeitä päätöksiä. TEKSTI JA KUVAT Camilla Zewi-Kalliomaa silmissä. Erityisesti yhden rohkean MVL:n jäsenen vapaaehtoinen esiintyminen jäi monelle mieleen ja nousi illan iloiseksi puheenaiheeksi. Lauantai käynnistyi aamulla luottamusmiesten ja työsuojeluvaltuutettujen tapaamisella. Myös eläkeryhmä piti oman vuosikokouksensa, jossa kuultiin MVL:n ajankohtaiskatsaus. Tämän jälkeen alueet kokoontuivat omiin kokouksiinsa, joissa käsiteltiin muun muassa liittokokouksessa tehtäviä valintoja ja päätöksiä. Ajankohtaisia puheenvuoroja ja tärkeitä päätöksiä 81. liittokokous polkaistiin käyntiin lounaan jälkeen. Puhujavieraina olivat kansanedustaja Seppo Eskelinen, STTK:n puheenjohtaja Else-Mai Eläkeläiset ottivat viikonloppuun mukavan varaslähdön ja saapuivat Joensuuhun jo pari päivää aikaisemmin omiin etkoihinsa. Kahden päivän aikana he tutustuivat kaupunkiin, karjalaiseen kulttuuriin, Ortodoksiseen kulttuurikeskukseen sekä Taidepuutarha Botaniaan. Etkot tarjosivat jälleen arvokkaan mahdollisuuden tavata vanhoja tuttuja, vaihtaa kuulumisia rauhassa ja virittäytyä yhdessä liittokokousviikonlopun tunnelmaan. Etkoista voi lukea lisää seuraavilla sivuilla. Suurin osa jäsenistä saapui perjantaina, jolloin viikonloppu käynnistyi yhteisellä illallisella tortillabuffetin merkeissä. Illan ohjelmasta vastasi improvisaatioryhmä Improholistit, joka sai yleisön nauramaan vedet Joensuussa kohdattiin, kokoustettiin ja katsottiin tulevaan Kansanedustaja Seppo Eskelinen ja STTKn Else-Mai Kirvesniemi 6 Maitotalous 3/2026
MVL Golf 3.9. Yhteinen Illallinen 4.9. Improvisaatioryhmä Improholistit 7
Kirvesniemi sekä oltermanni Matti Kangasalusta. Avauspuheenvuorossaan valtuuston puheenjohtaja Katja Kuosmanen korosti, että järjestön suurin vahvuus ovat sen jäsenet. Meijerialan ammattilaisten työ on varmistaa suomalaisen ruoan laadun, saatavuuden ja huoltovarmuuden kaikissa olosuhteissa. Samalla hän muistutti kotimaisen ruoantuotannon merkityksestä työllisyydelle, alueelliselle elinvoimalle ja koko yhteiskunnan toimintakyvylle. Kuosmanen käsitteli myös elintarvikealan rakennemuutosta. Investoinnit ja kasvavat tuotantoyksiköt luovat uusia mahdollisuuksia, mutta toimintojen päättyminen ja työpaikkojen Katja Kuosmanen ja Markku Salomaa Ilona Snellman Minna Räsänen-Käki Oltermanni Matti Kangasalusta Liittokokous menetykset herättävät huolta monilla perinteisillä meijeripaikkakunnilla. Hänen mukaansa ruokaa tulee jatkossakin tuottaa ja jalostaa koko Suomessa huoltovarmuuden, työllisyyden ja alueellisen tasa-arvon turvaamiseksi. Kuosmanen suuntasi katseen myös tuleviin eduskuntavaaleihin, joissa MVL haluaa nostaa esiin kotimaisen elintarvikealan, osaamisen, oikeudenmukaisen työelämän sekä alueellisen elinvoiman merkityksen. Tavoitteena on varmistaa, että meijerialan ammattilaisten ääni kuuluu yhteiskunnallisessa päätöksenteossa ja alan kehittämisessä. Kansanedustaja Seppo Eskelinen nosti esiin Joensuun vahvan kasvun, merkittävät investoinnit ja teollisuuden kehitysnäkymät. Erityisesti Valion Joensuun tehtaan laajennus tuo alueelle uusia mahdollisuuksia ja arviolta satoja työpaikkoja. Kasvun rinnalle Eskelinen nosti myös Pohjois-Karjalan tutut haasteet, kuten Venäjän matkailun ja viennin romahtamisen, korkean työttömyyden sekä saavutettavuuden ongelmat. STTK:n puheenjohtaja Else-Mai Kirvesniemi kiitti MVL:ää saamastaan tuesta ja korosti meijerialan merkitystä suomalaiselle huoltovarmuudelle. Puheessaan hän painotti, että Suomen kilpailukyky ja työelämän vakaus rakentuvat luottamuksen, osaamisen ja yhteistyön varaan – teemoja, joita 8 Maitotalous 3/2026
STTK haluaa nostaa esiin myös tulevissa eduskuntavaaleissa. Oltermanni Matti Kangasalusta peilasi ay-liikkeen muutosta pitkän työuransa ja järjestökokemuksensa kautta. Hän muisteli aikaa, jolloin ammattiyhdistysliike oli vahvassa kasvussa, ja totesi nykytilanteen muuttuneen selvästi aiempiin vuosikymmeniin verrattuna. Samalla hän nosti esiin MVL:n ja STTK:n pitkän yhteisen historian sekä toivotti STTK:n puheenjohtaja Else-Mai Kirvesniemelle menestystä vaativassa tehtävässään. Kokouksen puheenjohtajana toimi Minna Räsänen-Käki ja sihteerinä Ilona Snellman. Kultaista ansiomerkkiä Jaana Stenholmille luovuttamassa hallituksen puheenjohtaja Marko Pyykkönen ja valtuuston puhjeenohtaja Katja Kuosmanen. Etelän alueen valtuutetuiksi valittiin jatkokaudelle erovuorossa olleet Laura Hallongren ja Anu Räty. Pohjoisen alueen valtuutetuiksi valittiin jatkokaudelle erovuorossa olleet Riikka Kurtti ja Johanna Moilanen. Lännen alueen uudeksi valtuutetuksi valittiin Kai Saranpää. Jaana Stenholmille kultainen ansiomerkki Hallituksen puheenjohtaja Marko Pyykkönen ja valtuuston puheenjohtaja Katja Kuosmanen luovuttivat Jaana Stenholmille liiton kultaisen ansiomerkin pitkästä ja ansiokkaasta työstä MVL:n hallinnossa ja alueyhdistyksen toiminnassa. Uusia ja tuttuja kasvoja valtuustoon MVL:n valtuustoa täydennettiin kaudelle 2027–2029. Etelän alueen valtuutetuiksi valittiin jatkokaudelle erovuorossa olleet Laura Hallongren ja Anu Räty. Pohjoisen alueen valtuutetuiksi valittiin jatkokaudelle erovuorossa olleet Riikka Kurtti ja Johanna Moilanen. Lännen alueen uudeksi valtuutetuksi valittiin Kai Saranpää, joten MVL:n valtuustoon saatiin myös ensimmäistä kertaa Juustoportin edustaja. Historian ensimmäiset eduskuntatavoitteet Ilona Snellman esitteli MVL:n toimintalinjat vuodelle 2027 ja liiton historian ensimmäiset eduskuntavaalitavoitteet, jotka ovat luettavissa osoitteessa mvl.fi/eduskuntavaalitavoitteet. Kokouksessa keskusteltiin vaalitavoitteista ja niiden jalkauttamisesta osana vuoden 2027 toimintalinjoja. Lisäksi toimintalinjoissa toivottiin kotimaisen ruoan merkityksen laajempaa korostamista. Rentoa yhdessäoloa ja aikaa Joensuussa Viikonloppu ei ollut vain virallisia kokouksia, vaan liittokokouksen jälkeen jäi myös omaa aikaa tutustua Joensuuhun, viettää aikaa yhdessä tai piipahtaa hotellin kylpylässä. Myöhemmin illalla kokoonnuttiin yhteiselle illalliselle, ja bilebändi Vesa ja Vihreät Lenkkarit sai kokousväen tanssimaan pitkälle yöhön. Lämmin kiitos kaikille osallistujille, esiintyjille ja yhteistyökumppaneille mukavasta liittokokousviikonlopusta. Oli ilo kohdata Joensuussa. Nähdään jälleen ensi vuonna Jyväskylässä 3.–5.9.2027! ▪ 9
MVL Eläkeryhmä kokoontui syyskuun alussa Joensuuhun viettämään vuosikokousetkoja. Kahden päivän aikana tutustuttiin karjalaiseen kulttuuriin, kaupungin historiaan ja värikkääseen kasvi- ja perhosmaailmaan. Ennen kaikkea nautittiin hyvästä seurasta. TEKSTI Tarja Bärn reissusta ja suunnittelemaan vuoden 2027 Etkoja, jotka ovat Jyväskylän seudulla. Siitä kuulette hieman myöhemmin lisää. Saunan löylytkin hellivät meitä illan päätteeksi. Joensuu ennen ja nyt Perjantaiaamuna lähdimme opastetulle kiertoajelulle, jossa tutustuimme Joensuun historiaan ja nykypäivään. Vuonna 1848 Pielisjoen rannalle perustetulle kaupungille vesireitti on tarjonnut hyvät mahdollisuudet kaupankäyntiin. Merkittäviä vientituotteita ovat olleet laadukkaat voi ja puu, joita vietiin eri puolille Eurooppaa. Joensuu tunnetaan myös opiskelijakaupunkina. Korkeakouluopiskelijoita on yli 13 000 ja kaikkiaan opiskelijoiden osuus on noin neljännes kaupungin väkiluvusta. Nykyhetkeen tuo oman varjonsa Ukrainan sota ja läheisen itärajan sulkeutuminen. Kaikesta huolimatta kaupunki elää iloiten pulisten, kuten Joensuun slogan sanoo. Perhosia ja puutarhan värejä Vierailimme samalla reissulla myös maailmankuulun valotaiteilija Kari Kolan omistamassa Botaniassa. Taidepuutarhan monipuoliset kasvit, kukat ja suuret värikkäät perhoset ilahduttivat vierailijoita. Ulkoalueelta löytyi myös erilaisia viihtyisiä ympäristöjä, vaikka piknikkiin. Perjantaina siirryimme Kimmeliin ja liityimme mukaan liittokokousviikonlopun ohjelmaan. Haluan sydämestäni lämpimästi kiittää kaikkia mukana olleita itseni ja koko eläketoimikunnan puolesta. Kaikki eläkeläiset ovat tervetulleita tuleviin tapahtumiimme. Meillä on aina mukavaa yhdessä! ▪ Majoituimme Pielisjoen rannalla aivan kaupungin ytimessä sijaitsevaan huoneistohotelli Lietsuun, jossa karjalainen tunnelma otti meidät vastaan heti saapuessamme. Karjalaisuus näkyi huoneiden ja yleisten tilojen sisustuksessa, kuului henkilökunnan murteessa sekä maistui aamiaisella ja illallisella. Ensimmäisenä iltana nautimme yhteisen illallisen, minkä lisäksi jokaisella oli aikaa tutustua Joensuuhun omaan tahtiin. Bysanttilaista loistoa ja karjalaista perinnettä Torstaina vierailimme Ortodoksisessa kulttuurikeskuksessa ja sen opetuskirkossa. Saimme kuulla ortodoksisuuden merkityksestä Karjalassa sekä pääsiäiseen ja virpomiseen liittyvistä perinteistä. Virpominen onkin sieltä laajennut ympäri Suomen. Bysanttilaiseen tyyliin koristeltu kirkko teki meihin suuren vaikutuksen. Seiniä peittävät ikonimaalaukset loivat tilaan kauniin ja hartaan tunnelman. Maalaukset oli suunnitellut ja toteuttanut kreikkalainen Konstantinos Ksenopoulos avustajineen. Kreikassa kankaille maalatut teokset tuotiin Suomeen ja kiinnitettiin kirkon seinille niin taitavasti, että ne näyttävät paikan päällä maalatuilta. Kulttuurikeskuksessa tutustuimme myös pysyvään ja vaihtuvaan taidenäyttelyyn. Vierailun jälkeen jatkoimme Local Bistroon maukkaalle lounaalle. Iltasella kokoonnuimme Lietsussa moktailien kera keskustelemaan tästä Karjalaista kulttuuria ja hyvää seuraa eläkeryhmän etkoilla 10 Maitotalous 3/2026
Hotelli Kimmelissä järjestettyyn kokoukseen osallistui 28 eläkeryhmän jäsentä eri puolilta Suomea. Kokouksen puheenjohtajana toimi Tapani Mäkinen Turusta ja sihteerinä Aila Nummi Vantaalta. Toimintakertomus ja tilinpäätös hyväksyttiin Vuosi 2025 oli eläkeryhmälle aktiivinen. Keväällä järjestettiin kiertomatka Baltian maihin, ja ennen Ikaalisten vuosikokousta pidetyt ensimmäiset Etkot kokosivat yhteen 34 osallistujaa. Ikaalisten vuosikokouksessa saavutettiin myös osallistujaennätys, kun paikalla oli 58 jäsentä. Vuosikokous hyväksyi vuoden 2025 toimintakertomuksen ja vahvisti tilinpäätöksen yksimielisesti. Jäsenmaksu vuonna 2027 Jäsenmaksuissa noudatetaan MVL:n valtuuston tekemiä päätöksiä. MVL:n hallinto on päättänyt korottaa eläke- ryhmäläisten jäsenmaksua ensi vuoden alusta alkaen. Samalla myös eläkeryhmälle jäsenmaksuista palautettava osuus kasvaa. Alle 70-vuotiaiden jäsenmaksu on vuodesta 2027 alkaen 50 euroa. Tästä summasta 15 euroa ohjataan eläkeryhmän toiminnan tukemiseen. Jäsenmaksun maksaneilla alle 70-vuotiailla jäsenillä on lisäksi voimassa MVL:n matkustaja- ja tapaturmavakuutus. Yli 70-vuotiaiden jäsenmaksu on 15 euroa. Koko summa käytetään eläkeryhmän toiminnan tukemiseen. Jäsenmaksun maksaneet jäsenet saavat eläkeryhmän järjestämistä matkoista MVL Eläkeryhmän päätöksen mukaisen matka-avustuksen. Toimikunnan valinnat Toimikunnan erovuoroiset jäsenet varapuheenjohtaja Tarja Bärn ja sihteeri Aila Nummi valittiin jatkamaan tehtävissään kaudeksi 2026-2028. Toimikunnan muut jäsenet ovat puheenjohtaja Eija Saharinen, rahastonhoitaja Hannu Ainasoja ja matkavastaava Pentti Virmavaara. Vuoden 2027 toiminnantarkastajaksi valittiin meijeristi Paavo Kangas Nivalasta ja varatarkastajaksi meijeriteknikko Eija Kousa Vantaalta. Toimintasuunnitelma vuodelle 2027 Ensi kesäksi suunnitellaan matkaa Ahvenanmaalle. Matkan tarkemmista järjestelyistä kerrotaan joulukuun Maitotaloudessa. Joensuussa vuosikokouksen yhteydessä järjestetyt Etkot saivat hyvän vastaanoton, ja niiden järjestämistä päätettiin jatkaa myös vuonna 2027. Etkoille osallistui 16 henkilöä. Vuosikokous 2027 Seuraava MVL Eläkeryhmän vuosikokous pidetään 4.9.2027 Jyväskylässä MVL:n liittokokouksen yhteydessä. Eläkeryhmä tukee jäsentensä osallistumista 30 euron osallistumistuella. ▪ Eläkeryhmä suunnitteli tulevaa ja valitsi toimijat TEKSTI Aila Nummi KUVA Camilla Zewi-Kalliomaa MVL Eläkeryhmä kokoontui vuosikokoukseensa Joensuussa 5. syyskuuta. Kokouksessa hyväksyttiin toimintakertomus ja tilinpäätös, tehtiin henkilövalintoja sekä suunniteltiin tulevan vuoden toimintaa. Sähköinen viestintä täydentää lehteä MVL Eläkeryhmä tiedottaa toiminnastaan MVL:n kotisivuilla, sähköpostilla ja neljä kertaa vuodessa ilmestyvässä Maitotalous-lehdessä. Toivomme mahdollisimman monen eläkeläisjäsenen ilmoittavan sähköpostiosoitteensa liittoon mvl@mvl.fi tai osoitteessa www.mvl-fi/easiointi. Sähköpostilla voimme pitää jäsenet paremmin selvillä tulevista matkoista ja muista asioista. Lisätietoja tapahtumista ja matkoista löytyy osoitteesta mvl.fi/eläkeryhmä. 11
Esittelyssä Nikolas Elomaa on ollut yllättänyt valtakunnansovittelijan tehtävään liittyvän byrokratian vähyydestä. 12 Maitotalous 3/2026
Uuden valtakunnansovittelijan työ alkoi elokuun alussa heti hypyllä syvään päätyyn. Työpöydällä odotti pitkään jatkunut ammattikorkeakoulujen työriita, jota oli soviteltu jo kuukausien ajan. Edellinen valtakunnansovittelija Anu Sajavaara oli tehnyt asiassa jo kaksi sovintoesitystä, mutta ratkaisua ei ollut löytynyt. Vaikka työmarkkinat ovat Nikolas Elomaalle tuttu maailma vuosikymmenten ajalta, sovittelijan rooli on uusi ja samalla oma asema neuvottelupöydässä täysin toinen. Vaikea ensimmäinen työriita opetti paljon. Valtakunnansovittelija muistuttaa, että sovittelijan työ on poikkeuksellisen itsenäistä. Vaikka hänellä on käytettävissä sivutoimisia sovittelijoita ja muita asiantuntijoita, päävastuu työstä on hänellä. Elomaa kertoo onnekseen saaneensa tehtävään paljon apua myös edeltäjältään Sajavaaralta. Pitkä ura alkoi lama-Suomen työttömyyskassoista Nikolas Elomaan kiinnostus työmarkkinakysymyksiin syntyi jo oikeustieteiden opiskelijana 1990-luvun alussa. Työoikeudessa häntä kiinnosti erityiNikolas Elomaa – ei mikään valtakunnanräyhääjä TEKSTI Natasha Petrell KUVAT Työ- ja elinkeinoministeriö/Julius Konttinen Nikolas Elomaan ura on kulkenut työttömyyskassoista ammattiliittojen ja palkansaajakeskusjärjestön kautta eläkealalle ja Finanssivalvontaan. Nyt Elomaa on tehtävässä, jossa ei ajeta oman osapuolen näkemystä vaan etsitään tietä sovintoon. sesti se, ettei ala rajoitu lakien ja pykälien tulkintaan, vaan sisältää myös psykologiaa, sosiologiaa ja yhteiskuntatieteitä. Kyse on ihmisten elämäntilanteista, yhteiskunnallisista rakenteista ja erilaisista intresseistä. Työuran ensivuodet osuivat yksiin 1990-luvun alun laman kanssa. Tuolloin työttömyys kasvoi nopeasti, ja työttömyyskassoihin tarvittiin työntekijöitä. Jakso Elintarviketyöläisten työttömyyskassassa oli yksi Elomaan uran raskaimmista vaiheista. Hän näki silloin läheltä, miten työelämän muutokset vaikuttivat monen arkeen. – Ihmisten tilanne oli usein hyvin koskettava. Työttömyyskassasta Elomaan ura jatkui ammattiliittopuolelle edunvalvontatehtäviin ja työehtosopimusneuvottelupöytiin. Työmarkkinakiistat ja erilaisten intressien yhteensovittaminen kartuttivat osaamista. – Neuvottelemaan oppii vaan neuvottelemalla. Kiinnostavat tehtävät ovat ohjanneet uraa Nikolas Elomaa kertoo, että hänen työuransa ei ole edennyt tarkasti laaditun suunnitelman mukaan. Pikemminkin hän on tarttunut tehtäviin, jotka ovat tuntuneet kiinnostavilta ja tarjonneet mahdollisuuden oppia uutta. Ammattiliittopuolelta Elomaa siirtyi työntekijäkeskusjärjestö SAK:hon, jossa hän toimi muun muassa edunvalvontajohtajana. Samalla vastuut laajenivat työmarkkinakysymyksistä työttömyysturvaan ja eläkeasioihin. SAK-vuosiin mahtuu myös yksi Elomaan suurimmista pettymyksistä uralla. Elomaa oli mukana neuvottelemassa niin sanotusta kolmen päivän koulutusoikeudesta. Asiaa oli valmisteltu ja väännetty pitkään, mutta kuukausien, jopa vuosien työn jälkeen koko kokonaisuus kaatui yllättäen. Elomaalle pettymys oli suuri ennen kaikkea siksi, että neuvottelijat olivat tehneet asian eteen valtavasti töitä. Vaikka hän tiesi neuvotteluiden kariutumisen kuuluvan työmarkkinatyöhön, kokemus väsytti. Se madalsi osaltaan kynnystä etsiä uutta suuntaa uralle työmarkkinapöytien ulkopuolelta. Oma kokemus auttaa ymmärtämään eri osapuolia SAK:sta Nikolas Elomaa siirtyi edunvalvontajohtajaksi työeläkealan edun13
valvontajärjestö Telaan. Telassa työ poikkesi monin tavoin perinteisistä työmarkkinaneuvotteluista, sillä ratkaisujen etsimisessä oli otettava huomioon useita näkökulmia ja yritettävä hahmottaa erilaisia intressejä. Elomaa huomauttaa, että valtakunnansovittelijan työssä on paljon samaa. Telasta Elomaan ura jatkui Finanssivalvontaan, eikä hän ollut suunnitellut enää palaavansa työmarkkinapuolelle. Valtakunnansovittelijan pesti muutti kuitenkin suunnitelmat. Elomaa kokee, että erilaiset tehtävät ovat antaneet perspektiiviä nykyiseen työhön ja auttavat häntä ymmärtämään pöydän eri puolella istuvia. Neuvottelijan ja sovittelijan roolit ovat kuitenkin täysin erilaiset. Sovittelija ei aja työntekijöiden eikä työnantajien asiaa. Tehtävä on auttaa osapuolia löytämään ratkaisu silloin, kun neuvottelut ovat ajautuneet umpikujaan. Työ vaatii kärsivällisyyttä ja kykyä elää keskeneräisten asioiden kanssa. Elomaa myös muistuttaa, että ratkaisu ei ole koskaan vain sovittelijan käsissä. Hän voi kuunnella, ehdottaa ja auttaa eteenpäin, mutta sopu syntyy vain, jos osapuolet ovat siihen valmiita. – Omasta pitkästä urasta neuvottelijana on kuitenkin tässä työssä apua, koska ymmärrän, miten vaikeaa se on. Eikä sovinnon läpimenemiseen voi koskaan tuudittautua. Jos sopua ei synny, on vain pakko jatkaa. Sovittelija kysyy, kuuntelee ja etsii tasapainoa Nikolas Elomaa kuvailee sovittelutyyliään ennen kaikkea kuuntelevaksi ja eri näkökulmia hahmottavaksi. Sovittelijan on ensin ymmärrettävä, mistä kiistassa todella on kysymys. Kaikki pöydällä olevat asiat eivät ole osapuolille yhtä tärkeitä. – Kysyn, kysyn ja kysyn, kunnes itse ymmärrän riittävän yksinkertaisesti eri kipukohdat. Tämän jälkeen asiat täytyy asettaa tärkeysjärjestykseen. Elomaan tavoitteena on löytää eri osapuolten näkemyksistä kohtia, joiden varaan ratkaisu voisi rakentua. Omia näkemyksiään hän ei halua tuoda pöytään ja yrittää ajaa niitä läpi. Neuvottelu- ja sovittelutyössä tarvitaan myös tilannetajua. Elomaan mukaan on pystyttävä aistimaan, milloin osapuolet ovat valmiita etenemään ja milloin sovun mahdollisuus on vaikeassa tilanteessa olemassa. Sopu syntyy vain osapuolten yhteisellä tahdolla Nikolas Elomaa näkee sovittelijan työn osana suomalaista sopimusyhteiskuntaa: vaikeissakin tilanteissa on olemassa taho, jonka tehtävänä on auttaa osapuolia jatkamaan keskustelua. Elomaata itseään motivoi työssä juuri se, että tulokset ovat hyvin konkreettisia. Julkisuudessa työ tulee näkyviin yleensä silloin, kun työmarkkinakiista on jo kärjistynyt. Lakkouhat ja pitkät neuvottelut saavat paljon huomiota. Elomaan mielestä tämä antaa suomalaisista työmarkkinasuhteista todellista synkemmän kuvan, sillä valtaosa sopimusneuvotteluista ei koskaan päädy sovittelijan pöydälle. Valtakunnansovittelija tulee mukaan silloin, kun osapuolet eivät omin voimin pääse ratkaisuun. Sovittelijalla ei kuitenkaan ole mahdollisuutta pakottaa sopimukseen. – Mutta ainakin yritämme auttaa, jotta sopu syntyisi. Sopimusyhteiskunta ei ole kadonnut Viime vuosina työelämäuudistukset, työmarkkinaosapuolten ristiriidat ja muuttuva työelämä ovat herättäneet kysymyksiä sopimusyhteiskunnan tulevaisuudesta. Muutoksista huolimatta Elomaa uskoo, että työmarkkinajärjestöillä ja järjestäytymisellä on edelleen vahvat perusteet suomalaisessa yhteiskunnassa, sillä työmarkkinoiden peruskysymykset ja erilaisten intressien yhteensovittaminen eivät ole kadonneet. – Siinä mielessä me edustamme mielestäni edelleenkin sellaista pohjoismaista yhteiskuntamallia, mitä ainakin itse arvostan kovasti. Elomaa muistuttaa myös, että työmarkkinaneuvottelut eivät ole koskaan olleet helppoja. Historiaan mahtuu vaikeita kiistoja ja pitkiä neuvottelukierroksia myös menneiltä vuosikymmeniltä. Työelämän pirstaloituminen, yrityskohtaisten työehtosopimusten lisääntyminen ja uudet työnteon muodot voivat pitkällä aikavälillä vaikuttaa kuitenkin myös sovittelijan työhön. Paikallista sopimista Elomaa ei kuitenkaan pidä lähtökohtaisesti ongelmana. Hänen mukaansa se voi olla hyvä väline, jos osapuolten mahdollisuudet sopia ovat tasapuoliset. Uudessa työssä Nikolas Elomaata motivoi ennen kaikkea sen ihmis- läheisyys. ”Ala on täynnä aivan loistavia ihmisiä edustamastaan puolesta riippumatta.” 14 Maitotalous 3/2026
Työn vastapaino löytyy mereltä, metsästä ja liikunnasta Pitkä työura on opettanut Elomaalle myös sen, kuinka tärkeää on löytää aikaa myös muille kuin työasioille. Hän kertoo, että ei enää kanna työasioita mukaan vapaalle. Arkea rytmittävät perhe ja kaksi koiraa. Palautumista helpottavat monet harrastukset. Elomaa veneilee, pelaa salibandya useita kertoja viikossa maalivahtina ja liikkuu koirien kanssa ulkona. – Vapaapäivinä en osaa paikallani olla ja aina löytyy jotakin nikkaroitavaa. Veneily on oma projektinsa, sillä veneen kunnostamiseen ja huolenpitoon voisi käyttää loputtomasti aikaa. Aikaa jää myös hevosharrastukselle. Elomaa ratsastaa Rohan-talleilla, joiden toimintaan kuuluvat muun muassa ritarinäytökset ja keskiaikatapahtumat. Mikä on lempimaitotuotteesi? Isoisäni työskenteli meijerissä isännöitsijänä ja laadunarvostelijana eli sitä kautta juusto on tietysti ollut itselleni tärkeä, mutta sanon kuitenkin, että lempituotteeni on maito. Tykkään juoda maitoa. Minusta se on hyvää, eikä sitä tarvitse edes hirveästi jalostaa. ▪ 15
Kun Teuvo Riihimäki ja Janne Linnarinne tapasivat Seinäjoella verenluovutuksessa elokuussa, kyseessä ei ollut aivan tavallinen luovutuskerta. Teuvolle kerta oli järjestyksessään 150:s. Jannella sama merkkipaalu oli tullut täyteen jo aiemmin. TEKSTI Camilla Zewi-Kalliomaa KUVAT Elisa Linnarinne Molemmille verenluovutuksesta on vuosikymmenten aikana tullut tapa, joka on kulkenut mukana eri elämänvaiheissa. Jannella ensimmäinen luovutuskerta oli elokuussa 1989. Vuosien varrella väliin on jäänyt vain yksi vuosi, jolloin hän ei sairauden vuoksi pystynyt luovuttamaan. – 150 luovutusta merkitsee toisten konkreettisen auttamisen lisäksi kiitollisuutta siitä, että olen saanut olla niin terveenä, että se on ollut mahdollista, Janne sanoo. Veripalvelun kantiksia ja Pölypussit piimälouhimolta 16 Maitotalous 3/2026
Verenluovutuksesta tuli tapa Teuvon verenluovutus alkoi armeijassa. Varuskuntaan saapui liikkuva verenluovutusyksikkö, ja luovuttamisesta sai loppupäivän vapaata sekä kahvit ja munkit sotilaskodissa. – Siitä se lähti. Luovutuksessa mitattiin hemoglobiini, ja minulla se oli erityisen korkea. Silloin sanottiin, että tuollaisilla arvoilla kannattaisi luovuttaa useammin, Teuvo kertoo. Myöhemmin verenluovutus jatkui Hämeenlinnan meijerikoulussa opiskelukavereiden kanssa. Opiskelijaelämässä luovutuksessa käyminen oli myös yhteinen ohjelmanumero. Samalla sai hetken vaihtelua arkeen ja jälkitarjoilutkin maistuivat. Sittemmin luovuttaminen jatkui harjoittelupaikoissa, työttömyysaikana ja lopulta Seinäjoella vakituisemmin. Teuvolle siitä muodostui rutiini, jonka merkitys on vuosien myötä vain vahvistunut. – En koe, että veri olisi minulta pois. Päinvastoin se tuntuu siltä, että voi antaa jotain hyvää. Tiedän ihmisiä, jotka ovat sairauksien vuoksi tarvinneet verta, hän sanoo. Verenluovutus yhdistää Verenluovutukseen liittyy myös yhteisöllisyyttä. Jannelle mieleen ovat jääneet erityisesti yhteiset luovutukset isän kanssa. Isä toi hänet aikanaan verenluovutuksen pariin, ja myöhemmin Janne on saanut mukaan myös tyttärensä, vävykokelaansa, meijerikoulun luokkakavereita, työkavereita ja ystäviä. Teuvolle mieleen ovat jääneet hetket, jolloin luovutuspaikalla on sattunut samaan aikaan useampi tuttu. – On mukavaa, kun siellä näkee työkavereita ja tulee juteltua ihan eri tavalla kuin työpaikalla. Verenluovutus yhdistää, hän kuvailee. Verenluovutuksella on ollut paikkansa myös MVL:n historiassa. Vuosina 2007–2009 MVL:n kerhoja haastettiin mukaan verenluovutuskampanjaan, jonka tarkoituksena oli houkutella uusia luovuttajia ja muistuttaa kokeneita luovuttajia verenluovutuksen tärkeydestä. Kampanjan viesti oli yksinkertainen ja yhä ajankohtainen: verenluovutus on konkreettinen tapa tehdä hyvää yhdessä. Pölypussit piimälouhimolta pitävät tahtia yllä Samaa yhteishenkeä löytyy myös Seinäjoen Valion jauheosaston porukasta, jossa verenluovutuksesta on tullut monelle yhteinen tapa – ja johon liittyy myös ripaus omaa huumoria ja historiaa. Vuonna 2016 perustettu verenluovutusryhmä kantaa nimeä Pölypussit piimälouhimolta. Nimi ei ole syntynyt sattumalta: se viittaa aikaan, jolloin jauheosaston työ oli nykyistä pölyisempää, sekä vanhojen työkavereiden käyttämään lempinimeen. He kutsuivat osastoa piimälouhimoksi, ja siitä nimi jäi elämään. Ryhmään kuuluu arviolta 15–20 henkilöä. Osa on jo eläkkeellä, mutta käy yhä luovuttamassa verta, osa taas on ollut mukana kerran tai pari. Mukana on myös aktiivisia konkareita, jotka käyvät luovuttamassa jopa kuusi kertaa vuodessa. Joskus Pölypusseja on ollut paikalla yhtä aikaa kuusikin, mutta tavallisimmin luovutukseen lähtee kahden–neljän hengen porukka. Ryhmän ennätys on vuodelta 2022, jolloin luovutuskertoja kertyi 41. Tänä vuonna luovutuksia on kasassa jo 23, joten hyvä tahti jatkuu. Ensikertalainen on hyvissä käsissä Sekä Janne että Teuvo rohkaisevat kokeilemaan verenluovutusta, jos se on terveydentilan puolesta mahdollista. Jannen mukaan verenluovutus on helppo ja konkreettinen tapa auttaa. – Ei se käy kipeää. Pieni piston tunne vain käsivarressa, kun neula viedään paikoilleen. Sen jälkeen puristellaan kevyesti kättä alle kymmenen minuuttia. Veripalvelun työntekijät ovat mukavaa väkeä ja saavat sinut tuntemaan itsesi ainakin jonkinlaiseksi sankariksi, Janne sanoo. Teuvo painottaa, että ensikertalaisen ei tarvitse pelätä. Veripalvelussa ollaan ammattilaisten käsissä, ja jos olo tuntuu huonolta, luovutus voidaan keskeyttää. Jannelle verenluovutuksesta on tullut jopa harrastus harrastuksen sisällä. Hän on käynyt luovuttamassa kaikissa kymmenessä Veripalvelun kiinteässä toimipisteessä ja yhteensä noin 30 eri paikkakunnalla. Älä luovuta, paitsi verta Lopulta kyse on pienestä teosta, jolla voi olla suuri merkitys toiselle ihmiselle. – Jos jutun lukijoista edes yksi innostuu luovuttamaan verta, sekin on voitto, Teuvo tiivistää. ▪ 17
Esittelyssä Juha Murto-Koiviston 45 vuoden ura meijerialalla alkoi maitotilan poikana Etelä-Pohjanmaalla ja päättyi lähes neljännesvuosisadan mittaiseen toimitusjohtajakauteen Maitokolmiossa. Eläkkeelle hän jää kiitollisena alalle, joka on antanut työn, toimeentulon ja mielekkään elämäntyön. TEKSTI Camilla Zewi-Kalliomaa KUVA Patrik Wargh – Kehitys on pitänyt mukana. Ala on mennyt valtavaa vauhtia eteenpäin, ja koko ajan on tullut uusia asioita, Murto-Koivisto sanoo. Muutoksen mukana kasvoi myös osaaminen Meijerialan muutos on ollut valtava. Uran alkuvuosina suomalainen meijerikenttä rakentui kylä- ja pitäjämeijereistä, tuotevalikoima oli nykyistä huomattavasti suppeampi ja toimintaympäristö säännellympi. Maitoa, voita, piimää ja juustoa valmistettiin maailmassa, jossa markkina oli turvattu ja asioita sovittiin valtiovallan kanssa. Tänään meijerit toimivat markkinataloudessa, jossa asiakkaat on löydettävä itse ja tuotteiden on vastattava kuluttajien odotuksiin. Teknologia on muuttanut myös työn arkea. Ennen linjoja avattiin ja seurattiin paikan päällä, nyt prosesseja valvotaan pitkälti tietokoneiden avulla. Silti perusta on sama kuin ennen: maito on elävä raaka-aine, jonka käyttäytyminen on ymmärrettävä. Automaatio ei poista ihmisen osaamisen merkitystä, vaan tekee siitä toisenlaista. Kasvun vuosikymmenet Maitokolmiossa Maitokolmiossa Murto-Koivisto toimi toimitusjohtajana 24 vuotta ja 8 kuukautta. Hänen aikanaan yritys kasvoi vahvasti: maitomäärä kaksinkertaistui, tuotanto monipuolistui ja valikoimiin tulivat muun muassa rahkat, proteiinivanukkaat ja proteiinijuomat. Yksi onnistumisista liittyy proteiinituotteisiin. Maitokolmio oli Murto-Koiviston mukaan ensimmäinen kotimainen proteiinivanukkaiden valmistaja. Aluksi tuotteiden kaupallinen läpimurto ei ollut itsestäänselvyys, mutta kun kysyntä heräsi, liikkeelle lähdettiin nopeasti. Se kuvastaa hänen mukaansa koko alan vaatimusta: kehityksessä on pysyttävä mukana. Johtaminen alkaa kuuntelemisesta Johtajana Murto-Koivisto ei puhu suurista johtamisstrategioista, vaan käytännön tavasta olla ihmisten kanssa. Hän on pyrkinyt olemaan kuunteleva, tasapuolinen, oikeudenmukainen ja helposti lähestyttävä. Tärkeää on ollut, että ihmiset voivat vaikuttaa omaan työhönsä ja osaamisensa kehittämiseen. –Olen pyrkinyt olemaan helposti lähestyttävä. Sellainen, jolle on voinut tulla kertomaan, jos jokin asia ahdistaa, hän sanoo. Pitkä johtajaura on opettanut, että ihmiset ja työelämä muuttuvat Teuvan maitotilalta alkoi elämänmittainen matka Kun Juha Murto-Koivisto puhuu meijerialasta, puheessa kuuluu pitkä kokemus, käytännönläheisyys ja lämmin suhde työhön, jonka parissa hän on viettänyt lähes koko aikuisikänsä. Ala on ollut hänelle enemmän kuin työura – elämäntapa, josta eläkkeelle jääminen merkitsee uuden arjen opettelua. Murto-Koiviston juuret ovat suomalaisessa maataloudessa. Hän on kotoisin Teuvalta maitotilalta, ja omalla kotikylällä toimi meijeri. Kaverin isä oli meijerin isännöitsijänä, ja nuori Juha pääsi näkemään läheltä, millaisesta työstä oli kyse. Lukion ja armeijan jälkeen hän haki Hämeenlinnaan meijerikouluun, jonka käytännönläheinen koulutus houkutteli. Ensimmäinen työpaikka löytyi Seinäjoen Maitojalosteelta vuonna 1981. Ura alkoi tankkipesulassa, jossa pestiin maitoautoja ja niiden säiliöitä sekä hoidettiin meijerin pesukeskuksia. Työ oli osittain fyysistä ja konkreettista, osittain oli käsityötä. Nuori työntekijä ei miettinyt, että edessä olisi 45 vuoden ura samalla alalla. Siinä vaiheessa elettiin hetkessä. Meijerityö tuntui mielekkäältä, tarjosi työtä ja vei eteenpäin. Jälkikäteen katsottuna alalla pysymiseen vaikutti ennen kaikkea kehitys. Maidosta kasvoi elämäntyö 18 Maitotalous 3/2026
sukupolvien mukana. Johtajan on hyväksyttävä muutos ja sopeuduttava siihen. Vaikeimpia hetkiä ovat olleet tilanteet, joissa päätökset vaikuttavat ihmisten arkeen. Yt- ja muutosneuvotteluja on uralle mahtunut onneksi vain vähän, mutta helppoja ne eivät ole koskaan. Vaikuttajana Murto-Koivisto korostaa yhteisen työn merkitystä. Meijerialan ratkaisut eivät hänen mukaansa ole yhden ihmisen saavutuksia, vaan syntyvät ryhmissä, verkostoissa ja järjestöissä. Maito pitää Suomen liikkeessä Murto-Koiviston mielestä meijerialan merkitystä pitäisi katsoa koko ketjun kautta. Maito ei ole vain meijerin vastaanottama raaka-aine tai kaupan hyllyllä oleva tuote, vaan osa laajaa kokonaisuutta, joka ulottuu maitotiloilta jalostukseen, logistiikkaan, kauppaan ja kuluttajien pöytiin. Ketju työllistää suuren määrän suomalaisia myös suurten kaupunkien ulkopuolella. Erityisen tärkeänä hän pitää sitä, että päättäjät ymmärtäisivät maitoketjun merkityksen maaseudun elinvoimalle ja huoltovarmuudelle. Maitotilat, työpaikat ja jalostus pitävät osaltaan koko Suomea asuttuna. Viime vuosien kriisit ovat muistuttaneet, ettei kotimainen ruoantuotanto ole itsestäänselvyys eikä ruokaturvaa voi rakentaa tuonnin varaan. Meijeriala työllistää tulevaisuudessakin Suomalaisen maitotalouden tulevaisuuteen Murto-Koivisto suhtautuu luottavaisesti. Hänen mukaansa keskustelu keskittyy usein siihen, että juotavan maidon kulutus laskee vuosi vuodelta. Kokonaiskuva on kuitenkin laajempi: juustojen, välipalatuotteiden ja muiden maitopohjaisten tuotteiden kulutus on kasvanut. – Suomalainen syö maitotuotteita enemmän kuin aikaisemmin. Maito tulee säilyttämään merkittävän aseman elintarvikeketjussa myös tulevaisuudessa, hän arvioi. Alan suurimmat mahdollisuudet liittyvät tuotekehitykseen, uusiin markkinoihin ja maitoraaka-aineen mahdollisimman tehokkaaseen hyödyntämiseen. Teknologian ja tutkimuksen kehittyminen avaa uusia tapoja jalostaa maitoa ja vastata kuluttajien muuttuviin tarpeisiin. Huolta Murto-Koivisto kantaa alkutuotannon syyllistämisestä, sillä yhden ketjun osan leimaaminen ei vie alaa eteenpäin. Nuorille alasta kiinnostuneille Murto-Koiviston viesti on rohkaiseva: maito työllistää tulevaisuudessakin. Meijeriala on hänen mukaansa mahdollisuuksien ala, kunhan on valmis oppimaan, muuttumaan ja heittäytymään mukaan. Myös alan koulutuksen arvostus näkyy hänen puheessaan. Hämeenlinnan käytännönläheinen meijerikoulutus on tarjonnut monelle osaamista, verkostoja ja väylän alalle. Työuran jälkeen kalenteriin jää tilaa omalle elämälle Eläkkeellä olo on haastatteluhetkellä vielä uutta. Murto-Koivisto on ehtinyt opetella uutta arkea vasta lyhyen aikaa, ja muutto Kokkolaan on tuonut omat kiireensä. Työuran päättyminen tuntuu myönteiseltä, vaikka mukana on myös haikeutta. Verkostot, ihmiset ja päivittäinen kiinni oleminen työssä jäävät taakse, mutta edessä on aikaa itselle, kuntoilulle, mökille ja lapsenlapsille. – Enää ei tarvitse juosta kalenterin kanssa kilpaa, hän sanoo. Kun Murto-Koivisto katsoo taaksepäin 45 vuoden työuraansa, päällimmäinen tunne on kiitollisuus. Maito on hänen sanojensa mukaan tuonut leivän perheen pöytään – ja joskus sen päälle myös voita ja juustosiivun. Se on antanut mahdollisuuden mielekkääseen työhön ja pitkään uraan alalla, joka on muuttunut valtavasti mutta jonka ytimessä on edelleen sama raaka-aine. Haastattelun lopuksi Murto-Koivistolta kysytään vielä Maitotalous-lehden perinteinen kysymys: mikä on lempimaitotuotteesi? Vastaus ei tule aivan automaattisesti. Hän arvelee, että hänen ehkä pitäisi nimetä Maitokolmion voi tai proteiinivanukkaan, mutta päätyy lopulta rehelliseen valintaan. – Minäpä taidan sanoa kuitenkin, että kyllä se jäätelö on, hän naurahtaa. Matkan varrella hän on oppinut arvostamaan myös hyviä juustoja ja happamia maitotuotteita, kuten piimää, mutta makea ja kermainen jäätelö saa pitkän meijeriuran päätteeksi viimeisen sanan. ▪ 19
TEKSTI JA KUVAT Hannu Ainasoja seuraamaan paikallista elämänmenoa. Samalla saattoi maistaa saaren tunnettua herkkua, sahramipannukakkua, tai poiketa viihtyisiin pikkuliikkeisiin tekemään löytöjä. Osa ryhmästä osallistui Panoraamakiertoajelulle. Oppaamme Mailis tutustutti meidät saaren historiaan ja kertoi mielenkiintoisia tarinoita jokaisella pysähdyspaikalla. Tutustuimme myös pronssikautiseen hautamuistomerkkiin. Perimätiedon mukaan saarella on ollut rakennuksia jo 1100-luvulla, ja vuosisatojen tapahtumat heräsivät oppaan kertomuksissa eloon. Kalastajakylästä kirkonraunioille Retken aikana tutustuimme myös Gnisvädsin kalastajakylään, johon liittyi kiehtova tarina siellä koko ikänsä asuneesta kalastajanaisesta. Kierroksen loppupuolella ihailimme kirkonrauniota sekä talojen edustalla kukoistavia ruusuja. Pyhän Marian kirkossa pysähdyimme hetkeksi tarkastelemaan kirkon aarteita, vanhoja ja uudempia lasimaalauksia sekä muuta vaikuttavaa lasitaidetta. Aurinkoisessa säässä tehty retki päättyi Almedalenin puistoon. Oppaamme osasi taitavasti kuljettaa meidät ajallisesti ensin kauas historiaan ja tuoda takaisin nykypäivään. Muistoja Meijerivuosilta Laivamatkan aikana suuri seurue jakautui luontevasti pienempiin ryhmiin. Pienryhmissä oli myös hauskoja jutunaiheita. Kerrottiin, kuinka kukin oli aikanaan ajautunut meijeriuralle, missä oli työskennellyt ja millaisia kokemuksia työuran varrelle oli kertynyt. Työuran kohokohdat ja yhteiset muistot tarjosivat runsaasi keskustelunaiheita. Kiertoajelulla pysähdyttiin myös paikassa, jossa aikoinaan jaettiin oikeutta ja rangaistuksena mestattiin tuomion saaneita. Ehkä juuri nämä tarinat innoittivat myöhemmin laivan peräkannella käytyihin keskusteluihin omista haamu- ja aavekokemuksista. Myös aiemmilla matkoilla mukana olleet jakoivat muistojaan edellisten matkojen kohokohdista. ▪ Heinäkuussa 22 MVL Eläkeryhmän jäsentä ja pari avecia suuntasivat kesämatkalle Gotlannin Visbyhyn. Merituulen raikas puhallus toivotti matkalaiset tervetulleiksi saarelle, joka tunnetaan niin pitkästä historiastaan kuin kauniista maisemistaan. Visby sijaitsee Gotlannin saarella Itämeressä. Saarella asuu noin 60 000 asukasta, joista reilut 20 000 Visbyssä. Suurimpia työnantajia ovat kunta, puolustuslaitos sekä lius- kekiviteollisuus. Naton myötä puolustusvoimien määrä on saarella lisääntynyt. Elantoa saadaan myös maidontuotannosta ja lampaankasvatuksesta. Ruusujen ja raunioiden kaupunki Matka alkoi laivaristeilyllä Helsingistä Tallinnan kautta Visbyn satamaan. Alus liikkui sulavasti Itämeren tyynessä vedessä. Aamun valjettua olimmekin perillä varsinaisessa matkakohteessamme. Vanha Hansakaupunki Visby tarjoaa vierailijoilleen elävän palan historiaa. Nupukivikatuja reunustavat värikkäät ruusut ja vanhan kaupungin ylle kohoaa vaikuttava 3,5 km pitkä kehämuuri. Historia on läsnä kaiken aikaa. Sahramipannukakkua ja saaren historiaa Matkalaisilla oli mahdollisuus tutustua kaupunkiin omatoimisesti tai osallistua yhteisille retkille. Moni suuntasi keskustorin vilinään Eläkeryhmän kesämatka Visbyhyn 20 Maitotalous 3/2026
RkJQdWJsaXNoZXIy MjU0MzgwNw==