Uuden valtakunnansovittelijan työ alkoi elokuun alussa heti hypyllä syvään päätyyn. Työpöydällä odotti pitkään jatkunut ammattikorkeakoulujen työriita, jota oli soviteltu jo kuukausien ajan. Edellinen valtakunnansovittelija Anu Sajavaara oli tehnyt asiassa jo kaksi sovintoesitystä, mutta ratkaisua ei ollut löytynyt. Vaikka työmarkkinat ovat Nikolas Elomaalle tuttu maailma vuosikymmenten ajalta, sovittelijan rooli on uusi ja samalla oma asema neuvottelupöydässä täysin toinen. Vaikea ensimmäinen työriita opetti paljon. Valtakunnansovittelija muistuttaa, että sovittelijan työ on poikkeuksellisen itsenäistä. Vaikka hänellä on käytettävissä sivutoimisia sovittelijoita ja muita asiantuntijoita, päävastuu työstä on hänellä. Elomaa kertoo onnekseen saaneensa tehtävään paljon apua myös edeltäjältään Sajavaaralta. Pitkä ura alkoi lama-Suomen työttömyyskassoista Nikolas Elomaan kiinnostus työmarkkinakysymyksiin syntyi jo oikeustieteiden opiskelijana 1990-luvun alussa. Työoikeudessa häntä kiinnosti erityiNikolas Elomaa – ei mikään valtakunnanräyhääjä TEKSTI Natasha Petrell KUVAT Työ- ja elinkeinoministeriö/Julius Konttinen Nikolas Elomaan ura on kulkenut työttömyyskassoista ammattiliittojen ja palkansaajakeskusjärjestön kautta eläkealalle ja Finanssivalvontaan. Nyt Elomaa on tehtävässä, jossa ei ajeta oman osapuolen näkemystä vaan etsitään tietä sovintoon. sesti se, ettei ala rajoitu lakien ja pykälien tulkintaan, vaan sisältää myös psykologiaa, sosiologiaa ja yhteiskuntatieteitä. Kyse on ihmisten elämäntilanteista, yhteiskunnallisista rakenteista ja erilaisista intresseistä. Työuran ensivuodet osuivat yksiin 1990-luvun alun laman kanssa. Tuolloin työttömyys kasvoi nopeasti, ja työttömyyskassoihin tarvittiin työntekijöitä. Jakso Elintarviketyöläisten työttömyyskassassa oli yksi Elomaan uran raskaimmista vaiheista. Hän näki silloin läheltä, miten työelämän muutokset vaikuttivat monen arkeen. – Ihmisten tilanne oli usein hyvin koskettava. Työttömyyskassasta Elomaan ura jatkui ammattiliittopuolelle edunvalvontatehtäviin ja työehtosopimusneuvottelupöytiin. Työmarkkinakiistat ja erilaisten intressien yhteensovittaminen kartuttivat osaamista. – Neuvottelemaan oppii vaan neuvottelemalla. Kiinnostavat tehtävät ovat ohjanneet uraa Nikolas Elomaa kertoo, että hänen työuransa ei ole edennyt tarkasti laaditun suunnitelman mukaan. Pikemminkin hän on tarttunut tehtäviin, jotka ovat tuntuneet kiinnostavilta ja tarjonneet mahdollisuuden oppia uutta. Ammattiliittopuolelta Elomaa siirtyi työntekijäkeskusjärjestö SAK:hon, jossa hän toimi muun muassa edunvalvontajohtajana. Samalla vastuut laajenivat työmarkkinakysymyksistä työttömyysturvaan ja eläkeasioihin. SAK-vuosiin mahtuu myös yksi Elomaan suurimmista pettymyksistä uralla. Elomaa oli mukana neuvottelemassa niin sanotusta kolmen päivän koulutusoikeudesta. Asiaa oli valmisteltu ja väännetty pitkään, mutta kuukausien, jopa vuosien työn jälkeen koko kokonaisuus kaatui yllättäen. Elomaalle pettymys oli suuri ennen kaikkea siksi, että neuvottelijat olivat tehneet asian eteen valtavasti töitä. Vaikka hän tiesi neuvotteluiden kariutumisen kuuluvan työmarkkinatyöhön, kokemus väsytti. Se madalsi osaltaan kynnystä etsiä uutta suuntaa uralle työmarkkinapöytien ulkopuolelta. Oma kokemus auttaa ymmärtämään eri osapuolia SAK:sta Nikolas Elomaa siirtyi edunvalvontajohtajaksi työeläkealan edun13
RkJQdWJsaXNoZXIy MjU0MzgwNw==