CP-lehti 4/2025 1 4/2026 OMAISHOITAJALIITON LEHTI Vaikka vuodet vierivät, rakkaus kantaa s.12
3 Lähellä 4/2026 JULKAISIJA Omaishoitajaliitto ry Närståendevårdarnas förbund rf Hämeentie 105 A 18, 00550 Helsinki Puh. 020 7806 500 omaishoitajat.fi PÄÄTOIMITTAJA Sari-Minna Tervonen sari.tervonen@omaishoitajat.fi TOIMITUS Lissu Kiviniemi toimitussihteeri 020 780 6515 lissu.kiviniemi@omaishoitajat.fi TOIMITUSNEUVOSTO Kristiina Hellstén, puheenjohtaja, Aira Korhonen, Mailis Linnola, Suvi Mansukoski-Mustonen, Johanna Nikonen, Lissu Kiviniemi, Kaisa Parviainen ja Sari-Minna Tervonen TILAUKSET JA OSOITTEENMUUTOKSET Lähellä-lehti on jäsenetu Omaishoitajaliiton jäsenyhdistysten jäsenille. Jos haluat lehden paperiversion kotiisi, liitythän jäseneksi: omaishoitajat.fi/liity. Myös kannattajajäsenet saavat lehden. Osoitteenmuutokset: jasenasiat@omaishoitajat.fi, p. 020 7806 500. ULKOASU Lissu Kiviniemi PAINOPAIKKA PunaMusta Oy, Tampere KANNEN KUVA Lissu Kiviniemi ILMOITUSMYYNTI Saarsalo Oy 044 768 6009 ILMOITUSAINEISTOT 28.1.2027 mennessä viestinta@omaishoitajat.fi Mediakortti: omaishoitajat.fi/lahella-lehti SEURAAVA LEHTI Ilmestyy 25.2.2027. Aikakausmedia ry:n jäsen, 35. vuosikerta ISSN 1235-8431 (painettu) ISSN 2242-380X (verkkojulkaisu) Lähellä-lehti ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. SISÄLTÖ Tässä numerossa Ajankohtaista 6. Terveisiä järjestöpäiviltä 8. Yhdistysten yhteistyö seniorisairaanhoitajien ja vapaapalokuntalaisten kanssa sai tunnustusta 9. Valtakunnallisen omaishoitajien viikon seminaari: Kuka kantaa vastuun, kuka maksaa hinnan? 10. Kyytiä vailla: miten päästä kauppaan, läheisten luokse tai terveyspalveluihin? 18. Nostetaan omaishoito eduskuntavaalien kärkiteemaksi! Ikääntyneet omaishoitajat 12. Rakkaus ja sitoumus kannattelevat iäkkäitä omaishoitajia 20. Lähipiiri omaishoitajan tukena Monen hoivavastuun välissä 22. Tyttären, anopin ja äidin auttaminen pitää Pia Tirrosen kiireisenä 26. Auttajat vähenevät, avuntarve kasvaa 29. Omaishoitajaliiton kirjoituskilpailun voittaja Omalla ajalla 32. Ristikko, piilolause ja krypto 34. Tanja Matilainen unohtaa kuntonyrkkeillessä kaiken muun Omaishoitajayhdistykset 35. Omaishoitajayhdistyksissä merkityksellisyys syntyy yhdessä 36. Yhdistysten yhteystiedot Puheenvuorot 5. Pääkirjoitus – Sari Tervonen: Rakkauden ja kuormituksen ristivedossa 17. Vieraskynä – Outi Jolanki: Passiiviväestöä? 27. Kolumni – Suvi Ahola: Vertaistukea kansien välissä 28. Juristin silmin – Elias Vartio: Toimeentulotukea vai asiakasmaksujen alennusta?
Omaishoitajaliiton kanssa omaishoitajien tukena Parempi vointi Maksutonta, kokonaisvaltaista tukea hyvinvointiisi, virkistystä ja vertaistukea. Aidosti välittävien ammattilaistemme ohjauksen lisäksi saat myös majoituksen ja ruokailut vieraanamme 2x5vrk. p. 050 394 7524 | kunnonlahde.fi Sinulle ilmaista tukea! Täytä vain Kelan hakemus. Lääkärin lausuntoa ei tarvita! Hyödynnä tilaisuutesi: kunnonlahde.fi/omaishoitajien Kysy meiltä lisää! Etsimme nyt omaishoitajia vuoden 2027 kuntoutuskursseille! Hae nyt, ajankohta voidaan sopia. Voimavaroja omaishoitajan arkeen
5 Lähellä 4/2026 Rakkauden ja kuormituksen ristivedossa Pyysimme teitä lukijoita kirjoittamaan siitä, miksi läheisestä huolehtiminen on tärkeää: mitä olette oivaltaneet, millaisia ristiriitoja kokeneet. Saimme 55 puhuttelevaa runoa ja tarinaa – lämmin kiitos niistä jokaisesta. Luin kuvauksia kyynel silmäkulmassa. Läheisen hoitaminen on rakkautta ja rinnalla kulkemista, mutta myös vastuuta, velvollisuutta ja jatkuvaa tunnetta oman läsnäolon välttämättömyydestä. Arjessa myönteiset ja raskaat tunteet kulkevat rinnakkain samalla, kun suhde läheiseen saa uusia ulottuvuuksia ja oma rooli muuttuu asioiden hoitajaksi, huolenpitäjäksi, auttajaksi ja hoivaajaksi. Kaikesta huolimatta yhteistä elämää jatketaan ja hyvistä hetkistä pidetään kiinni. Vaikka elämän suunta on muuttunut, hyvää löytyy yhä itsestä, läheisestä, perheestä ja luonnosta. Omaishoitajalla on myös oikeus väsyä, saada apua ja kaivata toisenlaista elämää sekä surra menetyksiä, joita ei ole valinnut. Läheisen vakava sairaus tai vamma tuo mukanaan pelkoa, uupumusta, luopumista ja surua. Kirjoituksissa korostuu tahto pitää läheinen mukana yhteisössä ihmisenä, ei vain hoidon kohteena. Vanhempi tukee lastaan, joka tarvitsee erityistä tukea, ja puolustaa tämän oikeutta kasvaa, oppia ja itsenäistyä sekä kuulua muiden joukkoon omilla ehdoillaan. Puoliso pitää kiinni yhteisestä arjesta, vaikka parisuhde muuttuu myös hoivasuhteeksi. Ikääntyvää vanhempaansa auttava haluaa äidilleen tai isälleen säällisen vanhuuden ja sovittaa hoivavastuun ansiotyöhönsä, perheeseensä ja muihin velvollisuuksiinsa. Kirjoittajat kuvasivat hyvin sitä, että he tarvitsevat rinnalleen ymmärtäviä ihmisiä ja yhteisön. Omaishoitajayhdistyksiä ja potilasjärjestöjä luonnehdittiin ensiarvoisen tärkeiksi tiedon, neuvojen ja vertaistuen lähteiksi. Vertaisten seurassa kaikkea ei tarvitse selittää: toinen omaishoitaja tunnistaa pienet ilot ja onnen hetket, mutta myös valtavan huolen, syyllisyyden ja väsymyksen. Jaettu kokemus keventää taakkaa ja syntyy kokemus, ettei ole yksin. Omaishoitajayhdistykset tekevät näkyväksi kodin seinien sisälle jäävän merkittävän hoivavastuun. Ilman omaishoitajia suomalainen sosiaali- ja terveydenhuolto tai muukaan yhteiskunta ei toimisi. Yhdistyksemme ajavat omaishoitajien oikeuksia ja muistuttavat päättäjiä siitä, ettei läheis- ja omaishoito saa perustua yhden ihmisen kohtuuttomaan, jopa loputtomaan venymiseen. Koettu merkityksellisyys kantaa, mutta läheis- ja omaishoitajat tarvitsevat myös riittävästi oikeanlaisia palveluja, mahdollisuuksia lepoon ja henkistä tukea. Ettei joudu pärjäämään yksin. Sari Tervonen toiminnanjohtaja PÄÄKIRJOITUS
6 Lähellä 4/2026 “Me tehdään tätä yhdessä” Omaishoitajaliiton järjestöpäivät kokosivat yhdistysten työntekijöitä ja vapaaehtoisia Helsinkiin oppimaan uutta ja ennen kaikkea kohtaamaan toisiaan. Runsaan ohjelman lomassa ehdittiin vaihtaa kuulumisia, tavata vanhoja tuttuja ja tutustua uusiin. Omaishoitajaliiton syyskokous järjestettiin Scandic Helsinki Hub -hotellissa 7.10.2026. Kokouksen avasi vuoden lopussa tehtävän jättävä puheenjohtajamme Merja Kyllönen, joka muistutti, että järjestökenttä ja työ, jota teemme, ei ole koskaan yhden ihmisen työ. “Se on joukkuelaji, ja minulla on ollut suuri etuoikeus olla osa tätä joukkuetta”, Kyllönen totesi etäyhteyden välityksellä Strasbourgista. Samalla hän muistutti, että vaikka monet asiat muuttuvat vuosien myötä, tarve pitää yhtä säilyy – tarve nähdä ihmiset ihmisinä ja tarve puolustaa niitä, joiden ääni ei kanna riittävän kauas. Puheenjohtajan tehtävään omaishoitajien oikeuksia puolustamaan kaudelle 2027–2028 valittiin Noora Peltoniemi. Hallituksen jäseniksi erovuoroisten tilalle valittiin Sirpa Laakso, Soile Lahtonen-Kiviranta, Hanna-Leena Mattila, Nina Sjöberg ja Ville Väyrynen. AJANKOHTAISTA Heti syyskokouksen jälkeen ohjelma jatkui järjestöpäivien merkeissä. Kaksipäiväiseen tapahtumaan oli saapunut yhdistysten vapaaehtoisia ja työntekijöitä 25 yhdistyksestä ympäri Suomea aina Napapiiriä myöten. Tunnelma oli lämmin, ja vilkas puheensorina siivitti jokaista taukoa tiiviin ohjelman välissä. Oppia ja tukea omaan työhön haettiin muun muassa tarkastelemalla sosiaaliturvan muutoksia, perehtymällä omaishoitoyhteisön eduskuntavaalitavoitteisiin ja strategiatyöhön. Tutustuimme myös vapaaehtoistoiminnan kehittämiseen ja omaishoitajien tukemiseen osana kuntien hyvinvoinnin ja terveyden edistämistä. Lisäksi saimme nauttia näyttelijä Minna Kivelän sekä toimittaja ja Soteorpo-kirjastaan tunnetun kirjailija Minna Lindgrenin esityksistä. Lämmin kiitos kaikille järjestöpäiville osallistuneille sekä puhujille! Lissu Kiviniemi Hallituksen edustajia: Ylärivissä vasemmalla Petra Raudaskoski ja Sari Jokinen sekä hallituksen vuodenvaihteessa jättävät Kristiina Hellstén ja alarivissä Tarja Tapanainen ja Minna Martiskainen. Tuleva puheenjohtajamme Noora Peltoniemi. Länsi-Uudenmaan omaishoitajien Sanna Jensen ja Suvi Mansukoski-Mustonen.
7 Lähellä 4/2026 AJANKOHTAISTA Napapiirin joukkue: Eturivissä vasemmalta Trista Ramberg ja Outi Kokko, takarivissä vasemmalta Katri Mustakangas, Petra Raudaskoski, Emilia Hartikainen ja Hanna Satta. Omaishoitajaliiton Sven Claes nappasi kainaloonsa Vaasan Leena Kojosen. Pohjois-Savon yhdistyksen edustajat Riitta Lyra, Johanna Nikonen ja Reino Niiranen. Järjestöpäiville osallistui 25 yhdistyksen vapaaehtoisia ja työntekijöitä ympäri Suomea. Omaishoitajaliiton syyskokouksen puheenjohtajana toimi Pääkaupunkiseudun omaishoitajien hallituksen II varapuheenjohtaja Tuula Poikonen. Vieressä Omaishoitajaliiton toiminnanjohtaja Sari Tervonen. Huolehdit läheisestäsi joka päivä. Anna hetki aikaa myös itsellesi. Omaishoitajan arki on usein täynnä huolenpitoa ja vastuuta. Siksi myös sinä ansaitset aikaa omalle hyvinvoinnillesi. Omaishoitajien kuntoutuskurssilta saat tietoa, neuvoja ja ohjausta sekä virkistystä ja voimavaroja. • Tule yksin tai yhdessä läheisesi kanssa • Saat vertaistukea ja ammattilaisten ohjausta • Maksuton majoitus ja täysihoito Meri-Karinassa • Omaishoitosopimusta ei tarvita • Kuntoutus on Kelan kustantamaa Lämpimästi tervetuloa meren äärelle Turkuun! Lisätiedot ja hakeminen: www.merikarina.fi/omaishoitajakuntoutus
8 Lähellä 4/2026 AJANKOHTAISTA Tunnustusta yhteistyölle seniorisairaanhoitajien ja vapaapalokuntalaisten kanssa Omaishoitoinnovaatio-tunnustus myönnettiin tänä vuonna vapaapalokuntalaisten ja omaishoitajayhdistyksen yhteisille turvallisuuspäiville, Merkittävä teko -tunnustus seniorisairaanhoitajien ja omaishoitajayhdistyksen mentoritoiminnalle. Oikeilla tiedoilla ja käytännön vinkeillä voidaan helpottaa arkea, ehkäistä vaaratilanteita ja lisätä omaishoitoperheen turvallisuutta. Juuri tähän tarpeeseen vastaavat Satakunnassa järjestetyt omaishoitajien turvallisuuspäivät, joille Omaishoitajaliitto on myöntänyt vuoden 2026 Omaishoitoinnovaatio-tunnustuksen. Satakunnan pelastuslaitoksen vapaapalokuntalaisten ja Satakunnan Omaishoitajat ry:n yhteistyö on oivallinen esimerkki siitä, kuinka eri alojen osaamista voidaan yhdistää omaishoitajien hyväksi. Turvallisuuden edistämisen lisäksi tunnustuksella halutaan nostaa esiin uudenlaisia kumppanuuksia, joiden avulla yhdistykset voivat tarjota omaishoitajille sellaista asiantuntemusta, jota niillä ei yksin olisi käytettävissään. Mentori kulkee omaishoitajan rinnalla Omaishoitoyhteisön Merkittävä teko -tunnustus myönnettiin myös yhteistyölle: Kainuun Omaishoitajat ja Läheiset ry:n ja Kainuun sairaanhoitajat ry:n seniorisairaanhoitajien mentoritoiminnalle. Lähes kymmenen vuotta jatkunut toiminta yhdistää Kainuun omaishoitajia ja eläkkeelle jääneitä sairaanhoitajia. Mentorointi on luottamuksellista rinnalla kulkemista, jossa omaishoitaja ja mentori jakavat tietoa ja kokemuksia säännöllisissä keskusteluissa. Mentori auttaa omaishoitajaa löytämään uusia näkökulmia, ratkaisuja ja jaksamisen keinoja sekä tarjoaa mahdollisuuden keskustella rauhassa omasta tilanteesta. Omaishoitajaliitto onnittelee lämpimästi tunnustuksen saaneita! Lissu Kiviniemi Seniorisairaanhoitaja Ritva Härkönen ja Kainuun Omaishoitajat ja Läheiset ry:n Päivi Oikarinen vastaanottivat Merkittävä teko -tunnustuksen järjestöpäivillä Helsingissä lokakuussa. LISSU KIVINIEMI
9 Lähellä 4/2026 Digihappy Miten omaishoitaja uskaltaa jättää läheisen yksin? “On helpottavaa, että voin aina varmistaa, että läheiselläni on kaikki hyvin” - kertoo omaishoitaja, joka käyttää Digihappy tablettipalvelua. Videoyhteys avautuu läheiselle ilman kosketusta ja läheinen voi soittaa yhdellä klikillä. Perhe saa kaiken valmiina: helppokäyttöinen tabletti, jalusta, liittymä, videopuhelut ja jatkuva it-tuki. Tabletille saa valmiina halutun sisällön, kuten kellokalenteri- ja -muistutusappi, muistipeli, maksuttomat äänikirjat tai uutiset. “Digihappy on mahdollistanut yhteydenpidon isääni tavalla, joka ei muuten olisi ollut mahdollista. “ Digihappy turvarannekkeella läheinen hälyttää apua yhdellä painalluksella, josta suora puheyhteys ja paikannus. Omaishoitajaliiton jäsenenä saat -15% edun. Ota yhteyttä www.digihappy.fi | 010 517 2070 Valtakunnallisen omaishoitajien viikon seminaari Kuka kantaa vastuun, kuka maksaa hinnan? Torstaina 26.11.2026 kello 12.00–16.00 Seminaarissa kuulemme puheenvuoroja muun muassa ikääntyneiden hoivan kustannuksista ja siitä, kenelle hoivavastuu kasaantuu, erityislasten vanhempien kokemuksia sosiaaliturvasta, nuorista hoivaajista sekä työssäkäyvän läheis- ja omaishoitajan asemasta työlainsäädännössä. Tutustu ohjelmaan: omaishoitajat.fi/tapahtumat Seuraa suorana lähetyksenä verkossa: omaishoitajat.fi
10 Lähellä 4/2026 AJANKOHTAISTA Elämäntilanteet muuttuvat omaishoitoperheissä usein niin, että oman auton tai julkisen liikenteen käyttäminen vaikeutuu. Tällöin joudutaan pohtimaan uudelleen, miten päästään esimerkiksi kauppaan, läheisten luokse tai terveyspalveluihin. Kyytiä vailla? Palveluliikenne Ensisijaisesti hyvinvointialueilla ja kunnissa ohjataan käyttämään julkista liikennettä tai palveluliikennettä (Pali). Se on kuntien järjestämä tai tukema joukkoliikenteen muoto, joka on tarkoitettu erityisesti heille, joille tavallisen linja-auton käyttö on hankalaa. Pali toimii usein kutsuohjautuvasti tai osittain reittipohjaisesti. Auto kulkee ennalta määritettyä reittiä, mutta voi tarvittaessa poiketa hakemaan asiakkaan lähempää kotia. Kyyti tilataan yleensä etukäteen puhelimitse, jolloin kuljettaja noutaa matkustajan sovitusta paikasta ja vie mahdollisimman lähelle määränpäätä. Lipun hinta on usein kohtuullinen. Pali täydentää muuta liikennettä erityisesti alueilla, joilla julkista liikennettä on vähän. Lisätietoa oman kunnan verkkosivuilta Kela-taksi Jos henkilö ei voi käyttää julkista liikennettä terveydentilansa vuoksi tai julkista liikennettä ei ole käytettävissä koko matkalle, on mahdollista käyttää Kela-taksia. Kela korvaa taksimatkan ainoastaan silloin, kun matka on tilattu tilausvälityskeskuksesta, joka on tehnyt Kelan kanssa suorakorvaussopimuksen. Kuljettaja perii omavastuun matkasta aina välityskeskuksesta saamansa tiedon mukaisesti. Henkilö maksaa omavastuun, joka on enintään 25 euroa yhdensuuntaiselta matkalta. Jos 300 euron suuruinen vuosiomavastuu on täynnä tai henkilöllä on sähköinen tai paperinen toimeentulotuen maksusitoumus, kuljettaja ei peri omavastuuta. Kelan matkakorvaukset Kela korvaa sairauden, raskauden, synnytyksen ja Kelan järjestämän kuntoutuksen vuoksi aiheutuneita matkakustannuksia. Korvausta voi hakea matkoista lääkäriin, lääkärin määräämään tutkimukseen tai hoitoon terveyskeskukseen, sairaalaan tai yksityiselle lääkäriasemalle. Kela ei korvaa erikseen tehtyä lääkkeiden hakumatkaa apteekkiin, mutta lääkkeet voi hakea esimerkiksi lääkärikäynnin yhteydessä. Matkoissa on omavastuuosuus, joka kerryttää vuotuista matkakattoa. Matkakorvausta on mahdollista saada edullisimman käytettävissä olevan matkustustavan mukaan. Lisätietoa kela.fi Liikkumisesteisen pysäköintitunnus Liikkumisesteisen pysäköintitunnuksen voi saada sairaudesta tai vammasta johtuvasta haitasta, joka estää henkilöä itsenäisesti liikkumasta. Liikkumisesteisen pysäköintitunnus on henkilökohtainen. Tunnusta voidaan käyttää vain siinä ajoneuvossa, jossa luvanhaltija on kuljettajana tai kuljetettavana. Lisätietoa traficom.fi
11 Lähellä 4/2026 AJANKOHTAISTA Sosiaalihuoltolain mukainen kuljetuspalvelu Vammaispalvelulain mukainen liikkumisen tuki Kuljetuspalveluissa on edelleen kehitettävää Haasteita syntyy, jos joukkoliikennettä ei voi käyttää, kuljetuspalvelua tai liikkumisen tukea ei myönnetä eikä läheisillä ole mahdollisuutta tarjota kyytiä. Tilanne on erityisen hankala, jos määränpää, kuten omaishoitajan lakisääteisen vapaan aikainen hoitopaikka, sijaitsee toisella paikkakunnalla. Tällöin vapaiden pitäminen voi olla taloudellisesti mahdotonta. Matkakuluista voi olla perusteltua hakea korvausta hyvinvointialueelta erityisesti silloin, kun alueella ei ole tarjolla vaihtoehtoista hoitopaikkaa, jossa hoidettava läheinen voisi viettää omaishoitajan 2–3 vuorokauden vapaat. Kukka-Maaria Maunula Lisätietoja omaishoitajat.fi/tuet-japalvelut/ohjausta-ja-neuvontaa/ tietokortit-omaishoitajien-oikeuksista/ Sosiaalihuoltolain mukaista kuljetuspalvelua myönnetään, jos ei kykene sairauden tai muun toimintakyvyn vajauksen vuoksi käyttämään joukko- tai palveluliikennettä, eikä ole oikeutettu esimerkiksi vammaispalvelulain mukaiseen liikkumisen tukeen. Palvelutarpeen arvioinnissa otetaan huomioon toimintakyvyn lisäksi kokonaistilanne, kuten taloudellinen tilanne, sillä kuljetuspalvelu on tarkoitettu vähävaraisille. Tulorajat ovat hyvinvointialuekohtaiset. Lisätietoa omalta hyvinvointialueelta Vammaista henkilöä tuetaan ensisijaisesti käyttämään julkista joukkoliikennettä, johon kuuluu myös palveluliikenne. Vammaisella henkilöllä on subjektiivinen oikeus saada liikkumisen tukea, jos vammaispalvelulaissa määritellyt edellytykset täyttyvät. Palvelu on siis järjestettävä määrärahoista riippumatta. Kohtuullinen liikkumisen tuki on järjestettävä, jos vammaisella henkilöllä on toimintarajoitteensa vuoksi erityisiä vaikeuksia liikkumisessa ja hän ei pysty itsenäisesti käyttämään julkista joukkoliikennettä ilman kohtuuttoman suuria vaikeuksia. Liikkumisen tukea voidaan toteuttaa muun muassa kuljetuspalveluna, henkilökohtaisella avulla, saattajan avulla, valmennuksena, antamalla taloudellista tukea esimerkiksi auton hankintaan tai muulla soveltuvalla tavalla. Vaikka henkilöllä voi olla subjektiivinen oikeus liikkumisen tukeen, ei hänellä ole subjektiivista oikeutta sen toteuttamistapaan. Matkoja voi käyttää työn ja opiskelun lisäksi muun muassa asioimiseen, harrastuksiin ja sosiaalisten suhteiden ylläpitämiseen. Lisäksi niitä on järjestettävä tarvittaessa esimerkiksi lyhytaikaisen huolenpidon matkoihin, kuten omaishoidon vapaisiin. Liikkumisen tukea ei voi käyttää terveydenhuollon tai kuntoutuksen matkoihin, joihin saa korvausta eri lain nojalla. Lisätietoja omalta hyvinvointialueelta tai thl.fi/ohjeita-ammattilaisille/liikkumisentuki-vammaispalveluissa
12 Lähellä 4/2026 AA
13 Lähellä 4/2026 Niin myötä- kuin vastamäessäkin Noin 30 prosenttia sopimusomaishoitajista on yli 75-vuotiaita, ja 85 vuotta täyttäneitäkin on lähes 3 000. Sauli ja Irja Anttila ovat hioneet kumppanuutta yli 60 vuoden ajan. Yhteistä taivalta taitetaan käsikynkässä, loppuun asti. Anttiloiden pariskunnan rakkaustarinan juuret juontavat 1960-luvun alun Ouluun, kun Kemistä kaupunkiin opiskelemaan saapunut Sauli Anttila ryhtyi ikkunoiden välityksellä kirjeenvaihtoon siilinjärveläisen Irja Hartikaisen kanssa. Saulin opinahjo eli Oulun tekninen oppilaitos sijaitsi vastapäätä diakonissalaitosta, missä Irja opiskeli seurakuntasisareksi. Puhelimia ei siihen aikaan ollut joka nurkassa, joten viestien kirjoittelu ikkunoiden läpi oli tehokas tapa tutustua. Riittävän monta peilikuvana kirjoitettua viestiä myöhemmin nuoret tapasivat kasvokkain, rakastuivat ja elokuussa 1965 vietettiin Anttiloiden häitä. Kaksi vuotta myöhemmin Leppävirralle muuttaneen pariskunnan esikoinen Erkki saapui maailmaan, kuopus Elmo syntyi 11 vuotta myöhemmin Mikkelissä. Irja, 85, ja Sauli, 86, ovat ehtineet asua Oulun ja Leppävirran lisäksi ainakin Kemissä, Siilinjärvellä, Mikkelin maalaiskunnassa ja lopulta Mikkelin keskustassa. Sauli eläköityi kaupungin kunnossapitomestarin tehtävistä vuonna 2003, Irja oli jäänyt sairaanhoitajan pestistä eläkkeelle viittä vuotta aikaisemmin vuonna 1998. Yhdessä on kasvatettu pojat, rakennettu arkkitehdiksi kouluttautuneen Erkin piirtämä omakotitalo, touhuttu tiiviisti lastenlasten kanssa, hoivattu kukkapenkkejä, lopulta luovuttu isosta talosta ja muutettu kerrostaloasuntoon kaupungin keskustaan. Nykyisin parvekkeelta avautuu näkymä Mikkelin Kirkkopuiston ylle. Kauppakeskus Stellan sisäänkäynti on sopivasti tien toisella puolella ja Irjan muistikerho muutaman korttelin päässä. Sinne Sauli saattaa Irjan joka toinen viikko käsikynkässä, sillä yksin tai rollaattorilla kulkeminen ei tunnu oikealta, kummankaan mielestä. ”Jos kulkee rollaattorilla, niin ei tarvitse olla lähellä. Näin saa vähän vaivihkaa olla vierekkäin”, Sauli hymyilee. Ei kahta ilman kolmatta Anttiloiden kävelylenkit vievät usein Kirkkopuistoon. Kerran ohi kulkenut nuori pysähtyi ääneen ihailemaan pariskunnan lempeää yhdessäoloa. 60 vuoden yhteinen taival on hionut särmät, sitä tietää jo katseesta, mitä toinen ajattelee tai toivoo. Taito on tullut tarpeeseen, kun Sauli on viimeisten muutaman vuoden aikana ottanut molempien arjen sujumisesta yhä enemmän vastuuta. Kaikki alkoi maaliskuussa 2022. ”Yhtenä aamuna Irja oli pudonnut sängystä. Minä yritin nostaa ylös, mutta hän oli niin veltto, etten saanut”, Sauli kertaa yli neljän vuoden takaisia tapahtumia. Sauli soitti nuoremman poikansa hätiin, ja Elmo kutsui heti äitinsä nähtyään ambulanssin. Varpaanvälin haavasta lähtenyt tulehdus oli ehtinyt niin pahaksi, että sairaalassa todettiin, että Irja saatiin hoitoon viime hetkellä. Verenmyrkytys oli viedä hengen. Saman vuoden lopussa Elmo pelasti taas äitinsä hengen, kun hän huomasi joulun jälkeen vanhemmillaan piipahtaessaan, että kaikki ei ole kunnossa. Irja oli saanut aivoverenkiertohäiriön. Siitä seurasi IKÄÄNTYNEET OMAISHOITAJAT
14 Lähellä 4/2026 monen viikon sairaalajakso, pitkä kuntoutus, arjen askareiden opettelu uudelleen. Ja pian sen jälkeen Irjalle diagnosoitiin kohtusyöpä. Lyhyessä ajassa Anttiloiden arki muuttui monella tavalla ja Saulista tuli Irjan omaishoitaja. Ikä tuo myös vahvuuksia Sauli Anttila on yksi 2 844:stä yli 85-vuotiaasta suomaisesta sopimusomaishoitajasta. Mitä me oikeastaan tiedämme ikääntyneistä omaishoitajista? Itä-Suomen yliopiston preventiivisen hoitotieteen professori Tarja Välimäen mukaan pitkäkestoinen ja intensiivinen omaishoito kuormittaa ikääntyneitä monin tavoin. Hoitotilanteet vaikeutuvat usein ajan myötä samaan aikaan, kun omaishoitajan omat voimat vähenevät. Fyysistä voimaa vaativat tehtävät, valvominen ja jatkuva varuillaanolo voivat käydä raskaiksi. Ikä ja pitkä yhteinen elämä tuovat kuitenkin myös vahvuuksia. ”Pitkä kiintymyssuhde, vahva sitoutuminen siihen yhdessä elämiseen. Elämänkokemus tuo ymmärryksen siitä, että elämänkulkuun liittyy erilaisia vaiheita”, Välimäki tietää. Läheisen hoitaminen koetaan merkitykselliseksi, minkä lisäksi elämänkokemuksen myötä on yleensä kertynyt keinoja ratkaista haasteita. ”Jos yksi asia ei auta, IKÄÄNTYNEET OMAISHOITAJAT Tarja Välimäki STUDIO EVELIISA sointusenioripalvelut.fi Vapaa hetki omais- hoitajalle Omaishoidon palvelusetelillä voit ostaa apua arjen toimintoihin tai itsellesi levähdyshetken. Kysy lisää p. 044 700 1478 Palveluseteli on myös mahdollisuus osallistua virkistävään päivätoimintaan. Toimialueemme on Tampere ja sen lähikunnat. voi löytää muita vaihtoehtoja. Ikääntynyt ihminen on usein oppinut etsimään voimavaroja ympäristöstään, ottamaan vastaan apua esimerkiksi menemällä mukaan järjestötoimintaan vertaisten joukkoon.” Huolehtiminen kumpuaa rakkaudesta Yhteinen eletty elämä ja sitoutuminen puolisoon nousevat esiin myös Sauli Anttilan puheissa. Hän haluaa painottaa, ettei huolehdi Irjasta velvollisuudentunnosta, vaan rakkaudesta, kumppanuudesta. ”Teen tätä siksi, että haluan olla hänen kanssaan. Ja eikö se ole vähän kuin tiimityötä ollut koko se yhteinen elämä? Sitähän se on ollut”, Sauli pohtii. Sauli on myös ottanut arjen askareet näppärästi harteilleen. ”Minä olen ollut niin hyvässä opissa 60 vuotta, että minun ei ole tarvinnut erikseen ruveta opettelemaan. Muistan aina, kun pesin lattiaa, niin Irja sanoi, että muista myös lattialistan yläreuna. Minä muistan lattialistan yläreunan”, Sauli kertoo Irjan hymyillessä vieressä. Aamuisin keitetään kaurapuuro, tehdään yhdessä aamujumppa. Aamupalan jälkeen käydään pienellä kävelyllä, rupatellaan torimyyjien kanssa, katsellaan ohikulkevia ihmisiä. Lounaan jälkeen vietetään aikaa television äärellä. Nukkumaan mennessä Sauli lausuu aina äitinsä opettaman iltarukouksen ja käy päivän tapahtumia läpi mielessään. ”Käyn hyvät ja huonot puolet. Ja täytyy sanoa, että aika paljon on kuitenkin sitä hyvää. Lopuksi sanon vielä, että kiitos hyvästä yhteisestä elämästä.” Nukkumaan mennään iho vasten ihoa. ”Voiko sen parempaa olla? Kun on ollut sama iho siinä aika monta vuotta, niin se on niin tuttu ja turvallinen.”
15 Lähellä 4/2026 IKÄÄNTYNEET OMAISHOITAJAT Hengähdystauoilla on suuri merkitys Pitkä yhteinen elämä ja vahva sitoutuminen voivat kannatella omaishoitajaa vaikeidenkin vaiheiden yli. Professori Tarja Välimäki muistuttaa kuitenkin, että sama sitoutuminen voi myös kääntyä omaishoitajaa vastaan. Halu selvitä puolison kanssa kahdestaan voi johtaa siihen, ettei tarjolla olevaa apua oteta vastaan tai hoivakotiin siirtymistä lykätään liian pitkään. Anttiloilla tämä näkyy omaishoidon vapaissa. Sauli ei käytä hänelle kuuluvia vapaapäiviä, vaan suhtautuu tilapäishoitoon hieman epäillen. Vaimoa ei tuntuisi hyvältä jättää vieraan ihmisen hoitoon. ”Eikä Irja varmasti kovin herkästi lähtisikään vaikka viideksi päiväksi vieraan hoitoon.” ”Lähtisin”, Irja sanoo vierestä. Välimäki kannustaa ikääntyneitä omaishoitajia kuitenkin kokeilemaan vapaapäivien pitämistä, hengähdystaukojen ottamista. Hän muistuttaa, että vapaiden käyttäminen on lähtökohta sille, että omaishoitaja itse jaksaa, ja että omaishoito voi jatkua pidempään. ”Hoidon laatua voi parantaa sillä, että hengähtää välillä. Omasta jaksamisesta huolehtiminen tarkoitSauli ihastui aikoinaan Irjan älyyn, Irja taas Saulin puhelahjoihin. Yhdessä on viihdytty jo yli kuusi vuosikymmentä.
16 Lähellä 4/2026 IKÄÄNTYNEET OMAISHOITAJAT taa sitä, että kantaa vastuuta kokonaistilanteesta pitkällä aikavälillä.” Ikääntyneet tarvitsevat palveluita Kaikista suomalaisista omaishoitajista noin 30 prosenttia on täyttänyt 75 vuotta. Melkoisen suuri osa hoivasta on siis ikääntyneiden vastuulla. ”Kyllähän yhteiskuntaamme sisäänrakennettu oletus, että iäkkäät huolehtivat toinen toisistaan, on vähintään arveluttava, eikä pitkällä aikavälillä kovinkaan kestävä”, Tarja Välimäki napauttaa. Hän muistuttaa, että omaishoito on osa palvelujärjestelmäämme, ja ikääntyneiden hoito on täysin riippuvaista perheistä ja omaishoitajista. Omaishoitajien ajatellaan vähentävän sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita. Mutta jos omaishoitaja ei jaksa, palveluntarvetta syntyy muualle. ”Asiaa tulisi tarkastella kokonaisuutena. Emme voi ajatella, että ikääntyneet kantavat hoivavastuun ja sen kustannukset pelkästään sitoutuneisuudesta. Myös yhteiskunnan on tehtävä oma osuutensa.” On tarjottava riittävästi ja oikea-aikaisesti palveluja, jotka vastaavat perheiden tarpeisiin. ”Vaikka kuinka panostettaisiin omaishoitajien mielen hyvinvointiin ja elämänlaatuun, niin eihän jaksaminen helpotu, jos hoitotaakkaa ei kevennetä, jos kuormitus on kohtuuton.” On oltava tilapäishoitoa, päivätoimintaa, erilaisia vaihtoehtoja eri tilanteisiin, Välimäki luettelee. ”Jos ikääntyneiden ihmisten hyvinvointi on yhteiskunnassamme arvo, sen on näyttävä myös tekoina ja siinä, mihin suuntaamme resursseja. Omaishoidon kehittämiseen on löydettävä keinot nyt, haastavasta ajasta huolimatta. Emme voi jäädä odottamaan helpompia ja parempia hetkiä.” ”Meillä on tällä hetkellä ihan hyvä” Anttiloiden arki pyörii tällä hetkellä pitkälti omin ja läheisten voimin. Sauli saa vertaistukea Mikkelin seudun omaishoitajien toiminnasta ja omat pojat auttavat, kun tarvetta on. Sota-ajan lapsuus kulkee Saulin mukana myös tavassa katsoa nykyistä elämää. Vaikeitakin aikoja on nähty, ja siihen verrattuna moni asia on nyt hyvin. ”Äiti oli kyllä kovilla siihen aikaan, teki jopa leivästä keittoa. Talo lämmitettiin uunin avulla, vesi kannettiin sisään ja myös ulos”, Sauli muistelee. Saulin ajatukset kääntyvät myös niihin ikääntyneisiin, jotka joutuvat pärjäämään yksin. ”Minusta meillä on tällä hetkellä ihan hyvä, mutta miten heille saisi elämisen arvoisen elämän?” Itselleen Anttilat eivät tulevaisuudelta paljoa toivo. Vanhenemisesta ja kuolemastakin puhutaan mutkattomasti. ”Tietysti toivoo, että olisi sitten sellainen hiljainen poistuminen. Mutta yhtään ei pelota. Joka ikinen päivä, minkä elän, on hyvä”, Sauli sanoo. Lissu Kiviniemi, teksti ja kuvat GRAFIIKKA: THL
17 Lähellä 4/2026 Passiiviväestöä? Ikääntymisen tutkijana tulee tarkkailtua sitä, miten väestön vanhenemisesta ja vanhemmista ihmisistä puhutaan mediassa. Äskettäin huomioni kiinnitti Talouselämän juttu, jossa väestö jaoteltiin karkeasti aktiiviväestöön ja passiiviväestöön. Ei mitenkään yllättäen eläkeläiset edustivat ’passiiviväestöä’. Ajattelen, että tällainen jaottelu on harhaanjohtavaa ja vahingollista. Se syventää osaltaan väestöryhmien vastakkainasettelua eikä tarjoa minkäänlaista hedelmällistä lähtökohtaa yhteiskunnallisille keskusteluille. Jaottelu ei myöskään anna totuudenmukaista kuvaa eläkeläisväestön aktiivisuudesta ja tuottavuudesta. Eläkeläisistä yhä suurempi osa käy töissä vähintään osa-aikaisesti. Eläkeläiset kannattelevat vapaaehtoisina toimintaa paikallisyhteisöissä ja sosiaali- ja kulttuurialan järjestöissä, ja paikkaavat omalla toiminnallaan myös julkisten palveluiden puutteita. Kolmas tärkeä rooli on omaishoitajuus. Omaishoitajissa on työssäkäyviä aikuisia ja toisaalta vasta aikuistumassa olevia nuoria, mutta yli puolet heistä on eläkkeellä olevia ihmisiä, jotka hoitavat puolisoaan tai iäkästä vanhempaa tai muuta läheistä. Ei ole tavatonta sekään, että omaishoitaja hoitaa pääasiallisesti yhtä henkilöä ja sen lisäksi tarjoaa arjen apua muillekin läheisille. Virallisia omaishoitajia eli sopimuksen tehneitä, hoitopalkkiota saavia henkilöitä on viimeisimpien tilastotietojen mukaan noin 50 000, minkä lisäksi sijaisomaishoitajia on arviolta 10 000. Eri lähteistä kerättyä tietoa yhdistelemällä on kuitenkin voitu arvioida, että pääasiallisen hoivavastuun läheisistä ottaneita henkilöitä on yli 300 000 ja omaishoitotilanne koskettaa vieläkin laajempaa joukkoa suomalaisia. Omaisiaan ja läheisiään hoitavat henkilöt ottavat hoitaakseen tehtävän, josta he eivät tarkkaan tiedä millaisia tilanteita on edessä ja millaisia vaatimuksia heihin kohdistuu eivätkä sitäkään kauanko hoivasuhde kestää. Joka tapauksessa omaishoitajat säästävät yhteiskunnan varoja mahdollistamalla hoidettavan kotona asumisen ja lykkäämällä raskaampien palveluiden tarvetta. Ajatusleikki: mitä tapahtuisi, jos kaikki Suomen omaishoitajat so. viralliset ja epäviralliset julistaisivat yhtä aikaa vetäytyvänsä tehtävästä ja siirtävänsä hoivavastuun julkiselle palvelujärjestelmälle? Miten yhteiskunta ja hyvinvointialueet siitä tilanteesta selviäisivät – olettaen ettei ihmisiä jätettäisi heitteille vaan heille alettaisiin järjestää korvaavia julkisia palveluita? En suinkaan lietso kapinaa, vaan herättelen huomaamaan miten tärkeä yhteiskunnallinen rooli omaishoitajilla on hoivapalveluiden palapelissä. Puhumattakaan hoidettavien hyvinvoinnista ja turvallisuudentunteesta. Se siitä passiiviväestöstä. VIERASKYNÄ Outi Jolanki sosiaaligerontologian dosentti, tutkija, Omaishoitajaliiton hallituksen jäsen
18 Lähellä 4/2026 EDUSKUNTAVAALIT 2027 Nostetaan omaishoito eduskuntavaalien kärkiteemaksi! Eduskuntavaalit ovat tärkeät vaalit omaishoitajille. Puolueilla ja kansanedustajilla on valtaa ratkaista, rakennetaanko Suomeen lakisääteisesti turvattua, yhtenäistä omaishoidon tukimallia, joka huomioi omaishoitajien erilaiset tilanteet. Valtiolta hyvinvointialueille ohjattavat resurssit ja rahoitus ratkaisevat myös, riittävätkö rahat hoitopalkkioihin, lakisääteisiin vapaisiin ja inhimilliseen sijaishoitoon, vai karsitaanko palveluita entisestään säästöpaineissa. Yhdessä voimme vaikuttaa Nimikkoehdokkaat omaishoidon asialla Äänestämisen aikataulut • Kotiäänestykseen ilmoittautuminen päättyy 6.4.2027 ennen kello 16.00. • Ennakkoäänestys kotimaassa: 7.–13.4.2027 ja ulkomailla: 7.–10.4.2027. • Vaalipäivän äänestys 18.4.2027. Etsimme eduskuntavaaliehdokkaita, jotka haluavat edistää läheis- ja omaishoitajien asioita tulevalla vaalikaudella. Jos tiedät sopivan ehdokkaan, voit vinkata hänelle tästä mahdollisuudesta. Odotamme nimikkoehdokkaan perehtyvän Omaishoitajaliiton vaalitavoitteisiin ja muotoilevan niistä itselleen yhden virkkeen mittaisen vaalimoton tai -lupauksen. Ehdokas voi ilmoittaa lupauksensa paikalliseen omaishoitajayhdistykseen, joka toimittaa tiedot eteenpäin Omaishoitajaliitolle. Liitto julkaisee verkkosivuillaan mukaan lähtevien nimikkoehdokkaiden nimet ja vaalimotot. Vaalisivustomme ja tavoitteemme löytyvät osoitteesta omaishoitajat.fi/vaalit. Vaalien alla omaishoidon puolestapuhujia riittää, mutta nyt tarvitaan tekoja. Näissä vaaleissa kannattaa haastaa ehdokkaat vaalikentillä ja kysyä suoraan, mitä konkreettista he aikovat tehdä omaishoitajien aseman parantamiseksi. Pelkkä myötätunto ei enää riitä. On tärkeää, että äänestämme. Muutoin muut asiat ajavat meidän ohitsemme. Toivottavasti löydät itsellesi sopivan ehdokkaan ajamaan sinulle tärkeitä asioita.
19 Lähellä 4/2026 EDUSKUNTAVAALIT 2027 Omaishoitajaliiton vaalitavoitteet Omaishoitajien liittona olemme aktiivisesti vaikuttamassa puolueiden omaishoitoa koskeviin linjauksiin. Tavoitteemme on saada uudistettua seuraavalla hallituskaudella omaishoitolakia ja siinä erityisesti laajempaa oikeutta vapaisiin. Vapaiden saanti tulee turvata myös niissä tilanteissa, joissa tilapäishoito on kaukana tai muutoin vaikeasti saavutettavissa. Pidämme tärkeänä, että tuen saamisen minimikriteerejä yhtenäistetään, hoitotehtävää tukevia palveluita vahvistetaan ja hoitopalkkioita korotetaan. Hoitopalkkiosta on tehtävä muuhun sosiaaliturvaan nähden etuoikeutettua tuloa, jotta se ei heikennä oikeutta muihin tarvittaviin tukiin. Lisäksi tavoittelemme parempaa lainsäädäntöä ansiotyön ja läheisen hoivan yhteensovittamiseen, kevennyksiä omaishoidon asiakasmaksuihin sekä parempaa eläketurvaa ja verovähennysoikeutta sopimusomaishoitajille. 1. Turvaa eri elämäntilanteissa Työikäisillä läheistään hoitavilla on oltava oikeus toimeentuloon ja eläke- kertymään. Läheisen hoivaan on saatava joustavammin vapaata ja ansion- menetyksistä tulee saada korvausta. 2. Hoivaa tukevat palvelut kuntoon Omaishoidon rahoitusta tulee lisätä hyvinvointialueille. Läheistään hoitaville on turvattava riittävät, yhdenvertaiset ja saavutettavat palvelut. 3. Yhdistysten tukea vahvistettava Omaishoitajayhdistysten toimintaedellytykset on varmistettava ja vahvistettava, jotta ne voivat jatkossakin tarjota läheis- ja omaishoitajille tietoa ja vertaistukea.
20 Lähellä 4/2026 MUN VUORO AUTTAA Sukupolvet toistensa tukena Kiven perheessä niin lapset kuin lapsenlapset ovat mukana varmistamassa, että vanhempien omaishoidon värittämä arki sujuu. Kiven suku on asunut Karkkilan kupeessa, keskellä pohjoisuusimaalaista peltomaisemaa vuodesta 1917 lähtien. Perheen maatilaa pyörittää jo neljäs sukupolvi, viideskin osallistuu välillä askareisiin, kun muilta kiireiltään ehtii. Sikalaan katsovan mäen päällä seisoo keltainen hirsitalo, kohta 110-vuotias, kaunis kuin karamelli. Se odotti 30 vuotta tyhjillään purkamista, mutta kun Seppo ja Tarja-Leena Kivi tekivät 20 vuotta sitten sukupolvenvaihdoksen ja luovuttivat tilan pyörittämisen tyttärelleen Reetalle, tuoreet eläkeläiset kunnostivat talon kodikseen. ”Tämä olohuone on nyt sellaisessa kunnossa kuin silloin kun olin lapsi, olen syntynyt tässä huoneessa”, Seppo selittää. Reetta Kivi asuu perheineen samassa pihapiirissä, isänsä 1970-luvulla rakentamassa talossa. Eivätkä Reetan veljet Kalle ja Juhokaan ole lapsuudenkodistaan pitkälle karanneet: molemmat asuvat noin 10 kilometrin matkan päässä vanhemmistaan. Onneksi, sillä Tarja-Leenan saatua Alzheimerdiagnoosin viisi vuotta sitten, lasten tuki on ollut omaishoitajaksi päätyneelle 79-vuotiaalle Sepolle monin tavoin tärkeää. Arjessa voi olla läsnä monella tapaa ”Isä pyörittää huushollia nykyään, hoitaa ruoanlaitot, siivoukset, pyykkihuollot, kotitaloustyöt”, Reetta kertoo vanhempiensa arjesta. ”Tai jättää hoitamatta”, Seppo virnuilee vieressä. ”Seppo on ollut aina sellainen, että hallitsee kaiken”, Tarja-Leena kehuu. Ja vaikka hallitseekin, lapset haluavat olla läsnä vanhempiensa arjessa ja auttaa. Reetta on ottanut vastuulleen äitinsä lääkkeiden jakamisen dosetteihin, Juho hoitaa raha-asiat ja Kalle sosiaalialan ihmisenä Kelaan ja muihin paperinpyörittämisiin liittyvän byrokratian. Lapset ja lapsenlapset myös mahdollistavat, että Seppo ja Tarja-Leena pääsevät rakkaalle saarimökilleen Leppävirralle. Omaishoitajaliiton Mun vuoro auttaa -hankkeen koordinaattori Elina Koposen ja suunnittelija Meeri Virtamon mukaan Kiven perheen tilanne ei ole aivan tavanomainen. Hankkeessa on pohdittu, miten iäkkäiden omaishoitopariskuntien lähipiiri voi osallistua arkeen, olla tukena omalla tavallaan. ”Kiven perheen kaikki lapset, jopa lapsenlapset osallistuvat. Silloin kenellekään ei kasaudu liikaa vastuuta”, Koponen toteaa. ”On myös tärkeää, että jokaiselle löytyy oma, luonteva tapa osallistua”, hän jatkaa. Tilannetta helpottaa, että lapset asuvat lähellä. Mutta etäältäkin voi auttaa. ”Jo pelkkä yhteydenpito on monelle hyvin merkityksellistä. Myös digitaalinen apu onnistuu kauempaakin, kuten pankkiasiointi tai verkkokauppaostosten hoitaminen”, Virtamo vinkkaa. Mun vuoro auttaa Omaishoitajaliiton kolmivuotisessa Mun vuoro auttaa -hankkeessa kehitämme uusia keinoja siihen, miten läheiset voivat auttaa iäkästä omaishoitopariskuntaa. Hanke on osa STEAn rahoittamaa Ikävoimaa-avustusohjelmaa. Lue lisää: omaishoitajat.fi/mun-vuoro-auttaa Reetta sekä vanhempansa Tarja-Leena ja Seppo Kivi 110-vuotiaan talon portailla.
21 Lähellä 4/2026 MUN VUORO AUTTAA Keskustelu avaa uusia näkökulmia Tehtävien jakaminen edellyttää toki yhteistä, avointa keskustelua. Siihen Kiven perhe sai eväitä juttutuokiosta Virtamon ja Koposen kanssa. Reetta toteaa, että keskustelu toi uusia näkökulmia ja uutta virtaa työstää monia vanhempien asioita eteenpäin Juhon ja Kallen kanssa. Vallitseva tilanne on myös lähentänyt hänen ja isänsä välejä. ”Asioista tulee juteltua isän kanssa paljon enemmän kuin ennen. Kannan silti jatkuvasti huonoa omaatuntoa siitä, että pitäisi tehdä enemmän. Nytkin on puhuttu puoli vuotta, että isän pitäisi palkata siivooja. Ajattelen, että minun pitäisi käydä siivoamassa, mutta kun en ehdi omaakaan huushollia hoitaa, Reetta huokaisee ja toteaa, että stressi on täysin itse aiheutettua, isä ei ole vaatimuksia asettanut. ”Tämä on Tarja-Leenan ja minun oma tilanne, kyllä me hoidamme tämän”, Seppo toppuuttelee. Omaishoitajaliiton työntekijät tunnistavat asetelman: ”On tavallista, että omaishoitaja varoo avun pyytämistä, sillä he pelkäävät kuormittavansa läheisiään. Moni omaishoitaja ajattelee, että hoitovastuu kuuluu yksin hänelle. Samaan aikaan lapset ovat epävarmoja omasta roolistaan, ja haluaisivat auttaa.” Seppo ja Tarja-Leena molemmat myöntävät, että kynnys avun pyytämiseen on korkea. ”On helpompaa pyytää apua johonkin konkreettiseen asiaan”, Seppo toteaa. Ja toisaalta apu kulkee edelleen molempiin suuntiin. Maaseudulla lasten harrastuksiin kuljettaminen vie runsaasti aikaa, ja siihen Seppo yhä osallistuu tarvittaessa. Samoin sikalassa kaivataan välillä entisen isännän apua. ”Juuri konkreettiset pyynnöt sekä se, että apua voi antaa myös vastavuoroisesti, helpottavat usein avun pyytämistä”, Koponen tietää. Koposen ja Virtamon mukaan läheisten tuki suojaa omaishoitajaa liialta kuormittumiselta. On tärkeää, että jokaisella on mahdollisuus levätä ja tehdä itselle iloa tuovia asioita. Seppo saa voimavaroja arjessa jaksamisen tueksi harrastusten lisäksi vertaistuesta, ja noin kuutena päivänä kuukaudessa Tarja-Leena on lyhytaikaishoidossa. Silloin Seppo pääsee rauhassa mökkeilemään tai vaikkapa kulttuurin pariin, kuten Savonlinnan oopperajuhlille. ”Mielestäni yhteiskunnan ei tarvitse tarjota ihan kaikkea, voimme aivan hyvin ostaa itse vaikkapa siivouspalveluita. Mutta lyhytaikaishoito on huipputärkeä palvelu. Jos joku sitä omaishoitajan jaksamista tukee niin ne vapaapäivät”, Reetta kiteyttää. Lissu Kiviniemi, teksti ja kuvat Seppo Kivi on ottanut vastuulleen huushollin pyörittämisen vaimonsa Tarja-Leenan sairastuttua Alzheimerin tautiin. Tytär Reetta asuu samassa pihapiirissä ja auttaa aina tarvittaessa.
22 Lähellä 4/2026 MONEN HOIVAVASTUUN VÄLISSÄ
23 Lähellä 4/2026 Monta rautaa tulessa Pia ja Kari Tirrosen perheessä huolehditaan niin omasta erityistä tukea tarvitsevasta tyttärestä, muistisairaasta mammasta kuin ikääntyvästä mummostakin. Arki sujuu, kun apuna ovat taitavat avustajat ja höysteenä hirtehinen huumori. Pia Tirrosen, 58, olohuoneen ikkunoista aukeaa huikea näkymä sinisenä kimmeltävälle Pyhäjärvelle. Pihalta voi bongata luonnon koko kirjon: siellä on nähty niin jäniksiä, peuroja, ilveksiä, sorsia kuin joutseniakin. Tirrosen puoliso Kari on rakentanut häälahjaksi rantaan esteettömän laiturin, jotta Pia ja pariskunnan tytär Ella pääsevät helposti mukaan veneretkille. Kotoa hurauttaakin vesiteitse Tampereelle puolessa tunnissa. Esteetöntä laituria tarvitaan, sillä 16 vuotta sitten diagnosoitu MS-tauti on hankaloittanut Pian liikkumista niin, että hän tarvitsee kävelyn tukena sisätiloissa kepit ja pidemmillä matkoilla ulkona skootterin. Pia on ollut diagnoosin saamisesta asti työkyvyttömyyseläkkeellä. Sairauden oireisiin kuuluu usein myös fatiikki eli vaikea uupumus. Pia kertoo tarvitsevansa välillä lepotaukoja kesken päivän, mutta hän jaksaa hämmästyttävän hyvin monen hoivavastuun välissä. Tukea tyttärelle ympäri vuorokauden Eniten tukea tarvitsee Tirrosten keskimmäinen lapsi, 23-vuotias Ella, joka asuu kotona henkilökohtaisen avun turvin. Ellan lisäksi perheeseen kuuluvat jo omiin koteihinsa muuttaneet aikuiset lapset Anna, 26, ja Antti, 21. Ella on hyväntuulinen ja huumorintajuinen nuori nainen, joka pitää uimisesta, musiikista ja eläimistä. Hän käy päivätoiminnassa Tampereella, ja kotona tutut avustajat pitävät huolta, että vikkelästi liikkuva nuori neiti saa tarvitsemansa tuen. Ellalle on myönnetty vaikean kehitysvamman aiheuttaman avuntarpeen vuoksi henkilökohtaista apua 270 tuntia kuukaudessa. Enemmänkin tarvittaisiin, sillä hän tarvitsee tukea ympäri vuorokauden, myös öisin. ”Olemme neurologin kanssa kokeilleet monenlaista lääkitystä unen parantamiseksi. Ei hän nukkunut lääkkeiden avulla yhtään paremmin, vaan pilkki sitten päivät, Pia kertoo. Hän toteaa, ettei voisi ajatellakaan, että Ella asuisi muualla kuin lapsuudenkodissaan ennen kuin hän osaa nukkua itsenäisesti. ”Niin kauan kuin jaksetaan, Ella on kotona. Mietitään vaihtoehtoja vasta sitten, kun sen aika on.” Kynnys siihen, että Ella muuttaisi kotoa pois, on suuri myös siksi, että hän ei puhu. Kommunikaatiotabletti kulkee mukana, mutta omista tarpeista kerMONEN HOIVAVASTUUN VÄLISSÄ
24 Lähellä 4/2026 MONEN HOIVAVASTUUN VÄLISSÄ tominen sen avulla ei ole helppoa. ”On ollut ihanaa, että meillä on ollut kymmenisen vuotta samat kaksi avustajaa. He tietävät jo Ellan eleistä, mitä hän tarvitsee”, Pia toteaa. Anoppi vierailee viikon kuukaudessa Tirrosten omakotitalo Nokialla on rakennettu heidän vanhan kesämökkinsä viereen. Nykyisin hirsimökissä viihtyy eniten Pian anoppi Arja Tirronen, jonka kuukausittaiset viikon mittaiset visiitit Tirrosten luona piristävät hänen palveluasumisensa arkea. ”Veimme anopin 81-vuotislahjaksi helmikuussa palvelukotiin”, Pia virnuilee ja jatkaa: ”Siellä ei pääse ulos kuin henkilökunnan seurassa, se on vähän kuin suljettu laitos. Anoppi on kuitenkin tervejalkainen ja kova liikkumaan. Meillä hän pääsee kulkemaan itsenäisesti, viemään koiraamme Väinöä ulos. Aina hän on osannut takaisin, en tosin tiedä, kuinka monen mutkan kautta.” Muistisairaus aiheuttaa omat pulmansa, mutta tutussa ympäristössä ja tuttujen ihmisten ympäröimänä anoppi pääsee kiinni mielekkääseen arkeen. Kesällä hän esimerkiksi pinosi oma-aloitteisesti puuliiteriin viisi mottia halkoja. ”Onhan mammasta ollut iloa! Hän perkaa perunamaata, sipulimaata, poimii vattuja. Ja minun ei tarvitse rynnätä aamuisin heti viemään Väinöä ulos. Anoppi tarvitsee myös säännöllisesti ruoan ja lääkkeet, niin tulee itsekin syötyä”, Pia kertoo. Äitipäivä kerran viikossa Anopin lisäksi Pian äiti Paula Penttilä kaipaa tyttärensä apua enenevässä määrin. ”Äiti pärjää kohtalaisen hyvin muuten, mutta kävelee huonosti. Hänellä on iso omakotitalo ja upea puutarha, johon liittyy paljon puuhaa. Kun ikää on yli 80, niin ei jaksa enää hoitaa niin uutterasti rikkaruohoja tai kerätä marjoja. Eikä hän ehkä aivan ymmärrä, että enää ei tarvitsisi laittaa kasvihuonetta täyteen tomaatintaimia.” Pia toteaa, ettei hänestä ole auttajaksi puutarhatöihin, joten hänen vastuulleen on jäänyt käytännön asioissa auttaminen. ”Äidistä on vähiten vaivaa, vaikka hän tarvitsisi enemmänkin apua. Yksi äitipäivä viikossa riittää tällä hetkellä. Silloin käydään hoitamassa ruokaostokset, pankkiasiat ja käydään syömässä.” Pia myöntää, että vastuulla on hintansa. ”Sen verran stressaavaa on ollut, että sain itse verenpainelääkkeet vuosi sitten. Mutta äidit ja anopit ovat pitäneet meistä hyvää huolta, nyt meidän on vuorostamme pidettävä huolta heistä.” Ja toisaalta hoivattavat läheiset ihmiset tuovat sisältöä ja merkitystä elämään: ”Kun ei olis lapsia ja näitä huollettavia, niin kuinka tylsää elämä olisi! Mietittäis vaan, mihin sitä matkusteltaisiin”, Pia vitsailee. Elämään mahtuu paljon hyvää Moneen suuntaan kurkottavasta hoivavastuusta huolimatta Pia Tirronen kokee, että heidän arkensa pyörii tällä hetkellä mukavasti. ”Haastavinta on Ellan kesäloma-aikaan, kun hän on päivätoiminnasta pois neljä viikkoa ja avustajatkin haluaisivat lomailla. Meillä on ollut hyviäkin kesäavustajia, mutta hankalaa heidän löytäminen on.” Ja vaikka verenpaine välillä nousee, Pia tunnistaa elämässään valtavasti hyvää. ”Omat harrastukset, hyvät avustajat, hyvä puoliso, oma elämänasenne. Ne ne varmaan on”, Pia listaa arjen tukipilareitaan. Harrastuksiin kuuluu esimerkiksi espanjan kielen opiskelu sekä kuntosalilla, joogassa ja taidekurssilla käyminen. Fysioterapiankin on mahduttava kalenteriin, jonka lisäksi aikaa riittää vapaaehtoistyöhön neurokerhon vetäjänä. Onneksi omista lapsista on apua. Perheen esikoinen Anna hoiti nuorempana Ellaa, päätyi opiskelemaan lääketiedettä ja valmistui lääkäriksi. ”Nytkin kun Ellalla oli silmätulehdus, sain heti Annalta reseptin”, Pia kertoo tyytyväisenä. Avustajien suhteen Pia kokee olevansa hyvin onnekas. Paula Aaltosesta ja Saila Kaunistosta on tullut vuosien varrella perheenjäseniä. ”Vaikka minä ne oon valinnut”, Pia hihittää. ”Aina sanon puolisolleni, että mulla on yksinkertainen maku, tyydyn vain parhaaseen.” Ja vaikka hetki sitten on vitsailtu yhdessä Karin valikoivasta kuulosta, Pia antaa puolisolleen paljon tunnustusta. ”Saan voimavaroja täydellisestä miehestäni, joka osaa kaiken. Hänestä on valtavasti apua. Hän jaksaa tarjoilla minulle ruokaa, hieroa jalkoja. En varmasti muuten jaksaisi.” Lissu Kiviniemi, teksti Lissu Kiviniemi ja Tirrosten perhealbumi, kuvat
25 Lähellä 4/2026 MONEN HOIVAVASTUUN VÄLISSÄ Ella Tirrosella on ollut jo pitkään kaksi vakituista henkilökohtaista avustajaa. Kuvassa Paula Aaltonen ja Ella käyvät läpi, mitä päivätoiminnassa on puuhattu. Cairnterrieri Väinö seuraa tarkasti touhuja. Kari, Arja ja Ella Tirronen sekä Paula Aaltonen veneilemässä. Silloin, kun Tirrosen perheen kaikki kolme lasta olivat pieniä, mamma ja mummo auttoivat lastenhoidossa. Nyt osat ovat vaihtuneet: Pia ja Kari Tirronen pitävät huolta niin Ella-tyttärestään, mammasta kuin mummostakin. Mamma eli Arja Tirronen (vas.) ja mummo Paula Penttilä.
26 Lähellä 4/2026 Suuret ikäluokat ovat auttaneet sekä lapsiaan että vanhempiaan runsaasti. Mutta kuka auttaa suuria ikäluokkia, kun he itse vanhenevat? Turun yliopiston ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen INVEST-tutkimuskeskuksen tutkija Hans Hämäläinen toteaa, että vaikka ikääntyneiden hoiva nojaa vahvasti omaishoitoon, samanaikaisesti eri sukupolviin kohdistuvaa hoivaa ja auttamista on tutkittu Suomessa vähän. Aihe on kuitenkin nyt ajankohtaisempi kuin koskaan, sillä suurten ikäluokkien vanhetessa ja yhteiskunnan resurssien vähetessä läheisten oletetaan ottavan entistä enemmän vastuuta ikääntyvien hoivasta. Suurten ikäluokkien jälkeen tulevat ikäluokat ovat järjestäen pienempiä, joten auttajia on entistä vähemmän. “Ja nykyään lapsia tehdään entistä vanhempina, jolloin ihmisellä voi olla samaan aikaan huollettavina omat pienet lapset ja ikääntyvät vanhemmat. Kyllähän ihmiset haluavat auttaa myös vanhempiaan, mutta apu tuppaa kohdistumaan yleensä nuorempiin sukupolviin”, Hämäläinen kertoo. Hämäläinen on tutkinut samanaikaisesti eri sukupolviin kohdistuvaa hoivaa niin suomalaiseen kuin kansainväliseen aineistoon perustuen. Hän on ollut yllättynyt siitä, kuinka yksipuolista median kiinnostus perheenjäsenten toisilleen antamaa apua kohtaan on ollut. ”Tänäkin vuonna on tullut useampi haastattelupyyntö lasten auttamiseen liittyen. Olen yrittänyt sanoa toimittajille, että kannattaisi miettiä vanhempien auttamista, se on se iso kysymys nyt – ja tulevaisuudessa vielä enemmän.” Tuoretta tutkimustietoa tarvitaan Aihetta laajasti kartoittava suomalainen tutkimusaineisto on jo useamman vuoden takaa. Sukupolvien ketju -hankkeessa selvitettiin suurten ikäluokkien omille vanhemmilleen, lapsilleen ja lapsenlapsilleen antamaa käytännön ja taloudellista apua sekä hoivaa. Hämäläinen on tutkinut myös suurten ikäluokkien tekemää vapaaehtoistyötä ja osallistumista hyväntekeväisyyteen. Aineisto kertoo, että suuret ikäluokat auttoivat läheisiään – paljon. Yli 2 000 vastaajasta kolme Auttajat vähenevät, avuntarve kasvaa neljästä oli antanut käytännön ja melkein puolet taloudellista apua, 58 prosenttia lahjoittanut rahaa hyväntekeväisyyteen ja yksi viidestä osallistunut vapaaehtoistyöhön kyselyä edeltäneiden 12 kuukauden aikana. Hoivaa lapsille ja vanhemmille Suuret ikäluokat antoivat pääasiassa hoiva-apua ja taloudellista tukea lapsilleen, kun taas iäkkäille vanhemmille annettiin enemmän käytännön apua. Vastanneista jopa 55 prosenttia oli antanut vanhemmilleen hoiva-apua ja 85 prosenttia lapsilleen lastenhoitoapua. Sekä vanhemmilleen että lapsilleen hoiva-apua oli antanut 39 prosenttia vastaajista. Niin naiset kuin miehetkin auttoivat, mutta eri tavoin. Miehet hoitivat käytännön hommia, kuten auttoivat remontoinnissa, tai antoivat taloudellista apua. Naiset taas osallistuivat enemmän hoivaan, kuten lastenlasten hoitamiseen. Kun tutkimusaineistoa kerättiin vuonna 2012, vastaajat olivat juuri siirtymässä tai vastikään siirtyneet eläkkeelle. Nyt suuret ikäluokat ovat 77–81-vuotiaita, ja asetelma on kääntymässä: aiemmin runsaasti apua antaneesta sukupolvesta tulee yhä useammin avun tarvitsija. Miten yhteiskuntamme selviytyy tilanteesta, jossa avuntarvitsijoita on yhä enemmän, mutta mahdollisia auttajia vähemmän? ”Se on hyvä kysymys, johon minulla ei ole vastausta. Varmasti moni ottaisi enemmän vastuuta vanhemmistaan, jos pystyisi. Mutta jollakin tavalla tähän on löydettävä ratkaisu, sillä muuten edessä on kriisi”, Hämäläinen toteaa. Lissu Kiviniemi Hans Hämäläinen MONEN HOIVAVASTUUN VÄLISSÄ
RkJQdWJsaXNoZXIy MjU0MzgwNw==