Lähella 4 2026

20 Lähellä 4/2026 MUN VUORO AUTTAA Sukupolvet toistensa tukena Kiven perheessä niin lapset kuin lapsenlapset ovat mukana varmistamassa, että vanhempien omaishoidon värittämä arki sujuu. Kiven suku on asunut Karkkilan kupeessa, keskellä pohjoisuusimaalaista peltomaisemaa vuodesta 1917 lähtien. Perheen maatilaa pyörittää jo neljäs sukupolvi, viideskin osallistuu välillä askareisiin, kun muilta kiireiltään ehtii. Sikalaan katsovan mäen päällä seisoo keltainen hirsitalo, kohta 110-vuotias, kaunis kuin karamelli. Se odotti 30 vuotta tyhjillään purkamista, mutta kun Seppo ja Tarja-Leena Kivi tekivät 20 vuotta sitten sukupolvenvaihdoksen ja luovuttivat tilan pyörittämisen tyttärelleen Reetalle, tuoreet eläkeläiset kunnostivat talon kodikseen. ”Tämä olohuone on nyt sellaisessa kunnossa kuin silloin kun olin lapsi, olen syntynyt tässä huoneessa”, Seppo selittää. Reetta Kivi asuu perheineen samassa pihapiirissä, isänsä 1970-luvulla rakentamassa talossa. Eivätkä Reetan veljet Kalle ja Juhokaan ole lapsuudenkodistaan pitkälle karanneet: molemmat asuvat noin 10 kilometrin matkan päässä vanhemmistaan. Onneksi, sillä Tarja-Leenan saatua Alzheimerdiagnoosin viisi vuotta sitten, lasten tuki on ollut omaishoitajaksi päätyneelle 79-vuotiaalle Sepolle monin tavoin tärkeää. Arjessa voi olla läsnä monella tapaa ”Isä pyörittää huushollia nykyään, hoitaa ruoanlaitot, siivoukset, pyykkihuollot, kotitaloustyöt”, Reetta kertoo vanhempiensa arjesta. ”Tai jättää hoitamatta”, Seppo virnuilee vieressä. ”Seppo on ollut aina sellainen, että hallitsee kaiken”, Tarja-Leena kehuu. Ja vaikka hallitseekin, lapset haluavat olla läsnä vanhempiensa arjessa ja auttaa. Reetta on ottanut vastuulleen äitinsä lääkkeiden jakamisen dosetteihin, Juho hoitaa raha-asiat ja Kalle sosiaalialan ihmisenä Kelaan ja muihin paperinpyörittämisiin liittyvän byrokratian. Lapset ja lapsenlapset myös mahdollistavat, että Seppo ja Tarja-Leena pääsevät rakkaalle saarimökilleen Leppävirralle. Omaishoitajaliiton Mun vuoro auttaa -hankkeen koordinaattori Elina Koposen ja suunnittelija Meeri Virtamon mukaan Kiven perheen tilanne ei ole aivan tavanomainen. Hankkeessa on pohdittu, miten iäkkäiden omaishoitopariskuntien lähipiiri voi osallistua arkeen, olla tukena omalla tavallaan. ”Kiven perheen kaikki lapset, jopa lapsenlapset osallistuvat. Silloin kenellekään ei kasaudu liikaa vastuuta”, Koponen toteaa. ”On myös tärkeää, että jokaiselle löytyy oma, luonteva tapa osallistua”, hän jatkaa. Tilannetta helpottaa, että lapset asuvat lähellä. Mutta etäältäkin voi auttaa. ”Jo pelkkä yhteydenpito on monelle hyvin merkityksellistä. Myös digitaalinen apu onnistuu kauempaakin, kuten pankkiasiointi tai verkkokauppaostosten hoitaminen”, Virtamo vinkkaa. Mun vuoro auttaa Omaishoitajaliiton kolmivuotisessa Mun vuoro auttaa -hankkeessa kehitämme uusia keinoja siihen, miten läheiset voivat auttaa iäkästä omaishoitopariskuntaa. Hanke on osa STEAn rahoittamaa Ikävoimaa-avustusohjelmaa. Lue lisää: omaishoitajat.fi/mun-vuoro-auttaa Reetta sekä vanhempansa Tarja-Leena ja Seppo Kivi 110-vuotiaan talon portailla.

RkJQdWJsaXNoZXIy MjU0MzgwNw==