Lähella 4 2026

24 Lähellä 4/2026 MONEN HOIVAVASTUUN VÄLISSÄ tominen sen avulla ei ole helppoa. ”On ollut ihanaa, että meillä on ollut kymmenisen vuotta samat kaksi avustajaa. He tietävät jo Ellan eleistä, mitä hän tarvitsee”, Pia toteaa. Anoppi vierailee viikon kuukaudessa Tirrosten omakotitalo Nokialla on rakennettu heidän vanhan kesämökkinsä viereen. Nykyisin hirsimökissä viihtyy eniten Pian anoppi Arja Tirronen, jonka kuukausittaiset viikon mittaiset visiitit Tirrosten luona piristävät hänen palveluasumisensa arkea. ”Veimme anopin 81-vuotislahjaksi helmikuussa palvelukotiin”, Pia virnuilee ja jatkaa: ”Siellä ei pääse ulos kuin henkilökunnan seurassa, se on vähän kuin suljettu laitos. Anoppi on kuitenkin tervejalkainen ja kova liikkumaan. Meillä hän pääsee kulkemaan itsenäisesti, viemään koiraamme Väinöä ulos. Aina hän on osannut takaisin, en tosin tiedä, kuinka monen mutkan kautta.” Muistisairaus aiheuttaa omat pulmansa, mutta tutussa ympäristössä ja tuttujen ihmisten ympäröimänä anoppi pääsee kiinni mielekkääseen arkeen. Kesällä hän esimerkiksi pinosi oma-aloitteisesti puuliiteriin viisi mottia halkoja. ”Onhan mammasta ollut iloa! Hän perkaa perunamaata, sipulimaata, poimii vattuja. Ja minun ei tarvitse rynnätä aamuisin heti viemään Väinöä ulos. Anoppi tarvitsee myös säännöllisesti ruoan ja lääkkeet, niin tulee itsekin syötyä”, Pia kertoo. Äitipäivä kerran viikossa Anopin lisäksi Pian äiti Paula Penttilä kaipaa tyttärensä apua enenevässä määrin. ”Äiti pärjää kohtalaisen hyvin muuten, mutta kävelee huonosti. Hänellä on iso omakotitalo ja upea puutarha, johon liittyy paljon puuhaa. Kun ikää on yli 80, niin ei jaksa enää hoitaa niin uutterasti rikkaruohoja tai kerätä marjoja. Eikä hän ehkä aivan ymmärrä, että enää ei tarvitsisi laittaa kasvihuonetta täyteen tomaatintaimia.” Pia toteaa, ettei hänestä ole auttajaksi puutarhatöihin, joten hänen vastuulleen on jäänyt käytännön asioissa auttaminen. ”Äidistä on vähiten vaivaa, vaikka hän tarvitsisi enemmänkin apua. Yksi äitipäivä viikossa riittää tällä hetkellä. Silloin käydään hoitamassa ruokaostokset, pankkiasiat ja käydään syömässä.” Pia myöntää, että vastuulla on hintansa. ”Sen verran stressaavaa on ollut, että sain itse verenpainelääkkeet vuosi sitten. Mutta äidit ja anopit ovat pitäneet meistä hyvää huolta, nyt meidän on vuorostamme pidettävä huolta heistä.” Ja toisaalta hoivattavat läheiset ihmiset tuovat sisältöä ja merkitystä elämään: ”Kun ei olis lapsia ja näitä huollettavia, niin kuinka tylsää elämä olisi! Mietittäis vaan, mihin sitä matkusteltaisiin”, Pia vitsailee. Elämään mahtuu paljon hyvää Moneen suuntaan kurkottavasta hoivavastuusta huolimatta Pia Tirronen kokee, että heidän arkensa pyörii tällä hetkellä mukavasti. ”Haastavinta on Ellan kesäloma-aikaan, kun hän on päivätoiminnasta pois neljä viikkoa ja avustajatkin haluaisivat lomailla. Meillä on ollut hyviäkin kesäavustajia, mutta hankalaa heidän löytäminen on.” Ja vaikka verenpaine välillä nousee, Pia tunnistaa elämässään valtavasti hyvää. ”Omat harrastukset, hyvät avustajat, hyvä puoliso, oma elämänasenne. Ne ne varmaan on”, Pia listaa arjen tukipilareitaan. Harrastuksiin kuuluu esimerkiksi espanjan kielen opiskelu sekä kuntosalilla, joogassa ja taidekurssilla käyminen. Fysioterapiankin on mahduttava kalenteriin, jonka lisäksi aikaa riittää vapaaehtoistyöhön neurokerhon vetäjänä. Onneksi omista lapsista on apua. Perheen esikoinen Anna hoiti nuorempana Ellaa, päätyi opiskelemaan lääketiedettä ja valmistui lääkäriksi. ”Nytkin kun Ellalla oli silmätulehdus, sain heti Annalta reseptin”, Pia kertoo tyytyväisenä. Avustajien suhteen Pia kokee olevansa hyvin onnekas. Paula Aaltosesta ja Saila Kaunistosta on tullut vuosien varrella perheenjäseniä. ”Vaikka minä ne oon valinnut”, Pia hihittää. ”Aina sanon puolisolleni, että mulla on yksinkertainen maku, tyydyn vain parhaaseen.” Ja vaikka hetki sitten on vitsailtu yhdessä Karin valikoivasta kuulosta, Pia antaa puolisolleen paljon tunnustusta. ”Saan voimavaroja täydellisestä miehestäni, joka osaa kaiken. Hänestä on valtavasti apua. Hän jaksaa tarjoilla minulle ruokaa, hieroa jalkoja. En varmasti muuten jaksaisi.” Lissu Kiviniemi, teksti Lissu Kiviniemi ja Tirrosten perhealbumi, kuvat

RkJQdWJsaXNoZXIy MjU0MzgwNw==