17 Lähellä 4/2026 Passiiviväestöä? Ikääntymisen tutkijana tulee tarkkailtua sitä, miten väestön vanhenemisesta ja vanhemmista ihmisistä puhutaan mediassa. Äskettäin huomioni kiinnitti Talouselämän juttu, jossa väestö jaoteltiin karkeasti aktiiviväestöön ja passiiviväestöön. Ei mitenkään yllättäen eläkeläiset edustivat ’passiiviväestöä’. Ajattelen, että tällainen jaottelu on harhaanjohtavaa ja vahingollista. Se syventää osaltaan väestöryhmien vastakkainasettelua eikä tarjoa minkäänlaista hedelmällistä lähtökohtaa yhteiskunnallisille keskusteluille. Jaottelu ei myöskään anna totuudenmukaista kuvaa eläkeläisväestön aktiivisuudesta ja tuottavuudesta. Eläkeläisistä yhä suurempi osa käy töissä vähintään osa-aikaisesti. Eläkeläiset kannattelevat vapaaehtoisina toimintaa paikallisyhteisöissä ja sosiaali- ja kulttuurialan järjestöissä, ja paikkaavat omalla toiminnallaan myös julkisten palveluiden puutteita. Kolmas tärkeä rooli on omaishoitajuus. Omaishoitajissa on työssäkäyviä aikuisia ja toisaalta vasta aikuistumassa olevia nuoria, mutta yli puolet heistä on eläkkeellä olevia ihmisiä, jotka hoitavat puolisoaan tai iäkästä vanhempaa tai muuta läheistä. Ei ole tavatonta sekään, että omaishoitaja hoitaa pääasiallisesti yhtä henkilöä ja sen lisäksi tarjoaa arjen apua muillekin läheisille. Virallisia omaishoitajia eli sopimuksen tehneitä, hoitopalkkiota saavia henkilöitä on viimeisimpien tilastotietojen mukaan noin 50 000, minkä lisäksi sijaisomaishoitajia on arviolta 10 000. Eri lähteistä kerättyä tietoa yhdistelemällä on kuitenkin voitu arvioida, että pääasiallisen hoivavastuun läheisistä ottaneita henkilöitä on yli 300 000 ja omaishoitotilanne koskettaa vieläkin laajempaa joukkoa suomalaisia. Omaisiaan ja läheisiään hoitavat henkilöt ottavat hoitaakseen tehtävän, josta he eivät tarkkaan tiedä millaisia tilanteita on edessä ja millaisia vaatimuksia heihin kohdistuu eivätkä sitäkään kauanko hoivasuhde kestää. Joka tapauksessa omaishoitajat säästävät yhteiskunnan varoja mahdollistamalla hoidettavan kotona asumisen ja lykkäämällä raskaampien palveluiden tarvetta. Ajatusleikki: mitä tapahtuisi, jos kaikki Suomen omaishoitajat so. viralliset ja epäviralliset julistaisivat yhtä aikaa vetäytyvänsä tehtävästä ja siirtävänsä hoivavastuun julkiselle palvelujärjestelmälle? Miten yhteiskunta ja hyvinvointialueet siitä tilanteesta selviäisivät – olettaen ettei ihmisiä jätettäisi heitteille vaan heille alettaisiin järjestää korvaavia julkisia palveluita? En suinkaan lietso kapinaa, vaan herättelen huomaamaan miten tärkeä yhteiskunnallinen rooli omaishoitajilla on hoivapalveluiden palapelissä. Puhumattakaan hoidettavien hyvinvoinnista ja turvallisuudentunteesta. Se siitä passiiviväestöstä. VIERASKYNÄ Outi Jolanki sosiaaligerontologian dosentti, tutkija, Omaishoitajaliiton hallituksen jäsen
RkJQdWJsaXNoZXIy MjU0MzgwNw==