5 Lähellä 4/2026 Rakkauden ja kuormituksen ristivedossa Pyysimme teitä lukijoita kirjoittamaan siitä, miksi läheisestä huolehtiminen on tärkeää: mitä olette oivaltaneet, millaisia ristiriitoja kokeneet. Saimme 55 puhuttelevaa runoa ja tarinaa – lämmin kiitos niistä jokaisesta. Luin kuvauksia kyynel silmäkulmassa. Läheisen hoitaminen on rakkautta ja rinnalla kulkemista, mutta myös vastuuta, velvollisuutta ja jatkuvaa tunnetta oman läsnäolon välttämättömyydestä. Arjessa myönteiset ja raskaat tunteet kulkevat rinnakkain samalla, kun suhde läheiseen saa uusia ulottuvuuksia ja oma rooli muuttuu asioiden hoitajaksi, huolenpitäjäksi, auttajaksi ja hoivaajaksi. Kaikesta huolimatta yhteistä elämää jatketaan ja hyvistä hetkistä pidetään kiinni. Vaikka elämän suunta on muuttunut, hyvää löytyy yhä itsestä, läheisestä, perheestä ja luonnosta. Omaishoitajalla on myös oikeus väsyä, saada apua ja kaivata toisenlaista elämää sekä surra menetyksiä, joita ei ole valinnut. Läheisen vakava sairaus tai vamma tuo mukanaan pelkoa, uupumusta, luopumista ja surua. Kirjoituksissa korostuu tahto pitää läheinen mukana yhteisössä ihmisenä, ei vain hoidon kohteena. Vanhempi tukee lastaan, joka tarvitsee erityistä tukea, ja puolustaa tämän oikeutta kasvaa, oppia ja itsenäistyä sekä kuulua muiden joukkoon omilla ehdoillaan. Puoliso pitää kiinni yhteisestä arjesta, vaikka parisuhde muuttuu myös hoivasuhteeksi. Ikääntyvää vanhempaansa auttava haluaa äidilleen tai isälleen säällisen vanhuuden ja sovittaa hoivavastuun ansiotyöhönsä, perheeseensä ja muihin velvollisuuksiinsa. Kirjoittajat kuvasivat hyvin sitä, että he tarvitsevat rinnalleen ymmärtäviä ihmisiä ja yhteisön. Omaishoitajayhdistyksiä ja potilasjärjestöjä luonnehdittiin ensiarvoisen tärkeiksi tiedon, neuvojen ja vertaistuen lähteiksi. Vertaisten seurassa kaikkea ei tarvitse selittää: toinen omaishoitaja tunnistaa pienet ilot ja onnen hetket, mutta myös valtavan huolen, syyllisyyden ja väsymyksen. Jaettu kokemus keventää taakkaa ja syntyy kokemus, ettei ole yksin. Omaishoitajayhdistykset tekevät näkyväksi kodin seinien sisälle jäävän merkittävän hoivavastuun. Ilman omaishoitajia suomalainen sosiaali- ja terveydenhuolto tai muukaan yhteiskunta ei toimisi. Yhdistyksemme ajavat omaishoitajien oikeuksia ja muistuttavat päättäjiä siitä, ettei läheis- ja omaishoito saa perustua yhden ihmisen kohtuuttomaan, jopa loputtomaan venymiseen. Koettu merkityksellisyys kantaa, mutta läheis- ja omaishoitajat tarvitsevat myös riittävästi oikeanlaisia palveluja, mahdollisuuksia lepoon ja henkistä tukea. Ettei joudu pärjäämään yksin. Sari Tervonen toiminnanjohtaja PÄÄKIRJOITUS
RkJQdWJsaXNoZXIy MjU0MzgwNw==