31 Lähellä 4/2026 Vain sen verran, että voisin jättää käteni hetkeksi sinun kätesi päälle ja tietää varmasti: nyt sinä olet turvassa. Ja vasta sitten minä uskaltaisin hiljaa hellittää ja hengähtää. Jos saisin pyytää elämältä vain yhden lahjan — olisi siinä kaikki, mitä sydän uskaltaa pyytää. En pyytäisi itselleni enempää. Pyytäisin vain tämän: yhden päivän pidempään. Kokonaisena. Korvaamattomana. Rakastettuna enemmän kuin mikään kieli osaa kertoa. Ja siinä välissä minun omakin elämäni on muuttanut muotoaan. Päivät eivät ole entisensä. Yöt eivät ole omiani. Minä olen kasvanut ympärillesi kuin suojaava puu, oksat täynnä rakkautta, juuret syvällä pelossa. Ja joskus kaikkein hiljaisimpina hetkinä häpeillenkin ajattelen: saisinko minä elää päivän pidempään. Vain sen verran, että ehtisin varmistaa, ettei maailma kulje ohitsesi, ettei kukaan katso sinua näkemättä kaikkea sitä valoa, jonka minä näen.
RkJQdWJsaXNoZXIy MjU0MzgwNw==