Rakennettu Ympäristö 6/15
33
O
len viime vuodet osallistunut tutkimus-
työhön, joka on tuottanut uusia työkalu-
ja kaupunkien analysointiin ja suunnitte-
luun. Seurantatutkimukset, puitekaaviot,
uusi terminologia ja muut tutkimusaineistot on nyt
yhdistetty kokonaisteoriaksi, ja esitelemme sen artik-
kelissa
eory of Urban Fabrics
, jonka Town Planning
Review on hyväksynyt julkaistavaksi (Newman, Ko-
sonen ja Kenworthy, 2015). Se on myös kirjassa
e
End of Automobile Dependence (Newman ja Ken-
worthy, 2015).
Uusi teoria yhdistää kaksi tutkimuslinjaa
Olemme yhdistäneet kaksi tutkimuslinjaa, joista toi-
nen on tutkinut
kaupunkityyppejä (city types)
, ja toi-
nen kaupunkien sisäisiä
kaupunkikudoksia (urban
fabrics)
. Teorian perustana on laaja tutkimusaineis-
to suurkaupunkien kehityksestä (Newman ja Ken-
worthy, 1989; 1999; 2015), jossa tutkijat ovat tun-
nistaneet kolme kaupunkityyppiä:
jalankulkukau-
pungin, joukkoliikennekaupungin ja autokaupun-
gin
. Kaupunkikudosten tunnistaminen puolestaan
pohjautuu suurelta osin Kuopion malliin sekä Urban
Fabrics -projektiin.
Teoria osoittaa, että kaupungit koostuvat kol-
mesta kaupunkikudoksesta, jotka ovat rakentuneet
toistensa päälle ja ympärille. Kaupunkikudokset:
jalankulkukaupungin kudos
(walking urban fabric),
joukkoliikennekaupungin kudos
(transit urban fab-
ric) ja
autokaupungin kudos
(auto urban fabric) se-
littävät kaupunkityyppien olemassaolon ja muun-
tumisen. Kaupunkikudokset puolestaan selitty-
vät toisaalta ihmisten käyttäytymiseen kuuluvalla
päivittäisellä noin tunnin mittaisella matka-aika-
budjetilla (universal travel time budget), toisaalta
eri liikkumisjärjestelmien mahdollistamilla kulku-
nopeuksilla.
Kuopion mallista Kolmen kaupunkikudoksen
malliin
Kuopion malli
,
jonka kehitin 1990-luvun alku-
vuosina yleiskaavoituksen työvälineeksi, tunnis-
Kaupunkikudosten
tunnistamisesta
ti kaupunkikudokset ja antoi puitteet Kuopion kau-
punkisuunnittelulle. Se tuotti useita jalankulku-
ja joukkoliikennekaupungin uudistuksia, kuten
kävelykeskustan pysäköintilaitoksineen, jalankulku-
kaupungin kortteleita, kujia ja katuverkostoa, jouk-
koliikennekaupungin uudistuksia ja täydennysra-
kentamista kuten bussisiltaan tukeutuvan Särkilah-
den sekä Saaristokadun ja siihen tukeutuvat joukko-
liikenne- ja autokaupungin alueet. (Kosonen 2007;
2015).
Urban Fabrics -projektissa
(Kosonen 2013), jos-
sa toimin SYKE:n tutkijana, mallia testattiin ja kehi-
tettiin ensin kansallisella tasolla ja sitten myös kan-
sainvälisellä tasolla, kun työskentelin vierailevana
tutkijana Australian Perthissä. Uusi ajattelu on luo-
nut uutta termistöä, ja tämän teorian keskeisin ter-
mi on ”kaupunkikudos”, josta työn aiemmissa vai-
heissa käytetiin nimitystä ”kaupunkijärjestelmä”.
Uusi ajattelutapa tuottaa uutta tietoa
Kehittyvät kaupungit tukeutuvat lisääntyvässä mää-
rin joukkoliikenteeseen ja jalankulkuun ja tämä aset-
taa haasteita muille kaupungeille. Autokaupungin
kudoksen kasvu on muuttunut rasitteeksi, jolle hae-
taan kestävämpiä vaihtoehtoja.
Uusi tilanne vaatii uutta ajattelua ja uusia työka-
luja, joten teoriamme on ajan hermolla. Perinteinen
ajattelutapa on muutoksessa tehoton, koska se tu-
keutuu konsepteihin, joiden puitteissa uusi ajatte-
lu hukkuu autokaupungin kehittämistarpeisiin. Par-
haat mallit ja teoriat keskittyvät rajattuihin kohtei-
siin kuten kävelykeskustoihin, pyöräilyverkostoon
tai asemakaupunginosiin, mutta niidenkin vaikut-
tavuutta heikentää se, että kaikkia kaupunkikudok-
sia ei useinkaan osata ottaa huomioon.
Kaupunkikudoksia ei ole aiemmin tutkittu, jo-
ten tältä osin lähdeaineistomme on hajanaista.
Käyttökelpoisin lähde on ollut International Sour-
cebook (Kenworthy, Laube ja Newman 1989; New-
man ja Kenworthy 1999). Lisäksi on joukko tutki-
muksia, joista on voinut poimia kaupunkikudok-
sia koskevia tietoja. Lähteiden puute on kuitenkin
LEO KOSONEN
Kaupunkien asukkaat liikkuvat usein omilla henkilöautoillaan, vaikka
”houkuttelevasta joukkoliikennekaupungista” on puhuttu pitkään. Asiaa voi
selvittää sukeltamalla kaupunkikudosten rakenteisiin.
