Rakennettu Ympäristö 4/15
49
KHO:n päätöksiä
huomioon ottamisen kannalta van
hentuneena eikä asian selvittämi
nen ja ratkaiseminen asemakaava
muutoksella käynnisty. Erityisenä
syynä voidaan pitää myös kaavoi
tuksen viivästymistä joko kunnan
ottaman kannan tai kaavoituksen
resurssien vuoksi niin, että raken
nuksen purkaminen tai ajan kulu
misesta johtuva kunnon rappeutu
minen uhkaavat. (HE 101/2009 vp
s. 25).
Purkamisluvasta valittanut yh
distys Nurkkakivi ry on v. 1996 pe
rustettu lapualainen kotiseutu- ja
kulttuuriyhdistys. Purkamisluvista
valitusoikeus kuuluu mm. kaikille
kunnan jäsenille (MRL 192.2 §:n 2
kohta). Kunnan jäseniä ovat vuo
rostaan mm. yhteisöt, joiden ko
tipaikka on ao. kunnassa. Purka
misluvan rakennuslupaa laajempi
valitusoikeus ei koske niitä purka
mistilanteita, joissa purkaminen
ratkaistaan osana rakennuslupaa.
Viimeksi mainituissa tapauksissa
valitusoikeus on kuitenkin sää
detty ulottumaan ELY-keskuksille
(MRL 192.3 §). Nyt oli kysymykses
sä itsenäinen purkamislupa, jolloin
lapualaiselle yhdistykselle kuului
valitusoikeus.
Asiassa oli jo käyty
rakennussuojeluprosessi
Nurkkakivi ry teki marraskuussa
2008 silloiselle Länsi-Suomen ym
päristökeskukselle linja-autoase
maa koskevan suojeluesityksen
ja pyysi asettamaan rakennuksen
toimenpidekieltoon. Kaupunki oli
kesäkuussa 2006 tehnyt esisopi
muksen linja-autoaseman tontin
ja asemarakennuksen myynnistä
markettihanketta varten. Market
tia vastustaneet kuntalaiset veivät
esisopimuksen tuomioistuimeen,
ja KHO hylkäsi valituksen marras
kuussa 2008. Asia tunnetaan ”La
puan markettikapinana”.
Asemarakennus asetettiin toi
menpidekieltoon helmikuussa
2009. Pian tämän jälkeen ympä
ristökeskus päätti olla rakennusta
suojelematta. Yhdistys valitti ym
päristöministeriöön. Joulukuussa
2009 antamassaan lausunnossa
Museovirasto totesi, että rakennus
ansaitsee tulla huomioiduksi myös
valtakunnallisella tasolla 1960-lu
vun pienimittakaavaisen tasokkaan
liikennearkkitehtuurin edustajana.
Vähäeleinen, arkkitehti
Ahti Kor-
hosen
suunnittelema rakennus
sopeutuu erinomaisesti ympäris
töönsä, jota dominoi monumen
taalinen kaupungintalo. Aikansa
korkealuokkaisena edustajana
linja-autoasema on Museoviras
ton lausunnon mukaan maakun
nallisesti ainutlaatuinen ja sillä on
kulttuurihistoriallista merkitystä
rakennustaiteen, rakennusteknii
kan, erityisten ympäristöarvojen
ja rakennuksen käytön kannalta.
Lokakuussa 2010 ympäristömi
nisteriö hylkäsi yhdistyksen va
lituksen ja päätti olla rakennusta
suojelematta. Ministeriö perusteli
kantaansa sillä, että rakennuksen
säilyttäminen ja suojelu voidaan
selvittää asemakaavalla.
Nurkkakivi ry painotti, kuinka
rakennuksen kulttuurihistorialli
nen arvostus on vuosien kuluessa
kasvanut. Asemakaavamuutosta
laadittaessa ja sitä koskeneessa
valitusprosessissa ei ollut käytet
tävissä Museoviraston ja ympäris
töministeriön myöhemmin esittä
miä kannanottoja, joiden mukaan
linja-autoasemarakennusta voi
daan pitää kulttuurihistoriallisen
merkityksensä vuoksi kansallisen
kulttuuriperinnön säilyttämisek
si suojeltavana kohteena. Alueen
asemakaavaa yhdistys piti vanhen
tuneena. Ympäristöministeriön ja
Kuntaliiton julkaisussa
Ajankoh-
taista kaavoituksessa
sivulla 2mai
nitaan, että asemakaavan vanhen
tuminen voi johtua suojelumäärä
ysten puuttumisesta tai suojelun
tavoitteiden muuttumisesta.
Asemakaavan ajanmukaisuu
desta ja arvioinnista säädetään
MRL 60 ja 61 §:issä. Täydentäviä
säännöksiä annetaan MRA 68
§:ssä. Lain 60 §:n 1 momentti an
taa yleisen oikeusohjeen ja jatku
van velvoitteen kunnalle seurata
asemakaavojen ajanmukaisuutta
ja tarvittaessa ryhtyä toimenpi
teisiin vanhentuneiden asema
kaavojen uudistamiseksi. Saman
pykälän 2–5 momentit koskevat
asemakaavan ajanmukaisuuden
arviointia erityistilanteessa. Eri
tyistä ajanmukaisuuden arviointia
koskeva säännöstö on toisinaan
virheellisesti mielletty asemakaa
vojen kolmentoista vuoden van
hentumissäännöksi. Asemakaavat
eivät Suomessa automaattisesti
vanhene eivätkä ne sisällä viimeistä
käyttöpäivää.
Asemakaavan ajanmukaisuu
den erityisarviointi voi aktualisoi
tua tilanteessa, jossa haetaan ra
kennuslupaa uuden rakennuksen
rakentamiseksi. Paitsi että asema
kaavalle on laissa säädetty 13 vuo
den aikaraja, tulee asemakaavan
olla merkittävältä osalta edelleen
toteuttamatta, jotta säännöksen
soveltamista on harkittava. Lisäksi
rakennuslupahakemuksen tulee
koskea sellaisen uuden rakennuk
sen rakentamista, jolla on alueiden
käytön tai ympäristökuvan kannal
ta olennaista merkitystä. Muitakin
reunaehtoja jamenettelyä koskevia
sääntöjä on sekä laissa että asetuk
sessa annettu.
Käsillä olevassa tapauksessa
ei ollut kysymys uuden rakennuk
sen rakentamisesta, vaan olemas
sa olevan purkamisesta. Jo siitä
seuraa, ettei erityisarvioinnin so
veltamista tullut lähtökohtaisesti
harkita. Purkamisen tarkoituksena
on kuitenkin ollut vapauttaa tontti
asemakaavan mukaisen vähittäis
kaupan suuryksikön rakentami
seen. Marketin rakentamisella on
eittämättä ympäristökuvan kannal
ta olennaista merkitystä. Hallinto-
oikeus on ikään kuin ”varmuuden
vuoksi” sisällyttänyt päätökseensä
toteamuksen, ettei asemakaavan
ajanmukaisuuden arviointi MRL
60.2 §:n tarkoittamalla tavalla ole
ollut tarpeen.
Asia on viime kädessä ratken
nut kohteen rakennushistorial
lisen ja -perinteen merkityksen
arvioinnin kautta. Maankäyttö- ja
rakennuslain 139 §:ssä säädetty
jen purkamisluvan myöntämisen
edellytysten on katsottu täyttyneen.
Purkamislupa on tullut myöntää.
Purkamislupien harkinta on
kaiken kaikkiaan monitahoista ja
siinä tulee ottaa huomioon kunkin
