ja jollaisen osalta myöhemmistä
kään lain esitöistä ei soveltamis
alakysymykseen ole saatavissa ni
menomaista ohjetta.
Lain 161 §:n sanamuoto ei edel
lytä, että kiinteistöä palvelevalla
sähköjohdolla siirrettäisiin sähköä
vain jakeluverkosta kiinteistöllä
asuvalle tai toimivalle sähkönkäyt
täjälle. Se, että johdot palvelevat
ensisijaisesti sähkön siirtoa voi
maloista sähköverkkoon, ei ole es
teenä 161 §:n soveltamiselle. Tuu
livoimaloita yhdistävät johdot on
tarkoitettu palvelemaan tuulivoi
malakiinteistöjen käyttötarkoitus
ta. Johtoja voidaan pitää kiinteistö
jä palvelevina johtoina. Sitä vastoin
johtojen ei voida katsoa palvelevan
yhdyskuntaa sillä perusteella, että
tuulivoimatuotanto tuo tuloja yh
dyskuntaan, eikä muullakaan pe
rusteella.
Kunnan rakennusvalvontavi
ranomainenonvoinutmäärätä joh
tojen sijoittamisesta, eikä hakijan
ole ollut tarpeen hakea tarvittavia
käyttöoikeuksia kiinteän omaisuu
den ja erityisten oikeuksien lunas
tuksesta tai kiinteän omaisuuden
pakkolunastuksesta sähkölaitosta
varten annetun lain nojalla. Joh
tojen sijoittamista koskeva päätös
voidaan sinänsä tehdä riippumat
ta hankkeen edellyttämistä muista
luvista. Sijoittamista koskevan pää
töksen tekemisen edellytykseksi ei
liioin ole asetettu sitä, että johto
tai laitos, jota se palvelee, on osoi
tettu kaavassa. Ennen yleiskaavan
hyväksymistä ei kuitenkaan voida
arvioida tuulipuistohankkeen to
teuttamisen edellytyksiä kaavoi
tukselle aiheutuvan haitan kan
nalta. Myöskään rakennuslupien
myöntämisen edellytyksiä taikka
tuulivoimaloiden alueiden sijaintia
kaavassa ei ole voitu vielä selvittää,
eikä suunniteltujen johtojen tarkka
sijaintikaan ole tiedossa. Hakemus
ta on sen lisäksi sen vireillä ollessa
oleellisesti muutettu. Hakemus on
katsottava asian selvittämättömään
tilaan nähden ennenaikaiseksi.
Toimituksen huomautuksia
Oikeuskysymyksenä tapauksessa
oli erityisesti se, voidaanko ensi
sijaisesti voimalakiinteistöjä pal
velevia johtoja pitää MRL 161 §:n
tarkoittamina yhdyskuntaa palvele
vina johtoina. Säännös on poikkeus
perustuslain takaamasta omaisuu
densuojasta, minkä takia sitä tulee
lähtökohtaisesti tulkita suppeasti.
Näin on myös KHO päätökseensä
kirjannut.
Vakiintuneesti on katsottu, että
säännöksessä ”yhdyskunnalla” tar
koitetaan saman kunnan alueella
olevaa kylää, lähiötä tms. Hallituk
sen esityksessä 1/1981 vp, jonka
pohjalta vanhan rakennuslain vas
taavaa säännöstä muutettiin (RakL
133), on edellytetty valtakunnallis
ten ja seudullisten johtoverkosto
jen jäävän säännöksen soveltamis
alan ulkopuolelle. Tapauksessa
KHO 1995 A 39
katsottiin kuiten
kin 45 kV:n sähköjohto yhdyskun
taa palvelevaksi siitä huolimatta,
että se sijaitsi useamman kunnan
alueella ja sitä käytettiin ajoittain
jakelualueella olevien voimalaitos
ten tuottaman sähkön siirtämiseen
valtakunnan kantaverkkoon.
Vaasan hallinto-oikeus asettui
Kristiinankaupungin lupaviran
omaisen kanssa samalle kannalle
ja katsoi, etteivät johdot palvele
alueen yhdyskuntia säännökses
sä tarkoitetulla tavalla. Johdot on
suunniteltu olemaan 20 tai 31,5
kV:n sähköjohtoja, jotka on tarkoi
tus sijoittaa maakaapeleina ole
massa olevan metsätien varteen
tiekunnan hallitsemalle alueelle.
Jos hakemusta ei hyväksytä, aihe
uttaisi se yhtiölle 20-kertaiset kus
tannukset, kun johdot vedettäisiin
kiertämällä hakemuksen kohteena
olevat kiinteistöt. Tuulivoimalat,
joita yhdistävien johtojen sijoit
tamisesta on kysymys, sijoittuvat
Lappfjärdin tuulivoima-alueelle.
Alue sijaitsee Kristiinankaupungin
ja Isojoen kuntien alueilla.
Yhtiö vetosi myös siihen, että
tuulivoimapuisto palvelee yhdys
kuntaa sitä kautta, että se tuo si
jaintikunnalleen verotuloja ja työ
paikkoja. Tämä perustelu ei luon
nollisestikaan menestynyt.
Sen sijaan KHO katsoi, että
johtoja voidaan pitää kiinteistöjä
palvelevina johtoina. Johdot pal
velevat tuulivoimalakiinteistöjen
käyttötarkoitusta. Kussakin tuu
livoimalassa tuotettu sähkö on
tarkoitus johtaa muuntamon ja
syöttöjohdon kautta seudulliseen
ja valtakunnalliseen sähkönsiir
toverkkoon kaupallisessa tarkoi
tuksessa. MRL 161 §:n sanamuoto
ei edellytä, että johdolla siirrettäi
siin sähköä vain jakeluverkostosta
kiinteistöllä asuvalle tai toimivalle
sähkönkäyttäjälle. Soveltamista ei
estä sekään, että voimaloilla on tar
koitus tuottaa sähköä taloudellisen
hyödyn saamiseksi voimalat omis
tavalle yhtiölle.
Lopputulos oli, että sijoittami
sesta päättäminen kuuluu raken
nusvalvontaviranomaisen toimi
valtaan. KHO myös toteaa päätök
sessään, ettei päätöksen tekemisen
edellytykseksi ole asetettu sitä, että
johto tai laitos, jota johto palve
lee, on osoitettu kaavassa. Ennen
yleiskaavan hyväksymistä ei kui
tenkaan voida arvioida tuulipuis
tohankkeen toteuttamisen edelly
tyksiä MRL 161 §:ssä tarkoitetun
kaavoitukselle aiheutuvan haitan
kannalta. Myöskään rakennuslu
pien myöntämisen edellytyksiä
tai voimaloiden alueiden sijaintia
kaavassa ei ole voitu vielä selvittää.
Hakemusta johtojen sijoittamisen
osalta oli lisäksi sen vireillä ollessa
oleellisesti muutettu. Tästä kaikesta
seurasi, että hakemus oli katsotta
va asian selvittämättömään tilaan
nähden ennenaikaiseksi.
Lauri Jääskeläinen
