Rakennettu Ympäristö 4/15
55
KHO:n päätöksiä
kaava-alueen ulkopuolelle ei ollut
lainvastaista.
Hallinto-oikeuden ratkaisu
Valittajat A ja B ovat valituksessaan
hallinto-oikeuteen vaatineet, että
kunnanvaltuuston asemakaavan
hyväksymistä koskeva päätös ku
motaan, koska valittajien omis
tamaa kiinteistöä ei sisällytetty
asemakaavaan. Valittajat ovat kat
soneet, ettei heitä kohdella maan
omistajina tasavertaisena, jos
kiinteistöä ei kaavoiteta osittain
tai kokonaan. Valittajien mukaan
myös kulku kiinteistölle hankaloi
tuu yksityistien sulkemisen myötä
ja kiinteistölle tulee asemakaavan
johdosta 40 naapuria, mikä aiheut
taa haittaa olemassa olevalle asu
tukselle.
Valituksenalaisella päätöksellä
on kaavoitettu kiinteistö RN:o 3:80
kokonaisuudessaan. Kaavoitetta
van alueen pinta-ala on noin 8,7
hehtaaria ja kaava-alue sijaitsee
Etelä-Mäntsälässä Hyökännum
mella Tuusulan kunnan rajan lä
heisyydessä. Nykytilanteessa alue
on pääosin rakentamatonta met
sämaastoa, joka on hakkuiden jäl
jiltä nuorta vesakkoa. Alue rajau
tuu etelässä pientaloasutukseen.
Muilta osin ympäröivät alueet ovat
viljelyskäytössä olevia peltoja. Kaa
vaselostuksen mukaan asemakaa
vallamuodostuu rakennusoikeutta
yhteensä 11 820 kerrosneliömetriä
ja kaava-alueelle osoitetaan 45
ohjeellista erillispientalotonttia.
Asemakaava-alueella on voimas
sa 2005 hyväksytty osayleiskaava,
jossa alue on osoitettu pääosin
uudeksi tai olennaisesti muuttu
vaksi alueeksi, joka on tarkoitettu
asemakaavoitettavaksi tai jonka
asemakaavaa on tarkoitus muut
taa. Alueen maankäyttömuodoksi
on tältä osin osayleiskaavassamer
kitty pientalovaltainen asuntoalue
(AP) ja osaksi lähivirkistysaluetta
(VL). Valittajien kiinteistö sijaitsee
osayleiskaavan AP-alueella, joka on
nykyisellään varvikkoa.
Helsingin hallinto-oikeus hy
väksyi valituksen ja kumosi kun
nanvaltuuston päätöksen. Pää
töstään hallinto-oikeus perusteli
muun ohella sillä, että maanomis
tajien yhdenvertaisen kohtelun
vaatimus huomioon ottaen tietyn
alueen sisällyttäminen asema
kaavoitettavaan alueeseen tai sen
jättäminen alueen ulkopuolelle ei
voi perustua yksinomaan siihen,
että alueen omistaa tietty maan
omistaja. Kaava-alueen rajaus ei
voi myöskään perustua pelkästään
siihen, että kunnan periaatteena
on asemakaavoittaa vain omista
miaan maita. Hallinto-oikeuden
mukaan Mäntsälän kunta on sekä
vastineissaan asemakaavaehdo
tuksesta tehtyihin muistutuksiin,
kaavaselostuksessa että hallinto-
oikeudelle antamassaan lausun
nossa vedonnut kaava-alueen ra
jauksen osalta noudattamaansa
periaatteeseen, ettei ensimmäistä
asemakaavaa laadita yksityiselle
maalle. Hallinto-oikeus katsoi, ettei
tämä ole hyväksyttävämaankäytöl
linen syy kaava-alueen rajaukselle.
Mäntsälän kunnanvaltuuston pää
tös loukkaa siten maanomistajien
yhdenvertaisen kohtelun vaati
musta ja kunnanvaltuusto on ylit
tänyt harkintavaltansa hyväksyes
sään asemakaavan kaava-aluetta
koskevan rajauksen.
Korkeimman hallinto-oikeuden
ratkaisu
Kunta on valituksessaan korkeim
malle hallinto-oikeudelle (KHO)
vaatinut, että hallinto-oikeuden
päätös kumotaan. Kunta on va
lituksessaan KHO:lle todennut,
että alueella voimassa olevassa
Hyökännummen osayleiskaavassa
on valituksenalaisella päätöksellä
asemakaavoitetun asuinalueen ja
osayleiskaavaan merkityn maata
lousalueen välissä kapea maakais
tale. Tällä alueella sijaitsee kolmen
eri maanomistajan omistamia
kiinteistöjä, joista yksi on hallinto-
oikeuteen valittaneiden omakoti
kiinteistö. Asemakaavoitustyössä
kunnan tavoitteena on ollut saada
omistamalleen alueelle noin 40–50
uutta rakennuspaikkaa.
Kunnan mukaan asemakaava-
alueen rajauksesta päätettäessä
työn alkuvaiheessa ei katsottu tar
peelliseksi asemakaavan laajuu
den tai yhdyskuntarakenteen ke
hittymisen kannalta ottaa mukaan
edellä mainittuja pellon ja kunnan
alueen väliin jääviä alueita, koska
ne eivät olisi tuoneet mukanaan
merkittävää lisäarvoa alueen suun
nittelun kannalta. Taajaman kasvu
tapahtuu pääasiassa taajaman ete
läosassa koulun ympärillä ja taa
jaman sisällä. Tämänkään vuoksi
valittajien omistaman alueen sisäl
lyttämisellä asemakaavoitettavaan
alueeseen ei esimerkiksi taajama
rakenteen tiivistämisen tai tulevan
kasvun kannalta ole merkitystä.
Kunta on todennut, että valit
tajat ovat kirjeessään kunnalle ja
myös valituksessaan esittäneet,
että heidän tonttinsa jaettaisiin
kaavatyön yhteydessä 2–3 tonttiin,
huolimatta siitä, että valittajat ovat
perustelleet valitustaan myös 40
uuden naapurin tuomalla häiriöllä.
Kunta on todennut, että valittajien
kiinteistön ja uusien tonttien vä
liin on merkitty kahdeksan metriä
leveä istutusvyöhyke.
KHO on päätöksessään toden
nut, että kunnalla on velvollisuus
alueen asemakaavoittamiseen, jos
maankäyttö- ja rakennuslain 51
§:ssä säädetyt edellytykset täytty
vät. Mainitun lainkohdan perus
teella yksittäisellämaanomistajalla
ei toisaalta ole oikeutta saada aluet
taan kaavoitetuksi, vaan kaavan
laatimisen tarpeellisuus kuuluu
kunnan ratkaistavaksi. Yleiskaaval
la ei ole maankäyttö- ja rakennus
lain perusteella sellaista ohjausvai
kutusta asemakaavoitukseen, että
yleiskaavan tietyn aluevarauksen
sisältämä alue tulisi välttämät
tä kokonaisuudessaan sisällyttää
samaan asemakaava-alueeseen.
Valituksenalainen asemakaava
muodostaa sellaisenaan riittävän
maankäytöllisen kokonaisuuden.
Asiassa on kuitenkin riidatonta,
että kaava-alueen rajaukseen on
vaikuttanut se, että kunta on pyrki
nyt kohdistamaan uusien asema
kaavojen laatimisen omistamilleen
maa-alueille.
KHO on todennut, että kun
nalla on kaavoitusmonopolinsa
mukaisesti ja osana maapolitiik
kaansa oikeus laatia haluamansa
