50
Rakennettu Ympäristö 4/15
KHO:n päätöksiä
yksittäistapauksen erityisluonne.
Vaikka tapaukset vaikuttaisivat
samankaltaisilta, voi niihin sisäl
tyä yllättäviä erityispiirteitä. Vii
tattakoon vaikka ratkaisuun
KHO
19.6.2014 t 1973
(ratkaisua on
sivuttu tämän lehden numerossa
1/2015 s. 52). Tämä Vaasan Villa
Gustafsro -huvilaa koskeva tapaus
on samankaltainen Lapuan linja-
autoasemarakennuksen kanssa,
mutta eräänä erona on se, että ase
makaavan hyväksymisen jälkeen
tehdyssä inventoinnissa huvila
osoittautuikin huomattavasti aikai
sempaa oletettua vanhemmaksi.
Tästä seurasi, ettei purkamisluvan
edellytyksiä ollut KHO:n mielestä
riittävästi selvitetty.
Helsingin Lauttasaaren ve
sitornia koskevassa ratkaisussa
KHO 27.5.2015 t. 1383
merkityk
selliseksi muodostui sen sijaan se,
että vesitornin suojeluasia oli tul
lut vireille vasta sen jälkeen, kun
rakennuslautakunta oli purka
misluvan käsitellyt ja myöntänyt.
Vaikka ELY-keskuksen kielteisestä
rakennussuojelupäätöksestä tehty
valitus oli vireillä ympäristöminis
teriössä, hallinto-oikeus oli voinut
hylätä valituksen myönnetystä
purkamisluvasta. Korkein hallinto-
oikeus on varta vasten kirjannut
päätökseensä lausuman, jonka
mukaan ympäristöministeriöllä on
KHO:n päätöksen estämättä oikeus
ryhtyä tarpeellisiksi katsomiinsa
toimenpiteisiin. Ympäristöminis
teriö on päätöksellään 12.8.2015
pysyttänyt rakennussuojeluesityk
sestä ELY-keskuksen tekemän hyl
käävän päätöksen lopputuloksen.
Ministeriön päätöksestä voi vielä
valittaa KHO:een sillä perusteella,
että päätös on lainvastainen.
Lauri Jääskeläinen
■
■
Kristiinankaupungin raken-
nustarkastaja
jätti tutkimatta
(10.12.2012) yhtiön hakemukset
tuulivoimalakiinteistöjä palvele
vien sähköjohtojen sijoittamisesta
kiinteistöille.
Kristiinankaupun-
gin tekninen lautakunta
hylkäsi
(29.5.2013) yhtiön oikaisuvaati
muksen, ja muutti rakennustar
kastajan päätöstä siten, että ha
kemukset hylätään, koska ei ole
yksiselitteisen selvää, soveltuuko
maankäyttö- ja rakennuslain 161 §
hakemukseen.
Vaasan hal l into-oikeus
(29.1.2014) kumosi teknisen lau
takunnan päätöksen ja saattoi
rakennustarkastajan päätöksen
lopputuloksen voimaan.
Korkein hallinto-oikeus
ei
muuttanut hallinto-oikeuden pää
töksen lopputulosta.
Perusteluja:
(osittain lyhen
nettynä): MRL 161.1 §:n mukaan
kiinteistön omistaja ja haltija on
velvollinen sallimaan yhdyskuntaa
Johtojen sijoittaminen
Tuulivoimalapuistot
Maakaapelit
Yhdyskuntaa tai kiinteistöä palveleva johto toisen alueelle (MRL 161 §)
KHO 8.5.2015
Vuosikirja KHO:2015:69
tai kiinteistöä palvelevan johdon
sijoittamisen omistamalleen tai
hallitsemalleen alueelle, jollei si
joittamistamuutoin voida järjestää
tyydyttävästi ja kohtuullisin kustan
nuksin. Sama koskee johtoihin liit
tyviä vähäisiä laitteita, rakennelmia
ja laitoksia. Johtoa tai muuta laitetta
ei saa rakentaa niin, että vaikeute
taan alueen kaavoitusta tai kaavan
toteuttamista. Jollei sijoittamisesta
ole sovittu kiinteistön omistajan
ja haltijan kanssa, sijoittamisesta
päättää kunnan rakennusvalvonta
viranomainen. Sijoittamisesta pää
tettäessä on kiinnitettävä huomiota
siihen, ettei kiinteistölle aiheuteta
tarpeetonta haittaa.
Maankäyttö- ja rakennuslain
161 § sisältää valtiosääntöoikeu
dellisesti arvioituna maanomis
tusoikeutta rajoittavan sallimisvel
vollisuuden, johon maanomistaja
on perustuslain 15.1 §:n puitteissa
velvollinen alistumaan. Lainkoh
dassa säädetty sietämisvelvollisuus
on perustuslaissa turvattua omista
jan vapautta rajoittava säännös, jo
ta on tulkittava suppeasti ja pitäen
ohjeena perustuslaissa turvattua
omaisuuden suojaa.
Esillä olevassa asiassa kyse on
johtojen sijoittamisesta maan al
le alueelle, johon on jo perustettu
yksityistielain mukainen tieoikeus.
Maakaapelin sijoittamisesta mää
räämiseen viranomaisen päätök
sellä ei näin ollen sinänsä ole pe
rustuslaista johtuvaa estettä.
Kyse ei ole yhtä tai useampaa
asuinkiinteistöä tai asuinkiinteis
töistä muodostuvaa yhdyskuntaa
palvelevasta sähkönsiirrosta. Kyse
ei toisaalta ole valtakunnan kanta
verkkoon kuuluvasta johdosta tai
seudullisesta johdosta, eikä johto
myöskään jännitteeltään vastaa
näitä lainkohdan soveltamisalan
ulkopuolelle jätettyjä johtoja. Kyse
on sellaisesta sähkönsiirtotarpees
ta, johon vuonna 1981 silloista lakia
säädettäessä ei ole osattu varautua
