63 / 76
Rakennettu Ympäristö 2/16
63
KHO:n päätöksiä
ton rakentamista. Muuhun johto-
päätökseen lienee vaikea päätyä,
käyttäähän kaavamääräys nimen-
omaan tässä yhteydessä termiä
”huonetila”. Ja tontti kuuluu kaa-
van mukaan asuin-, liike- ja käsi-
teollisuusrakennusten korttelialu-
eeseen. Kaavan ”sisustaminen”
viittaa KHO:n ratkaisun mukaan
kuitenkin siihen, etteivät suoritet-
tavat rakennustoimenpiteet saa
muuttaa rakennuksen keskeisiä
piirteitä, kuten katon asemaa ja
ikkunajaotusta. Asemakaavasta it-
sestään tai muistakaan noudatetta-
vista säännöksistä tai määräyksistä
ei sen sijaan johdu, että sisustami-
nen merkitsisi ainoastaan ullakon
osittaista
käyttöönottoa tai että sen
edellytyksenä olisi rakennuksen si-
säinen yhteys ullakon alapuolella
olevaan huoneistoon.
Korkein hallinto-oikeus tekee
johtopäätöksen, että poikkeamis-
hakemuksessa tarkoitettuja ra-
kentamistoimenpiteitä ullakolla
on pidettävä kaavamääräyksessä
nimenomaan sallittuna huonetilo-
jen sisustamisena. Huonetiloja saa
kaavamääräyksen mukaan sisus-
taa merkityn rakennusoikeuden ja
kerrosluvun sitä estämättä. Poik-
keaminen asemakaavassa osoite-
tusta tonttikohtaisesta kokonais-
rakennusoikeudesta ei siten ollut
tarpeen. Myöskään sillä seikalla,
olisiko rakennusta pidettävä muu-
tosten jälkeen kaksikerroksisena,
ei ole merkitystä poikkeamisen
tarpeen arvioinnissa. Asiassa ei ol-
lut tullut ilmi muutakaan seikkaa,
jonka vuoksi MRL 171 §:ssä tarkoi-
tettu poikkeaminen olisi hankkeen
toteuttamiseksi tarpeen. Yhtiön ha-
kemus oli tarpeeton.
Maankäyttö- ja rakennuslain
muutos (196/2016) on siirtänyt
poikkeamistoimivallan kokonaan
kunnille. Lainmuutos on tullut voi-
maan 1.4.2016. Näin ollen jatkossa
myös rakennuksen suojelua koske-
vasta kaavamääräyksestä poikkea-
minen ratkaistaan kunnan sisällä.
Kunnissa tehtävät poikkeamispää-
tökset tulee edelleen toimittaa tie-
doksi ELY-keskukselle (MRL 174.4 §
ja MRA 88 §). ELY-keskuksille kuu-
luu kunnissa tehtäviin poikkeamis-
päätöksiin toistaiseksi valitusoike-
us (MRL 193 §).
RY-lehdessä on Vanhan Rau-
man erityisluonnetta käsiteltymuu-
taman kerran, muun muassa nyt-
temmin eläkkeelle siirtyneen Van-
han Rauman neuvonta-arkkitehdin
Kalle Saarisen toimesta (RY 2/2006
s. 18–21 ja RY 3/2014 s. 43–45).
Lauri Jääskeläinen
Kaksoisrangaistavuuden kielto
Ne bis in idem ja uhkasakko
KHO 17.6.2016 taltio 2678
Vuosikirja KHO:2016:96
■
■
Kesäkuussa saatiin kaivattu
korkeimman hallinto-oikeuden
vuosikirjaratkaisu
ne bis in idem
-prinsiipistä (”ei kahdesti samas-
sa asiassa”) uhkasakkomenette-
lyn yhteydessä. Periaate on viime
vuosina noussut esiin muun mu-
assa verorikosten yhteydessä. Suo-
men valtiota koskevassa Euroo-
pan ihmisoikeustuomioistuimen
ratkaisussa (16.6.2009) katsottiin
tulliviranomaisen määräämä kol-
minkertainen maksu alemman ve-
roluokan polttoaineen luvattomas-
ta käytöstä rangaistusluonteiseksi ja
ne bis in idem
-kiellon vastaiseksi,
kun henkilö oli jo samasta asias-
ta tuomittu sakkorangaistukseen.
Korkein oikeus joutui pohtimaan
kaksoisrangaistavuuden kieltoa rat-
kaisussaan
KKO 2011:17
, jossa oli
kysymys ilman tarvittavaa ympäris-
tölupaa harjoitetusta toiminnasta.
Ympäristölautakunnan asettamista
kielloista piittaamatta toimintaa oli
jatkettu, ja ympäristölautakunta oli
tuominnut asetettuja uhkasakkoja
maksuun. Korkein oikeus pysytti
(äänin 3–2) yritykselle aiemmissa
asteissa (käräjäoikeus, hovioikeus)
tuomitun yhteisösakon (tosin sen
määrää alentaen) rangaistuksena
ympäristön turmelemisesta, vaik-
ka samainen yritys oli jo tuomittu
maksamaan uhkasakkoja. Uhkasak-
ko ja rikosasia kohdistuivat tosin eri
ajanjaksoille, mikä on aiheuttanut
spekulaatiota siltä osin, olisiko rat-
kaisun lopputulos ollut toinen, mi-
käli ajanjaksoeroa ei olisi ollut (mm.
Seita Romppanen: Lakimies 2011 s.
1037–1046 ja Leila Suvantola: Ym-
päristöjuridiikka 4/2012 s. 10–36).
Korkeimman hallinto-oikeuden
kesäkuussa 2016 antamassa vuosi-
kirjaratkaisussa oli Kosken Tl ym-
päristönsuojeluviranomainenmaa-
liskuussa 2012 tekemällään lainvoi-
maisella päätöksellä jätelain nojal-
la määrännyt yhtiön siivoamaan
yhtiön hallitseman kiinteistön ja
asettanut tehosteeksi 80 000 euron
uhkasakon. Yhtiön laiminlyötyä
siivoamismääräyksen oli ympäris-
tönsuojeluviranomainen elokuussa
2014 tuominnut uhkasakosta mak-
settavaksi 56 000 euroa ja asettanut
uudenuhkasakon. Kesäkuussa 2013
yhtiön toimitusjohtaja oli tuomittu
rangaistukseen ympäristön turme-
lemisesta. Yhtiö oli samalla tuomit-
tu menettämään valtiolle rikoksen
tuottamana taloudellisena hyötynä
98 814 euroa. Syyksilukeminen pe-
rustui osaksi samoihin tarkastuk-
sessa havaittuihin seikkoihin kuin
siivoamismääräyksen perusteena
ollut jätelain roskaamiskiellon vas-
tainen toiminta.
Korkein hallinto-oikeus linjaa
vuosikirjaratkaisussaan, kuinka
uhkasakkomenettelyä ei ole tar-