Rakennettu Ympäristö 3/2016

Rakennettu Ympäristö 3/16

Facts not opinions

150 vuotta sitten Kirkaldy’s Testing and Experimenting Works aloitti

toimintansa Lontoossa. Kivenheiton päässä Tate Modernista sijaitseva

ainutlaatuinen kokonaisuus on nyt museona.

kotlantilainen

David Kirkaldy

(1820–1897)

aloitti oppipoikana Glasgow’ssa laivanraken-

taja

Robert Napierin

Vulcan Foundryssa. Kir-

kaldyn taidot teknisenä piirtäjänä ja tietojen

kerääjänä huomattiin, ja hän yleni nopeasti. Kirkal-

dy suunnitteli erääseen tilaukseen tarvittavan mate-

riaalin testausta varten laitteen, jolla tehdyt testauk-

set tehtiin hänen alaisuudessaan.

Viktoriaaninen aika oli insinööritaidon nousu-

kautta; uusia rakennusmateriaaleja kehitettiin ja tun-

nettuja materiaaleja alettiin käyttää uusin tavoin. Kir-

kaldy lähti Napierin perheyrityksestä ja alkoi pereh-

tyä entistä tarkemmin materiaalien ominaisuuksiin

ja niiden testaukseen. Hänen teoksensa

Results of

an Experimental Inquiry into the Comparative Ten-

sile Strength and other properties of various kinds of

Wrought-Iron and Steel

lujitti Kirkaldyn mainetta.

Kirkaldy suunnitteli yleisen testauslaitteen (Uni-

versal Testing Machine), jolle hän sai patentin 1863.

Sen kotipaikaksi tuli Lontoo, ja kaupallinen toiminta

alkoi vuoden 1866 alussa. Kirkaldy’s Testing and Ex-

perimentingWorks saavutti nopeasti mainetta luotet-

tavana toimijana, ja näytteitä lähetettiin testattavaksi

maailman eri puolilta. Kone oli suuri, sillä tuohon ai-

kaan katsottiin parhaimmaksi testata kokonaisia me-

tallipalkkeja pienten näytteiden sijaan. Tämä oli en-

simmäinen itsenäinen, kaupallinen tämän alan yrit-

täjä koko maailmassa. Asiakkaiden joukossa oli mm.

Krupps ja Borsig Saksasta ja Motala Ruotsista. Siel-

lä testattiin myös St. Louisiin rakennettavassa Eads

Bridgessä käytettävä terässeos; olihan laajamittainen

teräksen käyttö suuressa siltahankkeessa vielä uutta.

Toiminnan laajentuessa yritys rakennutti koneelleen

uuden rakennuksen osoitteeseen Southwark Street

99, jossa se yhä on.

David Kirkaldyn pojan tullessa mukaan toimin-

taan nimeksi tuli David Kirkaldy & Son. Tuo nimi säi-

lyi vuoteen 1965, jolloin firmamyytiin. Toiminta päät-

tyi lopullisesti 1974.

Koneen ainutlaatuisuus – Kirkaldy oli toimittanut

Belgiaan vastaavanlaisen koneen, mutta se ei enää

ole olemassa – ymmärrettiin. David Kirkaldyn pojan-

poika,

David W. H. Kirkaldy

, oli innostunut museo-

suunnitelmista, ja hänen lahjoittamallaan summalla

toiminta pääsi alkuun. Paikka avautui yleisölle 1984.

Muutama vuosi sitten uusi vuokraisäntä suunnit-

teli ravintolan perustamista testauskoneen ympärille,

mikä olisi tuhonnut autenttisen ja ainutlaatuisen ym-

päristön. Kaksi vuotta sitten jo aiemmin arkkitehto-

nisten ja kaupunkikuvallisten ominaisuuksien vuoksi

suojellun rakennuksen suojeluluokitus nostettiin toi-

seksi ylimmälle (II*) tasolle, mikä estää em. kaltaiset

suunnitelmat. Nyt rakennus ja kone nähdään erotta-

mattomana kokonaisuutena. Toiveena olisi kuitenkin

saada kohteelle ylin suojeluluokitus.

Koska museota pyöritetään vapaaehtoisvoimin,

on se yleensä auki vain kahtena päivänä kuussa. Ta-

voitteena on vapaaehtoisien määrän kasvattaminen,

jolloin aukiolopäivien määrää voitaisiin nostaa kas-

vattaen samalla kävijämäärää. Universal Testing Ma-

chine on toimintakuntoinen ja näytöksiä on museon

aukioloaikana sekä ryhmille. Museossa onmyös koko

joukko pienempiä, lähinnä muualta tulleita koneita.

Yhdellä näistä vierailijoilla on mahdollisuus itse tes-

tata pakettinarujen kestävyyttä.

Museon kotisivuilla

www.testingmuseum.org.uk

on runsaasti tietoa myös näytteillä olevista muista

laitteista sekä tiedot avoinnaolopäivistä. Museo löy-

tyy myös Facebookista ja Twitteristä.

■

Filosofian maisteri

Katriina Etholén

Freelance-toimittaja.

KATRIINA ETHOLÉN

David Kirkaldyn suunnittelema 14,5 metrin pituinen Universal

Testing Machine valtaa katutason kerroksen kokonaan.

Kuva: Katriina Etholén