64 / 76
64
Rakennettu Ympäristö 2/16
KHO:n päätöksiä
koitettu rangaistusluonteiseksi
seuraamukseksi, vaan sen tavoit-
teena on varmistaa päävelvoitteen
noudattaminen. Koska siivoamis-
velvoitteen tehosteeksi asetettu
uhkasakko ei ollut rangaistusluon-
teinen seuraamus, uhkasakon tuo-
mitseminen ja uuden uhkasakon
asettaminen eivät olleet vastoin
ne
bis in idem
-kieltoa.
Korkein hallinto-oikeus myös
toteaa, ettei rikoksen tuottaman ta-
loudellisen hyödyn tuomitseminen
valtiolle menetetyksi merkitse ran-
gaistusta tai siihen rinnastuvaa seu-
raamusta (ks. myös
KKO 2014:76
).
Taloudellisen hyödyn tuomitse-
minen valtiolle menetetyksi ei ole
uhkasakkolain 10 §:ssä tarkoitettu
peruste luopua uhkasakon tuomit-
semisesta maksettavaksi.
Nyt annettu ratkaisu on sel-
keä ja lopettaa ainakin toistaiseksi
epäselvyydet siltä osin, voidaanko
maankäyttö- ja rakennuslain rik-
komus- tai laiminlyöntitilanteissa
käyttää uhkasakkoa, vaikka sama
peruste olisi ollut aiheena ran-
gaistukseen johtavana toisaalla.
Kysymystä sivuttiin viimeksi maa-
liskuussa Rakennustarkastuspäi-
villä Tampereella. Silloin oli myös
esillä, voidaanko rangaistuksesta
riippumatta soveltaaMRL 145 §:n 2
momentin sisältämää korotetun vi-
ranomaismaksun mahdollisuutta,
silloin kun korotetun maksun pe-
rusteista kunnan rakennusvalvon-
tataksassa määrätään. Vastaus on
eittämättä, että voidaan. Korotettu
maksu on vielä vähemmän tarkoi-
tettu rangaistukseksi. Korotetun
maksun periminen perustuu aina
suoritetuista toimista kunnalle ai-
heutuneisiin kuluihin. Jos tällaisia
ylimääräisiä kuluja ei rikkomus- tai
laiminlyöntitilanteissa ole tosiasi-
allisesti aiheutunut, ei korotettua
maksuakaan voi periä, kuten vuosi-
kirjaratkaisusta
KHO:2010:34
hy-
vin ilmenee (tapaus selostettu RY-
lehdennumerossa 3/2010 s. 69–70).
Lauri Jääskeläinen
Luvattomat rakennukset
Ajan kuluminen
Uhkasakko
Velvoitteen yksilöinti
Kuolinpesä
KHO 10.6.2016 taltio 2574
Vuosikirja KHO:2016:91
■
■
Vesilahden rakennus- ja
ympäristölautakunta
velvoitti
(30.9.2014) kuolinpesän poista-
maan luvattomat rakennukset sekä
siistimään alueen 5 000 euron sa-
kon uhalla. Toimenpidemäärättiin
suoritettavaksi kuuden kuukauden
kuluessa päätöksen lainvoimaisek-
si tulosta.
Hämeenlinnan hallinto-oi-
keus
(9.6.2015) kumosi rakennus-
ja ympäristölautakunnan päätök-
sen.
Korkein hallinto-oikeus
ku-
mosi Hämeenlinnan hallinto-
oikeuden päätöksen ja saattoi
voimaan Vesilahden rakennus- ja
ympäristölautakunnan päätöksen.
Toimituksen huomautuksia
Kysymyksessä on pieni, 200 m²:n
suuruinen saari. Pyhäjärvellä sijait-
sevissa saarissa on ollut runsaasti
luvattomia rakennuksia, ja poliisi
tutki asiaa 1970- ja 1980-luvuilla.
A rakensi vuoden 1989 kuuluste-
lupöytäkirjan mukaan 1950-luvun
alussa saareen kevytrakenteisen
huvilan, joka paloi muutaman vuo-
den kuluttua. A oli saanut suullisen
luvan rakentamiselle sillä ehdolla,
että hän maksaa veroa kunnalle.
Tämän suostumuksen perusteella
A oli vuosina 1970–75 rakentanut
kolme rakennelmaa. A:n kuole-
man jälkeen rakennusten hallinta
oli siirtynyt kuolinpesän osakkaille.
Toimitusinsinööri oli 2011 päät-
tänyt, että saari kuuluu yhteiseen
vesialueeseen niin kutsuttuna vä-
häisenä saarena ja saaren omistaa
Säijän osakaskunta (kalastuskun-
ta). Saari on varattu rantayleiskaa-
vassamaa- jametsätalousalueeksi,
jolla on ulkoilun ohjaamistarvetta
tai ympäristöarvoja (MU). Alu-
eella on voimassa vuoden 1958
rakennuslain 124 a §:ssä tarkoi-
tettu toimenpidekielto ja alueella
rakentaminen on rakennuslain 31
§:n nojalla kielletty.
Säijän osakaskunnan valituk-
sesta KHO otti kantaa, oliko A:n
kuolinpesä voitu velvoittaa pois-
tamaan rakennukset. Sen sijaan
asiassa ei ollut ratkaistavana kysy-
mystä alueen hallinnasta.
Ajan kuluminen ja sille annetta-
vamerkitys velvoitetyyppisissä asi-
oissa on ollut harvakseltaan esillä
KHO:n oikeuskäytännössä. Vuoden
1958 rakennuslaki tunsi käsitteen
vähäinen virhe
. Rakennuslain 144
§:nmukaanmilloin virhe oli vähäi-
nen, voitiin erityisestä syystä olla
ryhtymättä hallintopakkomenet-
telyyn. Mutta muutoin oli säännös
kirjoitettu ehdottomaan muotoon:
niskoittelija oli pakotettava täyttä-
mään velvollisuutensa.
Maankäyttö- ja rakennuslain
182 § antaa yleisesti viranomaisel-
le harkintavaltaa siltä osin, milloin
uhkasakkoa ja teettämisuhkaa käy-
tetään (
… viranomainen… voi vel-