Rakennettu Ympäristö 2/2018

RY Rakennettu Ympäristö 2/18

Kuva: Mikko Härö

Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet

Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet ovat uudis-

tuneet. Aiemmat päätökset ovat muodostaneet tiu-

kan ja kattavan paketin. Uudet, 1. huhtikuuta 2018

voimaan tulleet tavoitteet valmisteltiin tiukassa po-

liittisessa ohjauksessa. Prosessin alussa tavoitteita

haluttiin selkeyttää ja konkretisoida, mikä ei kuiten-

kaan toteutunut.

Poliitikkojen intressinä näyttää olleen tavoittei-

den sisältöön sinänsä liittymätön halu olla puuttu-

matta kunnalliseen itsehallintoon. Tässä itsehallin-

non luonne on kyllä ymmärretty väärin. Kunnilla on

kaavoitusvallan haltijoina ollut ja on entistä enem-

män vapaus ratkoa itse miten ne tavoitteita toteut-

tavat. Ajatus siitä, ettei maankäytössä olisi kuntiakin

ohjaavaa valtakunnallista, vastuullista kokonaisnä-

kemystä, on melkeinpä pelottava.

Tavoitteet ovat supistuneet tuntuvasti, hyvä niin.

Aiemmin mentiin yksityiskohtiin ja tavoitteet olivat

sisäisesti ristiriitaisia. Aiemmasta jaosta yleis- ja

erityistavoitteisiin on luovuttu. Jälkimmäiset olivat

kaikkia kaavatasoja sitoneita ja koskivat myös kes-

keistä kulttuuriperintöä. Nyt päätöksen ohjaus- ja

oikeusvaikutukset ovat auki ja muodostunevat tuo-

mioistuimissa MRL:n sisältötavoitteiden pohjalta.

Museovirasto seurasi valmistelua varsin etääl-

tä. Oma huoleni oli, jäisivätkö kulttuuriympäris-

tötavoitteet kokonaan pois. Näin ei onneksi käy-

nyt. Päätös edellyttää aiempaan tapaan että valta-

kunnallisesti arvokkaiden kulttuuriympäristöjen ja

luonnonperinnön arvot, kohteiden alueellinen mo-

nimuotoisuus ja ajallinen kerroksisuus turvataan.

Itse tavoite on kulttuuriympäristön osalta kirjat-

tu sinänsä niukasti: Huolehditaan valtakunnallises-

ti arvokkaiden kulttuuriympäristöjen ja luonnonpe-

rinnön arvojen turvaamisesta.

Päätöksen mukaan suomalaisen kulttuuriympä-

ristön kokonaisuus perustuu viranomaisten laati-

miin valtakunnallisiin inventointeihin, jotka koske-

vat valtakunnallisesti arvokkaita maisema-alueita,

valtakunnallisesti merkittäviä rakennettuja kulttuu-

riympäristöjä (RKY) ja valtakunnallisesti merkittä-

viä arkeologisia kohteita. On kiusallista, että ympä-

ristöhallinnossa pitkään valmisteltu maisema-alu-

eiden päivitysinventointi on jo pitkään ollut juut-

tuneena ympäristöministeriöön. Syy on poliittinen

– inventoinnin tullessa julkisuuteen sitä vastaan

kampanjoitiin jopa sosialisoinnin peikolla.

Valtion puuttumisen ja ohjauksen johdonmukainen vähen-

täminen korostaa kansalaisten ja yhdistysten, niin kolman-

nen kuin ns. neljännenkin sektorin merkitystä. Niitä tar-

vitaan myös suojelussa kuntien usein suppeiden piirien pää-

töksenteon vastapainoksi. Kuvassa kirjauksia Suomen kan-

sallismuseoon kootuista kirjauksista kun ihmisiltä kysyttiin,

mitä he pitävät kansallisaarteina.

Wileniuksen telakka Porvoossa on yksi harvoista säilyneistä

perinteisistä veneveistämöistä ja telakoista, puuveneen-

omistajien paratiisi. Porvoon kaupunki tunkee telakkaa ah-

taalle, samaan aikaan nouseva vesi kertoo kuinka ilmas-

tonmuutoskin osaltaan uhanalaistaa rakennusperintöä.

Kuva: Mikko Härö