Table of Contents Table of Contents
Previous Page  12 / 76 Next Page
Information
Show Menu
Previous Page 12 / 76 Next Page
Page Background

12

RY Rakennettu Ympäristö 2/18

”Jatkossa ei enää tarvita monia eri ratkaisuja

kunnasta riippuen. Niin saadaan yhteisiä käytäntö-

jä ja päästään eroon turhauttavasta nykymenette-

lystä. Talotehtaan seinällähän on ollut jopa 50 rat-

kaisumallia riippuen siitä, mihin kuntaan talotoimi-

tus on menossa.”

Lehtinen pitää täysin mennyttä aikaa olevana,

jos ministeriöltä tulisi tarkkoja teknillisiä ohjeita.

Tuloksena olisi staattinen, ei-ajassa-elävä järjestel-

mä.

”Ohjeiden muokkaamisen tulee tapahtua siellä,

missä toiminta on, ja se on rakennusvalvonnan taso.

Siellä ollaan vuorovaikutuksessa alan kanssa ja pys-

tytään laatuketjusta huolehtimaan. On muistettava,

että määräykset eivät ole ainoa laatua ohjaava teki-

jä, vaan pohja luodaan myös sopimustekniikalla ja

läpinäkyvyys on tärkeätä.”

Enää ei odotella määräyksiä ”ylhäältä”

Koponen ja Seppälä toivovat, ettäministeriön asetus-

ten lisäksi saadaan ministeriön ohje, miten asetusta

tulkitaan. Luonnollisesti myös ministeriön oppaat

ovat tervetulleita perustelumuistioiden lisäksi.

”Yksi oikea tulkinta tarvitaan, mutta vain yksi.

Sitten on muita, joiden toimivuus tulee selvittää pe-

rustellusti – vaikkapa Toptenin toimesta. Pitää olla

mahdollisuus poiketa siitä yhdestä tulkinnasta ja et-

siä muutakin tapaa”, Koponen korostaa vaihtoehto-

jen tarvetta.

Rakennustarkastajat ovat valmiit kantamaan täs-

tä vastuuta. Tarkoitus ei todellakaan ole, että ala

odottelee, koska niitä määräyksiä tulee ylhäältä.

”Tietenkin hanke- ja tapauskohtainen säädös-

tulkinta on aina päätöksen tekijällä, mutta yhteiset

valtakunnalliset käytännöt antavat selkänojaa päät-

täjälle”, Seppälä muistuttaa.

Kärkikaupunkien yhteistyöllä käynnistyneeseen

säädösten tulkintatyöhön on mahdollista tulla mui-

denkin mukaan. Tällä hetkellä Toptenissä on muka-

na 16 kaupunkia.

”Kyllä nyt lähdetään tekemään läpinäkyviä, jär-

keviä, toteuttavia yhteisiä käytäntöjä, joista aina tie-

detään, kuka on niitä tehnyt. Siitä syntyy koko alal-

le vahvaa vastuullisuutta! Betonivaurio osoitti, että

määräykset luovat pohjan, ja viranomaisohjetta ei

tarvitse määrittelemään jokaista risausta, vaan yh-

teisesti voidaan sopia menettelytavoista.”

RTY:n puheenjohtajana Seppälä on vakuuttu-

nut, että laajentuvan Toptenin rakennusvalvonnat

ovat sitoutuneet yhdessä hyväksyttyihin asetusten

käytäntöihin ja ovat valmii-

ta tekemään tarpeen mukaan

lisää laatukortteja. Hän toi-

voo lähitulevaisuudessa kat-

tavasti Suomessa sitoudutta-

van niihin.

Diplomi-insinööri, vapaa toimittaja

Risto Pesonen

.

Kantavien

rakenteiden

laatuvastuuta

selvennetään

Rakennustarkastajien mukaan ei ympä-

ristöministeriön vuoden 2014 asetuksen

suunnitelma kantavien rakenteiden laa-

dunvarmistamiseksi ole muodostunut

vallitsevaksi käytännöksi. Siksi he ovat yh-

dessä valmistelleet laadunvarmistukseen

liittyviä erityistoimenpiteitä.

Niissä esitetyistä vastuista on syntynyt

tiukkaakin keskustelua erityisesti raken-

nesuunnittelijoiden puolelta, jotka pitävät

vääränä asettaa konstruktööri vastuun-

kantajaksi laadun todentamisesta. Suun-

nittelijoiden mukaan laatu ja sen varmista-

minen tehdään työmaalla, joten vastuukin

tulee palauttaa urakoitsijalle ja vastaavalle

mestarille.

Toimenpiteisiin on odotettavissa tarkis-

tuksia, sillä SKOL:n ja RT:n vetämänä ollaan

laatimassa kantaville rakennusmateriaa-

leille malliasiakirjat, miten käytännössä

rakennusvalvonnan vaatimus toteutetaan.

”Nyt ollaan hiukan sekavassa tilantees-

sa, sillä rakennustarkastajat eivät itsekään

oikein tiedä, mitä tulisi vaatia. Yhteistuu-

min haetaan tasapainoa, mikä on toteu-

tuksen valvonnassa suunnittelun rooli ja

mikä työmaan. Tarkassa syynissä ovat kan-

tavien rakenteiden laadunvarmistuksen

prosessin kriittiset kohdat suunnittelupöy-

dältä valmiiseen rakenteeseen asti. Jotain

konkreettista vastuunjaosta syntyy kesän

kuluessa”, kertoo

Antti Koponen

RT:stä.

”Nyt lähdetään tekemään

läpinäkyviä, järkeviä, toteuttavia

yhteisiä käytäntöjä, joista aina

tiedetään, kuka on niitä tehnyt.”