Rakennettu Ympäristö 2/2018

RY Rakennettu Ympäristö 2/18

käytettävien energiamuotojen kertoimien lukuarvois-

ta (788/2017) sekä ympäristöministeriön asetus uu-

den rakennuksen sisäilmastosta ja ilmanvaihdosta

(1009/2017). Näiden lisäksi ympäristöministeriö on

antanut ohjeen rakennuksen energiankulutuksen ja

lämmitystehontarpeen laskennasta (kuva 1).

Soveltamisala

Energiatehokkuusasetusta sovelletaan sisäilmaston

ylläpitämiseen energiaa käyttävän, katetusta seinäl-

lisestä rakenteesta koostuvan uuden rakennuksen

suunnitteluun ja rakentamiseen. Asetus koskeemyös

rakennuksen laajennusta ja kerrosalaan laskettavan

tilan lisäämistä. Näihin on annettu eräiltä osin ase-

tuksessa lievennyksiä.

Energiatehokkuusasetusta lukiessa ja sen sovel-

tamisalaa tarkasteltaessa on huomattava, että maan-

käyttö- ja rakennuslain 117 g §:ssä annetaan ne poik-

keukset, joihin vaatimuksia ei sovelleta. Vaatimuksia

ei sovelleta 1) rakennukseen, jonka kerrosala on alle

50 neliömetriä, 2) loma-asumiseen tarkoitettuun ra-

kennukseen, joka on tarkoitettu käytettäväksi vä-

hemmän kuin neljän kuukauden ajan vuodessa, 3)

määräajan paikallaan pysytettävään tai tilapäiseen

rakennukseen, jonka käyttöaika on enintään kaksi

vuotta, 4) teollisuus- ja korjaamorakennukseen, 5)

muuhun kuin asuinkäyttöön tarkoitettuun maatila-

rakennukseen, jossa energiantarve on vähäinen tai

jota käytetään alalla, jota koskee kansallinen alakoh-

tainen energiatehokkuussopimus, 6) rakennukseen,

Uuden rakennuksen energia-

tehokkuusasetuksessa tavoitteena

kustannusoptimaalisuus

Vuoden alusta voimaan tulleella ympäristöministeriön asetuksella uuden

rakennuksen energiatehokkuudesta tavoitellaan parempaa kustannus-

optimaalisuutta, selkeytetään laajennuksia ja kerrosalaan laskettavan

tilavuuden lisäämistä koskevia säännöksiä ja otetaan huomioon massiivi-

puurakenteen ympäristömyönteisiä ominaisuuksia.

mpäristöministeriön asetus uuden rakennuk-

sen energiatehokkuudesta korvasi 1.1.2018

lähtien aikaisemman Suomen rakentamis-

määräyskokoelman osan D3 vuodelta 2012.

Uudistus johtui kahdesta eri muutostekijästä. Toi-

nen johtui Suomen rakentamismääräyskokoelman

rakenteen mullistaneesta maankäyttö- ja rakennus-

lain muutoksesta, joka edellytti määräysten ja ohjei-

den selkeää eriyttämistä, ja toinen johtui rakennus-

ten energiatehokkuusdirektiivin velvoittamasta lähes

nollaenergiarakennuksia koskevasta vaatimustasosta.

Lähes nollaenergiarakennus-termi tarkoittaa di-

rektiivin velvoitteiden valossa vaatimusten ylläpitä-

mistä kehityksen mukana. Se ei siis tarkoita sanan-

mukaisesti loikkaa lähes nollaan. Energiatehok-

kuuden vaatimustaso on asetettava lähelle kustan-

nusoptimaalista tasoa, mutta direktiivi ei edellytä

energiatehokkuutta koskevien vaatimusten asetta-

mista tasoille, jotka eivät ole kustannustehokkai-

ta arvioidun taloudellisen elinkaaren aikana. Ener-

giatehokkuutta koskevia vaatimuksia on tarkistetta-

va säännöllisesti enintään viiden vuoden välein ja

tarvittaessa saatettava ajan tasalle, jotta ne vastaavat

tekniikan kehitystä rakennusalalla.

Energiatehokkuutta koskevat määräykset muo-

dostuvat kokonaisuudesta, johon kuuluvat lähes nol-

laenergiarakentamista koskeva maankäyttö- ja ra-

kennuslain muutos (1151/2016), ympäristöministeri-

ön asetus uuden rakennuksen energiatehokkuudes-

ta (1010/2017), valtioneuvoston asetus rakennuksissa

PEKKA KALLIOMÄKI

Lähes nollaenergiarakentamista koskeva MRL:n muutos (1151/2016)

Kuva1. Energiatehokkuutta koskeva määräyskokonaisuus.