Rakennettu Ympäristö 2/2016

Rakennettu Ympäristö 2/16

KHO:n päätöksiä

Velvoitteen kohdistaminen

Kiinteistöllä säilytettävät ajoneuvot

Kuolinpesä

Oikeudellinen ja tosiasiallinen mahdollisuus noudattaa päävelvoitetta

KHO 15.3.2016 taltio 878

Vuosikirja KHO:2016:30

■

Järvenpään kaupunkikehitys-

lautakunnan lupajaosto

velvoitti

(21.10.2013) jakamattoman kuo-

linpesän osakkaat kunkin erikseen

sakon uhalla ja kommandiittiyh-

tiön juoksevan uhkasakon uhalla

rajoittamaan kiinteistöllä säilytet-

tävän kaluston määrää.

Helsingin hallinto-oikeus

(30.10.2014) muutti lupajaoston

päätöstä siten, että kiinteistöllä

saa yhtäaikaisesti säilyttää enim-

millään neljää raskasta kuljetus-

liikkeen toimintaan käytettävää

ajoneuvoa. Velvoitteen täyttämi-

selle asetettua määräaikaa samalla

pidennettiin.

Korkeinhallinto-oikeus

kumo-

si hallinto-oikeuden ja lupajaoston

päätökset siltä osin kuin ne koskivat

jakamattoman kuolinpesän kulle-

kin osakkaalle erikseen asetettua

velvoitetta. Muilta osin valitus hy-

lättiin. Määräaikaa pidennettiin.

Toimituksen huomautuksia

Uhkasakkoa ja teettämisuhkaa

koskevaa maankäyttö- ja raken-

nuslain 182 §:n säännöstä muu-

tettiin vuonna 2014 (682/2014).

Muutos liittyi hulevesiä koskevan

MRL 13 a luvun säätämiseen, mis-

sä yhteydessä kunnanmääräämälle

monijäseniselle toimielimelle 13 a

luvun mukaisissa asioissa tuli toi-

mivalta välillisten pakkokeinojen

käyttämiseen. Samanaikaisesti

Turvallisuus- ja kemikaaliviras-

to ympäristöministeriön sijaan

markkinavalvontaviranomaiseksi

säädettynä päivittyi pakkokeinoja

käyttäväksi tahoksi.

Viimeisin välillisiä pakkokeino-

ja koskeva MRL:n muutos koskee

jatkovalittamista. Lailla 204/2015

ulotettiin valituslupa 182.1 §:n

mukaisiin velvoitepäätöksiin haet-

taessamuutosta hallinto-oikeuden

päätökseen, jolla valitus on jätetty

tutkimatta ja tai jolla ei ole muu-

tettu valituksen kohteena ollutta

viranomaisen päätöstä (muutos

tuli voimaan 1.4.2015).

Asiasisällöltään on uhkasakko-

ja teettämisuhkasäännöstö pysynyt

ennallaan koko MRL:n voimas-

saoloajan. Myös ne uhkasakko-

lain (1113/1990) säännökset, joita

MRL:nmukaisissa velvoiteasioissa

noudatetaan, ovat käytännössä py-

syneet muuttumattomina.

Tämän lehden edellisessä nu-

merossa (1/2016 s. 68–69) käsi-

teltiin velvoitteen kohdistamista

terveydensuojelulain mukaisessa

terveyshaitta-asiassa, joka koski

parveketupakointia. Täydennyk-

senä ko. tapausselostukseen voi

tässä yhteydessä todeta, että paitsi

ympäristönsuojelulaissa on ter-

veyshaitan käsite määritelty sa-

mansisältöisesti myös terveyden-

suojelulain 1.2 §:ssä.

Velvoitteen kohdistaminen

MRL:n mukaisessa pakkokeino-

asiassa oli esillä KHO:n vuosikir-

jaratkaisussa

KHO:2014:70

. Rat-

kaisussa, joka on selostettu tämän

lehden numerossa 4/14 (s. 52–54)

esiintyi myös kuolinpesä. Tapauk-

sessa oli kysymys roskaantuneen

alueen puhdistamisesta kiinteistön

kuuluessa riitaiselle kuolinpesälle.

Velvoite esineiden poistamiseksi

kohdistettiin yhteen kuolinpesän

osakkaaseen. KHO katsoi MRL:n

kannalta, ettei 182 § ole esteenä

päävelvoitteen kohdistamiseksi

yksin velvoitettuun velvoitetun

omistamien esineiden osalta. KHO

painotti, että keskeistä velvoitteen

kohdistamisen kannalta on se, ku-

ka on syyllistynyt laiminlyöntiin tai

ryhtynyt toimenpiteisiin. Esineet

omistaneella kuolinpesän osak-

kaalla katsottiin olleen uhkasakko-

lain 7.1 §:n mukainen oikeudelli-

nen ja tosiasiallinen mahdollisuus

päävelvoitteen noudattamiseen.

Velvoitettu oli esittänyt, että vaati-

mukset tuli kohdistaa kaikkiin kuo-

linpesän osakkaisiin tai kuolinpe-

sään. Asia kumoutui KHO:ssa sitten

muiden seikkojen perusteella.

Vuodelta 2015 on kaksi raken-

nusvalvontaa koskevaa vuosikirja-

ratkaisua, joissa arvioitiin toisaalta

kuolinpesän ja toisaalta kuolinpe-

sän yksittäisen osakkaan asemaa

velvoitetta kohdistettaessa. Ratkai-

KHO:2015:22

koski tilannetta,

jossa velvoite oli kohdistettu jaka-

mattomaan kuolinpesään. Kuolin-

pesän osakkaat oli yksilöity pesän-

jakajanmääräystä koskevassa kärä-

jäoikeuden päätöksessä vuodelta

2002. KHOpiti määräystä riittävänä

selvityksenä osakkaiden yksilöin-

nistä, eikä valitus sillä perusteella,

että velvoite olisi tullut kohdistaa

myös toisen puolison kuolinpe-

sään, menestynyt. Kiinteistö oli

rekisteröity v. 1954, mutta rekiste-

riyksiköllä ei ollut lainhuutomer-

kintöjä. Jakamattomalla kuolinpe-

sällä, johon velvoite raunioituneen

asuinrakennuksen purkamiseksi

oli kohdistettu, katsottiin olevan

tosiasiallinen mahdollisuus ryhtyä

toimiin. Velvoitettu kuolinpesä ei

ollut missään vaiheessa esittänyt,

etteikö se omistus- tai hallintaoi-

keutensa nojalla voisi päättää kiin-

teistöä koskevista asioista.

Ratkaisussa

KHO:2015:23

uh-

kasakko oli kohdistettu henkilöl-

le, joka omisti kiinteistön yhdessä

kuolinpesän kanssa. Henkilö oli

yhtenä osakkaana kuolinpesässä.

Selvennyslainhuuto oli myönnetty

kuolinpesälle 1/3 omistusosuuteen