Rakennettu Ympäristö 2/2016

Rakennettu Ympäristö 2/16

Pakinointia rakennusmääräyksistä

ollut vain tuuletusta varten, vaan myös toiminnalli-

sesti ja psyykkisesti perusteltu. Marsalkka Manner-

heim nukkui tietämäni mukaan Kaivopuiston asun-

nossaan läpi talven ikkuna auki! Kuluttajasuojallisesti

määriteltiin asuinhuoneiston ja asuinhuoneen mini-

mikoot. Asunto voi olla 20 neliömetriä pienempikin.

Määräyksiin liitettiin peruskäsitteistön määritelmät.

Virkavaltaisuuteen ja nöyrien hallintoalamaisten

alistamiseen totuttiin Suomessa Venäjän vallan ai-

kana. Ympäristöministeriön toimitilat olivat 80-lu-

vun lopulla Venäjän salaisen poliisin, Ohranan talos-

sa Korkeavuorenkadulla. Tämä työpaikka oli hyvänä

muistutuksena virkamiehille byrokraattisuuden pa-

hasta taudista. Joskus kahvitunnilla laskettiin leikkiä

pohtimalla sitä, millainen on hyvämääräyksiä antava

virkamies: huonoin mahdollinen oli ahkera, virkain-

toinen ja osaamaton – laiska ja osaava oli jo aika hyvä!

EU taitaa nyt byrokraattisuudessaan ylittää Ve-

näjän vallan ajan. Se antaa hyvän kasvupohjan myös

täällä Suomessa hallintoalamaisten virkavaltaisuu-

delle. Tervan käyttökieltoa huolestuttavampia ovat

luonnonsuojeludirektiivit. Terve järki sanoo, että ra-

kennettava kaupunkialue on etupäässä ihmiseläi-

men reviiriä. Nyt liito-orava show:n jälkeen ruis-

rääkkä uhkaa Helsingin Östersundomin kaavoitus-

ta! Todettakoon, että liito-orava on Brysselissä yhtä

harvinainen kuin pohjoisella havupuuvyöhykkeellä

yleinen!

Nyt ovat rakennusten energiansäästöasiat nyky-

päivää. Mitenhän näitä Suomen oloissa terveydel-

lisesti ja rakennusten pitkäikäisyyden kannalta ky-

seenalaisia direktiivejä lobbaillaan Brysselissä, ja

millainen on siellä niiden teossa rakennusalan asian-

tuntemus?

Suomen ympäristöministeriön rakennetun ym-

päristön osasto valittelee työn paljoutta erityises-

ti energiansäästöasioissa ja suoltaa EU:n kuuliaise-

na alamaisena tiuhaan tahtiin määräyksiä aiheesta

omille hallintoalamaisilleen ja rakennusalalle. Mik-

si Suomi ei tee yhteistyötä Ruotsin kanssa näissä asi-

oissa? Maantieteelliset ja kulttuurilliset olosuhteet

ovat aika lailla samanlaisia. Ministeriö voisi silloin

kunnostautua energiasäästörintamalla informaatio-

ohjauksessa. Hyviä aiheita ovat esimerkiksi aurin-

koenergian passiivinen käyttö kaavoituksessa ja ra-

kennussuunnittelussa sekä asuinrakennusten lähes

luonnollinen ilmanvaihto, jossa ihmisille aika tärkeä

ilma tulee mahdollisimman suoraan ulkoilmasta.

Arkkitehti SAFA

Olli Lehtovuori

Ympäristöministeriön virkamies 1987–95.

uomen rakentamismääräyskokoelma syntyi

1976. Rakennusasiat siirrettiin sisäasiainmi-

nisteriöstä syksyllä 1983 perustettuun ympä-

ristöministeriöön, asunto- ja rakennusosas-

tolle. Rakennusmääräykset kuuluivat rakennustek-

niselle toimistolle, jonka päällikkö oli järkevä mies,

Esko Mononen

Normien tehtävänä oli hyvän rakennustavan

edistäminen. Sen merkkejä olivat terveellisyys, tur-

vallisuus, käyttökelpoisuus ja rakennuskannan pit-

käikäisyys. Määräykset eivät saaneet nostaa perus-

teettomasti rakennus- ja käyttökustannuksia eivätkä

luonnollisesti antaa erityistä etua jollekin rakennus-

alan yritystaholle. Sellaisia määräyksiä ei saanut an-

taa, jotka vain saattaisivatkin olla hyvälle rakennusta-

valle uhkana. Määräykset koskivat vain uudisraken-

tamista ja ne olivat vähimmäisnormeja – parempaan

sai yltää. Niiden tuli olla mahdollisimman kansanta-

juisia: Kittilän Pokan kylän mummo mökin rakenta-

jana saattoi olla niiden jonkin osan käyttäjä!

Mitä vähemmän sitoviamääräyksiä, sitä parempi.

Suuri synti oli muutella normeja liian usein hallin-

toalamaisten kiusaksi. Määräysten tuli luonnollises-

ti luontua Suomen olosuhteisiin maailman toiseksi

pohjoisimpana maana Euroopan metsäisellä koillis-

kolkalla. Ministeriö nimesi muistaakseni 2-vuosit-

tain rakennusasiain neuvottelukunnan, joka toi mää-

räysten tekoon käytännön näkökulman. Se oli tuke-

na myös ministerille, joka joutui pistämään nimensä

määräyksiin ilman mitään asiantuntemusta. Minis-

teriltä odotettiin sen sijaan tervettä maalaisjärkeä!

Asuntohallituksen suunnitteluohjeet ja raken-

nuslainsäädännön hajanaiset pykälät sulautettiin

Suomen rakentamismääräyskokoelman asunto-

suunnittelun G1-määräyksiksi vuonna 1994. Tämän

muutoksen valmistelu tapahtui 1990–92: AROK-ke-

hittämisprojektin toisena tekijänä oli arkkitehti

Aila

Korpivaara

. Seurantaryhmän puheenjohtajana oli

kansliapäällikkö

Lauri Tarasti

. Suppeiden G1-mää-

räyksien opastavan aineiston tekoon osallistui arkki-

tehti, tekniikan lisensiaatti

Kari Ristola

G1-määräyksissä kerrostalon vähimmäiskerros-

korkeus nostettiin 20 cm:llä kolmeen metriin. Muu-

tos oli selvästi rakennuskustannuksia lisäävä. Se sai

kuitenkin yleisen hyväksymisen myös rakennusteol-

lisuudelta: saatettiin tehdä vaihtoehtoisesti ns. tek-

niikkavälipohja, parempi äänieristys tai normaalivä-

lipohja, joka toi lisää asukkaiden arvostamaa huone-

korkeutta. Kerroskorkeuden nosto sai yhden vuoden

siirtymäaikaa.

Vuonna 1994 tulivat kuvaan myös liikuntaesteis-

määräykset. G1-määräyksissä vaadittiin myös avat-

tava ikkuna asuinhuoneiston asuinhuoneisiin. Se ei

Pakina