66 / 76
66
Rakennettu Ympäristö 2/16
kokemuspohjaisena osaamisena, arkkitehdin ide-
oina ja paikallisina olosuhteina.
Tein havaintoja muun muassa siitä, miten Aalto
olisi halunnut kehittää omaa mallia kattolämmitti-
mistä ja paneutua niiden mekaniikkaan, mutta to-
teutuneet yhteistyökuviot eivät mahdollistaneet täl-
laista uuden kehittelyä. Toisaalta taas teräsbetonira-
kenteen vaiheita yksityiskohtaisesti seuraamalla oli
mahdollista havaita, että arkkitehdin tavoittelema
idea sai muotonsa vasta kun rakennesuunnittelija,
insinööri
Emil Henriksson
oli kiinnitetty suunnit-
teluryhmään.
Aalto kykeni koordinoimaan taloteknilliset
järjestelmät osaksi tektonista ratkaisuaan
potilashuo-
neen mittakaavassa, mutta sairaala-alueen laajuus
tuotti hänelle ongelmia. Tutkimuksessa kävi ilmi,
ettei Aalto myöskään ollut kiinnostunut sähköstä
abstraktina järjestelmänä tai sen mahdollistamista
Potilashuoneen ikkuna oli yksi
keskeisistä suunnittelukohteista.
Se muuttui teräksisestä pääosin
puurakenteiseksi ikkunaksi,
Aallon sanoin ”vaakasuuntaiseksi
terveysikkunaksi”.
Piirirros: Alvar Aalto museo.
toiminnoista vastaavalla tavalla kuin esimerkik-
si hänen suuresti ihailemansa
Le Corbusier
, vaan
pelkästään valaisimista esineinä.
Tutkimukseni kohteena oli Suomen arkkiteh-
tuurin kuuluisin teos. Paimion parantolaa pidetään
kansainvälisen maineen saavuttaneen Alvar Aallon
läpimurtoteoksena
ja modernismin eurooppalaisena
huipputeoksena. Tutkijana pyrin katsomaan kanoni-
soitua teosta uudesta näkökulmasta – tuomaan esiin
paitsi vähälle julkisuudelle jääneen työryhmän, myös
rakennuksen julkisivun taakse kätkeytyvän liikkeen.
Latourilaisittain ymmärrettynä Paimion parantolan
rakentaminen oli kollektiivinen hanke, missä arkki-
tehti Alvar Aalto oli innovaattori, joka pyrki muodos-
tamaan sosiaalisista (työryhmä) ja elottomista (ma-
teriaalit) aktanteista toimintakykyisiä hybridejä. Ylei-
sölle kollektiivi näyttäytyy innovaattorinsa kautta.
Arkkitehtuurimedia vaikuttaamielestäni edelleenkin