8
Rakennettu Ympäristö 1/16
Rakennusvalvonnalle malli
arvioida tuottavuuttaan
Suomessa, ja Euroopassa laajemminkin, vallitsee epätietoisuus
rakennusvalvontatoimen tuottavuudesta: miten se lasketaan, mitä
tarkasteluun otetaan mukaan ja mihin resursseja kannattaisi kohdentaa.
Tuottavuusajattelun muotoutumattomuus on toiminnalle haitallista.
V
oidaan ounastella, että viranomaistoimin-
taakin aletaan asemoida ja osoittaa sille re-
sursseja työn asiakastuottavuuden perus-
teella. Jos silloin rakennusvalvonnan ta-
voitteita ja resursseja asetetaan vain kulubudjetin tai
henkilömäärän lähtökohdista, jää toimi varjoon ja
asiakkaille ja hankkeille paljon lisäarvoa tarjoamat-
ta. Rakennusinvestointien hintakin olisi tuolloin oi-
keampi mitoituslähtökohta, jos mahdollisia lisäarvo-
tavoitteita ei vielä osata määrittää. Rakennusvalvon-
nan operointikenttä on täynnä mahdollisuuksia.
Lisäarvo voisi nousta jopa miljardiin
Tuottavuusajattelua tukee myös Hallitusohjelma
2015, liite 3, Kuntien ohjaus ja valvonta: ”Palvelu-
jen sisältöjen normittamisesta siirrytään palvelujen
tulosten seuraamiseen.” Rakennusvalvonnalla oli-
si erinomaiset mahdollisuudet vastata haasteeseen.
Suomessa toiminnan lisäarvo voisi tavoitteellisesti
kehitettäessä muutamassa vuodessa nousta vuosita-
solla jopa miljardiin euroon. Mahdollisuus pitää en-
sin arvioida, sitten tavoitteistaa ja nostaa tietoisuu-
teen. Ajankohta suorastaan vaatii sitä. Eletään ilmas-
to- ja energia-asioiden murrosta monine laatu- ja
vauriokipuiluineen vielä vuosikymmeniä.
Artikkelissa arvioidaan Oulun rakennusvalvon-
nan jo vuosia käyttämistä laadunohjauksen keinois-
ta lähtien, mitä jamistä lisäarvoa olisi hankkeille tuo-
tettavissa, ja millä edellytyksillä rakennusvalvonnat
saisivat lisäarvon tuottamisen laajasti käyntiin. Mit-
tarina ovat lähinnä eurot. Esitetyt arviot ovat oikean-
suuntaisia, mutta lukuarvoiltaan osin viitteellisiä.
Siksi puhutaan väittämistä ja johtopäätöksistä.
Lisäarvon tuottaminen; väittämät ja
johtopäätökset
PÄÄVÄITTÄMÄ (1):
Suomen rakennusvalvonnat voi-
sivat tuottaa toimintansa tavoitteellisen kehittämisen
jälkeen arviolta miljardiin euroon vuodessa nousevaa
erityistä lisäarvoa hankkeille ja lopulta yhteiskunnal-
le. Mukana arvioinnissa ei ole vielä esimerkiksi elä-
TAPANI MÄKIKYRÖ
mänlaatua, estetiikkaa ja rakenteellista kestävyyttä.
Toiminnan kohdentaminen ei juuri aiheuttaisi ko-
konaiskustannuksen nousua. Samanaikainen digita-
lisointi vaikuttaa päinvastaiseen suuntaan.
(Kuva 1.
Koonti ohjaustyön vaikuttavuudesta)
Rakennusvalvonnan poikkeuksellisen mahdollisuu-
den lisäarvon tuottamiseen luo maankäyttö- ja ra-
kennuslaki. Yksinkertaistettuna, talonrakentaminen
on lakisääteisesti luvanvaraista, ja lähes kaikki raken-
nushankkeet menevät rakennusvalvonnan ohjaus-,
lupa- ja valvontaprosessien läpi. Toista operatiivista
tahoa vastaavalla herkällä ja kattavalla vaikuttamis-
mahdollisuudella ei ole.
VÄITTÄMÄ 2:
Lisäarvon tuottamiselle on olemassa lä-
hes ehdoton kynnysehto. Rakennustuotannon onnis-
tumisen ja laadun kannalta tärkein kehittämishaaste
kohdistuu rakennusvalvontaprosessin sujuvuuteen
ja ennakoitavuuteen sekä naapuriristiriitojen ja vali-
tusten sovitteluun. Lupaehtojen ja päätösaikataulu-
jen epätietoisuudella ja ”turhalla” viivästymisellä on
kova hintansa. Muihin tuottaviin lisäarvo- ja laatu-
kohtiin päästään vain positiivisen vuorovaikutuksen
ja palveluasenteen kautta.
(Kuva 3. Palvelun ennakoi-
tavuuden hinta)
Ratkaistavia laatuvajeita tai osaamispuutteita esiin-
tyy varsinkin rakennusten kosteus-, home- ja sisäil-
ma-asioissa. Ne ovat suomalaisen rakentamisen
suurin ja kallein ongelma. Niiden vaurioiden seu-
rannaiskustannus on vuodessa jopa miljardeja eu-
roja. Ja kääntäen, rakennusvalvonnan lisäarvon tuot-
tamismahdollisuus on suurinta juuri niiden vaurioi-
den torjunnassa ja korjaamisessa.
VÄITTÄMÄ 3:
Rakennusten kosteudenhallinta on li-
säarvon näkökulmasta tuottavin alue, ja siinä on vielä
paljon tehtävissä. Kuivaketju10:llä päästään läpimur-
toon tavoitteessa. Toimintamalli on kehitteillä Oulun
rakennusvalvonnan ja ympäristöministeriön yhteis-
hankkeena. Yhteistyöhalukkuus sen kehittämiseen
