Rakennettu Ympäristö 1/16
5
Pääkirjoitus
Kuva: Risto Oksanen
Pakolaisille
pala maata?
Rakennusvalvonta ei ole mikään tutkimusorga-
nisaatio. Siitä huolimatta – tai ehkä juuri siksi – ra-
kennusvalvonta voi puolueettomana toimijana nos-
taa varoittavaa ääntä, jos uusiin kokeiluihin ollaan
hurahtamassa liiankin sinisilmäisesti. Ja joka tapauk
sessa rakennusvalvonta voi, ja sen pitää, olla äänek-
käästi vaatimassa normaalin hyvää suoritusta, on
sitten kysymys vanhoista koetuista ratkaisuista tai
uusista innovaatioista.
Eurooppa lyötiin ällikällä, kun loppukesästä al-
koi pakolaisia virrata kriisialueilta. Monet asiantun-
tijat ovat jo pitkään puhuneet muun muassa ilmas-
topakolaisista. Tällä kertaa kysymys on kuitenkin
ollut valtaosin sotia pakoon lähteneistä. Edes koh-
tuullisten asumisolojen järjestäminen on tuottanut
vaikeuksia kaikissa vastaanottajamaissa. Ruotsissa
ratkaisuksi on esitetty kutakuinkin samaa, jolla Suo-
mi hoiti siirtokarjalaisten ja rintamamiesten kotout-
tamisen. Myös Hollannissa on esitetty konkreettisia
ehdotuksia, miten järkevämpää on luovuttaa pa-
kolaisille pala maata ja opettaa heidät itse raken-
tamaan itsellensä välttävät asumukset kuin pakot-
taa viettämään aikaa toimettomana vastaanotto
keskuksissa.
14.2.2016
LAURI JÄÄSKELÄINEN
P
ari vuosikymmentä on kannettu huolta ilmas-
tonmuutoksesta ja maapallon lämpenemises-
tä. Rakennusten ja rakennetun ympäristön
energiatehokkuuden parantaminen on näh-
ty tärkeänä keinona tuhoisan kehityksen hidastami-
seksi. Tuloksia kasvihuonekaasujen vähentämiseksi
on saatu, paikoitellen jopa ennakoitua nopeammin.
Pohjoinen Suomi on komission joistakin huomau-
tuksista huolimatta edennyt lähes mallioppilaan ta-
voin. Pariisin ilmastosopimus joulukuussa koettiin
läpimurtona, kun tähän asti vastaan hangoitelleet
suurvallat näyttivät sitoutuvan tosissaan päästö
vähennyksiin.
Mutta ollaanko yhden hyvän asian edistämiseksi
luomassa uusia aikapommeja? Alan tutkijat ovat jo
pitkään olleet eri linjoilla, kuinka paljon enää kan-
nattaa energiatehokkuuden parantamisessa raken-
nusten ominaisuuksia kehittää. Rakennus on aina
eittämättä kokonaisuus, jossa kaikki vaikuttaa kaik-
keen. Laboratorio-olosuhteissa saavutetut tulokset
ovat yleensä eri asia kuin käytännön rakentaminen
vaihtelevien olosuhteiden työmailla.
Koska rakennusten on määrä kestää vähintään
sata, mieluummin monta sataa vuotta, ovat suun-
nittelun systeemivirheet kohtalokkaita. Varsinkin
jos tietyn aikakauden rakentamisessa jokin virhe on
omaksuttu vallitsevaksi hyväksi rakennustavaksi.
