Rakennettu Ympäristö 2/2018

RY Rakennettu Ympäristö 2/18

muun muassa nrossa 2/2009 s. 50–54, 2/2015 s. 34–

36 ja 1/2016 s. 25–27.

Pysyvä, tilapäinen ja määräaikainen

Pysyvä ja olennainen käyttötarkoitusmuutos voi kos-

kea koko rakennusta tai sen osaa. Asuinhuoneiston

osan käyttötarkoitusmuutos luvittuu samoilla kritee-

reillä kuin koko huoneistonkin. Harkinnassa otetaan

huomioon muutoksen vaikutus kaavan toteuttami-

seen ja muuhun maankäyttöön sekä rakennukselta

vaadittaviin ominaisuuksiin. Kaavoituksellisten vai-

kutusten kannalta ongelmallisia saattavat olla kaa-

vamääräysten monitulkintaisuus. Erityisesti erilais-

ten hoiva- ja tukiasumispalveluiden suhdetta kaava-

määräyksiin on ratkottu tuomioistuimissa (RY 3/14 s.

52–53, RY 4/14 s. 56–57 ja RY 1/17 s. 67–69).

Tilapäisen rakennuksen säännös (MRL 176 §)

on osa rakentamisen poikkeamisen järjestelmää.

Säännös soveltuu myös käyttötarkoitusmuutoksiin.

Edellytykset tilapäisen luvan myöntämiselle nou-

dattavat kaikkia normaaleja poikkeamisen edelly-

tyksiä, joista säädetään MRL 171 §:n 2 momentissa.

Lisäksi edellytyksenä on viisi vuotta, miksi ajaksi ti-

lapäisyyden on enintään määrä ulottua. Viiden vuo-

den enimmäisaikaa arvioidaan paitsi hakemukses-

sa esitetyn kautta, myös objektiivisesti ottaen huo-

mioon hankkeen rakenne, arvo ja käyttötarkoitus. Ei

ole kysymys säännöksen mukaisesta tilapäisyydes-

tä, jos hankkeen investointikustannus on huomatta-

van korkea tilapäisyyden kestoon suhteutettuna, tai

hanke edellyttää kaikkia normaaleja ratkaisuja ver-

rattuna pysyväksi tarkoitettuun ratkaisuun. Toisaal-

ta, ei ole myöskään hyväksyttävää toteuttaa tilapäi-

nen ratkaisu turvallisuutta ja terveellisyyttä vaaran-

taen. Vähimmäistasoa edellyttää myös MRL 176 §:n

2 momentin säännös. Sen mukaan on otettava huo-

mioon rakennuksen tarkoitus sekä lujuuden, ter-

veellisyyden, liikenteen, paloturvallisuuden ja ym-

päristöön sopeutuvuuden vaatimukset.

Tilapäistä rakentamista koskevan säännöstön

etuna on, että se mahdollistaa laajan kirjon poik-

keamisia. Erityinen syy tarvitaan, kuten poikkeami-

sissa yleensäkin. Myös menettely noudattaa sovel-

tuvin osin poikkeamisesta säädettyä. Valittamiseen

sovelletaan kuitenkin rakennusluvasta säädettyä

(MRL 192 §).

Määräajan paikallaan pysytettävää rakennus-

ta varten rakennuslupaan voidaan asettaa määräai-

ka (MRL 125.6 §). Määräaikainen rakennus, tai toi-

menpide, ei nauti niitä laajempia poikkeamismah-

dollisuuksia, jotka luonnehtivat tilapäistä rakennus-

ta. Määräaikaiseen rakennukseen sovelletaan samoja

säännöksiä ja määräyksiä kuin pysyväänkin raken-

nukseen. Määräaika voi olla joissakin suhteissa asian-

haara, jonka turvin joihinkin luvan myöntämisedelly-

tyksiin voidaan suhtautua lievemmin. Määräaika voi

myös olla perusteena vähäiselle poikkeamiselle.

Sekä tilapäisen että määräaikaisen luvan yleise-

nä ongelmana on, että tarve saada ajallista jatkoa ei

useinkaan määräajan umpeuduttua ole poistunut.

Luvanmyöntämisenmaankäytöllisissä edellytyksis-

sä ei välttämättä ole tapahtunut toivottua kehitystä.

Jatkoajan saaminen voi edellyttää suunnittelutarve-

ratkaisua, poikkeamispäätöstä tai niitä molempia,

normaalin rakennusluvan lisäksi. Myös käyttötar-

koitusmuutoksissa saattaa tulla eteen tarve paran-

taa kohteen turvallisuutta tai terveydellisiä olosuh-

teita. Uuden rakennuksen energiatehokkuudesta

annettua asetusta (1010/2017) sovelletaan määrä-

ajan paikallaan pysytettävään tai tilapäiseen raken-

nukseen, jonka käyttöaika on pitempi kuin kaksi

vuotta (MRL 117 g §). Kerrosalaltaan alle 50 m²:n

rakennuksia tämä ei koske. Korjaus- ja muutostöis-

sä sovelletaan energiatehokkuuden parantamiseen

ympäristöministeriön asetusta 4/13, jota on pienel-

tä osin muutettu asetuksella 2/17.

Lyhytkestoinen majoitustoiminta

Ympäristöministeriön uudessa asetuksessa asuin-,

majoitus- ja työtiloista (1008/2017) majoitustilal-

la tarkoitetaan kalustettua huonetilaa, joka on en-

sisijaisesti tarkoitettu tarjottavaksi ammattimaises-

ti tilapäistä majoitusta tarvitseville asiakkaille. Palo-

turvallisuudesta annetussa asetuksessa (848/2017)

majoitustiloilla tarkoitetaan tiloja, kuten hotelleja,

lomakoteja ja asuntoloita, jotka yleensä ovat ympä-

rivuorokautisessa käytössä ja joissa ei ole hoidettavia

tai eristettäviä henkilöitä. Majoitus- ja ravitsemistoi-

minnasta annetun lain (308/2006; MaRaL) mukaan

majoitustoiminnalla tarkoitetaan ammattimaisesti

tapahtuvaa, kalustettujen huoneiden tai muidenma-

joitustilojen tarjoamista tilapäistä majoitusta tarvit-

seville asiakkaille.

Yhteistä määrittelyissä on toiminnan ammatti-

maisuus. Ammattimaisuudelle on luonteenomaista

ansaintatarkoitus. Jos joku ”hyvää hyvyyttään” luo-

vuttaa tiloja yöpymiseen, ei toimintaa yleensä voida

pitää ammattimaisena. Tämä näkyy mm. siinä, ettei

MaRaL:n 2 §:n mukaan lakia sovelleta yksityisistä

sosiaalipalveluista annetussa laissa (922/2011) tar-

koitetun yksityisen palvelujen tuottajan tarjoamiin

sosiaalihuollon asumispalveluihin. Hallituksen esi-

tyksessä todetaan: ”Se, onko kyse majoitustoimin-

nasta vai huoneenvuokrauksesta, riippuu viime kä-

dessä siitä, mitä osapuolet ovat huoneiston käytös-

tä sopineet. Myös hotelleista ja muista vastaavista

majoitustoimintaa harjoittavista rakennuksista voi-

daan luovuttaa huoneiston käyttöoikeus huoneen-

vuokrasopimuksella" (HE 138/2004 vp s. 17). Jär-

jestelyn tilapäisyys on toinen majoitustoimintaa

sitä koskevan erityislain mukaan määrittävä tekijä.

Niinpä maatilamatkailu kuuluu majoitus- ja ravit-

semistoiminnasta annetun lain piiriin samoin kuin

loma-asuntojen ammattimainen tarjoaminen lyhy-

empikestoiseen majoituskäyttöön. Toiminnan kuu-

lumisesta MaRaL:n soveltamisalaan seuraa majoi-