8 / 76
8
Rakennettu Ympäristö 2/16
Kaupunkikuvaneuvottelukunnan työ on joutu-
nut arvostelun kohteeksi, kun asuntotuotantoa ja
muuta rakentamista halutaan sujuvoittaa.
Tilanne muistuttaa 1970-luvun loppua. Raken-
tajat olivat tuona grynderirakentamisen luvattu-
na aikana toistuvasti käyneet julkisivutoimikunnan
kimppuun. Arvostelu sai vastakaikua myös kaupun-
gin johdon taholta. Se osa arkkitehtikunnasta, joka
halusi sujuvasti toteuttaa suurten rakennuttajien
hankkeita, liittyi arvostelijoihin.
4)
Toimikuntaa ver-
rattiin jopa arkkitehtien itsenäistä taiteellista luo-
vuutta rajoittavaan sensuurielimeen.
Muistikuvia 70- ja 80-luvuilta
Sallittakoon muutama julkisivutoimikunnan vaiku-
tusvaltaa tai sen puuttumista kuvaavamuistikuva toi-
mikaudeltani 1970-luvulta ja 1980-luvun alusta. Tuo
oli ankeimman betonirakentamisen huippukautta.
Arkkitehdeillä ei yleensä ollut paljon liikkumavaraa
suunnittelussaan, saati sitten valvonnalla. Jos hie-
man liioitellaan: hyvä jos arkkitehti sai vaikuttaa rou-
hebetonisen elementin väriin (parempia poikkeuk-
sia on aina ollut). Yleensä haettuun rakennuslupaan
oli myöntyminen, vaikka parannuksia suunnitelmiin
toivottiinkin.
Muutama tapaus: Linnanmäen levysoitin-
ta muistuttava pyörivä tornihanke kaatui lopulta
(1976), tuskin sitä moni jäi kaipaamaan. Presidentti-hotelli sai valtavan kerrosalan, mutta rakennusta
luvattiin jalostaa hienoin kivijulkisivuin. Toteutus-
vaiheessa (1978) julkisivumateriaali kuitenkinmuu-
tettiin rouhebetoniksi, toimikunnan vastustava kan-
ta jäi pelkäksi toiveeksi. Hakaniemen rantaan Mos-
kovan lahjoituksena sijoitettavalle Rauhanpatsaalle
yritettiin (1980-luvun alkupuolella) ehdottaa toista
paikkaa vehreän puiston kätköön, mutta kaupun-
gin johto ajoi hankkeen ulkopoliittisista syistä lävit-
se. Patsaan sokkelia sentään madallettiin metrikau-
palla julkisivutoimikunnan suosituksesta. Patsas vi-
hittiin lopulta vuonna 1990, pari kuukautta Berliinin
muurin kaatumisen jälkeen.
Uusista asemakaavoista annettiin lausuntoja
tiheäänkin tuohon aikaan. Kirjoitin useiden lau-
suntojen pohjamuistiot. Eräs tapaus oli Itä-Pasilan
asemakaava. Toimikunta oli (n. 1972) huolestunut
syntyvistä katutiloista, ”liikuntakuiluja, betonisil-
toja, ramppeja ym. rakenteita väylän reunustojen
kätkiessä sisäänsä kahden kerroksen korkeudelta
kellarimaisia toimintoja.” Jälkeenpäin on kuultu ih-
mettelyä siitä, ettei Itä-Pasilan suunnitelmia etukä-
teen arvosteltu. Kyllä arvosteltiin, mutta vailla vai-
kutusta.
Hännänvetoa
Luonnolliselta näyttävä tilaisuus toimikunnan lak-
kauttamiseen tuli, kun v. 1978 rakennuslupienmyön-
täminen vihdoin ja perustellusti siirrettiin maistraa-
tilta rakennuslautakunnalle. Mihin enää tarvittaisiin
asiantuntijaelintä? Rakennusvalvontavirasto ei kui-
tenkaan noin vaan halunnut luopua apuelimestään.
Merihaka rakennettiin vuosina 1973–1986 meren rannalle Helsingin kantakaupunkiin. Korkeissa kerrostaloissa on noin 2300
asukasta. Mielipiteitä jakavan alueen suunnittelusta vastasi Kulutusosuuskuntien Keskusliitto pääarkkitehtina Peter Bieber.
Kuvat: Tommi Ahlberg