Rakennettu Ympäristö 2/2016

Rakennettu Ympäristö 2/16

menettely, josta nykyisin vastaa kaupunkikuvaneu-

vottelukunta. Tämä perinne on yli 100-vuotias. Ei kai

sitä nyt, taloudellisesti levottomana aikana, haluta

katkaista?

Helsingin rakennusvalvonnan vaiheet on

Mar-

ja Heikkilä-Kauppinen

kattavasti kuvannut monu-

mentaalisessa historiikissaan.

Siihen ei ole lisättä-

vää. Yhteenveto voi silti olla perusteltu keskustelun

pohjaksi.

Asemakaavan lisäksi kaupunkien tärkein raken-

tamista säätelevä ja ohjaava instrumentti on ollut

rakennusjärjestys. Pääkaupunki sai ensimmäisen

sellaisen vuonna 1825

J. A. Ehrenströmin

C. L.

Engelin

yhteistyönä. Empiren Helsingin rakentami-

nen oli valistuneen itsevaltiuden loistoaikaa. Engel

sekä suunnitteli huomattavan osan kaupungin ra-

kennuksista että tarkasti kaikki uudet rakennus-

suunnitelmat ennen kuin ne saivat rakennusluvan.

Tärkeimmät julkiset rakennukset hyväksyi itse suu-

riruhtinas eli keisari.

Tästä on pitkä matka demokraattiseen päätök-

sentekoon. Avainkysymys on nyt, miten asiantunti-

juus ja demokraattinen päätöksenteko voidaan yh-

distää.

Toimikuntia, katselmusmiehiä, tarkastajia

Tärkeä etappi Helsingin kaupunkikuvan huollossa

oli ensimmäisen rakennustarkastajan nimittäminen

vuonna 1895. Tehtävään saatiin yleisten rakennusten

ylihallituksen arkkitehtina toiminut

Ricardo Björn-

berg

. Yhden aloitteen julkisivujen tarkastuksen ke-

hittämisestä teki arkkitehti

Jac Ahrenberg

v. 1912.

Vuoden 1917 uudistetun rakennusjärjestyksen

myötä asetettiin rakennuskatselmusmiehet (1917–

1946). Nykyisen kaupunkikuvaneuvottelukunnan

varsinaisena edeltäjänä toimi julkisivupiirustusten

tarkastustoimikunta (1924–1946), sittemmin julkisi-

vupiirustusten tarkastajat (1947–1952) ja edelleen jul-

kisivujen katselmusmiehet (1954–1963). Lopulta ni-

meksi vakiintui julkisivutoimikunta (1964–1989). Sitä

seurasi rakennusjärjestyksen uudistuksenmyötä vuo-

desta 1990 nykyinen kaupunkikuvaneuvottelukunta.

Yhtenäisen kaupunkikuvan ihanne kulminoitui

Helsingissä 1920-luvulla. Siihen liittyi julkisivujen

tarkastuksen kehittäminen. Mutta myös funktio-

nalismin aikana arkkitehdit osasivat rakentaa kau-

punkiin sopivia taloja, ”kuin rivimiehiä vain”. Johta-

via asiantuntijoita kutsuttiin julkisivutarkastukseen

rakennustarkastajan ja rakennuslupia myöntävän

maistraatin avuksi. Pisimpään, vuosina 1938–1955,

asiantuntijana toimi Eduskuntatalon arkkitehti

J. S.

Sirén

. Muita asiantuntijoina toimineita arkkiteh-

tuurin professoreita olivat mm.

Nils Erik Wickberg

Aulis Blomstedt

Heikki Sirén

Aarno Ruusuvuori

Bengt Lundsten

Aika palata taaksepäin?

Pitkälle 1900-luvun toiselle puoliskolle Helsingin

rakentamiselle loi puitteet yleispiirteinen asema

kaava ja rakentamista säätelevä rakennusjärjestys.

Neuvoa antavan toimikunnan tehtävä keskittyi julki-

sivujen tarkastukseen – nimi julkisivutoimikunta py-

syi 1980-luvulle asti. Alueelliset rakennustapaohjeet

antoivat hyödyllisen täydennyksen rakentamisen

ohjaukseen. Niitä kehitettiin sekä rakennusvalvonta

virastossa että uusien kaavojen yhteydessä.

Rakentamista säädellään nyt yhä useammin

yksilöllisesti räätälöidyillä, usein tonttikohtaisil-

la asemakaavoilla ja mitä pienimpiin yksityiskoh-

tiin menevillä määräyksillä. Olisiko aika palata

yleispiirteisempään asemakaavoitukseen, jossa eri

tontinomistajat olisivat tasaveroisemmassa ase-

massa?

Kaupunkikuvaneuvottelukunnan nimi kuvastaa

laajentunutta tehtäväkuvaa. Tärkeä lisäys on ollut

julkisen kaupunkitilan tuominen mukaan työkent-

tään.

Neuvottelukunnasta määrättiin menneinä vuo-

sikymmeninä, aina vuoteen 2000 saakka, varsin py-

syväluonteisesti rakennusjärjestyksessä. Nykyisin

sen toiminta määritellään rakennusvalvontaviras-

ton johtosäännössä. Se on helposti muutettavissa.

Kaupungin koko hallintojärjestelmää ollaan parai-

kaa radikaalisti uudistamassa.

Eikö kaupunkikuvaneuvottelukunnan toimialaa

paremminkin pitäisi laajentaa, niin että se entistä

vahvemmin voisi ottaa kantaa jo valmisteilla oleviin

kaavoihin? Neuvottelukunta tai julkisivutoimikunta

antoi aikaisemmin usein ennakkolausuntonsa myös

valmisteilla olevista asemakaavoista, joutuuhan

rakennusvalvonta seuraamaan niiden toteutumista.

Apulaiskaupunginjohtaja

Anni Sinnemäki

ko-

rostaa kaupunkiympäristön toimivuutta. Nykyisin

asemakaavoituksesta kuitenkin näyttää puuttuvan

riippumaton, neuvotteleva asiantuntijaelin.

Kaupunkikuvan vaalijat arvostelun kohteena

Rakennusvalvonta kuuluu kaikkiin sivistysmaihin.

Pohjoismaiseen traditioon kuuluvat kaupunkikuvaa

tai rakennusten säilyttämistä tukevat asiantuntijaeli-

met. Tukholmassa vaikuttaa edelleen laajapohjainen

ja toisinaan kiistelty asiantuntijaelin, Skönhetsrådet,

perustettu vuonna 1919. Tämäkin arvovaltainen elin

on neuvoa antava.

Onko demokratiassa varaa asiantuntijoihin?

Kaupunkikuvaneuvottelukunnan ja sen edeltäjien

osa on siis ollut puhtaasti neuvoa antava, rakennus-

valvontapäätöksiä tekevien viranomaisten ja lauta-

kunnan valmistelun avuksi. Demokraattisesti vali-

tut päättäjä voivat poiketa neuvottelukunnan suosi-

tuksista. Mutta se vaatii erityistä harkintaa…