Rakennettu Ympäristö 1/2018

RY Rakennettu Ympäristö 1/18

on joutunut ottamaan kantaa lähinnä julkisivutoi-

menpiteiden kaupunkikuvalliseen tai kaavalliseen

sallittavuuteen. Niistä mainittakoon RY-lehdessä-

kin selostetut vuosikirjapäätökset

KHO:2001:17

KHO:2011:83

KHO:2012:30

Tapauksessa

KHO:2015:144

oli kysymys asemakaavan suojelu-

määräykseen haetusta poikkeamisesta kattoikkunoil-

le.

Tapaus

KHO:2016:132

koski poikkeamispäätös-

tä asemakaavan suojelumääräyksestä asuinkerrosta-

lon korottamiseksi kahdella uudella asuinkerroksel-

la.

Julkaisemattomia tapauksia on enemmän.

Miten kauneutta voi arvioida?

Rakentamiselle MRL 117 §:ssä asetettu vaatimus ym-

päristöön ja maisemaan soveltuvuudesta sekä kau-

neudesta ja sopusuhtaisuudesta ei olemielipidekysy-

mys. Vaatimus on juridisesti samassa asemassa kuin

MRL 117 a – g §:n olennaiset tekniset vaatimukset. Se

että olennaisista teknisistä vaatimuksista on annettu

tarkempia säännöksiä valtioneuvoston tai ympäris-

töministeriön asetuksina, ei tilannetta muuksi muu-

ta. Myösmonet teknisiä vaatimuksia koskevat määrä-

ykset ovat joustavia ja tulkinnanvaraisia.

Rakennussäännön myötä kaupunkikunnissa

1800-luvun jälkimmäisellä puoliskolla kehittymään

lähtenyt katselmusmiehistö on ollut keino tukea

päätöksentekoa, kun arvioitavana on ollut rakenta-

misen teknisten ja kaupunkikuvallisten edellytys-

ten täyttyminen. Rakennusvalvontaviranomaista

koskeva MRA 4 § kannustaa osallistamaan kunnan

muita viranomaisia rakennussuunnitelmien kau-

punkikuvalliseen ja tekniseen tarkastukseen säätä-

mällä siitä johtosäännöllä (nykyään hallintosään-

nöllä). Kaupunkikuvatoimikuntia ja vastaavia on-

kin 2000-luvulla perustettu lukuisiin kaupunkeihin.

Usein pontimena niiden perustamiseen on ollut

kaupungin oma arkkitehtuuripoliittinen ohjelma.

Näin kävi muun muassa Tampereella, jossa vuon-

na 2010 aloitti kaupunkikuvatoimikunta viidentois-

ta vuoden tauon jälkeen.

Erinimisten toimielinten

kokoonpano vaihtelee. Useimmissa on mukana ul-

kopuolisia määräajaksi valittavia asiantuntijajäse-

niä ja myös poliitikkoja.

Kaupunkikuvalliset ja rakennusteknilliset toi-

mikunnat ja työryhmät toimivat lausunnonantaji-

na, eivät päättäjinä. Niissä käsitellään merkittäviä ja

periaatteellisesti tärkeitä hankkeita, toisinaan myös

kaavaehdotuksia. Toimintatavat vaihtelevat eri kun-

tien välillä. Vuosien varrella monet kaupunkikuva-

toimikunnat ovat myös olleet kritiikin kohteina. Toi-

minnan on väitetty hidastavan prosesseja ja olevan

jopa mielivaltaista. Lainsäädäntö asettaa oikeudel-

liset edellytykset seikoille, joita toimikunnissa käsi-

tellään. Tarkastelu kollegiona on pikemminkin omi-

aan johtamaan tasavertaisempaan kohteluun kuin

puhtaasti yhden viranhaltijan toimesta tapahtuva

päätöksenteko, tai esittely ilman edeltävää lausun-

toa suoraan luottamuselimelle.

Rakennetun ympäristön taso on kirjavaa. Ei ehkä

voi väittää, että pelkästään normittamalla voidaan

taata myös esteettisesti korkealaatuinen ympäristö.

Mutta samoin kuin turvallisuudelle ja terveellisyy-

delle asetetaan yhteiskunnan toimesta vähimmäis-

vaatimuksia, on yhtä perusteltua vaatia visuaalista

kelvollisuutta. Arviointiin löytyy objektiivisia kritee-

reitä. Voidaan tietoisesti esimerkiksi suosia yhtenäi-

syyttä tai vaihtelevuutta, värikkyyttä tai tasasävyttei-

syyttä, yksinkertaista muotokieltä tai monimuotoi-

suutta jne. Samoin kuin turvallisuus ja terveellisyys

voidaan saavuttaa eri tavoin, niin yhtä lailla hyvä

arkkitehtuuri ilmentyy eri aikakausina eri muodoin.

Maankäyttö- ja rakennuslain käynnissä olevan

kokonaisuudistuksen yhteydessä tulee harkittavak-

si, miten rakentamisen arkkitehtoninen vaatimus-

taso määritellään. Nykylain vaatimus samanaikai-

sesta kauneudesta ja sopusuhtaisuudesta voitaisiin

purkaa osiin. Rakennus voi olla sopusuhtainenmut-

ta ei välttämättä kaunis, sekä päinvastoin. Rakennus

voi olla arkkitehtuuriltaan korkeatasoinen olematta

sen enempää kaunis kuin sopusuhtainen. Mielestä-

ni riittävää olisi, että aina vähintään yksi näistä kri-

teereistä – kauneus, sopusuhtaisuus tai arkkitehto-

ninen korkeatasoisuus – täyttyisi. Tämäntapainen

määrittely saattaisi innostaa luomaan entistä vivah-

teikkaampaa arkkitehtuuria. Yhteiskuntamme on

sen arvoista.

■

Lauri Jääskeläinen

Viitteet:

Marja Heikkilä-Kauppinen: Saanko luvan? s. 24. Porvoo 2012.

Heikkilä-Kauppinen, s. 26-28.

Heikkilä-Kauppinen, s. 193.

Lauri Jääskeläinen: Voiko kaupunkikuvaa reguloida? RY 3/2004

s. 50–55 ja Vilhelm Helander: Kaupunkikuvaneuvottelukunta

Helsingissä – historiallista perspektiiviä ja kokemuksia. RY 2/2016

s. 6–10.

Leena Rossi: AU 5/2016 s. 3 ja 10/2017 s. 14.

Kaupunkikuvatyöryhmä asetettiin kansliapäällikön päätöksellä

15.11.2017. Ryhmään kutsutaan myös kaksi kaupungin ulkopuolista

asiantuntijaa.

Ari Ekroos: Kauneus ja rumuus ympäristöoikeudessa s. 258–260.

Vammala 1995.

Hannu Tapani Klami: Rakennuslupa, kaava ja yleiset oikeus-

periaatteet. Rakennusvalvontauutiset 4/85 s. 14–23.

RakL 34 §:n mukaan asemakaavan piti tyydyttää mm. kauneuden

vaatimukset.

Tapaus on selostettu RY-lehden numerossa 4/2013 s. 62–64.

Tapaus on selostettu RY-lehden numerossa 3/2004 s. 82–83.

RY 3/2001 s. 72–76; RY 4/2011 s. 75–77; RY 3/12 s. 75.

RY 5/15 s. 53–56.

RY 4/16 s. 64–65 ja RY 1/17 s. 71–73.

Hallberg – Haapanala – Koljonen – Ranta – Reinikainen:

Maankäyttö- ja rakennuslaki, s. 740–744. Helsinki 2015.

Staffan Lodenius: Kaupunkikuva – iloinen ja yhteinen asia. RY 3/14

s. 10–13.